Jotta voisimme palvella asiakkaitamme mahdollisimman hyvin, käytämme sivustollamme evästeitä. Jatkamalla eteenpäin hyväksyt evästeiden käyttämisen. Lue lisää.

Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.

12.1.2018 16.00 Rottien hoidon ja huolenpidon laiminlyönyt nainen tuomittiin eläinsuojelurikoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja määrättiin eläintenpitokieltoon

Rottien hoidon ja huolenpidon laiminlyönyt nainen tuomittiin eläinsuojelurikoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja määrättiin eläintenpitokieltoon

HO ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomitulle ja 5 vuoden eläintenpitokieltoon määrätylle naiselle, joka oli syytteen teonkuvauksessa tarkoitetulla tavalla eläinsuojelulain ja -asetuksen vastaisesti kohdellut rottia julmasti tai joka tapauksessa tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa aiheuttaen. Teko ei aikaisemman samankaltaisen rikollisuuden vuoksi ja nyt syyksi luetun teon moitittavuus huomioon ottaen ollut enää sakolla sovitettavissa. Naisen pitämät tai omistamat eläimet määrättiin menetettäväksi valtiolle. Eläinsuojelurikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta enemmän kuin 6 kuukautta, joten rikosuhrimaksu oli 80 euroa. (Vailla lainvoimaa 12.1.2018)

Eläinsuojelutarkastuskertomuksista, jatkopäätöksestä, valokuvista ja todistajan yksityiskohtaisesta ja kaikilta osin uskottavasta kertomuksesta ilmeni, että vastaaja oli pitänyt pihallaan lähes 40 rottaa jättämällä ne ilman riittävää ja tarpeellista huolenpitoa ja hoitoa.

Eläimet olivat olleet hyvin epäsiisteissä terraarioissa, jotka olivat olleet kooltaan eläinten lukumäärä huomioon ottaen selvästi liian pieniä. Eläimillä ei ollut ollut riittävästi puhdasta ravintoa ja ne olivat olleet ilman juomavettä. Säänsuoja oli ollut selvästi riittämätön ottaen huomioon, että vastaaja oli pitänyt rottia pihalla talvikuukausina vain lämpölampulla varustetuissa, ylhäältä ulkoilmaan avoimissa lasiterraarioissa, jotka olivat ulkoreunoiltaan jäätyneet. Lisäksi eläimet olivat olleet osin sairaita ja niissä oli todettu vammoja, eikä niille ollut annettu riittävää hoitoa.

Vastaajan kiistämisensä perusteina esittämät seikat tai hänen ystävänsä, todistajana kuullun henkilön kertomus eivät antaneet miltään osin aihetta arvioida vastaajan menettelyä toisin. Vastaajan kertomuksesta ilmeni, että hän ei itsekään ollut ollut eläinten lukumäärästä varma, vaan oli ilmoittanut sen olleen arviolta noin 15-20 yksilöä kummassakin terraariossa. Epävarmuus tarkasta eläinten lukumäärästä yksinään jo osoitti, ettei vastaaja ollut mitenkään voinut yksilökohtaisesti varmistua kunkin eläimen hyvinvoinnista. Vastaaja ei ollut myöskään tiennyt toisessa terraariossa olleesta kuolleesta yksilöstä.

Vastaaja oli kertonut tavallisuudesta poikkeavien asioiden ja olosuhteiden muutosten aiheuttavan eläimille stressiä, mistä huolimatta hän oli ajoittanut sisähäkkien kunnostuksen kylmimpään vuodenaikaan ja siirtänyt eläimet useiksi viikoiksi ulkotiloihin. Vastaajan sairastuminen, hänelle tehty leikkausoperaatio ja sen aiheuttamat haasteet eläinten takaisin sisälle siirtämisessä eivät miltään osin selittäneet tai oikeuttaneet eläinten pitämistä talvikuukausina pakkasolosuhteissa ulkotiloissa ilman riittävää säänsuojaa. Hän oli ollut eläinten omistajana vastuussa eläimistä ja niiden hoidosta, millä perusteella hänen olisi viime kädessä ulkopuolista apua pyytämällä tullut huolehtia eläinten siirtämisestä sisätiloihin. KO ei ollut pitänyt uskottavana, että kukaan muu ei edes hänen apunaan olisi kyennyt siirtoa tekemään. Todistajan kertomuksella olilisäksi selvitetty toisen terraarion tulleen pihalle toisen ja kolmannen tarkastuskäynnin välissä, mikä kiistattomasti osoitti, että eläinten siirtäminen tekoaikana oli ollut vastoin vastaajan kertomaa mahdollista.

