Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus

26.1.2018 11.00 (päivitetty 15.10.2018 9.23) Hovioikeus korotti Asema-aukion pahoinpitelytuomion rangaistuksen kahdeksi vuodeksi kolmeksi kuukaudeksi vankeutta - syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta hylättiin hovioikeudessakin

Hovioikeus korotti Asema-aukion pahoinpitelytuomion rangaistuksen kahdeksi vuodeksi kolmeksi kuukaudeksi vankeutta -  syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta hylättiin hovioikeudessakin

HO katsoi KO:n tavoin vastaajan syyllistyneen vain törkeään pahoinpitelyyn. HO katsoi pahoinpitelyn motiiviksi sen, että uhri oli ilmaissut vastustavansa rasistisen järjestön edustamia arvoja. Pahoinpitely oli siten tehty rasistisin motiivein. Tämä otettiin KO:n tuomiosta poiketen rangaistusta mitattaessa huomioon koventavana seikkana. Törkeän pahoinpitelyn ei näytetty olleen katkeamattomassa rikosoikeudellisessa syy-yhteydessä uhrin menehtymiseen, minkä vuoksi syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta hylättiin. (KKO hylkäsi valituslupahakemuksen 15.10.2018 (Dnro R2018/213), ks. Edilex: Valituslupahakemus hylättiin Asema-aukion pahoinpitelyjutussa)

Helsingin HO antoi perjantaina (26.1.) tuomion niin sanotussa Asema-aukion pahoinpitelyasiassa.

Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Suomen järjestön 10.9.2016 Helsingissä rautatieaseman Asema-aukiolla järjestämän tapahtuman yhteydessä eräs ulkopuolinen oli sylkäissyt maahan järjestön lippurivin edessä. Tällöin syytteen mukaan vastaaja (s. 1990) oli muutaman juoksuaskeleen otettuaan hypännyt ilmaan ja potkaissut 28-vuotiasta uhria jalkapohjallaan rintaan. Sen seurauksena uhri oli kaatunut selälleen maahan ja iskenyt päänsä asfalttiin. Uhrille oli aiheutunut tajuttomuus ja erilaisia vammoja. Uhri oli kuollut vammoihinsa muutama päivä myöhemmin.

KO:ssa vastaaja oli syytetty törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Vastaaja katsoi syyllistyneensä vain pahoinpitelyyn.

KO tuomitsi (tuomio 30.12.2016) vastaajan törkeästä pahoinpitelystä kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että vastaaja olisi pahoinpitelyllään aiheuttanut uhrin kuoleman ja siksi syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta hylättiin. Käräjäoikeuden mukaan asiassa ei ollut edellytyksiä soveltaa rasistista motiivia koskevaa rangaistuksen koventamisperustetta eikä toisaalta asian saama julkisuus ollut peruste lieventää rangaistusta.

Syyttäjä, uhrin oikeudenomistajat sekä vastaja valittivat hovioikeuteen.

HO käräjäoikeuden tavoin katsoi vastaajan syyllistyneen vain törkeään pahoinpitelyyn. Asiassa ei voitu sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että uhrin hoito-ohjeiden vastainen huumaus- ja lääkeaineiden käyttäminen saattoi muuttaa aivovammasta toipumista aiheuttamalla kuolemaan johtaneen aivojen turvotuksen. Törkeän pahoinpitelyn ei näytetty olleen katkeamattomassa rikosoikeudellisessa syy-yhteydessä uhrin menehtymiseen, minkä vuoksi syyte kuolemantuottamuksesta hylättiin.

HO katsoi pahoinpitelyn motiiviksi sen, että uhri oli ilmaissut vastustavansa rasistisen järjestön edustamia arvoja. Pahoinpitely oli siten tehty rasistisin motiivein. Tämä otettiin käräjäoikeuden tuomiosta poiketen rangaistusta mitattaessa huomioon koventavana seikkana. Rangaistus korotettiin kahdeksi vuodeksi kolmeksi kuukaudeksi vankeutta.

HO:n ratkaisu oli yksimielinen.

