Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Yritystoiminta, Rikos- ja prosessioikeus

26.10.2018 14.30 (päivitetty 29.10.2018 10.48) Liikennemerkki oli lumen vuoksi kokonaan lukukelvoton - ylinopeutta ajaneen henkilöauton kuljettajan ei näytetty menetelleen rangaistavalla tavalla huolimattomasti

Liikennemerkki oli lumen vuoksi kokonaan lukukelvoton - ylinopeutta ajaneen henkilöauton kuljettajan ei näytetty menetelleen rangaistavalla tavalla huolimattomasti

HO katsoi asiassa pääkäsittelyä pitämättä, ettei vastaajan voitu tapauksen olosuhteissa katsoa täytyneen ymmärtää risteysalueen lähestymisen tarkoittaneen nopeusrajoituksen alenemista 60 kilometriksi tunnissa. Pelkästään liikennemerkin pyöreästä muodosta näissä olosuhteissa ei ollut voinut päätellä merkin osoittaman määräyksen sisältöä. Se, että vastaajan olisi täytynyt päätellä tapahtumapaikan suurin sallittu enimmäisnopeus joidenkin muiden kuin jo asiassa selostettujen seikkojen taikka olosuhteiden perusteella, oli jäänyt asiassa syyttäjän väitteen varaan. Vastaajan huolimattomuus nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa oli ollut joka tapauksessa vähäistä. Vastaaja oli lumen peittämän liikennemerkin havaittuaan ja risteysaluetta lähestyessään laskenut ajonopeutensa huomattavasti alle kyseisen valtatien yleisnopeusrajoituksen. Vastaajan menettelyn ei ollut osoitettu olleen hänelle tienkäyttäjänä kuuluvaan korostettuun huolellisuusvelvollisuuteenkaan nähden välinpitämätöntä. Kaikki edellä esitetyt seikat huomioon ottaen HO katsoi toisin kuin KO asiassa jääneen näyttämättä, että vastaaja olisi menetellyt tässä asiassa rangaistavalla tavalla huolimattomasti. Syyte liikennerikkomuksesta hylättiin. Valtio velvoitettiin korvaamaan vastaajalle korvaukseksi asianosaiskuluista 1 399,76 euroa. (Vailla lainvoimaa 26.10.2018)

"Se, minkä laajuista huolellisuusvelvollisuutta lumen peittämän liikennemerkin kohtaavalta kuljettajalta voidaan vaatia, on arvioitava aina tapauskohtaisesti kulloinkin vallinneet olosuhteet huomioon ottaen. Kaikissa liikennetilanteissa ei voida pitää liikenneturvallisuudenkaan kannalta perusteltuna, että ajoneuvon kuljettajalle asetettaisiin esimerkiksi velvollisuus pysäyttää ajoneuvonsa liikennemerkin puhdistamiseksi sen sisällön selvittämistä varten. Vastaajan huolimattomuutta tarkasteltaessa asiassa onkin kiinnitettävä huomiota siihen, minkälaista huolellisuutta häneltä on voinut nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa edellyttää."

Syytteen mukaan vastaaja oli huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä kuljettamalla henkilöautoa 71 km/h nopeudella Valtatie nro 4:llä Kuivaniemen kohdalla ylittäen liikennemerkein osoitetun sallitun enimmäisnopeuden 60 km/h. Tapahtuma oli todettu poliisin automaattisella liikennevalvontalaitteella.

Vastaaja oli kiistänyt syytteen ja vaatinut sen hylkäämistä perusteettomana. Vastaaja oli myöntänyt ajaneensa rangaistusvaatimuksessa ilmoitettua nopeutta, mutta lumisesta liikennemerkistä johtuen hän ei ollut tiennyt alueen nopeusrajoitusta.

