Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Siviilioikeus, Rikos- ja prosessioikeus

6.8.2018 16.01 Vuokralaisen kotiinpääsyn estänyt vuokranantaja tuomittiin omankädenoikeudesta sakkoihin ja vahingonkorvauksiin

Vuokralaisen kotiinpääsyn estänyt vuokranantaja tuomittiin omankädenoikeudesta sakkoihin ja vahingonkorvauksiin

Kokonaisuutena arvostellen KO oli pitänyt selvitettynä, että vuokranantaja oli toiminut omankädenoikeutta koskevassa syytteessä kuvatulla tavalla. Ottaen huomioon, että vuokranantaja oli menettelyllään estänyt vuokralaista pääsemästä tämän kotiin, oli tekoa pidettävä varsin moitittavana. KO oli pitänyt tekoa kuitenkin sakolla (50 ps.) sovitettavana. Vuokranantaja oli velvoitettu korvaamaan vuokralaiselle akuutin stressireaktion aiheuttamasta tilapäisestä haitasta 500 euroa, kärsimyksestä 500 euroa ja esinevahingosta 200 euroa eli yhteensä 1.200 euroa viivästyskorkoineen. HO ei myöntänyt vuokranantajalle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 6.8.2018)

Syytteen mukaan vuokranantaja (vastaaja) oli oikeutensa puolustamiseksi tai toteuttamiseksi omin valloin ryhtynyt toimeen, jota hän ei saa tehdä ilman viranomaisen myötävaikutusta estämällä vuokralaisensa (A:n) pääsyn vuokra-asuntoonsa.

Syytteen mukaan vastaaja oli asettanut suurikokoisen kiven vuokralla olleen omakotitalon ulko-oven eteen ja laittanut ulko-oven lukkoon, koska hänellä oli ollut rästissä olevia vuokrasaatavia A:lta. Syytteen mukaan vastaaja ei ollut noudattanut lainmukaista menettelytapaa ja hakenut A:lle häätöä, vaan hän oli pyrkinyt turvaamaan saatavansa ilman viranomaisen myötävaikutusta. A oli poliisin avustuksella käynyt noutamassa tavaroitaan asunnosta.

Toissijaisen syytteen mukaan vastaaja oli ottanut haltuunsa A:n hallinnassa olevan rakennuksen ja sen sisällä olleen irtaimiston asettamalla kiven vuokralla olleen omakotitalon ulko-oven eteen ja laittamalla ulko-oven lukkoon.

A oli yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen. A oli vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hänelle:

- akuutin stressireaktion aiheuttamasta tilapäisestä haitasta 500 euroa
- henkisestä kärsimyksestä 500 euroa
- esinevahingosta 1.500 euroa
eli yhteensä 2.500 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 2.10.2016 lukien.

Lisäksi A oli vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan valtiolle/Länsi-Uudenmaan oikeusaputoimistolle hänen oikeudenkäyntikulunsa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien

Vastaaja oli kiistänyt syytteen ja kaikki korvausvaatimukset. Vastaajan mukaan kysymys oli ollut vastaajan oman ja muiden omaisuuden turvaamisesta. A:lle ei ollut aiheutunut teosta haittaa, koska hän oli itse vapaaehtoisesti muuttanut pois jo ennen tapahtumaa. Esinevahinkoa ei ollut tapahtunut. A:lle kiinteistölle jättämät tavarat olivat olleet huonokuntoista rojua, josta oli aiheutunut vuokranantajalle eli vastaajalle ongelmia, kun hän ei ollut rojun takia voinut vuokrata omakotitaloa uudelle vuokralaiselle.

