9.4.2018 10.10 HAO: perustuslaki ja velvollisuus perusoikeusmyönteisen tulkintaan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirja, Euroopan unionin perusoikeuskirja tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö eivät estäneet yksityisalueen lunastusta yleiseen tarpeeseen

Lunastuslupa oli myönnetty lunastuslain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun erityisen lunastusperusteen sisältävän maankäyttö- ja rakennuslain 99 §:n 3 momentin nojalla. Maankäyttö- ja rakennuslain esitöissä (YmVM 6/1998 vp) on päätöksessä kuvatulla tavalla katsottu, että 99 §:ssä säädetyt lunastusluvan myöntämisen edellytykset konkretisoivat yleisen tarpeen käsitettä. Näin ollen oli katsottava, että 99 §:n 3 momentissa säädettyjen edellytysten täyttyessä voitiin lunastuksen katsoa olleen yleisen tarpeen vaatimaa. Suomen perustuslain 15 §:n 2 momentissa tarkoitettu yleinen tarve ilmeni niistä aluevarauksista, jotka alueelle oli kaupungin maankäytön suunnitelmien perusteella yleiskaavassa osoitettu. Hallinto-oikeus totesi, että ympäristöministeriön päätös ei ollut lainvastainen sillä perusteella, ettei yleisen tarpeen vaatimus täyty, tai ettei yleistä tarvetta ollut ympäristöministeriön päätöksessä erikseen perusteltu. Nyt kyseessä olevassa asiassa lunastusluvan myöntämiselle oli päätöksessä kuvatulla tavalla ollut laissa säädetyt edellytykset ja valitukset oli näin ollen hylättävä. Suomen perustuslaki ja velvollisuus perusoikeusmyönteisen tulkintaan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirja, Euroopan unionin perusoikeuskirja tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö eivät antaneet aihetta arvioida asiaa oikeudellisesti toisin.