KO oli tuominnut vastaajan liikennerikkomuksesta 170 euron rikesakkoon. KO oli katsonut, ettei asiassa ollut merkitystä sillä seikalla, että vastaajan käsityksen mukaan kyse oli poikkeuksellisesta nopeusrajoituksesta muihin Valtatie 4:llä oleviin risteysalueisiin nähden, sillä nopeusrajoitus voi vaihdella eri risteyksissä mm. ympäristöstä, tien kunnosta, olosuhteista ja näkyvyydestä riippuen. Tienkäyttäjän on otettava selko kulloinkin vallitsevasta ajonopeudesta. Liikenneministeriön päätöksessä yleisistä nopeusrajoituksista (25.3.1988/263) todetaan, että taajamien ulkopuolella ajoneuvojen suurin sallittu nopeus on 80 km/h, jollei liikennemerkein ole osoitettu noudatettavaksi muuta nopeusrajoitusta. Tässä tapauksessa nopeusrajoitus oli liikennemerkein osoitettu 60 km/h.

KO oli todennut edelleen, että liikennerikkomus on niin sanottu tekorikos, jossa sääntöjen rikkominen sellaisenaan riittää rangaistavuuden perusteeksi. Asiassa ei ollut tullut esiin sellaisia oikeuttamisperusteita, joiden nojalla vastaajan olisi voitu katsoa vapautuvan rangaistusvastuusta. Liikennerikoksissa oikeuttamisperusteena tulee kysymykseen lähinnä pakkotila, josta ei tässä tapauksessa ollut esitetty näyttöä. Rangaistusvastuu liikennerikkomuksesta ei myöskään edellytä tekijältään tahallisuutta, vaan pelkkä huolimattomuus riittää. Nyt kysymyksessä olevaan asiaan ei sovelleta rikoslain säännöksiä, sillä kyse oli tieliikennelain ja rikesakkorikkomuksista annetun lain mukaan rangaistavasta teosta.

KO oli katsonut, ettei asiassa ollut merkitystä myöskään sillä, että vastaja oli ulkopaikkakuntalainen, sillä tienkäyttäjän yleisiin velvollisuuksiin kuuluu noudattaa liikennesääntöjä ja olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Pelkkä liikennesäännön rikkominen riittää rangaistusvastuun toteutumiseen, joten asiassa ei KO:n mukaan ollut merkitystä sillä, että vastaajan ajonopeus oli ollut risteysalueelle tultaessa 71 km/h, kun riidatonta oli, että nopeus oli ollut sallittua ajonopeutta korkeampi.

Asiassa mainituin perustein KO oli katsonut vastaajan jättäneen huolimattomuuttaan noudattamatta liikennemerkillä osoitettua nopeusrajoitusta ja syyllistyneen näin menettelyllään liikennerikkomukseen.

Vastaaja vaati HO:ssa, että syyte liikennerikkomuksesta hylätään tai että hänet jätetään joka tapauksessa rangaistukseen tuomitsematta. Vastaaja vaati lisäksi, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänen asianosaiskulunsa 1 399,76 eurolla viivästyskorkoineen 15.2.2018 lukien ja että HO toimittaa asiassa pääkäsittelyn.

Vastaaja oli lausunut, ettei hän ollut menetellyt asiassa huolimattomasti. Hän oli noudattanut yleisnopeusrajoitusta liikennemerkin oltua lumen vuoksi lukukelvoton. Tapahtumapaikka oli ollut hänelle entuudestaan tuntematon eikä hän ollut tiennyt, että lumen peittämä liikennemerkki oli tarkoittanut nopeusrajoituksen alenemista 60 kilometriksi tunnissa. Hän oli noudattanut laissa tarkoitettua erityistä varovaisuutta ja huolellisuutta kuljettaessaan henkilöautoa 71 kilometrin tuntinopeudella alueella, jossa hän oli voinut olettaa olleen 80 kilometrin tuntinopeusrajoitus. Syyttäjän väite tapahtumapaikan lähialueen risteysten yleisestä 60 kilometrin tuntinopeusrajoituksesta oli perusteeton. Samalla tiealueella oli useita risteyksiä, joissa oli 80 kilometrin tuntinopeusrajoitus. Poliisin perinteisessä nopeusvalvonnassa liikennemerkin luettavuus voitiin tarkistaa ennen ajonopeuden mittaamista. Perinteistä nopeusvalvontaa tehtäessä poliisi olisi todennäköisesti kumonnut hänelle määrätyn rikesakon liikennemerkin lukukelvottomuuden vuoksi. Automaattinen nopeudenvalvonta ei ottanut vastaavalla tavalla tapahtumahetken olosuhteita harkinnassa huomioon. Ajoneuvon kuljettajan oikeusturva oli sen vuoksi automaattisessa nopeudenvalvonnassa perinteistä poliisivalvontaa heikompi ja samankaltaisten rikkomusten rangaistuskäytäntö oli siten epäyhtenäistä