Vastaaja oli kiistänyt eläinten olleen huonokuntoisia ja että vasta niiden eläinhoitolaan siirtämisen aiheuttama stressitila oli aiheuttanut eläimissä paniikkia, tappelua ja häntävaurioita. Todistaja oli pitänyt mahdollisena, että eläinten kuljettaminen niille vieraassa kuljetushäkissä oli aiheuttanut niille stressiä. Hän ei kuitenkaan ollut kertonut havainneensa eläimissä niiden lopettamisen jälkeen tuoreita tappeluvaurioita. Joka tapauksessa todistajan kertomuksella oli osoitettu ainakin yhdellä rotalla olleen häntävaurio jo ennen siirtämistä. Elinolosuhteiden likaisuuden vuoksi havaintojen tekeminen eläinten sairaudesta oli ollut vaikeaa. Kun ainakin yhdellä eläimellä oli ollut häntävaurio ja terraariosta oli lisäksi löydetty kuollut yksilö ennen siirtämistä, oli epäuskottavaa, että vauriot olisivat syntyneet ainoastaan eläinten kuljettamisen yhteydessä.

Eläinten omistajana vastaaja oli ollut vastuussa ja velvollinen huolehtimaan rottien huolenpidosta ja hoidosta eläinsuojelulaissa ja -asetuksessa määritellyin tavoin. Asiassa oli selvitetty, että rottien hoitoja kohtelu oli ollut tarkastuskertomuksissa ja todistajan kertomuksessa todetun mukaisesti jopa poikkeuksellisen puutteellista. Vastaaja ei ollut korjannut rottien hoidon vakavia puutteita saamistaan yhteydenottopyynnöistä ja määräyksistä huolimatta.

Asiassa oli syyksilukemisen edellyttämällä varmuudella näytetty, että vastaaja oli menetellyt kaikilta osin syytteen teonkuvauksessa tarkoitetuin tavoin. Syyksilukemista ei ollut aihetta arvioida lievemmin, vaikka vastaajan kertomuksesta olikin välittynyt sinällään vaikutelma eläimistä välittämisestä ja pyrkimyksestä huolehtia niistä riittävällä tavalla. Asiassa oli kuitenkin selvitetty, että vastaajan toimet eivät selvästi olleet olleet eläinsuojelulaissa ja -asetuksissa tarkoitetuin tavoin riittäviä, vaan eläinten hoidossa, huolenpidossa, ravitsemuksessa ja elinoloissa oli ollut teonkuvauksessa todetuin tavoin vakavia laiminlyöntejä ja puutteita. Eläinten hoitoja huolenpito oli laiminlyöty niin lukuisin tavoin, että vastaajan menettelyä hänen mahdollisesta hyvästä aikomuksestaan huolimatta oli pidettävä tahallisena tai törkeän huolimattomana. Vastaaja oli teonkuvauksessa tarkoitetulla tavalla eläinsuojelulain ja -asetuksen vastaisesti kohdellut rottia julmasti tai joka tapauksessa tarpeetonta kärsimystä, kipua ja tuskaa aiheuttaen.

Menettelyllään vastaaja oli syyllistynyt eläinsuojelurikokseen siten kuin syytteen teonkuvauksessa oli kerrottu.

Rangaistukseksi 30 päivää ehdollista vankeutta

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdista säädetään rikoslain 6 luvun 3 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Luvun 4 §:ssä säädetyn yleisperiaatteen mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Vastaaja oli aikaisemmin Varsinais-Suomen käräjäoikeuden 4.5.2016 antamalla tuomiolla tuomittu 1.6.2015 -21.9.2015 tehdystä eläinsuojelurikoksesta sakkorangaistukseen. Turun hovioikeus ei tuomiossaan 3.2.2017 ollut muuttanut hänelle määrättyä eläintenpitokieltoa. KO katsoi, ettei vastaajan teko aikaisemman samankaltaisen rikollisuuden vuoksi ja nyt syyksi luetun teon moitittavuus huomioon ottaen ollut enää sakolla sovitettavissa. Kysymys oli ollut noin 40 rottaan kohdistuvasta teosta, jossa eläinten hoitoja hyvinvoinnista huolehtiminen oli lukuisin eri tavoin noin puolentoista kuukauden ajan vakavasti laiminlyöty. Oikeudenmukainen rangaistus hänen syykseen luetusta teosta oli 30 päivää vankeutta. Vastaajaa ei ollut aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen ja rangaistus voitiin määrätä ehdolliseksi.