Otteita hovioikeuden ja käräjäoikeuden (sisennetty) tuomiosta

Törkeä kuolemantuottamus

"Syy-yhteyden katkeaminen

Rikosoikeudellisen syy-yhteyden täyttyminen edellyttää sen arvioimista, onko asiassa jäänyt varteenotettava epäily, jonka mukaan A:n kuolema on voinut johtua sellaisesta ensivahingon aiheuttamisen jälkeisestä tapahtumasta, joka on ollut ratkaiseva syy lopullisen seurauksen aiheutumiselle.

Arvioinnissa hovioikeus on ottanut erityisesti huomioon sen, että A on ollut useita päiviä sairaalahoidossa ja ennuste hänen toipumiselleen on ollut hyvä. Lääketieteellisen tietämyksen mukaan on epätavallista, että aivovamma ilman ulkoista syytä huonontuisi enää kolmen päivän kuluttua traumasta. Nyt käsiteltävässä tapauksessa lopullinen seuraus eli kuolema on tapahtunut vasta kuusi päivää trauman jälkeen. Asiassa esitetyn lääketieteellisen tai muun selvityksen perusteella ei ole voitu saada varmuutta siitä, mikä tekijä on vaikuttanut kielteisesti A:n aivovammasta toipumiseen siten, että se on aiheuttanut aivojen sisäisen verenvuodon ja turvotuksen johtaen A:n kuolemaan. A:n on kuitenkin näytetty vastoin hoitohenkilökunnan hänelle antamia ohjeita käyttäneen sellaisia huumaus- ja lääkeaineita, joilla voi jo pieninä määrinä olla negatiivista vaikutusta aivovammasta toipumiseen ja jotka voivat aiheuttaa aivojen turpoamista, mikä on ollut A:n kuolinsyy.

Edellä lausutut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että asiassa on jäänyt varteenotettava epäily, jonka mukaan A:n omalla toiminnalla on voinut olla ratkaiseva vaikutus siihen, miten hänen toipumisensa on edennyt. Asiassa esitetyn näytön perusteella ei ole suljettu pois sitä vaihtoehtoa, että A:n hoito-ohjeiden vastainen huumaus- ja lääkeaineiden käyttäminen on voinut muuttaa aivovammasta toipumista siten, että siitä on seurannut kuolemaan johtanut aivojen turvotus. Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että Vastaajan menettelyn eli törkeän pahoinpitelyn ei ole näytetty olevan katkeamattomassa rikosoikeudellisessa syy-yhteydessä A:n menehtymiseen. Käräjäoikeuden ratkaisua syytteen kohdan 2 osalta ei siten muuteta.

Rangaistuksen mittaaminen

Rangaistuksen mittaamisen lähtökohdat

Rikoslain 6 luvun 3 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistuksen mittaamisen yleisperiaatteen ilmaisevan saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Rasistinen motiivi

Rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperuste on rikoksen tekeminen rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta taikka niihin rinnastettavasta muusta vaikuttimesta.

Mainittu lainkohta on ollut tuossa muodossa voimassa 1.6.2011 lähtien (lait 511/2011 ja 564/2015). Se ei edellytä uhrin kuulumista suojattuun kansanryhmään, toisin kuin aiemmin voimassa ollut säännös. Voimassa olevan lain myötä rasistinen motiivi on rikoksen koventamisperuste riippumatta siitä, keneen tai mihin rikos kohdistuu. Perusteena muutokselle on ollut lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 317/2010 vp s. 38) mukaan se, että rasistisesta vaikuttimesta tehty rikos voi olla yhtä moitittavaa kohdistuessaan johonkin muuhun henkilöön kuten esimerkiksi rasistista kiihottamista ja väkivaltaa vastustavaan henkilöön tai rasistiseksi epäiltyä rikosta selvittävään viranomaiseen. Hallituksen esityksessä on todettu, että koventamisperustetta voitaisiin soveltaa myös esimerkiksi silloin, kun rikoksen kohteena on tehtäviään suorittava pakolaiskeskuksen henkilökuntaan kuuluva henkilö tai valtaväestöön kuuluva epäillyn rikoksen uhrin asiaa ajava asianajaja tai henkilö, joka ryhtyy puolustamaan väkivaltaisen rasistisen hyökkäyksen kohteena olevaa henkilöä.