Syyttäjä vaati, että valitus hylätään. Syyttäjä oli lausunut, että KO oli ratkaissut asian oikein. Tienkäyttäjän yleisiin velvollisuuksiin kuului liikennesääntöjen sekä olosuhteiden edellyttämän huolellisuuden ja varovaisuuden noudattaminen. Tienkäyttäjällä oli myös korostunut huolellisuusvelvollisuus muuttuneissa olosuhteissa, kuten talviolosuhteissa. Tienkäyttäjän tuli päätellä lumen vuoksi lukukelvottoman liikennemerkin sisältö liikennemerkin muodon, sijaintipaikan ja muiden olosuhteiden perusteella. vastaajan ajo oli tapahtunut Kuivaniemen keskustan läheisellä risteysalueella. Vastaajan olisi siten tienkäyttäjänä tullut ymmärtää nopeusrajoituksen aleneminen risteysaluetta lähestyttäessä siitäkin huolimatta, että nopeusrajoitusta osoittanut liikennemerkki ei ollut ollut lumen vuoksi luettavissa. Automaattinen nopeudenvalvonta oli massavalvontaa, jossa tapahtumahetken olosuhteiden myöhempi osoittaminen jäi tienkäyttäjän tehtäväksi. Tuomioistuinkäsittelyssä esitettyihin vastaajan ottamiin valokuviin ja videoihin tapahtuma-ajan olosuhteista tuli suhtautua pidättyvästi. Kyseisellä todistelulla oli heikko näyttöarvo.

HO muutti KO:n tuomiota ja hylkäsi syytteen. Vastaaja vapautettiin rangaistusseuraamuksesta. Suomen valtio velvoitettiin korvaamaan vastaajalle korvaukseksi asianosaiskuluista 1 399,76 euroa. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Hovioikeuden ratkaisun perustelut

"Pääkäsittelyn toimittamista koskeva pyyntö

Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely rikosasiassa, jos vastaaja sitä vaatii. Pykälän 2 momentin mukaan pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Mainitun luvun 15 §:n 1 momentin mukaan todistelua ei tarvitse ottaa uudelleen vastaan, jos käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä 12 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä.

Asiassa on riidatonta, että Vastaaja on syytteessä kuvatuin tavoin kuljettanut henkilöautoa 71 kilometrin tuntinopeudella alueella, jossa suurin sallittu enimmäisnopeus on ollut 60 kilometriä tunnissa. Riidatonta on lisäksi, että Vastaajan nopeuden mitannutta automaattista liikennevalvontalaitetta edeltänyt, nopeusrajoitusta osoittanut liikennemerkki on ollut tapahtumahetkellä lumen vuoksi lukukelvoton. Vastaaja on kiistänyt tienneensä, että alueella on ollut 60 kilometrin tuntinopeusrajoitus. Riidanalaista on se, onko Vastaajan menettely ollut syytteessä kuvatuin tavoin huolimatonta.

Käräjäoikeus on selostanut tuomionsa perusteluissa asian ratkaisemisen kannalta keskeisen näytön ja siitä tekemänsä johtopäätökset. Hovioikeus katsoo, että henkilötodistelun uudelleen vastaanottamisella ei olisi asian riidattomat seikat huomioon ottaen saatavissa asian ratkaisun kannalta merkityksellistä lisäselvitystä. Käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei ole jäänyt kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä. Asiassa on kysymys sellaisesta käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevästä näytöstä ja riidattomista seikoista tehtävistä johtopäätöksistä sekä asian oikeudellisesta arvioinnista, jotka eivät edellytä pääkäsittelyn toimittamista. Pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta.