Määrätiin pysyvän eläintenpitokiellon asemasta kaikkia eläimiä koskevaan eläintenpitokieltoon 5 vuodeksi

Rikoslain 17 luvun 23 §:n mukaan joka tuomitaan eläinsuojelurikoksesta, voidaan samalla määrätä eläintenpitokieltoon. Eläintenpitokielto määrätään syyttäjän vaatimuksesta. Eläintenpitokieltoon määrätty ei saa omistaa, pitää eikä hoitaa eläimiä eikä muuten vastata eläinten hyvinvoinnista. Kielto voi koskea määrättyjä eläinlajeja tai eläimiä yleensä. Eläintenpitokielto voidaan määrätä vähintään yhden vuoden määräajaksi tai pysyväksi.

Vastaaja oli vastustanut syyttäjän vaatimusta eläintenpitokiellon määräämisestä. Hän oli katsonut, että kiellon kestoksi tulisi joka tapauksessa määrätä enintään 1-3 vuotta ja että kiellon ei tulisi koskea kaikkia eläimiä. Hän asuu haja-asutusalueella ja on suunnitellut koiran hankkimista.

Eläintenpitokiellon määräämistä harkittaessa joudutaan arvioimaan paitsi jo tapahtuneita eläinsuojelurikoksia myös asianosaisen henkilöä ja siten tämän kykyä tulevaisuudessa vastata eläimen hoidosta. Vastaajan syyksi luettua menettelyä oli pidettävä hyvin moitittavana ja vakavana erityisesti ottaen huomioon hänelle aikaisemmin määrätty, hevosia koskeva eläintenpitokielto.

Ottaen huomioon nyt syyksi luetun menettelyn moitittavuus ja koska kysymys oli jo toisesta eläintenpitokiellosta, KO katsoi, että vastaaja oli määrättävä eläintenpitokieltoon, joka oli määrättävä koskemaan kaikkia eläimiä.

Vastaajan kertomuksesta oli välittynyt vaikutelma, että hän oli aidosti välittänyt pitämistään eläimistä. Hänen saamansa aikaisempi eläinsuojelurikosta koskeva tuomio sekä nyt syyksi luettu menettely kuitenkin osoittivat, että hän oli selvästi kyvytön huolehtimaan eläimistä eläinsuojelulain edellyttämällä tavalla. Hänen näkemyksensä eläinten riittävästi hoidosta ja huolenpidosta olivat huomattavassa ristiriidassa eläinsuojeluviranomaisten käsityksen, lain ja asetusten kanssa, eikä KO pitänyt todennäköisenä, että vastaaja tulisi tai välttämättä edes kykenisi muuttamaan itse riittävinä ja asianmukaisina pitämiään toimia. KO katsoi, että kysymyksessä olevassa tilanteessa olisi edellytykset määrätä vastaaja pysyvään eläintenpitokieltoon. KO kuitenkin päätyi määräämään eläintenpitokiellon kestoksi syyttäjän vaatimuksen mukaisesti viisi vuotta.

Eläintenpitokiellon rikkominen on rangaistava teko. Kielto on voimassa mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

Eläimet määrättiin menetettäväksi valtiolle

Rikoslain 17 luvun 23 a §:n mukaan eläintenpitokiellossa tarkoitetut eläimet, joita päätöstä annettaessa pitää tai jotka omistaa eläintenpitokieltoon määrättävä, on tuomittava valtiolle menetetyiksi. Menettämisseuraamus tuomitaan siitä riippumatta, kenen omaisuutta menetetyksi tuomittavat eläimet ovat. Menettämisseuraamus tuomitaan syyttäjän vaatimuksesta.

Syyttäjä oli vaatinut, että vastaajan pitämä tai omistamat eläimet määrätään menetettäväksi valtiolle. Ottaen huomioon vastaajalle määrätty kaikkiin eläimiin kohdistuva eläintenpitokielto vastaajan pitämät tai omistamat eläimet oli määrättävä menetettäväksi valtiolle.

Jatkokäsittelylupaa ei myönnetty

Vastaaja vaati HO:ssa, että syyte hylätään ja eläintenpitokielto kumotaan. Toissijaisesti hän  vaati, että eläintenpitokielto kumotaan tai sitä ainakin lyhennetään taikka ettei sitä määrätä koskemaan koiria.

HO ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa. KO:n ratkaisu jäi pysyväksi.

Lue myös

Juridiikan uusimmat uutiset

Lakikirjat

www.lakikirja.com

[Varsinais-Suomen käräjäoikeus 03.11.2017 nro 144477; Turun hovioikeus 11.1.2018, Päätös 18/101020, Asianro R 17/2123, Vailla lainvoimaa 12.1.2018, Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 12.3.2018; Julkaisematon 12.1.2018]

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.