KO oli tuominnut vastaajan omankädenoikeudesta 50 päiväsakon rangaistukseen. A:n vaatimus enemmälti hyläten vastaaja oli velvoitettu lisäksi korvaamaan A:lle akuutin stressireaktion aiheuttamasta tilapäisestä haitasta 500 euroa, kärsimyksestä 500 euroa ja esinevahingosta 200 euroa eli yhteensä 1.200 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 2.10.2016 lukien. Vastaaja oli velvoitettu korvaamaan Länsi-Uudenmaan oikeusaputoimistolle asianomistajan oikeudenkäyntikulut 1.197,84 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

KO oli kokonaisuutena arvostellen pitänyt selvitettynä, että vastaaja oli toiminut omankädenoikeutta koskevassa syytteessä kuvatulla tavalla. Vastaajan väite siitä, että hän olisi purkanut vuokrasopimuksen, ei ollut uskottava. Lisäksi asiassa esitetty kirjallinen todistelu ja asianomistajan kertomus puhuivat kyseistä väitettä vastaan.

Sen sijaan kirjallinen todistelu ja muu oikeudenkäyntiaineisto tuki sitä lopputulemaa, että vastaaja oli menettelyllään halunnut estää sen, että asianomistaja voisi asua ilmaiseksi asunnossa, kun vuokria oli maksamatta, ja että häädön hakemisessa olisi vastaajan mielestä kestänyt liian kauan. Vastaaja oli myös antanut asianomistajan taustasta kuulemansa tietojen vaikuttaa hänen päätöksentekoonsa. Vastaaja oli ryhtynyt toimeen, jota hän ei saanut tehdä ilman viranomaisen myötävaikutusta eikä hänen menettelynsä voitu näissä olosuhteissa pitää pakkokeinolain 1 luvun 5 §:n 1 momentin mukaisena itseapunakaan sallittuna.

Vastaajan väittämästä omaisuuden turvaamisesta KO oli todennut, että kyseinen omaisuus oli riidattomasti ollut talossa koko vuokrasuhteen aikana eikä tämäkään väite näin ollen tehnyt vastaajan menettelystä sallittua. Vastaaja oli teollaan ottanut haltuunsa asianomistajan hallinnassa olevan rakennuksen. Vastaajan menettely täytti näin ollen sekä omankädenoikeuden että hallinnan loukkauksen tunnusmerkistön. Rangaistusuhkavertailun perusteella teko rangaistiin omankädenoikeutena.

Ottaen huomioon, että vastaaja oli menettelyllään estänyt asianomistajaa pääsemästä tämän kotiin, oli tekoa pidettävä varsin moitittavana. KO oli pitänyt tekoa kuitenkin sakolla (50 ps.) sovitettavana.

Asianomistajan korvausvaatimus

Asianomistaja oli vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hänelle akuutin stressireaktion aiheuttamasta tilapäisestä haitasta 500 euroa viivästyskorkoineen. Perusteina hän oli vedonnut siihen, että hän oli 2.10.2016 lähtien joulukuuhun 2016 asti käytännössä ollut koditon, ja että tilanne oli ollut sekä hänelle itselleen että hänen lapsilleen traumaattinen.

Asianomistaja oli myös vedonnut perusteina siihen, että hän oli saanut työvoimatoimiston kirjeen liian myöhään ehtiäkseen hakea määrättyä paikkaa, mistä johtuen asianomistajalle oli määrätty karenssiaika työttömyysrahaan, mikä seikka oli ollut omiaan lisäämään asianomistajan tilanteessa kokemaa stressiä ja ahdistusta. KO oli todennut että asiassa oli ollut riidatonta, että asianomistaja oli syksyn 2016 aikana välillä hakenut postinsa. Asiassa ei ollut aihetta epäillä vastaajan kertomaa siitä, ettei hän ollut estänyt asianomistajaa hakemasta postiaan. Asianomistaja ei ollut selvittänyt, milloin työvoimatoimiston kirje oli lähetetty tai saapunut ja miksi se seikka, ettei hän ollut juuri tuolloin pystynyt hakemaan postiaan, oli johtunut vastaajasta. Asianomistaja ei myöskään ollut selvittänyt, miksei hän ollut muuttanut postiosoitteensa ja käynyt hakemassa postinsa esimerkiksi postista, mikäli hän ei ollut halunnut tai jostain syystä voinut käydä hakemassa postiaan riittävän usein. Vastaajaa ei voitu velvoittaa maksamaan asianomistajalle korvausta tämän seikan johdosta. Asianomistajan kertomuksella oli kuitenkin selvitetty, että tilanne on ollut hänelle ja hänen lapsilleen traumaattinen, ja tästä syystä hänellä oli oikeus korvaukseen akuutin stressireaktion aiheuttamasta tilapäisestä haitasta. Siitäkin huolimatta, ettei KO ollut pitänyt asianomistajalle määrättyä karenssiaikaa vastaajan menettelystä johtuvana, oli asianomistajan esittämä vaatimus pidettävä kohtuullisena ja henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten mukaisena.

