Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Siviilioikeus, Työ- ja sosiaalioikeus, Rikos- ja prosessioikeus

9.2.2018 8.00 (päivitetty 12.2.2018 13.28) Yhtiön ajamat kavallussyytteet yhtiössä aiemmin epäasiallisen kohtelun kohteiksi joutuneita ja työsopimuksensa purkaneita myyjiä kohtaan hylättiin hovioikeudessakin

Yhtiön ajamat kavallussyytteet yhtiössä aiemmin epäasiallisen kohtelun kohteiksi joutuneita ja työsopimuksensa purkaneita myyjiä kohtaan hylättiin hovioikeudessakin

Yhtiön ajamat kavallussyytteet kahta työsopimuksensa purkanutta myyjää vastaan hylättiin Itä-Suomen HO:ssa torstaina 8.2.2018. VKSV / apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske oli tehnyt asiassa päätöksen jo 9.11.2015, jolla oli pysytetty kihlakunnansyyttäjän syyttämättäjättämispäätökset, koska asiassa ei ollut ilmennyt perusteita, joiden vuoksi valtakunnansyyttäjän olisi ollut syytä ottaa asia uudelleen ratkaistavakseen. HO:ssa esitetty selvitys ei antanut aihetta päätyä asiassa miltään osin muuhun lopputulokseen kuin mihin Pohjois-Savon KO oli 5.5.2017 antamassaan tuomiossa päätynyt. KO:n tuomiota ei muutettu. Kantajayhtiön edustaja oli aiemmin 18.12.2015 tuomittu Itä-Suomen HO:ssa työturvallisuusrikoksesta ja työsyrjinnästä 100 päiväsakon rangaistukseen (Edilex 18.12.2015). KKO ei ollut myöntänyt asiassa valituslupaa. Osapuolet olivat  sopineet yhtiön edustajan maksettavaksi tulevista 180 000 euron korvauksista 30.9.2017 (Edilex 31.10.2017). (Vailla lainvoimaa 9.2.2018)

A oli ollut myyjän ja osastovastaavan tehtävissä työsopimuslain mukaisessa pysyvässä työsuhteessa Oy X.ssä ajalla 18.6.2007- 22.11.2013. A oli jäänyt 24.4.2013 sairauslomalle vastaajan edustajan E:n harjoittaman epäasiallisen kohtelun vuoksi yhdessä B:n ja 4 muun työntekijän kanssa. Työsuojeluhallinto (AVI) oli ryhtynyt tutkimaan työntekijöihin kohdistunutta epäasiallista kohtelua ja asia oli siirtynyt työturvallisuusrikoksena esitutkintaan. Lopulta 22.11.2013 A oli purkanut työsuhteen vastaajasta johtuvasta syystä.

B oli puolestaan ollut myyjän tehtävissä työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa Oy X:ssä ajalla 8.2.2010-22.11.2013. Myös B oli jäänyt 24.4.2013 sairaslomalle vastaajan edustajan E:n harjoittaman epäasiallisen kohtelun vuoksi yhdessä A:n ja 4 muun työntekijän kanssa. Työsuojeluhallinto (AVI) oli ryhtynyt tutkimaan. B oli 22.11.2013 purkanut työsuhteen vastaajasta johtuvasta syystä.

Kantajayhtiö X Oy oli tehnyt vastaajista heidän sairaslomansa aikana 21.5.2013 tutkintapyynnön koskien törkeää kavallusta. Lisäksi yhtiö nosti samoista saatavista A:ta vastaan velkomuskanteen toukokuussa 2014 (Pohjois-Savon KO S 14/5233), joka kuitenkin sovittiin ja yhtiö perui kanteensa.

Kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt asioissa syyttämättäjättämispäätökset 1.10.2014 (14/2099 ja 14/2100) sillä perusteella, että näyttöä rikoksesta ei ollut. Kantajayhtiö oli ollut tyytymätön syyttämättäjättämispäätöksiin ja kannellut niistä 20.1.2015 Valtakunnansyyttäjänvirastoon pyytäen asioiden ottamista uuteen syyteharkintaan. Valtakunnansyyttäjän virasto/ apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske oli tehnyt päätöksen 9.11.2015, jolla oli pysytetty kihlakunnansyyttäjän päätös, koska asiassa ei ollut ilmennyt perusteita, joiden vuoksi valtakunnansyyttäjän olisi syytä ottaa asia uudelleen ratkaistavakseen.