Pääasia

Tieliikennelain 103 §:n 1 momentin mukaan se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta muuten kuin 98102 tai 105 a §:ssä mainitulla tavalla rikkoo tieliikennelakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava liikennerikkomuksesta sakkoon.

Liikennerikkomuksen rangaistavuus perustuu edellä lausutun rangaistussäännöksen mukaisesti tekijän sääntöjenvastaiseen menettelyyn. Lisäksi teon tunnusmerkistö edellyttää tekijältään tahallisuutta taikka huolimattomuutta. Tässä tapauksessa Vastaajan menettelyn rangaistavuus perustuu siihen, että Vastaaja olisi tienkäyttäjänä huolimattomuudesta ylittänyt liikennemerkillä osoitetun suurimman sallitun enimmäisnopeuden rikkoen siten tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä. Asiassa on kysymys Vastaajan huolimattomuuden arvioinnista nyt kysymyksessä olevaa tapahtumainkulkua tarkasteltaessa. Siitä huolimatta, että liikennerikkomuksessa on tekona kyse rikoslaissa rangaistavaksi säädettyä tekoa lievemmästä sääntöjen vastaisesta menettelystä, hovioikeus katsoo, että Vastaajan huolimattomuutta on arvioitava samoista lähtökohdista kuin hänen huolimattomuuttaan olisi arvioitava rikoslain säännöksiä sovellettaessa. Tässäkin asiassa näyttötaakka Vastaajan huolimattomuudesta on siten syyttäjällä.

Vastaaja on kiistänyt menetelleensä huolimattomasti. Vastaajan mukaan hän ei ollut jättänyt lumen peittämää liikennemerkkiä kokonaan huomioon ottamatta sen lukukelvottomuudesta huolimatta. Syyttäjä on vastaavasti vedonnut asiassa tienkäyttäjän korostuneeseen huolellisuusvelvollisuuteen muuttuneissa, tässä tapauksessa talvisissa olosuhteissa. Syyttäjän mukaan Vastaajan olisi täytynyt liikennemerkin lumisuudesta huolimatta ymmärtää risteysaluetta lähestyessään nopeusrajoituksen aleneminen 60 kilometriksi tunnissa päättelemällä tämä liikennemerkin sijaintipaikan, muodon ja muiden olosuhteiden perusteella.

Hovioikeus toteaa, että tienkäyttäjälle kuuluva huolellisuusvelvollisuus on asetettava syyttäjän esittämin tavoin lähtökohtaisesti korkeaksi. Kyse on tienkäyttäjän velvollisuudesta noudattaa hänelle liikenteen ohjauslaittein annettuja ohjeita ja määräyksiä. Kyseinen velvollisuus on tieliikenteen turvallisuuden kannalta olennainen. Tässä tapauksessa tapahtumapaikan ainoa suurinta sallittua ajonopeutta osoittanut liikennemerkki on kuitenkin ollut riidattomasti lumen vuoksi kokonaan lukukelvoton. Selvää on, että liikennemerkin täysin peittämä lumi on vaikeuttanut sen osoittaman määräyksen selville saamista. Se, minkä laajuista huolellisuusvelvollisuutta lumen peittämän liikennemerkin kohtaavalta kuljettajalta voidaan vaatia, on arvioitava aina tapauskohtaisesti kulloinkin vallinneet olosuhteet huomioon ottaen. Kaikissa liikennetilanteissa ei voida pitää liikenneturvallisuudenkaan kannalta perusteltuna, että ajoneuvon kuljettajalle asetettaisiin esimerkiksi velvollisuus pysäyttää ajoneuvonsa liikennemerkin puhdistamiseksi sen sisällön selvittämistä varten. Vastaajan huolimattomuutta tarkasteltaessa asiassa onkin kiinnitettävä huomiota siihen, minkälaista huolellisuutta häneltä on voinut nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa edellyttää.

