Syytteen mukaan vastaaja oli (1.1.2015 - 23.10.2015) aiheuttanut huomattavaa häiriötä virantoimituksen yhteydessä kaupungin terveyden ensiapuvastaanotolla käymällä jatkuvasti ensiapuvastaanotolla ja soittamalla puheluita lähes päivittäin päivystysajanvarausnumeroon saadakseen ajan vastaanotolle.

Vastaaja oli syytteen mukaan soittanut päivystysajanvarausnumeroon 10 kuukauden aikana ainakin 1 000 kertaa ja käynyt lisäksi ainakin 250 kertaa ensiapuvastaanotolla. Vastaajan toistuvat ja pitkät puhelut olivat aiheuttaneet sen, että muut ensiapuun soittoa yrittäneet eivät olleet päässeet lävitse.

Vastaaja oli vaatinut, että rangaistusvaatimus on jätettävä käräjäoikeudessa tutkittavaksi ottamatta, koska asianomistaja ei ollut esittänyt asiassa lain edellyttämää rangaistusvaatimusta.

Mikäli syyte em. huolimatta tutkittaisiin, vastaaja oli kiistänyt syytteen. Hän oli yrittänyt hakea apua sydänvaivoihinsa terveyskeskuksesta sen antamisen ohjeiden mukaisesti soittamalla ensin viitteellisen ajan päivystykseen ja konsultoidakseen päivystyksen kanssa. Hänellä oli ollut mielestään pätevä syy soittoihin.

Yhteydenotoille sekä käynneille ei ollut asiallista perustetta

RL 17 luvun 13 §:n mukaan, joka 1) metelöimällä tai muulla sellaisella tavalla aiheuttaa huomattavaa häiriötä virantoimituksen yhteydessä muualla kuin yleisellä paikalla taikka yleisöltä suljetussa virastossa, toimistossa, liikkeessä tai tehtaassa tai muussa vastaavassa paikassa, 2) aiheuttaa huomattavaa häiriötä lähettämällä viestejä tai soittamalla puheluita virastoon, toimistoon, liikkeeseen taikka muuhun vastaavaan paikkaan taikka 3) käyttämällä joukkoliikenteen kulkuneuvon, hissin tai muun laitteen hätäjarrua tai hälytintä aiheuttaa ilkivaltaisesti väärän hälytyksen, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä rangaistusta, ilkivallasta sakkoon.

Asiassa oli riidatonta, että vastaaja oli menetellyt syytteen teonkuvauksessa kuvatuin tavoin. Riitaa oli kuitenkin siitä, oliko vastaajalla ollut asiallinen peruste menettelylleen.

Käräjäoikeus totesi, että asianomistajalla oli sen toimintaan perustuva velvollisuus ottaa vastaan puheluita sekä palvella asiakkaita puhelimitse ja paikan päällä. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin, että syyte on toteennäytetty todistajan kertomuksella. Perusteet tälle olivat seuraavat:

"Todistajan kertomuksen mukaan vastaajalla on aina ollut oikeus soittaa ensiapuun ja saada hoidontarpeen arviointi, mutta mikäli oireet eivät ole muuttuneet, ei hänen tule enää olla yhteydessä ensiapuun. Todistajan mukaan vastaajan toiminta kuitenkin jatkui.  Koska vastaajalle on kerrottu, että häntä ei voida enää auttaa ensiavussa, käräjäoikeus katsoo, että vastaajan yhteydenotoille sekä käynneille ei ole ollut asiallista perustetta. Todistajan kertomuksella on edelleen osoitettu, että vaikka vastaaja koki itse oireensa todellisiksi, on vastaajan kuitenkin tullut ymmärtää, että hän ei voi saada enää apua päivystyksestä. Vastaajan on näin ollen tullut ymmärtää, että hänen käyntinsä ensiavussa sekä soitot päivystysnumeroon ovat aiheuttaneet huomattavaa häiriötä asianomistajalle."

Vastaaja tuomittiin syyksiluetusta teosta vakiintuneen oikeuskäytännön mukaiseen sakkorangaistukseen, jonka käräjäoikeus katsoi olevan riittävä ja oikeudenmukainen seuraamus.

Vastaaja vaati HO:ssa, että syyte hylätään ja että Pihlajalinna Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle korvausta 30.000 - 50.000 euroa.

HO tutki edellytykset jatkokäsittelyluvan myöntämiselle. Jatkokäsittelylupaa ei myönnetty. Käräjäoikeuden ratkaisu jäi pysyväksi.

HO:n päätös ei ole lainvoimainen. Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 2.5.2018.

Juridiikan uusimmat uutiset

[Pirkanmaan käräjäoikeus 21.08.2017 nro 131492; Turun hovioikeus 2.3.2018, 18/109476, Asianro R 17/1647, Vailla lainvoimaa 5.3.2018, Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 2.5.2018]