Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus

11.10.2018 16.00 (päivitetty 14.10.2018 7.55) Rattijuopon auton tuomitsemista valtiolle menetetyksi ei pidetty kohtuuttomana

Rattijuopon auton tuomitsemista valtiolle menetetyksi ei pidetty kohtuuttomana

Ottaen huomioon, että vastaaja oli vuoden aikana syyllistynyt 8 kertaa rattijuopumusrikokseen ja kulkuneuvon kuljettamiseen ajo-oikeudetta, vastaajan syyllistymistä uusiin rattijuopumusrikoksiin voitiin pitää niin todennäköisenä, että menettämisseuraamuksen tuomitseminen oli tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi. Vastaajalla ei ollut edes väitetty olleen sellaista auton tarvetta, jonka vuoksi menettämisseuraamusta olisi ollut pidettävä hänen kannaltaan kohtuuttomana auton käyttöhyödyn menettämisen vuoksi. KO oli katsonut myös, ettei myöskään autoa, jonka arvoksi vastaaja oli ilmoittanut noin 1 000 euroa, ollut pidettävä niin arvokkaana, että menettämisseuraamusta olisi sen vuoksi ollut pidettävä tässä tapauksessa kohtuuttomana. HO ei myöntänyt vastaajalle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 11.10.2018)

Vastaaja vaati HO:ssa, että KO:n tuomio kumotaan siltä osilta kuin hänen omistamaansa ajoneuvo oli tuomittu valtiolle menetetyksi ja että ajoneuvo palautetaan hänelle.

HO tutki edellytykset jatkokäsittelyluvan myöntämiselle. Lupaa ei myönnetty. KO:n ratkaisu jäi pysyväksi.

KO:n tuomiosta:

"Rikoksentekovälineen menettäminen

Rikoslain 10 luvun 4 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan menetetyksi voidaan tuomita esine tai omaisuus, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä. Vastaavanlainen ja lähes samansisältöinen yleinen säännös rikoksentekovälineen menetetyksi tuomitsemisesta sisältyi aiemmin rikoslain 2 luvun 16 §:n 3 momenttiin (143/1932). Vaikka rattijuopumusrikokseen syyllistyneen voidaankin katsoa käyttäneen ajoneuvoa näissä lainkohdissa tarkoitetulla tavalla tahallisen rikoksen tekemiseen, ei ajoneuvoa vakiintuneesti kuitenkaan ole pidetty rikoksentekovälineenä rattijuopumusrikoksissa.

Rikoslain 10 luvun menettämisseuraamuksia koskevalla uudistuksella lainsäädännöllinen tilanne on kuitenkin muuttunut, kun luvun 5 §:ään on otettu säännökset "muun omaisuuden" menettämisestä. Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan muun muassa rikoksen kohteena ollut esine tai omaisuus voidaan tuomita kokonaan tai osaksi valtiolle menetetyksi, jos menettämisseuraamus on tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi ja esine on erityisen sovelias rikoksen kohteeksi tai rikolliseen käyttöön. Tausta-ajatuksena on se, että esineen jättäminen rikoksentekijän haltuun voisi johtaa sen käyttämiseen uusiin rikoksiin, vaikka esineellä sinänsä olisi laillisiakin käyttötapoja (HE 80/2000 vp s. 4).

Lain esitöistä ilmenee tarkoituksena olleen, että rikoslain 10 luvun 5 §:n 2 momentin 2 kohdan säännös olisi sovellettavissa myös rattijuopumukseen syyllistyneen teossaan käyttämän auton menetetyksi tuomitsemiseen. Auton menetetyksi tuomitsemiseen voi kuitenkin liittyä rikosoikeudellisia ongelmia (HE 80/2000 vp s. 28). Menettämisseuraamus voi muun muassa johtaa rangaistuksen ohella kohtuuttoman ankaraan seuraamuskokonaisuuteen ja olla kohtuuton esimerkiksi silloin, kun se on hänen taloudellisiin oloihinsa nähden hyvin arvokas. Vastaavasti se seikka, että menettämisseuraamuksen ei tule koitua lisärangaistukseksi rikoksentekijälle, on omiaan rajaamaan säännöksen käyttöalaa.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2005:76 todennut, että rattijuopumukseen syyllistyneen kuljettaman auton menetetyksi tuomitseminen voi tulla harkittavaksi rikoslain 10 luvun 5 §:n 2 momentin 2 kohdan perusteella. Kun rattijuopumusrikos voidaan tehdä vain moottorikäyttöistä ajoneuvoa kuljettamalla, on selvää, että auto on mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla "erityisen sovelias rikoksen kohteeksi". Asiallisesti ei ole eroa siinä, tarkastellaanko menettämisseuraamusta edellä mainitun vai rikoksentekovälineen menettämistä koskevan 4 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella. Kummassakin tapauksessa edellytyksenä seuraamuksen tuomitsemiselle on uusien rikosten ehkäisemisen tarve. Myös seuraamuksen tuomitsemisen kohtuullisuutta koskevat samat säännökset ja periaatteet. Rikoslain 10 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan siinä tarkoitetun menettämisseuraamuksen tuomitseminen on kuitenkin aina tuomioistuimen harkinnassa, eikä se siten edellä selostetuista syistä voi olla säännönmukainen seuraamus teosta. Ensisijainen turvaamistoimi uusien rattijuopumusrikosten ehkäisemiseksi on rikoksentekijälle tieliikennelain 75 §:n perusteella määrättävä ajokielto. Ajoneuvon tuomitseminen valtiolle menetetyksi rattijuopumusrikoksen johdosta voi tulla kysymykseen, jos rikoksentekijä on syyllistynyt vastaaviin rikoksiin toistuvasti, ja jos aiempien rattijuopumusten määrän ja toistumistiheyden perusteella on todennäköistä, että hän syyllistyy myöhemminkin rattijuopumukseen, jollei ajoneuvoa tuomita valtiolle menetetyksi. Tällaisen turvaamistoimenpiteen luontoisen seuraamuksen tarpeellisuutta lisää osaltaan se, jos tuomittavana oleva teko on tehty ajokiellon aikana.