Yhtiön edustaja E oli sittemmin tuomittu rangaistukseen Pohjois-Savon käräjäoikeudessa 30.1.2015 ja Itä- Suomen hovioikeudessa 18.12.2015, R15/373 (Edilex-uutiset 18.12.2015). E:n oli todettu syyllistyneen työturvallisuusrikokseen ja työsyrjintään. Korkein oikeus ei 17.3.2016/627 myöntänyt valituslupaa.

Osapuolet olivat sopineet asiaan liittyvistä korvauskanteista 30.9.2017 (Edilex-uutiset 31.10.2017). Sovintosopimuksen seurauksena työnantajan oli maksettava viidelle työntekijälle yhteensä yli 100 000 euroa korvauksia muun muassa tilapäisestä haitasta, kärsimyksestä ja työkyvyttömyyden aiheuttamasta ansionmenetyksestä, hoitokuluista, tasa-arvolain mukaisesta hyvityksestä ja työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Lisäksi hänen korvattavakseen oli tullut asianomistajien oikeudenkäyntikulut, eli yhteensä summa kipusi lähes 180 000 euroon.

Kun kantajayhtiön edustaja tuomittiin Itä-Suomen hovioikeudessa 18.12.2015 työturvallisuusrikokseen ja työsyrjintään eikä Korkein oikeus myöntänyt valituslupaa 17.3.2016/627, niin yhtiö käynnisti syytetoimet kolmen vuoden takaisessa asiassa.

Yhtiön KO:ssa esittämän ensimmäisen rangaistusvaatimuksen (Kavallus 30.9.2011 - 2.5.2013) mukaan A oli anastanut hallussaan olleita työnantajansa Oy X:n varoja eli irtainta omaisuutta ulosmyyntihinnaltaan yhteensä ainakin 2.883,26 euron arvosta.

Syytteen mukaan A oli osastovastaavana ottanut luvatta työpaikaltaan eli Oy X:n tavaratalossa myytävänä ollutta erilaista tavaraa ainakin 2.883,26 euron arvosta aikomattakaan maksaa niitä.

Syytteen mukaan yhtiön henkilökunnalle oli sinänsä ollut sallittua ostaa myynnissä ollutta tavaraa omaan käyttöönsä edellyttäen, että tavarat laskutetaan samalla tavalla kuin asiakkailtakin. Ostokset olisi tullut kuitenkin toisen työntekijän välittömästi merkitä yhtiön tietojärjestelmään kuukausittaista laskuttamista varten. A oli kuitenkin tämän vastaisesti itse merkinnyt ottamansa tavarat piilossa pidettyyn vihkoon tai kassakoneen pause-listalle, joista tiedot olivat olleet milloin tahansa helposti A:n poistettavissa, jolloin ne olisi voinut helposti jättää kokonaisuudessaan laskuttamatta.

Yhtiö oli vaatinut, että A on velvoitettava korvaamaan Oy X:lle anastamastaan omaisuudesta arvonlisäverottoman määrän 1.061,78 euroa laillisine viivästyskorkoineen 2.5.2013 lukien.

Yhtiön toisen rangaistusvaatimuksen (Kavallus 5.1.2012 - 10.4.2013) mukaan A ja B olivat yhdessä ja yksissä tuumin anastaneet hallussaan olleita työnantajansa Oy X:n varoja eli irtainta omaisuutta hankintahinnaltaan yhteensä 2.559,68 euron ja ulosmyyntihinnaltaan noin 5.100 euron arvosta.

Syytteen mukaan A ja B olivat jälkikäteen, keinotekoisesti pienentäneet Oy X:n myyntivarastoja 2.559,68 euron arvosta.

Yhtiö oli vaatinut, että A ja B on velvoitettava yhteisvastuullisesti korvaamaan Oy X:lle anastamastaan omaisuudesta arvonlisäverottoman määrän 2.064,26 euroa laillisine viivästyskorkoineen 10.4.2013 lukien.

