Jotta voisimme palvella asiakkaitamme mahdollisimman hyvin, käytämme sivustollamme evästeitä. Jatkamalla eteenpäin hyväksyt evästeiden käyttämisen. Lue lisää.

Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.

16.4.2018 11.48 Asianajaja Pirkko Pesonen: Norminpurkua vai ehtojen heikennystä

Asianajaja Pirkko Pesonen: Norminpurkua vai ehtojen heikennystä

Suomalainen työlainsäädäntö on säädetty vuosikymmenten aikana ja sen kiistaton tarkoitus oikeuskirjallisuuden mukaan on suojata työsuhteen heikompaa osapuolta eli työntekijää. Laki on pääsääntöisesti antanut saman turvan ja yhdenvertaisen suojan kaikille työntekijöille ikään ja asemaan katsomatta. Nyt lain perusperiaatteita on muutettu ja aiotaan yhä muuttaa. Mistä oikein on kysymys?, kysyy asianajaja Pirkko Pesonen Edilexin Vierashuoneessa.

Hallitus ilmoitti vuoden 2018 kehysriihessä [1] , että se haluaa helpottaa työsuhteiden irtisanomisia pienyrityksissä ja ”keventää yksilöllisen irtisanomisen kriteereitä 20 henkeä tai sen alle työllistävissä yrityksissä”. Lisäksi suunnitelmissa on määräaikaisten työsopimusten käytön salliminen alle 30-vuotiaita, kolme kuukautta työttömänä olleiden kohdalla ilman perusteltua syytä. Uudet suunnitelmat koskisivat erityisesti nuoria ja heikentäisivät heidän työsuhteen ehtojaan ikään perustuen, mikäli muutos toteutettaisiin.

Lainsäädäntötyön valmistelija, pääministeri Juha Sipilän hallitus ilmoitti toukokuussa 2015 hallitusohjelmassaan [2] , että ”Hallitus pidentää koeaikaa, mahdollistaa alle vuoden määräaikaisen työsuhteen ilman eri perustetta ja joustavoittaa takaisinottovelvoitetta irtisanomistilanteessa sekä kehittää muutosturvaa.” Muutoksia työlakeihin on jo tehty ja uusia on valmisteilla. Hallituksen mukaan kyse on työllisyyttä ja kilpailukykyä parantavien kärkihankkeiden norminpurusta, jolla säädöksiä sujuvoitetaan niin, että sääntely kevenee ja arki helpottuu.

Norminpurku-termi merkitsee kielellisesti yleensä sitä, että tarpeettomat säännökset poistetaan. Hyödytön laki siis kumottaisiin. Lain keventäminen puolestaan antaa mielikuvan, että menettelytavat yksinkertaistuisivat tai edellytykset helpottuisivat. Suomalaisten arki olisi siis vähemmän säänneltyä.

Sipilän hallituksen kontekstissa käytetyillä kielellisillä ilmaisuilla on toinen merkitys. Työsopimuslakia muutettiin vuoden 2017 alusta [3] koeajan, takaisinoton ja osin määräaikaisen työsopimuksen käytön osalta. Silloin työsopimuksen koeaikaa pidennettiin 4 kuukaudesta 6 kuukauteen. Lisäksi koeaika pitenee, jos työntekijä on poissa työstä koeajan aikana työkyvyttömyyden ja perhevapaiden vuoksi. Lisäpidennys koskee siis esimerkiksi sairauden ja äitiyden vuoksi poissaolevia. Lainsoveltajan näkökulmasta tätä on vaikea nähdä arjen helpotuksena.

Irtisanotun työntekijän takaisinottovelvollisuus on lyhennetty 9 kuukaudesta 4 kuukauteen. Mikäli irtosanotun työntekijän työsuhde on kestänyt yli 12 vuotta, on takaisinottoaika 6 kuukautta. Suomen takaisinottoaika kuuluu pohjoismaiden ja muiden EU-maiden jumbosarjaan. Ko. aika EU-maissa on 6-12 kuukautta, Ruotsissa 9 ja Norjassa 12 kuukautta [4] . Meillä takaisinottoaika on siis eri mittainen eri työntekijöillä ja merkitsee, että siihen velvoitettu joutuu seuraamaan kahta määräaikaa. Vaikea nähdä, että tehty muutos merkitsisi vähempää sääntelyä tai sujuvoittamista.

Määräaikaisten työsopimusten käyttö on Suomessa yleisempää kuin muissa OECD-maissa. Esimerkiksi valtion ja kuntien palveluksessa yli 20 % henkilöstöstä on palkattu määräaikaisiin työsuhteisiin ja eräillä yksityisillä toimialoilla määrä on jopa 25-30 %. Määräaikaisten työsopimusten käyttöä ei vapautettu tehdyssä työsopimuslain muutoksessa (1448/2016) kokonaan. Lakia muutettiin niin, että 12 kuukautta työttömänä olleen saa palkata enintään vuodeksi määräaikaisella työsopimuksella ilman perusteltua syytä. Ratkaisuun päädyttiin sen arvioidun työllistämisvaikutuksen vuoksi. Määräaikaisuuden peruste liittyy työntekijään, ei siis työnantajan työvoimantarpeeseen kuten yleensä edellytetään.

Työlainsäädännön uudistussuunnitelmat saattaisivat toteutuessaan työnhakijat eri asemaan iän ja työllisyysaseman perusteella, jos työsopimuksen solmimisen ehdoksi vaadittaisiin tietty ikä ja työttömyyden kesto. Ne saattaisivat jopa pitkittää työnhakua, jotta vaaditut työttömyysajat täyttyisivät. Pahimmillaan ne voisivat johtaa siihen, että tietyn ikäisten työnhakijoiden asema työmarkkinoilla huononisi. Ilmiselvästi työlainsäädäntöä rakennetaan kokonaan uudenlaisesta näkökulmasta käsin.

Useilla työpaikoilla on ryhdytty puolustamaan syrjimättömyyttä. Vuosienkin takaisista alistavista työmenetelmistä ja valtarakenteista on kerrottu julkisuuteen avoimesti ja rohkeasti. Työlainsäädännön valmistelussa noudatetut arvovalinnat eivät mielestäni edistä yhdenvertaisuutta. Ne ovat vastoin ajan syrjimättömyyden henkeä.

Pirkko Pesonen
Kirjoittaja on varatuomari, oikeustieteen lisensiaatti ja asianajaja, joka on erikoistunut työ- ja viestintäoikeuteen.

 

[4] HE 105/2016 vp. s.10


Kirjoita Edilexiin

Lakikirjat

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.