Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus

11.7.2018 15.20 Käräjäoikeus tuomitsi "sarjakuristajan" elinkautiseen ilman mielentilatutkimusta

Käräjäoikeus tuomitsi

Tappo, johon samalla kertaa soveltuu useita rikoslain 21 luvun 2 §:ssä mainittuja ankaroittamisperusteita, on yleensä myös kokonaisuutena arvostellen katsottava tässä lainkohdassa tarkoitetulla tavalla törkeäksi. Tässä tapauksessa ankaroittamisperusteita olivat vakaa harkinta sekä erityinen raakuus ja julmuus. L:n käytös ennen tekoa ei ollut sellaista, että sen voitaisiin katsoa vaikuttavan tekoon lieventävästi. P:llä ei ollut tappamiseen muutenkaan mitään muuta syytä kuin oman mielihalunsa toteuttaminen. Teko oli tapahtunut L:n asunnossa, jossa hän oli ollut puolustuskyvytön isompaa P:tä vastaan. Tekoa oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. P:lle tehtyjen aikaisempien tutkimusten ja hänen teon yhteydessä todetun käyttäytymisensä perusteella ei ollut aihetta epäillä hänen syyntakeisuutensa alentuneen. Sen vuoksi vastaaja P:n mielentilan tutkiminen ei ollut perusteltua. Pyyntö mielentilan tutkimisesta hylättiin. Käräjäoikeus tuomitsi P:n murhasta elinkautiseen vankeuteen. (Vailla lainvoimaa 11.7.2018)

Syyksilukeminen

P on 13.-15.4.2018 Helsingissä sijaitsevassa asunnossa tappanut L:n seuraavasti.

P on tekonsa toteuttamiseksi ja henkilöllisyytensä salaamiseksi hankkinut 12.4.2018 puhelimen ja rekisteröimättömän prepaid-liittymän.

P on ennen asuntoon menoa sopinut edellä mainittua puhelinta käyttäen tapaamisesta ja saapunut sovitusti L:n asuttaman talon portille 13.4.2018 kello 14, josta hän on mennyt yhdessä L:n kanssa tämän asuntoon noin kello 14.07.

P on jossain vaiheessa asuntoon saapumisesta tarttunut kasvotusten edessään seisonutta Ltta edestäpäin kaksin käsin kaulasta sekä kuristanut L:ää käsin, nahkavyöllä ja sukkahousuilla.

Kuristamisen seurauksena L on tehnyt kuolemaa vähintään 6 - 8 minuuttia.

P on raahannut L:n ruumiin asunnon makuuhuoneeseen ja piilottanut sen sängyn alle, josta ruumis on löydetty 4.5.2018.

Kuristamisen seurauksena L:lle on aiheutunut elinaikaisina vammoina kaulan pinnallisten lihasten alueelle keskiviivan vasemmalle puolelle heti alaleukaluun tason alapuolella 5 senttimetrin läpimittainen verenpurkauma, kieliluun molempien takasarvien murtumat ja kieliluun etupuolelle pehmytkudoksen vasemmalle puolelle hento noin 0,2 senttimetrin läpimittainen verenpurkauma.

Lisäksi on todettu kilpiruston oikean ylä-takasarven kaksi murtumaa. Kaularangan nikamaväleissä 5-6 ja 6-7 on ollut nikamavälilevyn murtumat. Niiden pinnalla on voitu pehmytkudoksessa erottaa noin 3 senttimetrin läpimittainen verenpurkauma. Lisäksi vasemmassa polvessa on ollut kaksi mustelmaa. Vammat ovat aiheuttaneet kipua.

Vastaaja P:n mielentilan tutkimisen tarpeellisuus

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 37 §:n 1 momentin perusteella tuomioistuin voi määrätä rikosasian vastaajan mielentilan tutkittavaksi, jos:

1) tuomioistuin on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 5 a §:n mukaisessa välituomiossaan todennut rikosasian vastaajan menetelleen syytteessä kuvatulla rangaistavaksi säädetyllä tavalla;

2) vastaajan mielentilan tutkiminen on perusteltua; ja

3) vastaaja suostuu mielentilatutkimukseen tai hän on vangittuna tai häntä syytetään rikoksesta, josta voi seurata ankarampi rangaistus kuin vuosi vankeutta.

