Jotta voisimme palvella asiakkaitamme mahdollisimman hyvin, käytämme sivustollamme evästeitä. Jatkamalla eteenpäin hyväksyt evästeiden käyttämisen. Lue lisää.

Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.

14.2.2018 13.34 Ajonopeutensa moottoritiellä lähes pysähdyksiin hiljentäneen ei näytetty syyllistyneen liikenneturvallisuuden vaarantamiseen

Ajonopeutensa moottoritiellä lähes pysähdyksiin hiljentäneen ei näytetty syyllistyneen liikenneturvallisuuden vaarantamiseen

Osapuolet olivat kertoneet hieman eriävästi liikenteen jonoutumisesta, eikä kummankaan kertomusta ollut pidettävä luotettavampana kuin toisen. KO oli katsonut asiassa jääneen luotettavalla tavalla selvittämättä liikennetilanne törmäyshetkellä. Molempia kuljettajia kohtaan esitetyt syytteet liikenneturvallisuuden vaarantamisesta oli hylätty. Perään ajanut mies kuitenkin vaati naiselle HO:ssa rangaistusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. HO ei myöntänyt miehelle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 14.2.2018)

A:ta koskevan syytteen (syyte 2) mukaan hän oli laiminlyönyt noudattaa liikennesääntöjä ja olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi, kun hän oli pysäyttänyt tai tarpeettomasti hiljentämälllä lähes pysäyttänyt autonsa valtatien 3 moottoritieosuudella Hämeenlinnassa Tampereelle päin. A:n mukaan hiljentämisen syy oli ollut se, että liikenne hänen edessään oli ruuhkautunut.

B:tä puolestaan syytettiin (syyte 1) siitä, että hän oli valtatiellä tahallaan tai huolimattomuudestaan jättänyt noudattamatta liikennesääntöjä ja olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi ja laiminlyönyt sovittaa etäisyytensä edellä kulkevaan ajoneuvoon sellaiseksi, ettei päälleajon vaaraa ole, vaikka tämä ajoneuvo pysäytetään sekä laiminlyönyt sovittaa ajoneuvonsa nopeuden sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää ottaen huomioon liikenneolosuhteet.

B oli kiistänyt syyllistyneensä liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Hän ei ollut jättänyt noudattamatta liikennesääntöjä, eikä olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta. B:n käyttämä tilannenopeus ei ollut ollut liian suuri, sillä hänen ajonopeutensa oli ollut 80 km/h. B oli myöntänyt törmänneensä A:n hallinnassa olleeseen autoon, mutta törmäyksen syy oli ollut se, että A oli ennalta-arvaamattomasti pysähtynyt moottoritielle. B oli edeleen törmännyt kaiteeseen törmättyään ensin A:n kuljettamaan henkilöautoon.

Asiassa oli ollut KO:ssa riidatonta oli, että A oli kuljettanut ajoneuvoa valtatien 3 moottoritieosuudella siten, että hän oli hiljentänyt vauhtia siten, että ajoneuvo oli ollut ainakin hyvin hiljaisessa vauhdissa, ellei pysähtyneenä. Riidatonta oli lisäksi, että B oli kuljettanut ajoneuvoa A:n perässä siten, että hänen nopeutensa oli ollut noin 80 kilometriä tunnissa. B ei ollut huomannut riittävän ajoissa sitä, että A:n ajoneuvo oli lähes pysähdyksissä, eikä ollut siten ehtinyt jarruttaa ajoissa. Tämän seurauksena B oli törmännyt A:n kuljettamaan ajoneuvoon ja siitä edelleen moottoritien kaiteeseen. Riidatonta oli edelleen, että jonkin matkan päässä törmäyskohdasta oli ollut tietyömaa, joka oli ruuhkauttanut liikennettä kyseisellä moottoritiellä.

Riitaista oli siten se, oliko B tahallaan tai huolimattomuudesta jättänyt noudattamatta liikennesääntöjä ja olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta ja laiminlyönyt sovittaa etäisyytensä edellä kulkevaan ajoneuvoon sellaiseksi, ettei päälleajon vaaraa ollut. Riitaista oli lisäksi se, oliko A tarpeettomasti pysähtynyt tai ainakin hiljentänyt ajoneuvoa kyseisellä tieosuudella, ja oliko hän siten laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. Käräjäoikeuden selvitettäväksi oli siten erityisesti jäänyt se, oliko A:n vauhdin hiljentäminen ollut sellainen seikka, joka olisi ollut B:n ennakoitavissa, sekä se, oliko A hiljentänyt nopeutta tarpeettomasti.