Yhtiö oli vielä vaatinut, että A ja B on velvoitettava yhteisvastuullisesti korvaamaan Oy X:lle arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 15.392,50 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

A ja B (vastaajat) olivat kiistäneet syytteet ja vaatineet niiden hylkäämistä. Vastaajat olivat kiistäneet myös vaaditut vahingonkorvausvaatimukset, vastustaneet niitä sekä vaatineet niiden hylkäämistä yhdessä syytteen hylkäämisen kanssa. Vastaajat olivat kiistäneet myös heihin kohdistetut oikeudenkäyntikuluvaatimukset ja vaatineet niiden hylkäämistä yhdessä muiden vaatimusten kanssa.

Vastaajat olivat lisäksi vaatineet, että X Oy velvoitetaan korvaamaan heidän yhteiset oikeudenkäyntikulunsa 20.059,40 eurolla korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen.

KO oli katsonut asiassa jääneen näyttämättä A:n ja B:n anastaneen työnantajansa omaisuutta syytekohtien teonkuvauksissa todetulla tavoin. Näin ollen rangaistusvaatimukset oli hylätty.

Oy X oli velvoitettu korvaamaan A:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 19.934,16 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä lukien.

Oy X vaati HO:ssa KO:n tuomiossa selostetun syytteen toistaen, että A tuomitaan rangaistukseen 1 ja 2 kohdissa kavalluksesta ja B 2 kohdassa kavalluksesta, että A velvoitetaan suorittamaan Oy X:lle 1 kohdassa vahingonkorvausta 1.061,78 euroa korkoineen, että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Oy X:lle 2 kohdassa vahingonkorvausta 2.064,26 euroa korkoineen, että Oy X vapautetaan suorittamasta A:lle ja B:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista tai ainakin että korvausvelvollisuutta alennetaan 10.912 euroon ja että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Oy X:lle asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut KO:ssa 15.392,50 eurolla ja HO:ssa korkoineen.

A ja B vastustivat muutosvaatimuksia ja vaativat, että Oy X velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäynti-, todistelu- ja asianosaiskulunsa HO:ssa korkoineen.

HO ei pääkäsittelyn pidettyään muuttanut KO:n tuomiota. HO totesi perusteluissaan vain lyhyesti, ettei "HO:ssa esitetty selvitys anna aihetta päätyä asiassa miltään osin muuhun lopputulokseen kuin mihin KO on päätynyt".

Oy X velvoitettiin suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista HO:ssa vaaditut 14.883,20 euroa viivästyskorkoineen. Oikeudenkäyntikujen osalta HO totesi, että Helsingissä oleva AA oli avustanut A:ta ja B:tä aikaisemminkin heidän ja Oy X:n välisissä asioissa. Näin ollen heillä oli tässä tapauksessa ollut perusteltu syy käyttää Helsingistä olevaa AA:ta. AA:n esittämän laskun mukaan asian ajamiseen oli käytetty aikaa yhteensä 34 tuntia. AA:n tuntipalkkio ja lasku kokonaisuudessaan olivat kohtuullisia.

Käräjäoikeus oli perustellut syytteiden hylkäämistä tuomiossaan 5.5.2017 näin:

”Näytön arviointi ja johtopäätökset näytöstä

Syytekohta 1

Asianomistajien edustajien ja vastaajien sekä todistajina kuultujen *n ja *n yhtenevät kertomukset osoittavat, että Oy X:n myymälässä on aluksi ollut käytäntönä, että henkilökunnan velaksi ostamat ostokset on kirjattu ylös vihkoon ja kirjauksen on tehnyt toinen työntekijä. Työnantaja on kieltänyt myöhemmin vuonna 2011 vihkon käytön ja henkilökunnan ostoksissa oli siirrytty tilin käyttöön ja laskutukseen. Asianomistajien edustajien, vastaajien ja todistajina kuultujen *n, *n ja *n kertomukset osoittavat, että henkilökunnan ostoksia on merkitty myös kassajärjestelmään pause-toiminnolle. * on kertonut perehtyneensä yrityksen kassajärjestelmään ja hänen kertomuksensa osoittaa, että pausen käyttö ei ole tarkoitettu ostoksien pitkäaikaiseen merkitsemiseen ja että pauselta on ollut mahdollista poistaa ostokset ilman jälkien jäämistä. Asianomistajan edustajien mukaan pausen käyttö ei ollut sallittu ostoksien merkitsemiseen.