Näin ollen kyseisen koventamisperusteen soveltaminen edellyttää riittävää näyttöä siitä, että Vastaaja on tehnyt teon lainkohdassa tarkoitetusta vaikuttimesta.

Teko on tapahtunut Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen mielenosoituksen yhteydessä. Vastaaja on kohdistanut väkivaltaa A:han välittömästi sen jälkeen, kun A on ilmaissut vastustavansa ja halveksuvansa Vastarintaliikkeen arvoja ja osoittanut tämän julkisesti mielenosoitusrivistön edessä. Asiassa esitetystä valvontakameratallenteesta tai muusta näytöstä ei ilmene mitään siihen viittaavaa, että A:n ele tai muu käytös olisi ollut tulkittavissa väkivallalla uhkaamiseksi Vastaajan väittämällä tavalla. Hovioikeudella ei ole myöskään syytä epäillä, että A:n halveksuva ele olisi johtunut jonkun henkilön yksityisestä toiminnasta, vaan ele on kohdistunut Vastarintaliikkeeseen. Vastaaja ja A eivät ole tunteneet toisiaan entuudestaan, eikä tilanteessa ole tapahtunut mitään muuta sellaista, joka olisi voinut muodostaa Vastaajalle vaikuttimen väkivallan käytölle. Sen sijaan väkivallan käyttäminen on tapahtunut välittömästi sen jälkeen, kun A on osoittanut vastustavansa ryhmän arvoja. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeudelle ei ole jäänyt järkevää epäilyä siitä, että A:n Vastarintaliikkeen arvoja vastustava ele on perustanut aiheen ja vaikuttimen Vastaajan väkivallan käytölle.

Lisäksi on arvioitava, täyttääkö Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen arvojen puolustaminen koventamisperusteessa tarkoitetun rasistisen motiivin edellytykset. Hovioikeus toteaa, että Pirkanmaan käräjäoikeus on 30.11.2017 antamassaan tuomiossa 41766 katsonut, että Pohjoismainen Vastarintaliike on yhdistys, joka ajaa demokraattisten arvojen kanssa yhteensopimattomia tavoitteitaan laittomin ja hyvän tavan vastaisin keinoin. Yhdistys muun muassa panettelee ja solvaa kansanryhmiä ja levittää vihapuhetta. Rotuopilla ja rotujen erillään pitämisellä on mainitun tuomion mukaan keskeinen merkitys yhdistyksen toiminnassa. Käräjäoikeuden tuomio ei ole lainvoimainen.

Hovioikeus toteaa, että Pohjoismainen Vastarintaliike on jo ennen nyt käsiteltävää tapahtumaa avoimesti tuonut esiin edellä todettua ryhmän kansallissosialistista aatetta ja arvomaailmaa. Tämä on ollut myös yleisesti tiedossa tapahtuma-aikana. Todistaja *:n mukaan A oli mielipiteiltään rasismin vastainen. A:ta koskevasta lääkärinlausunnosta ilmenee, että tämä on tapahtumapäivän iltana sairaalassa kertonut tulleensa ”natsin” potkaisemaksi. Asiassa ei näihin seikkoihin nähden ja tapahtumaolosuhteita arvioiden jää varteenotettavaa epäilyä siitä, etteikö A olisi ollut tietoinen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen arvomaailmasta ja vastustanut nimenomaan ryhmän arvoja. Näin ollen teon vaikutin on ollut lainkohdan edellyttämällä tavalla rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuva taikka niihin rinnastettava muu vaikutin.

Hovioikeus katsoo, toisin kuin käräjäoikeus, että edellytykset koventamisperusteen soveltamiselle täyttyvät. Käräjäoikeuden tuomiota muutetaan siltä osin, että rangaistuksen mittaamisessa otetaan huomioon teon rasistinen motiivi."

KO:n tuomion perustelut:

"Väitetty rasistinen motiivi

Syyttäjä on vaatinut, että Vastaajalle rangaistusta mitattaessa rangaistusta kovennetaan myös, koska syyksiluettu rikos on tehty rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen rinnastettavasta vaikuttimesta.