Vastaajan ajo on tapahtunut Valtatie 4:llä, jossa yleisnopeusrajoitus on ollut tapahtuma-aikaan talvella 80 kilometriä tunnissa. Vastaajalle mitattu ajonopeus ei ole ylittänyt tätä yleisnopeusrajoitusta. Vastaajan mukaan hän on hiljentänyt ajonopeuttaan risteysaluetta lähestyessään olettaen kuitenkin suurimman sallitun ajonopeuden olevan edelleen 80 kilometriä tunnissa. Vastaaja on ollut nyt käsiteltävänä olevaan tapahtumapaikkaan nähden ulkopaikkakuntalainen, eikä hänen ole väitettykään tienneen lumen peittämän liikennemerkin sisältämästä määräyksestä entuudestaan. Vastaajan asiassa esittämältä videotallenteelta ilmenee lumen peittämän liikennemerkin sijainneen pitkähköllä suoralla valtatieosuudella. Liikennemerkin jälkeen tien laidassa on näkynyt oikealle Oijärven ja Kuivaniemen suuntaan osoittanut opastusmerkki, minkä jälkeen tie on vielä jatkunut huomattavan pituisen matkan ennen risteystä. Videotallenteelta ei ilmene, että lumen peittämää liikennemerkkiä olisi edeltänyt taajama-alueen liikennemerkki taikka muitakaan asumiskeskittymän lähestymisestä kertovia merkkejä ja seikkoja tievalaistusta lukuun ottamatta. Vastaajan selvitystä siitä, että samalla valtatiellä Iin pohjoispuolelta Tornioon saakka on myös useita risteysalueita, joissa nopeusrajoitus säilyy 80 kilometrissä tunnissa, ei ole myöskään osoitettu virheelliseksi.

Kaikki edellä lausutut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, ettei Vastaajan voida näissä olosuhteissa katsoa täytyneen ymmärtää risteysalueen lähestymisen tarkoittaneen nopeusrajoituksen alenemista 60 kilometriksi tunnissa. Pelkästään liikennemerkin pyöreästä muodosta näissä olosuhteissa ei ole voinut päätellä merkin osoittaman määräyksen sisältöä. Se, että Vastaajan olisi täytynyt päätellä tapahtumapaikan suurin sallittu enimmäisnopeus joidenkin muiden kuin jo edellä selostettujen seikkojen taikka olosuhteiden perusteella, on jäänyt asiassa syyttäjän väitteen varaan.

Vastaajan huolimattomuus nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa on ollut joka tapauksessa vähäistä. Vastaaja on lumen peittämän liikennemerkin havaittuaan ja risteysaluetta lähestyessään laskenut ajonopeutensa huomattavasti alle kyseisen valtatien yleisnopeusrajoituksen. Vastaajan menettelyn ei ole osoitettu olleen hänelle tienkäyttäjänä kuuluvaan korostettuun huolellisuusvelvollisuuteenkaan nähden välinpitämätöntä. Kaikki edellä esitetyt seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus asiassa jääneen näyttämättä, että Vastaaja olisi menetellyt tässä asiassa rangaistavalla tavalla huolimattomasti. Näillä perusteilla syyte liikennerikkomuksesta on hylättävä.

Asianosaiskulut

Koska syyte on hylätty, valtio on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Vastaajan määrältään kohtuulliset asianosaiskulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Korvaukselle määrätään maksettavaksi viivästyskorkoa kuukauden kuluttua hovioikeuden ratkaisun antamispäivästä lukien."

Lue myös

Rovaniemen hovioikeus 25.10.2018
Tuomio 18/145931
Asianro R 18/274
RHO:2018:2 (julk. 29.10.2018)
Asia Liikennerikkomus
Valittaja Vastaaja
Vastapuoli Kihlakunnansyyttäjä
Oulun käräjäoikeus 3. osasto 15.02.2018 nro 106596
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 27.12.2018

KIRJALLISUUTTA JA EDILEX PRO -KOULUTUSTA
Kirjat | Digikirjat | Rikos- ja prosessioikeus | Liikenne ja kuljetus| Koulutukset (myös webinaareina)

Kuvituskuva

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.