Kohtuusnäkökohdat

Rikoslain 10 luvun 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan menettämisseuraamus saadaan jättää tuomitsematta, vaikka siihen muutoin olisi perusteet, jos menettämisseuraamuksen tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon rikoksen ja esineen laatu, vastaajan taloudellinen asema ja muut olosuhteet. Lain esitöissä on tältä osin viitattu muun muassa siihen, että auto voi olla arvokas tai esimerkiksi maaseudulla asuvalle välttämätön kulkuväline.

Korkein oikeus on edellä mainitussa ratkaisussaan KKO 2005:76 todennut rattijuopumusrikoksia koskevan sääntelyn suojelukohteena olevan liikenneturvallisuus. Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaminen alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena lisää tunnetusti liikenneonnettomuuksien riskiä ja aiheuttaa siten vakavaa vaaraa toisten hengelle, terveydelle ja omaisuudelle. Perusteltu lähtökohta on, että mitä enemmän tarvetta menettämisseuraamuksen tuomitsemiseen edellä mainituista syistä on, sitä vähemmän painoarvoa rikoksentekijän henkilökohtaisiin olosuhteisiin liittyville näkökohdille voidaan antaa. Myöskään seuraamusten mahdollinen kasautuminen ei voi olla esteenä ajoneuvon menetetyksi tuomitsemiselle, jos siihen on edellä kerrotuin tavoin pakottava tarve tiellä liikkuvien hengen, terveyden ja omaisuuden suojelemiseksi.

Menetetyksi tuomitseminen tässä tapauksessa

Harkitessaan menettämisseuraamuksen aiheellisuutta tässä tapauksessa käräjäoikeus toteaa, että Vastaaja on syyllistynyt 21.8.2017 ja 4.2.2018 niihin rattijuopumuksiin ja kulkuneuvon kuljettamisiin oikeudetta, joihin syyttäjän esittämä menettämisseuraamusvaatimus liittyy. Vastaajan rikosja ajokorttirekisterinotteista ilmenee, että hän on syyllistynyt rattijuopumukseen 11.5.2017, 28.5.2017, 25.6.2017, 30.9.2017, 30.10.2017 ja 11.11.2017 sekä törkeään rattijuopumukseen 22.1.2011. Vastaaja on siten ennen syytekohdan 2 tekoa syyllistynyt edellisen kerran rattijuopumukseen noin kaksi kuukautta aiemmin ja syytekohdan 5 tekoa syyllistynyt edellisen kerran rattijuopumukseen noin kaksi ja puoli kuukautta aiemmin. Ottaen huomioon, että Vastaaja on vuoden aikana syyllistynyt kahdeksan kertaa rattijuopumusrikokseen ja kulkuneuvon kuljettamiseen ajo-oikeudetta, Vastaajan syyllistymistä uusiin rattijuopumusrikoksiin voidaan pitää niin todennäköisenä, että menettämisseuraamuksen tuomitseminen on tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi.

Vastaajalla ei ole edes väitetty olevan sellaista auton tarvetta, jonka vuoksi menettämisseuraamusta olisi pidettävä hänen kannaltaan kohtuuttomana auton käyttöhyödyn menettämisen vuoksi. Käräjäoikeus katsoo myös, ettei myöskään autoa, jonka arvoksi Vastaaja on ilmoittanut noin 1.000 euroa, ole pidettävä niin arvokkaana, että menettämisseuraamusta olisi sen vuoksi pidettävä tässä tapauksessa kohtuuttomana."