Syyttäjän mukaan rikos on kohdistunut henkilöön, joka on ilmaissut vastustavansa Vastaajan edustaman järjestön rasistista toimintaa

Lain esitöissä (HE 44/2002 s. 192) on todettu, että kyseistä koventamisperustetta on tarkoitettu sovellettavaksi rikoksissa, jotka kohdistuvat suojaa kaipaaviin vähemmistöryhmiin. Lain esitöiden mukaan Rasistisista motiiveista tehty rikos saattaa herättää uhrissaan vakavia pelkotiloja, koska hän ei ole joutunut rikoksen uhriksi sattumalta, vaan sellaisen yleensä näkyvän ominaisuutensa vuoksi, joka altistaa hänet mahdollisesti jatkossakin rikoksen kohteeksi. Rasistiset rikokset ovat usein myös hyvin suunniteltuja, verrattuna esimerkiksi konfliktitilanteen synnyttämiin pahoinpitelyihin tai hetken mielijohteesta tehtyihin vahingontekorikoksiin.

Lain esitöissä erilliseksi rajoitussäännöksi on kirjattu, että kovennus koskee ainoastaan rikoksia, joiden motiivina on uhrin kuuluminen säännöksessä tarkoitettuun kansanryhmään. Säännöksen tarkoituksena on antaa suojaa juuri niitä rikoksia vastaan, joiden alkusyy ja tekijän motiivi liittyy uhrin ominaisuuteen tietyn kansanryhmän jäsenenä. Rajoitus tuodaan ilmi säännöksessä edellyttämällä, että rikos tapahtuu juuri sen vuoksi, että uhri kuuluu ehdotuksessa mainittuun ryhmään.

Vastaaja on häntä käräjäoikeudessa kuultaessa myöntänyt, että hän edustaa Suomen vastarintaliike -nimistä järjestöä ja että kyseessä on kansallissosialistinen järjestö. Lisäksi todistaja * on kertonut, että hänen näkemyksensä mukaan asianomistaja A suhtautui kielteisesti Vastaajan edustamaan järjestöön ja kansallissosialismiin. Muuta näyttöä rikoksen motiivista tai A:n kuulumisesta vähemmistöryhmään taikka muista Vastaajan teon vaikuttimista ei ole esitetty.

Syyttäjä ei ole koventamisperustevaatimuksessaan yksilöinyt, mikä on se vähemmistöryhmä, johon asianomistaja A on kuulunut. Asiassa ei ole myöskään esitetty näyttöä siitä, että A olisi valikoitunut rikoksen uhriksi vähemmistöryhmään kuulumisen vuoksi.

Käräjäoikeus katsoo, että pelkästään se seikka, että A on sylkäissyt maahan lippurivistön edessä sekä mahdollisesti sanonut jotain negatiivista lippua kannatelleelle henkilölle ei osoita Vastaajan rikoksen motiivia rikoslain 6 luvun 5 §:ssä säädetyllä tavalla rasistiseksi.

Näin ollen syyttäjän vaatimus koventamisperusteen soveltamisesta rasistisen motiivin vuoksi on hylättävä."

"Aikaisempi rikollisuus

Rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperuste on tekijän aikaisempi rikollisuus, jos sen ja uuden rikoksen suhde rikosten samankaltaisuuden johdosta tai muuten osoittaa tekijässä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.

Kun otetaan huomioon Vastaajan aikaisempi rikollisuus ja rikosten samankaltaisuus suhteessa nyt syyksi luettavaan rikokseen, hovioikeudella ei ole syytä arvioida koventamisperusteen soveltamista toisin kuin käräjäoikeus."

KO:n tuomion perustelut:

"Rikosten uusiminen

Syyttäjä on esittänyt, että Vastaajan aikaisempi rikollisuus nyt syyksiluetun teon samankaltaisuuden johdosta osoittaa Vastaajassa ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä

Vastaaja on vastustanut rikoslain 6 luvun 5 §:n säätämän koventamisperusteen soveltamista asiassa.