*n ja *n kertomukset osoittavat, että henkilökuntaostokset on merkinnyt ylös toinen työntekijä. Kassalla työskennelleen *n kertomus tukee vastaajien kertomusta siitä, että henkilökunnan ostoksia ei ole merkitty vihkoon sen käytön kieltämisen jälkeen. Vihkoa oli edelleen säilytetty kassalla, koska siihen merkittyjä ostoksia oli ollut maksamatta.

Pausen käytöstä esitetyn selvityksen perusteella käräjäoikeus katsoo asiassa näytetyksi, että pause on ollut henkilökunnalla yleisesti käytössä ostoksien merkitsemiseen. Pause-toiminto on tullut työntekijöiden tietoon kassajärjestelmän koulutuksessa. Asiassa ei ole näyttöä siitä, että työnantajan kielteinen suhtautuminen pausen käyttöön henkilökuntaostoksien merkitsemisessä olisi ollut työntekijöiden tiedossa ennen pausen käytön lopettamista.

Todistajana kuullun *n kertomus tukee asianomistajien edustajien kertomusta siitä, että vihkon velat oli tullut maksaa kassaan palkkapäivän jälkeen. Vastaajat ovat puolestaan kertoneet, ettei velkojen maksamisesta ollut tarkkaa määräystä. Todistajana kuullun *n kertomus osoittaa, ettei hänelläkään ollut tietoa siitä, että velkojen maksuajasta olisi ollut annettu määräys. Myös * on todennut työnantajan sanoneen, ettei vihkon velkojen maksuilla ollut kiirettä.

Asiassa esitetty näyttö osoittaa, että A:lle on kertynyt maksamattomia ostoksia pidemmän ajan kuluessa. A:n ostokset ovat kuitenkin olleet merkittynä työpaikalla noudatetun käytännön mukaisesti aluksi vihkossa ja myöhemmin tilillä tai pausella ja merkinnät on tehnyt toinen työntekijä. Asiassa esitetyn näytön perusteella käräjäoikeus katsoo, että velkojen maksusta ei ole ollut selkeää ohjeistusta työpaikalla eikä velkojen kertymistä ole seurattu aktiivisesti. Velkavihkoa on säilytetty työpaikalla noudatetun käytännön mukaisesti kassalla, josta se on ollut henkilökunnan saatavilla. Velkojen kertymisestä ei voida päätellä sitä, että A:lla ei olisi ollut tarkoitusta maksaa velkojaan. Asiassa ei ole näytetty, että A:lla olisi ollut ostoksia velaksi tehdessään anastustarkoitus. Edellä todetuilla perusteilla käräjäoikeus katsoo, että asiassa ei ole näytetty A:n rangaistusvaatimuksen 1 kohdassa kerrotulla tavalla anastaneen työnantajansa omaisuutta. Näin ollen rangaistusvaatimus syytekohdassa 1 kavalluksesta on hylättävä.

Syytekohta 2

Henkilötodistelu osoittaa, että A on tapahtumien aikaan toiminut Oy X:n myymälän vetäjänä ja hänellä on ollut oikeus tehdä myymälää koskevia päätöksiä ja sopimuksia. Asianomistajien edustajien ja A:n kertomukset osoittavat, että A:n on tullut neuvotella isommista asioista E:n kanssa. E:n kertomuksen mukaan A:lle oli ollut oikeus tehdä L' Orealin tuotteiden myyntiä koskeva sopimus, mutta siitä olisi tullut ilmoittaa E:lle. A on kertonut käsityksenään, että L'Oreal oli ollut pieni toimittaja ja hänellä oli ollut valtuudet tehdä sopimus L'Orealin kanssa.

Todistajana kuullun *n kertomus osoittaa, että hän on A:n kanssa tekemäänsä sopimukseen perustuen jättänyt myymälässä käydessään näytetuotteita kokeiltavaksi henkilökunnan käyttöön. *n mukaan joissakin myymälöissä on ollut tapana, että työntekijät voivat vaihtaa näytetuotteita myynnissä oleviin tuotteisiin. Näytetuotteet ovat olleet ilmaisia ja ne on tarkoitettu L'Orealin tuotteita myyvien työntekijöiden käyttöön.