Korkeimman oikeuden tapauksia

Tapauksessa KKO:2005:76 ajoneuvo tuomittiin valtiolle menetetyksi, kun taas tapauksessa KKO:2005:75 ajoneuvoa ei tuomittu menetetyksi.

KKO:n mukaan ajoneuvon menetetyksi tuomitseminen voi tulla harkittavaksi vuonna 2002 voimaan tulleiden rikoslain 10 luvun uusien säännösten perusteella. KKO korosti, että menetetyksi tuomitseminen ei voi olla säännönmukainen seuraamus rattijuopumusrikoksesta, vaikka rikoksentekijä omistaisikin ajoneuvon. Ensisijainen turvaamistoimi uusien rattijuopumusrikosten ehkäisemiseksi onkin rattijuopumusrikokseen syyllistyneelle tuomittava ajokielto.

Ajoneuvon tuomitseminen valtiolle menetetyksi rattijuopumusrikoksen johdosta voi kuitenkin KKO:n mukaan tulla kysymykseen, jos rikoksentekijä on syyllistynyt vastaaviin rikoksiin toistuvasti ja jos aiempien rikosten määrän ja toistumistiheyden perusteella on todennäköistä, että hän syyllistyy myöhemminkin rattijuopumukseen, jollei ajoneuvoa tuomita valtiolle menetetyksi.

KKO tuomitsi auton menetetyksi tapauksessa (KKO:2005:76), jossa rikoksentekijä oli syyllistynyt kahteen törkeään rattijuopumukseen ja kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta vuonna 2003. Tuomitulla oli myös runsaasti aikaisempaa rattijuopumusrikollisuutta. Lahden käräjäoikeus ja Kouvolan hovioikeus eivät olleet tuominneet autoa menetetyksi. Henkilö tuomittiin 5 kk ehdottomaan vankeusrangaistukseen sekä ajokieltoon.

Toisessa KKO:n ratkaisemassa tapauksessa (KKO 2005:75) autoa ei tuomittu menetetyksi. Törkeästä rattijuopumuksesta tuomittu oli edellisen kerran syyllistynyt rattijuopumusrikokseen noin puolitoista ja sitä ennen noin kymmenen vuotta aikaisemmin. KKO ei pitänyt tässä tapauksessa syyllistymistä uusiin rattijuopumusrikoksiin niin todennäköisenä, että auton menetetyksi tuomitseminen olisi ollut tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi. Kuopion käräjäoikeus ja Itä-Suomen hovioikeus eivät olleet tuominneet autoa menetetyksi. Henkilö tuomittiin 75 päivän vankeuteen, jonka muutettiin 75 tunniksi yhdyskuntapalvelua sekä ajokieltoon.

KKO:n ratkaisussa (KKO:2007:85) katsottiin, ettei törkeistä rattijuopumuksista toistuvasti rangaistuksiin tuomitun vastaajan noin 19.000 euron arvoisen henkilöauton tuomitseminen valtiolle menetetyksi ollut kohtuutonta. Ratkaisussaan KKO:2007:84 KKO puolestaan katsoi, että vaikka autoa oli käytetty veropetoksen tekemisessä rikoksentekovälineenä, menettämisseuraamuksen tuomitseminen ei ollut tässä tapauksessa tarpeellista.

KKO:n erimielisessä ratkaisussa (KKO:2009:26) oli puolestaan kysymys siitä, voitiinko A:n omistama henkilöauto tuomita valtiolle menetetyksi, kun A oli syyllistynyt lyhyessä ajassa useita kertoja henkilöauton kuljettamiseen ilman ajo-oikeutta. HO:n tuomiota ei muutettu. Henkilöauton tuomitseminen valtiolle menetetyksi oli ollut tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi. KKO totesi, että henkilöauto on tarkoitettu käytettäväksi nimenomaan kulkuvälineenä, joten se on lain edellyttämällä tavalla myös erityisen sovelias esine RL 23 luvun 10 §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteeksi. Menettämisseuraamusta ei pidetty kohtuuttomana.

Lue myös (Edilexin tilaajille)
KIRJALLISUUTTA JA EDILEX PRO -KOULUTUSTA
Kirjat | Digikirjat | Koulutukset (myös webinaareina)
 
 

[Kanta-Hämeen käräjäoikeus 12.6.2018 nro 125701, Turun hovioikeus 10.10.2018, Päätös 18/143120, Asianro R 18/1386, Vailla lainvoimaa 11.10.2018, Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 10.12.2018; Julkaisematon 11.10.2018]

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.