Rikosrekisteriotteesta ilmenee, että Vastaaja on ennen nyt syyksiluettua tekoa tuomittu tammikuussa 2013 pahoinpitelyrikoksesta, joka on tehty huhtikuussa 2012 sekä kesäkuussa 2012 pahoinpitelystä ja virkamiehen vastustamisesta (teot joulukuu 2010 ja syyskuu 2011) sekä elokuussa 2011 useasta pahoipitelystä, törkeästä vahingonteosta ym. (teot 2009-2010) ja vielä syyskuussa 2010 törkeästä pahoinpitelystä (teko elokuu 2008) ja vielä huhtikuussa 2010 muun ohessa pahoinpitelystä (teko heinäkuu 2009).

Yhteensä Vastaaja on ennen nyt syyksiluettua tekoa tuomittu viidellä eri tuomioilla, joissa jokaisessa kysymys on ainakin osittain ollut väkivaltarikollisuudesta.

Lain esitöiden (HE 44/2002 vp. s. 193) mukaan periaate, jonka mukaan ensikertalainen ansaitsee lievemmän kohtelun on yleisesti hyväksytty. Lähes yhtä riidattomana pidetään periaatetta, jonka mukaan rikosten toistamisen myötä kohtelu ankaroituu. Rikoksensa jo saamastaan varoituksesta huolimatta toistanut henkilö osoittaa piittaamattomuutta oikeusjärjestyksen normeista ja toisten oikeudellisesti suojatuista intresseistä. Samoin uusiminen osoittaa piittaamattomuutta tekijään itseensä kohdistetusta moitteesta ja varoituksesta. Ankaroituminen voi siten perustua kohonneeseen syyllisyyteen. Toistuva rikoksiin syyllistyminen kertoo myös tekijän vaarallisuudesta tai ainakin taipumuksesta syyllistyä laittomuuksiin myös tulevaisuudessa. Lain esitöiden mukaan rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohtaa ei ole kuitenkaan tarkoitus soveltaa satunnaisen uusimisen tilanteissa eli esimerkiksi silloin, kun rikosten välillä on kulunut pitkähkö aika (HE 44/2002 vp s. 194 ja 195).

Vaikka Vastaajan aikaisemmista rikoksista on kulunut suhteellisen pitkä aika eli yli neljästä vuodesta noin kahdeksaan vuoteen, käräjäoikeus katsoo, että edellytykset koventamisperusteen soveltamiselle ovat olemassa. Vastaajan rikoksiin syyllistymistä ei rikosten lukuisuuden vuoksi ole pidettävä lain esitöissä mainituin tavoin satunnaisena uusimisena, vaan Vastaaja on syyllistynyt väkivaltarikoksiin toistuvasti."

"Poikkeuksellinen julkisuus

Rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohdan mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon vastaajalle aiheutunut muu seuraus, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi tästä syystä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. Lainkohdan esitöiden mukaan säännöksessä on kysymys moitearvosteluun kuulumattomista kohtuusperusteista ja lievennys voi tulla poikkeuksellisesti kysymykseen, jos kokonaisseuraamus olisi muutoin muodostumassa kohtuuttomaksi tai poikkeuksellisen haitalliseksi. Myös epävirallinen seuraamus kuten rikoksen saama poikkeuksellinen julkisuus kuuluu säännöksen piiriin. Säännönmukainen mediajulkisuus ei yleensä riitä lievennyksen perustaksi, mutta jos julkisuus nousee kohtuuttomiin mittasuhteisiin ja jos sillä on muita vakavia seuraamuksia tuomittujen ja usein jo epäiltyjen elämään, kyseiset seuraukset voidaan ottaa kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta määrättäessä (HE 44/2002 vp s. 199 - 200).

Rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohtaa on vakiintuneesti sovellettu niin, että ennakoitavissa olevat rikoksesta johtuvat tai tuomiosta aiheutuvat seuraukset eivät oikeuta rangaistuksen lieventämiseen. Laajakaan julkisuus ei pääsääntöisesti vaikuta rangaistuksen mittaamiseen. Nykyisessä tiedonvälityksessä vakavat tai poikkeukselliset rikokset voivat useinkin tulla joukkotiedotusvälineiden huomion kohteeksi (mm. KKO 2006:44, KKO 2016:39 ja KKO 2017:69).