Vastaaja P on pyytänyt hänen mielentilansa tutkimista. Syyttäjä ei ole pitänyt tutkimista perusteltuna.

P on vuonna 1986 tuomittu täyttä ymmärrystä vailla tehdystä rikoksesta eli alentuneesti syyntakeisena.

Oulun käräjäoikeus on vuonna 2009 määrännyt P:n mielentilatutkimukseen ja vaarallisuusarvioon. Ylilääkäri H:n 11.5.2010 antamasta lausunnosta ilmenee, että P on ollut tutkittavana aiemmin Helsingin keskusvankilan psykiatrisella osastolla vuonna 1988, Turun vankimielisairaalassa 10.11. – 1.11.1993 ja Psykiatrisessa vankisairaalassa Turussa 11.12.2006 – 31.1.2007. H:n lausunnon mukaan P:llä on ollut epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö ja hän on ollut tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus. P ei ole ollut tahdosta riippumattoman psykiatrisen hoidon tarpeessa. P:tä oli pidettävä rikoshistoriansa ja henkilöstään ilmenevien muiden seikkojen perusteella erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle ja vapaudelle.

P:lle on vuonna 2015 tehty vaarallisuusarviointi ja sitä koskevasta lausunnosta 17.9.2015 ilmenee, että P:llä ei ole tullut esiin psykoottiseen prosessiin viittaavaa ja että P:n on vaikea ymmärtää oman väkivaltaisuutensa vakavuutta ja laajuutta. Lausunnossa on vielä todettu, että mikäli P:llä väkivaltaista käyttäytymistä tapahtuu, se on lausunnon arvion mukaan kuristamista, jonka uhrina on P:lle entuudestaan tuntematon nainen, jota kohtaan P tuntee seksuaalista mielenkiintoa. Lopputuloksena on esitetty, että P:tä on pidettävä erityisen vaarallisena toisen ihmisen hengelle ja terveydelle.

Erikoispsykologi S on 19.6.2018 päiväämässään lausunnossa P:tä arvioidessaan todennut, että hänen henkilöstään havaitut seikat ovat kaikki niin sanottuun pitkäaikaiseen luonteen ja persoonallisuuden kehityksen häiriintymiseen liittyviä seikkoja. Merkkejä varsinaisista mielenterveyden häiriöistä siinä mielessä kuin mitä psyykkisinä sairauksina ajatellaan, ei tutkittavalla ilmennyt. Tutkittavan kyky harkita tekemisiään oikeustoimi-kelpoisuuden kannalta arvioituna on hyvä. Sen sijaan pitkäaikaiset persoonallisuuden piirteet yhdessä seksuaalisten erityisviehtymysten kanssa kohottavat huomattavasti rikosten uusimisriskiä.

Tutkittava on todettu erittäin vaaralliseksi ja rikoksenuusimisriskiä on pidetty korkeana.

Yhteenvetona käräjäoikeus toteaa, että P on ollut toistuvasti tutkittavana eikä hänellä ole todettu vuoden 1986 jälkeen olleen sellaista mielenterveyden häiriötä, jonka perusteella hänet olisi voitu todeta syyntakeettomaksi tai edes alentuneesti syyntakeiseksi.