Asianomistaja oli lisäksi vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hänelle henkisestä kärsimyksestä 500 euroa viivästyskorkoineen. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu. Rauhalla tarkoitetaan tässä yhteydessä myös kotirauhaa. Ottaen huomioon, että vastaaja oli menettelyllään estänyt asianomistajaa ja hänen kahta lastaan pääsemästä kotiinsa, oli asianomistajalla akuutin stressireaktion aiheuttamasta tilapäisestä haitasta tuomitun korvauksen lisäksi katsottava olevan oikeus korvaukseen kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan. KO oli pitänyt asianomistajan vaatimusta kohtuullisena. KO oli todennuta, että muuna oikeudenkäyntiaineistona oleva Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1991:136 on koskenut sen asian asianosaisten yhteisen yhtiön tiloja eikä asuinhuoneistoa, eikä ratkaisu tämän seikan johdosta ollut vertailukelpoinen nyt käsillä olevan tapauksen kanssa.

Vielä asianomistaja oli vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hänelle esinevahingosta 1.500 euroa viivästyskorkoineen. Asianomistaja ei ollut esittänyt selvitystä siitä, että hän ei ollut vastaajan menettelyn johdosta voinut hakea taloon, pihavarastoon ja talon pihalle jääneitä tavaroita. Asianomistaja oli ainoastaan kertonut, etteivät kaikki tavarat olleet mahtuneet samaan muuttokuormaan. Hän ei kuitenkaan ollut kertonut muuton yhteydessä syntyneistä ongelmista vastaajan kanssa tai muista seikoista, jotka olisivat estäneet häntä hakemasta tavarat joko myöhemmin samana päivänä tai myöhempänä ajankohtana. Kuvista oli käynyt ilmi, että pihalle jääneet tavarat ovat olleet ulkona, ja vastaaja oli kertonut ulkovaraston oven olleen auki. Lisäksi asianomistaja oli muuton yhteydessä ottanut talosta kaikki tavarat, mitä hän oli saanut mahtumaan muuttoautoon. Ei kuitenkaan voitu velvoittaa vastaajaa maksamaan korvausta sellaisesta omaisuudesta, jonka asianomistaja olisi voinut niin halutessaan noutaa. Se seikka, ettei asianomistaja ollut saanut kaikki omaisuutensa mahtumaan yhteen ja samaan muuttokuormaan, ei voinut koitua vastaajan vahingoksi. Vastaajan menettelystä ja siitä johtuneesta muuton tarpeesta huolimatta asianomistajalla oli ollut mahdollisuus viedä kaikki omaisuutensa mukanaan niin halutessaan. Oli kuitenkin selvää, että lokakuussa 2016 tapahtunut ulko-oven lukitseminen ja kiven sijoittaminen ulko-oven eteen oli ollut asianomistajalle yllättävä tapahtuma ja ettei hän ollut voinut siihen valmistautua. Vastaaja oli näin ollen aiheuttanut asianomistajalle vahinkoa siten, että asianomistaja oli joutunut hankkimaan itselleen ja lapsilleen tarpeellista käyttötavaraa. Asianomistajan kertoman perusteella hän oli kuitenkin melko pian päässyt asuntoon hakemaan sieltä käyttötavaraa. Asianomistaja oli myös kertonut käyneensä kohteessa pääsemättä sisään. Turhista käynneistä oli aiheutunut asianomistajalle polttoainekuluja. Näillä perusteilla asianomistajalle oli välittömien käyttötavaroiden hankkimisesta ja polttoainekuluista aiheutunut esinevahinko, josta vastaaja oli velvollinen maksamaan asianomistajalle korvausta. Tarkemman selvityksen puuttuessa KO oli arvioinut kohtuulliseksi määräksi 200 euroa.