A on toiminut myymälässä muiden työntekijöiden esimiehenä. Vastaajien ja todistajina kuultujen *n sekä *n kertomukset osoittavat, että A on luvannut osaston työntekijöiden ottaa käyttöönsä tietyn määrän näytetuotteita kuukaudessa ja A on luvannut työntekijöiden vaihtaa näytetuotteita myynnissä oleviin tuotteisiin. Työntekijät ovat merkinneet paperille ylös ottamansa näytetuotteet ja tuotteet, jotka työntekijät ovat vaihtaneet myynnissä olevista tuotteista. Kirjallisena todisteena esitetty T8 osoittaa, että lapulle on kirjattu työntekijän nimi ja otetut tuotteet tuotekoodeineen. Vastaajien ja *n sekä *n kertomukset sekä kirjallinen todiste T8 osoittavat, että L'Orealin tuotteiden ottaminen ja vaihtaminen on ollut yleisesti koko osaston henkilökunnan käytössä.

Asiassa on näytetty, että B on työtehtävinään tehnyt varastonkorjauksia ja hän poistanut varastosta myynnistä näytetuotteiden tilalle otettuja L'Orealin tuotteita. B on myöntänyt tehneensä ne todisteesta T7 ilmenevät poistot, jotka on tehty kassalla numero 17. Varastopoistot ovat olleet myymälässä yleisesti käytössä varaston saldojen korjaamiseen ja B tehnyt poistoja esimiehensä ja muiden työtekijöiden pyynnöstä. Myös A on työtehtävissään tehnyt varastopoistoja. Todistaja *n ja *n kertomuksesta tukevat vastaajien kertomusta siitä, että varastosaldoihin on merkitty lisäyksenä myynnissä oleviin tuotteisiin vaihdetut näytetuotteet. *on puolestaan tekemänsä selvitystyön perusteella kertonut varastotapahtumista ilmenneen, että varastoon saapuneista määristä on tehty vähennyksiä, mutta vain yksi selittämätön lisäys koskien hiusvärejä.

L'Orealin tuotteiden ottaminen ja vaihtaminen on ollut yleisesti koko osaston henkilökunnan käytössä. Toimintaan on ollut A:n lupa. A on toiminut esimiehenä ja myymälästä vastaavana. A:n ilmoitusvelvollisuus tekemistään sopimuksista työnantajalle on perustunut tapauskohtaiseen harkintaan sopimuksen suuruuden mukaan. A:n asemasta esitetty selvitys huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että A olisi sopinut näytetuotteiden vaihtamisesta myynnissä oleviin vastoin työnantajalta saamiaan ohjeita. B on tehnyt L' Orealin tuotteita koskevat vähennykset varastosta esimiehensä A:n ohjeistuksesta. Näytetuotteiden vaihtamisen kirjaamisesta varastoon lisäyksinä on esitetty ristiriitaista näyttöä. Työntekijöiden käyttöönsä ottamat tuotteet on kuitenkin merkitty ylös ja listaa on säilytetty avoimesti kassalla. Tähän nähden käräjäoikeus katsoo, että asiassa on *n ja *n kertomuksilla näytetty, että työntekijät ovat laittaneet näytetuotteita myynnistä ottamansa tuotteen tilalle otetun tuotteen arvosta. Myyntivaraston arvo ei siten ole pienentynyt.

Edellä todetuilla perusteilla käräjäoikeus katsoo, että asiassa on jäänyt näyttämättä A:n ja B:n anastaneen työnantajansa omaisuutta syytekohdan 2 teonkuvauksessa todetulla tavoin. Näin ollen rangaistusvaatimus syytekohdassa 2 kavalluksesta on hylättävä.

Korvausvaatimus

Koska syyte on hylätty, on siihen liittyvä asianomistajan korvausvaatimus hylättävä."

Aiheesta aiemmin

Lue myös

EDILEX PRO -KOULUTUSTA

Häirintä ja syrjintä työpaikalla, uudistettu painos

Tuotekuva


Käytännönläheinen teos pureutuu työpaikkakiusaamiseen ja työpaikkahäirintään ilmiönä ja antaa konkreettisia työkaluja häirintätapausten ja syrjinnän ennaltaehkäisyyn, tunnistamiseen ja käsittelyyn.


Kavallus | Työsyrjintä  | Työturvallisuusrikos (Edilex-aineistoja)

[Pohjois-Savon käräjäoikeus 5.5.2017 nro 118469; Itä-Suomen hovioikeus 8.2.2018, Tuomio 18/105389, Asianro R 17/642, Vailla lainvoimaa 9.2.2018, Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 9.4.2018; Julkaisematon 9.2.2018 #metoo]

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.