Alentunutta syyntakeisuutta on vakiintuneesti arvioitu sen perusteella, onko tekijän kyky ymmärtää tekonsa tosiasiallinen luonne tai oikeudenvastaisuus taikka kyky säädellä käyttäytymistään ollut mielisairauden taikka muun mielenterveyden häiriön vuoksi alentunut. P:n ulkoinen esiintyminen tapahtuman jälkeenkin on ollut todistaja H:n havaintojen mukaan rauhallista eikä hänen käyttäytymisensä ole herättänyt millään tavoin ulkopuolisten huomiota. Tämä näyttäisi osoittavan, että P on teon aikana ollut ainakin kohtalaisessa psyykkisessä tasapainossa. Asiassa ei ole ilmennyt mitään ulkonaisia seikkoja, jotka tukisivat sitä, että P olisi teon aikana toiminut voimakkaassa tunnetilassa. P on toiminut suunnitelmallisesti. P:n käyttäytyminen ennen tekoa ja sen jälkeen, itse teosta ilmenevät seikat sekä hänen suhtautumisensa tekoon puhuvat sitä vastaan, että hänen kykynsä ymmärtää tekonsa tosiasiallinen luonne tai oikeudenvastaisuus taikka säädellä käyttäytymistään olisi alentunut. P:n todetulla persoonallisuushäiriöllä ei voida muutoinkaan katsoa tässä tapauksessa olleen syyntakeisuutta alentavaa vaikutusta.

P:lle tehtyjen aikaisempien tutkimusten ja hänen teon yhteydessä todetun käyttäytymisensä perusteella ei ole aihetta epäillä hänen syyntakeisuutensa alentuneen. Sen vuoksi vastaaja P:n mielentilan tutkiminen ei ole perusteltua. Pyyntö mielentilan tutkimisesta hylätään.

Tappo vai murha

P on myöntänyt teon tappona.

Rikoslain 21 luvun 2 §:n mukaan rikoksentekijä on tuomittava murhasta muun muassa silloin, kun tappo on tehty vakaasti harkiten tai erityisen raa’alla tai julmalla tavalla ja teko myös kokonaisuutena arvostellen on törkeä.

Murha rikosnimikkeenä tarkoittaa henkirikoksenakin poikkeuksellisen törkeitä tekoja. Kuten murhaa koskevan säännöksen esitöistä ilmenee (HE 94/1993 sivut 93 - 94), tunnusmerkistössä on käytetty törkeiden rikosten tavanmukaista kokonaisharkintalauseketta, vaikka henkirikokset ovat yleensäkin rikoksina aina törkeitä. Murhan tunnusmerkistössä törkeyttä ei ole arvioitava sellaisenaan, vaan teon on oltava törkeä verrattuna rikoslain 21 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun tappoon.

Vasta sellaista henkirikosta, joka on tappoa selvästi törkeämpi, voidaan rikoslain mukaan pitää murhana.

Vakaa harkinta

Korkeimman oikeuden käytännössä on katsottu, että tappo on tehty vakaasta harkinnasta esimerkiksi silloin, kun surmaaminen oli suunniteltu etukäteen ja sitä varten oli hankittu välineitä (KKO 1980 II 59, KKO 1981 II 32, KKO 1988:42 ja KKO 1995:119).

Merkitystä on annettu myös sille, että tekijällä oli ollut teon kestäessä useampi tunti ajatella toimintaansa (KKO 1988:73). Sen sijaan tappoa ei ole katsottu tehdyksi vakaasti harkiten esimerkiksi silloin, kun surmaamista ei ollut edeltänyt suunnittelu, vaan se oli johtunut tilanteen yllättävyydestä, odottamattomasta tai hallitsemattomasta kehityksestä taikka tekijän kiihtymystilasta (KKO 1984 II 142, KKO 1985 II 112 ja KKO 1996:76).

Tekotavan erityinen raakuus ja julmuus

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee (HE 94/1993 sivu 93), että erityisellä raakuudella tai julmuudella tarkoitetaan todellista tekotapaa eikä sitä, miltä teko ulkonaisesti näyttää. Arvioitaessa tappamisen julmuutta on merkitystä esimerkiksi sillä, tehdäänkö tappo tarkoituksellisesti kovia tuskia aiheuttaen tai pitkitetäänkö tekoa tuskien lisäämiseksi. Teon raakuutta arvioitaessa on oikeuskäytännössä puolestaan annettu merkitystä esimerkiksi sille, että surmaaminen oli toteutettu käyttämällä useaa eri välinettä lukuisia kertoja sekä osoittamalla päättäväisyyttä ja sitkeää surmaamispyrkimystä (KKO 1995:102).