Asianomistajan vaatimus enemmälti hyläten vastaaja velvoitettiin korvaamaan asianomistaja A:lle yhteensä 1.200 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 2.10.2016 lukien.

Jatkokäsittelylupaa ei myönnetty

Vastaaja vaati HO:ssa, että syyte omankädenoikeudesta hylätään ja että hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta A:lle ja valtiolle. Toissijaisesti vastaaja oli vaatinut, että tuomittua sakkorangaistusta alennetaan enintään 20 päiväsakkoon ja että hänen A:le maksettavaksi tuomitut korvaukset alennetaan enintään 500 euroon ja että hänet vapautetaan joka tapauksessa korvausvelvollisuudesta valtiolle/Länsi-Uudenmaan oikeusaputoimistolle.

HO ei myöntänyt vastaajalle jatkokäsittelylupaa. KO:n tuomio jäi pysyväksi.

Rikoslain 17 luvun 9 §:n mukaan joka oikeutensa puolustamiseksi tai toteuttamiseksi omin valloin ryhtyy toimeen, jota hän ei saa tehdä ilman viranomaisen myötävaikutusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, omankädenoikeudesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Lain esitöissä (HE 6/1997 vp. s. 126) on todettu omankädenoikeudesta olevan kyse esimerkiksi silloin, kun vuokranantaja pyrkii häätämään vuokralaisensa käyttämättä vuokralainsäädännössä edellytettyjä oikeuskeinoja tai kun vuokranantaja rajoittaa vuokralaisen käyttöoikeutta ottamalla omavaltaisesti käyttöönsä osan vuokralaisen käytössä olevista huonetiloista.

Rikoslain 28 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan joka luvattomasti ottaa haltuunsa, siirtää tai piilottaa toisen hallinnassa olevaa irtainta omaisuutta, käyttää toisen pihamaata kulkutienään taikka toisen hallinnassa olevaa maata rakentamalla, kaivamalla tai muulla sen kaltaisella tavalla tai ottaa haltuunsa toisen hallinnassa olevaa maata taikka rakennuksen tai sen osan, on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, hallinnan loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.

Pakkokeinolain 1 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan toimet rikoksen kautta menetetyn tai muuten kadotetun irtaimen omaisuuden takaisin hankkimiseksi ovat itseapuna sallittuja jos omaisuus on rikoksen kautta menetetty ja toimiin omaisuuden takaisin ottamiseksi on ryhdytty välittömästi rikoksen tapahduttua tai menetetty tai kadotettu omaisuus muissa tapauksissa otetaan takaisin siltä, joka pitää sitä oikeudettomasti hallussaan, eikä saatavilla ollut riittävää ja oikea-aikaista viranomaisapua.

Vuokrasuhteeseen liittyviä uutisia - EDILEX

Vuokravakuus
Vuokrien maksamatta jättäminen
Vahingonkorvaus / kosteusvauriot
Vuokrasuhteen päättyminen / päättäminen / jatkaminen
Remontti- ym. kustannukset
Häiritsevä elämä ja vuokrasuhde
Loppusiivous
Sopimuksen tekeminen
Liikehuoneiston vuokraus
Rikosoikeudelliset seuraamukset
Muuta, mm. oikeudenkäyntikuluista

 

Vuokrasopimus (Uutisia, oikeustapauksia ym.)

 

[Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus 27.4.2018 nro 118432; Turun hovioikeus 6.8.2018, Päätös 18/131493, asianro R 18/1049, Vailla lainvoimaa 6.8.2018, Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 5.10.2018]

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.