KO oli todennut, että B:n nopeus oli kirjallisten todisteiden ja B:n oman kertomuksen perusteella ollut 80 km/h. B oli kuljettanut ajoneuvoa alinopeudella, koska hän oli osannut odottaa, ettei liikenne sujunut tiellä tavanomaisesti. B:n tilannenopeutta ei ollut siten pidettävä liian suurena. KO oli katsonut että B:n syyllisyyden arvioinnissa olikin korostuneesti kyse siitä, oliko A:n menettely ollut ennalta arvattavaa. Tieliikennelain 23 §:n 1 momentin mukaan ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa. Se, mikä on ennalta arvattavaa, täsmentyy aina tapauskohtaisesti.

B:n syyllisyyden puolesta puhui se, että hän ei ollut osannut kertoa, miksi hän ei ollut huomannut A:n hiljentävän vauhtia edellään. Mikäli A oli jarruttanut ja jarruvalo oli palanut ajoneuvossa, oli epäuskottavaa, ettei B ollut tehnyt siitä mitään havaintoja. Lisäksi se, että B oli osannut jo ennalta varautua siihen, että liikenne ei suju tapahtuma-alueella täysin tavanomaisesti, puhui hänen syyllisyytensä puolesta. B oli kertonut kulkeneensa kyseistä tietä päivittäin. KO oli katsonut, että tämä tieto edellyttäisi keneltä tahansa suurempaa tarkkaavaisuutta ja valppautta seurata liikenteen sujumista.

B:n syyttömyyden puolesta puhui etenkin se, että yleisesti ottaen on ennalta arvaamatonta, että moottoritiellä ajoneuvo on pysähdyksissä tai ainakin lähes pysähdyksissä. Toisaalta olennaista oli se, oliko liikenteen ruuhkautumisesta ollut merkkejä jo aikaisemmin siten, että A:n ajoneuvon nopeuden hiljentäminen ei tässä tapauksessa olisi ollutkaan niin ennalta arvaamatonta. Ainoat havainnot tapahtumahetken liikennetilanteesta perustuivat A:n ja vastaajan eriäviin kertomuksiin, jotka olivat näyttöarvoltaan samanarvoiset. Kirjalliset todisteet ja todistajan kertomus siitä, että liikenne oli ollut kyseisellä tieosuudella ajoittain ruuhkaista, eivät suoraan osoittaneet, että liikenne oli jonoutunut myös nyt kysymyksessä olevalla tapahtumahetkellä. KO oli katsonut, että asiassa oli jäänyt epäselväksi se, oliko jonoutumisesta ollut havaittavissa merkkejä jo ennen törmäyshetkeä. Näin ollen pelkästään yleiset tiedot siitä, että alueella liikenne ajoittain ruuhkautuu, ei ollut tehnyt A:n hiljaisesta tai jopa pysähtyneestä vauhdista ennalta arvattavaa. B:n ei voitusiten katsoa rikkoneen uolellisuusvelvoitetta. Koska vastaajan syyllisyydestä oli edellä kerrotuin tavoin jäänyt varteenotettava epäilys, syyte B:tä kohtaan hylättiin.

A:n syyllisyyden arvioinnissa oli kysymys erityisesti siitä, oliko hän hiljentänyt ajoneuvoa tarpeettomasti. Kuten edellä oli todettu, A ja vastaaja olivat kertoneet hieman eriävästi liikenteen jonoutumisesta, eikä kummankaan kertomusta ollut pidettävä luotettavampana kuin toisen. KO oli katsonut, että asiassa oli jäänyt luotettavalla tavalla selvittämättä liikennetilanne törmäyshetkellä. Näin ollen myös A:n syyllisyydestä oli jäänyt varteenotettava epäilys ja vaatimukset häntä kohtaan oli hylättävä.

Jatkokäsittelylupaa ei myönnetty

B vaati HO:ssa, että A tuomitaan (kohdassa 2) rangaistukseen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta KO:n tuomiossa selostetun rangaistusvaatimuksen mukaisesti. Jatkokäsittelylupaa ei myönnetty. KO:n ratkaisu jäi pysyväksi.

Juridiikan uusimmat uutiset

Lakikirjat

www.lakikirja.com

[Kanta-Hämeen käräjäoikeus 11.10.2017 nro 140406; Turun hovioikeus 13.2.2018, Päätös 18/106177, asianro R 17/1944, Vailla lainvoimaa 14.2.2018, Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 16.4.2018; Julkaisematon 14.2.2018]

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.