Murhan tunnusmerkistön täyttyminen tässä tapauksessa

Vakaa harkinta

P on kertonut menneensä L:n luo tarkoituksena saada intiimihierontaa. P:llä ei ole ollut asunnolle mennessään surmaamistarkoitusta.

P on hankkinut uuden puhelimen ja siihen prepaid-liittymän, jota hän on käyttänyt yhteydenpidossa L:n kanssa. P on hankkinut puhelimen välittömästi ennen yhteydenottoa ja hän ei ole käyttänyt sitä sen jälkeen. Ei ole uskottavaa, että P olisi hankkinut puhelimen nimeämättömälle ystävälleen. P:llä ei ole ollut L:n asunnolla mukanaan oma normaalikäytössä olevaa puhelintaan. Käräjäoikeus katsoo, että P on hankkinut uuden puhelimen nimenomaan toteuttaakseen tapaamisen ja siten, että häntä ei voitaisi jäljittää puhelintiedoista.

P on oleskellut L:n asunnolta yli kaksi vuorokautta. Kirjallisten todisteiden mukaan asunnolta ei ole löytynyt P:n DNA:ta tai sormenjälkiä. Asunnolla ei ole ollut näkyvissä kamppailun jälkiä. Todistaja T on kertonut, että hän ei ole siivonnut asunnolla. Hän ei ole koskenut kuin roskapusseihin ja vesihanoihin. Seikat osoittavat, että P on varonut jättämästä jälkiä ja ainakin osittain siivonnut asuntoa.

L:n asunnosta on hävinnyt tämän puhelin, johon P on soittanut. Asunnossa ainoana henkilönä kuoleman jälkeen käynyt todistaja T ei ole ottanut puhelinta. Ainoaksi päätelmäksi jää, että P on ottanut puhelimen peittääkseen tekonsa.

P:n nimen salaaminen sovittaessa tapaamista ei ole siten epätavallista, että siitä voitaisiin tehdä johtopäätöksiä P:n suunnitelmasta.

P on niin puhelimen hankkimisessa ja jälkiensä siivoamisessa pyrkinyt siihen, ettei hän ole missään vaiheessa liitettävissä L:ään tämän kuoleman jälkeen, mikä osoittaa teon suunnitelmallisuutta.

P on kertonut katsoneensa kuristamiseen liittyviä videotallenteita. Hän on myös välittömästi ennen L:n tapaamista katsonut todisteena olevaa tallennetta, joka vastaa osittain samankaltaista tekoa kuin P:n syyksiluettu teko. Todistaja S:n kertomuksen mukaan tällainen videotallenteen katseleminen on tyypillistä ennen samankaltaisen todellisen teon toteuttamista.

P on ottanut kotoa lähtiessään mukaansa kuristamiseen soveltuvia välineitä, kuten nahkahanskoja, nahkavöitä, huivin ja sukkahousut.

Jälkien peittämisen lisäksi suunnitelmallisuutta osoittavat videotallenteiden katsominen ennen tapahtumaa ja P:n mukana olleet tarvikkeet.

Todistaja S:n kertomus osoittaa, että P:llä on ollut tietoisuus hänen taipumuksestaan kuristamiseen. P on tietoisuudestaan huolimatta lähtenyt suorittamaan tekoa. P:llä on ollut myös teon aikana mahdollisuus muuttaa suhtautumistaan. S:n mukaan kiihtymykseen perustuvassa tilannesidonnaisessa teossa käytetään yleensä vain yhtä tekovälinettä. Koska P on käyttänyt käsien lisäksi ainakin kahta tekovälinettä, häneen tekoaan ei voi pitää tilanteeseen liittyvän kiihtymyksen vallassa tehtynä.

P ei ole tappanut L:ää tilanteen synnyttämästä hetken mielijohteesta. P on tehnyt tapon rikoslain 21 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla vakaasti harkiten.