Ennakkoratkaisussaan 2006:44 korkein oikeus totesi sanotun säännöksen olevan poikkeusluonteinen ja katsoi, että vastaajat olivat voineet toimiessaan jalkapalloseuran johtotehtävissä varautua siihen, että seuran johdon piirissä käsiteltyjä rikoksia käsitellään julkisuudessa. Asiaa ei ollut käsitelty julkisuudessa epäasiallisesti eikä rikosten laatuun nähden poikkeuksellisella tai kohtuuttomia mittasuhteita saaneella tavalla eikä julkisuus siten ollut ollut sellaista, että se olisi voitu ottaa huomioon rangaistusta määrättäessä. Ennakkoratkaisussa 2016:39 korkein oikeus katsoi, että lahjusrikokseen syyllistyneen kansanedustajan saama kielteinen julkisuus ja luottamustoimien menettäminen eivät olleet sellaisia poikkeuksellisia ja ennakoimattomia seikkoja, jotka olisi otettava huomioon rangaistuksen määräämisessä.

Ennakkoratkaisussa 2017:69 korkein oikeus puolestaan katsoi, että seksuaalirikoksesta seurannutta julkisuutta ja siitä aiheutuneita seurauksia oli pidettävä sellaisena poikkeuksellisena ja ennakoimattomana vastaajille . aiheutuneena muuna seurauksena, joka oli otettava rangaistusta määrättäessä huomioon. Julkisuuden vaikutukset olivat johtaneet muun ohella vastaajien koulunkäynnin ja opintojen keskeytymiseen sekä alaikäisinä rikoksensa tehneiden C:n ja D:n osalta viranomaisten heihin kohdistamiin lastensuojelutoimiin. B:n, C:n ja D:n rikosta koskevissa uutisissa oli puhuttu jo esitutkintavaiheessa ulkomaalaisten toteuttamasta joukkoraiskauksesta. Epäiltyjen nimet, kuvat ja yhteystiedot olivat tulleet tässä yhteydessä esille jo ennen oikeudenkäyntiä. Vastaajia kohtaan oli esitetty uhkauksia. Rikosseuraamuslaitoksen laatimissa nuoren seuraamusselvityksissä oli ilmaistu vakava huoli uhkausten vaikutuksesta vastaajien kehitykseen.

Nyt käsiteltävässä asiassa on ollut kyse vakavasta väkivaltarikoksesta, joka on tehty julkisella paikalla mielenosoituksen yhteydessä. Vastaaja on ollut mukana järjestämässä kyseistä mielenosoitusta, jolla Pohjoismainen Vastarintaliike on tavoitellut julkisuutta. Näin ollen tapauksen saamaa julkisuutta ei voida rikoksen laatu ja tapahtumaolosuhteet, jotka ovat olleet Vastaajan tiedossa tapahtumahetkellä, huomioon ottaen pitää poi kkeuksellisena eikä julkisuus myöskään ole voinut tulla Vastaajalle yllätyksenä. Lisäksi Vastaaja on ainakin välittömästi tapauksen jälkeen itsekin omalla nimellään osallistunut tapauksesta käytyyn keskusteluun sosiaalisessa mediassa. Myöskään sen perusteella, että tiedotusvälineissä on käsitelty Vastaajan taustaa ja yksityiselämää, tai että Vastaajaa on tapauksen vuoksi uhattu sanallisesti, tapauksen saamalla julkisuudella ei voida katsoa olleen sellaisia poikkeuksellisia tai ennakoimattomia seurauksia, jotka tulisi ottaa huomioon rangaistuksen mittaamisessa. Hovioikeudella ei ole syytä arvioida asian saaman julkisuuden merkitystä toisin kuin käräjäoikeus."

KO:n tuomion perustelut:

"Vaatimus rangaistuksen kohtuullistamisesta julkisuuden vuoksi

Vastaaja on vaatinut, että hänelle tuomittua rangaistusta kohtuullistetaan ottaen huomioon Vastaajalle rikoksesta aiheutunut muu seuraus eli teon synnyttämä poikkeuksellinen julkisuus. Vastaajan mukaan asiasta on kirjoitettu runsaasti kaikissa valtamedioissa siten, että hänen koko nimensä ja tunnistettavat kuvat on julkaistu ja hänestä henkilönä on kirjoitettu runsaasti kielteiseen sävyyn. Hän on saanut asian johdosta lukuisia tappouhkauksia. Myös ns. sosiaalisessa mediassa asiasta on kirjoitettu runsaasti ja pääosin epäasiallisesti.

Rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon myös tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi tästä syystä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. Lain esitöiden (HE 44/2002 s. 199-200) mukaan rikoksen saama poikkeuksellinen julkisuus kuuluu tämän säännöksen piiriin.

Oikeuskäytännössä kynnys rangaistuksen kohtuullistamiseen rikoksen aiheuttaman poikkeuksellisen julkisuuden vuoksi on ollut korkealla. Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2006:44 sekä 2016:39 hylännyt vaatimuksen kohtuullistamisesta asioissa, joissa oli kysymys julkisuuden henkilöiden rikosasioista. Peruste on hyväksytty hovioikeuskäytännössä kahdessa huomattavaa julkisuutta saaneessa rikosasiassa, joissa rikoksista tuomitut henkilöt eivät olleet julkisuuden henkilöitä (ns. Töölön pyöräturma ja Tapanilan raiskaus). Ratkaisut eivät ole lainvoimaisia, vaan molemmat asiat ovat kohtuullistamisperusteen soveltamisen osalta vireillä korkeimmassa oikeudessa.

Yleisesti on tiedossa, että nyt kysymyksessä olevasta rikoksesta on kirjoitettu suhteellisen laajasti eri medioissa. Näyttöä siitä, että kirjoitukset olisivat olleet sisällöltään virheellisiä tai Vastaajaa poikkeuksellisesti leimaavia ei ole esitetty. Myöskään näyttöä ei Vastaajan esittämän väitteen lisäksi ole esitetty siitä, että Vastaajaan olisi kohdistunut asian saaman julkisuuden vuoksi väkivallan uhkaa ei ole esitetty. Syyttäjä on esittänyt, että Vastaaja on myös itse käyttänyt julkisuutta julkaisemalla Internetistä tapahtumasta tietoa omasta näkökulmastaan. Vastaaja on myös itse kertonut kirjoittaneensa omalla nimellään asiasta julkisuuteen.

Asiassa ei myöskään ole esitetty lainkaan selvitystä kohtuullistamisperusteen toisesta edellytyksestä eli siitä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukainen rangaistus johtaisi asiassa Vastaajalle kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen.

Näin ollen käräjäoikeus katsoo, että asiassa ei ole perusteita soveltaa rangaistusta kohtuullistavana rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdan säännöstä."

"Johtopäätökset rangaistuksen osalta

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätökset siitä, että rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi Vastaajan syyksi luetusta teosta ilman koventamisperusteita voidaan ottaa noin 1 vuoden 6 kuukauden pituinen vankeusrangaistus ja että käräjäoikeuden soveltama rikoksen uusimiseen perustuva koventamisperuste korottaa tuomittavaa rangaistusta kuudella kuukaudella. Tämän lisäksi hovioikeus soveltaa rasistiseen motiiviin perustuvaa koventamisperustetta, mikä korottaa rangaistusta kolmella kuukaudella.

Käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta muutetaan siten, että rasistiseen motiiviin perustuvan koventamisperusteen soveltamisen myötä rangaistusta on korotettava kolmella kuukaudella ja Vastaaja tuomittava kohdan 1 törkeästä pahoinpitelystä 2 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistukseen. Rangaistuksen pituus huomioon ottaen korotettava vankeusrangaistus on ehdoton."

KIRJALLISUUTTA JA EDILEX PRO -KOULUTUSTA
Kirjat | Digikirjat | Koulutukset (myös webinaareina)

 

[Helsingin käräjäoikeus 30.12.2016 nro 154438; Helsingin hovioikeus 26.1.2018, Tuomio 18/103510, Asianro R 17/477, Vailla lainvoimaa 26.1.2018, Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen javalituksen tekemiseen päättyy 27.3.2018; KKO hylkäsi valituslupahakemuksen 15.10.2018 (Dnro R2018/213), ks. Edilex 15.10.2018: Valituslupahakemus hylättiin Asema-aukion pahoinpitelyjutussa ]

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.