Erityinen raakuus

P on kertonut kuristaneensa L:ää käsin ja sukkahousuilla. Hän oli ottanut sukkahousut lipaston päältä. P on kertonut, että hän ei ole käyttänyt vyötä kuristamiseen.

Todisteena oleva liite 10 osoittaa, että P:n hallussa olleesta vyöstä on löytynyt L:n DNA. Vyöhön DNA ei ole voinut tulla kosketuksesta muihin esineisiin, joista ei ole löytynyt vastaavantasoista DNA näytettä. Todiste osoittaa, että L:n kuristamiseen on käytetty ainakin myös vyötä.

Ainakin P on käyttänyt käsiään, sukkahousuja ja vyötä surmaamisen toteutuksessa.

Todistajana kuullun T:n mukaan L:llä todetut vammat eivät ole voineet syntyä vain edestäpäin kuristamalla. Nikamavälilevyn murtuminen on edellyttänyt, että niskaan on täytynyt kohdistua edestäpäin kuristamista suurempi voima.

P on suorittanut kuristamisen useammalla välineellä. Sen vuoksi hänen on täytynyt välillä keskeyttää teon suorittaminen. L:ään on täytynyt kohdistua muukin väkivalta kuin edestäpäin kuristaminen. P:n menettely osoittaa hänessä päättäväisyyttä ja sitkeää surmaamispyrkimystä.

Tappo on tehty rikoslain 21 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla erityisen raa’alla tavalla.

Erityinen julmuus

P on kertonut kuristamisen tapahtuneen heti asuntoon sisääntulon jälkeen ja L:n kuoleman tapahtuneen nopeasti.

Oikeuslääkärin mukaan L:n kuoleminen on kestänyt vähintään 6 - 8 minuuttia. Näkemyksen mukaan jos L on välillä saanut happea, aika on voinut olla huomattavasti pidempikin. P:n useamman tekovälineen käyttäminen tukee johtopäätöstä, että hän on pitkittänyt L:n kuolemaa.

P on 13.4.2018 kello 14.03 soittanut L:lle ulko-ovelta sopiakseen asuntoon sisääntulosta. Todistaja R on soittanut L:lle kello 14.15 ja tämä on vastannut puheluun. L oli tuolloin vaikuttanut normaalilta.

P:n on täytynyt olla puhelun aikana jo sisällä L:n asunnossa. Sen vuoksi P:n kertomusta teon alkamisesta heti asuntoon saapumisen jälkeen ja nopeasti toteutettuna ei voi pitää uskottavana.

L on tiennyt ja tuntenut vähintään useiden minuuttien ajan, että hän tulee kuolemaan. L:n kaulan alueen vammat ovat olleet varmuudella suurta kipua ja hengenahdistusta tuottavia. Tappo on tehty kovia tuskia aiheuttaen ja tekoa on pitkitetty tuskien lisäämiseksi. Voidaan pitää selvänä, että L on ollut teon kohteena ollessaan kauhun vallassa.

Tappo on tehty myös rikoslain 21 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla erityisen julmalla tavalla.

Kokonaisarvostelu

Tappo, johon samalla kertaa soveltuu useita rikoslain 21 luvun 2 §:ssä mainittuja ankaroittamisperusteita, on yleensä myös kokonaisuutena arvostellen katsottava tässä lainkohdassa tarkoitetulla tavalla törkeäksi. Tässä tapauksessa ankaroittamisperusteita olivat vakaa harkinta sekä erityinen raakuus ja julmuus.

L:n käytös ennen tekoa ei ole ollut sellaista, että sen voitaisiin katsoa vaikuttavan tekoon lieventävästi. P:llä ei ole ollut tappamiseen muutenkaan mitään muuta syytä kuin oman mielihalunsa toteuttaminen.

Teko on tapahtunut L:n asunnossa, jossa hän on ollut puolustuskyvytön isompaa P:tä vastaan.

Tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.