Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus

9.1.2018 12.07 Hovioikeus arvioi rangaistukseen tuomitsematta jättämisen edellytyksiä lähtökohtaisesti vakavassa maksuvälinepetoksessa joka oli kuitenkin tehty "tilapäisessä hairahduksessa"

Hovioikeus arvioi rangaistukseen tuomitsematta jättämisen edellytyksiä lähtökohtaisesti vakavassa maksuvälinepetoksessa joka oli kuitenkin tehty

A:n syyksi luettu rikos on sinänsä lähtökohtaisesti vakava. Kun kuitenkin otettiin huomioon asianosaisten välillä vallinneet olosuhteet, oli A:n rikos luonnehdittavissa pikemminkin ulkoisten olosuhteiden vaikutuksesta syntyneeksi tilapäiseksi hairahtumiseksi kuin toistuvaksi ja suunnitelmalliseksi lainrikkomiseksi. A:ta ei myöskään ole aiemmin rikoksista rekisteröity. Edelleen vaikka A:n menettely oli aiheuttanut vahinkoa, asianosaiset olivat jälkeenpäin päässeet korvausvaatimuksista sovintoon heidän välillään tehdyn osituksen yhteydessä. Edelleen B oli toivonut, että A:n valitus menestyy. Myös syyttäjä oli ilmoittanut hyväksyvänsä A:n valituksen siltä osin kuin siinä oli vaadittu rangaistukseen tuomitsematta jättämistä. Hovioikeus päätyi siihen, että asiassa oli perusteet jättää A rikoslain 6 luvun 12 §:n 1, 3 ja 4 kohdan nojalla rangaistukseen tuomitsematta. (Vailla lainvoimaa 9.1.2018)

Turun hovioikeus 8.1.2018, tuomio 18/100491, asianro R 17/846

Pirkanmaan käräjäoikeus 14.3.2017 nro 110605

Asia: Maksuvälinepetos

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja syyte maksuvälinepetoksesta hylätään. Lisäksi hän on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen siltä osin kuin niitä ei makseta oikeusapulain nojalla.

Syyttäjä ja B ovat vastanneet valitukseen ja vaatineet, että se hylätään.

B on 20.11.2017 ilmoittanut hovioikeudelle, että hän ja A ovat päässeet asiassa sovintoon. Edelleen B on lausunut, että hänellä ei ole mitään vaatimuksia A:ta kohtaan ja että hän toivoo, että A:n valitus menestyy.

A on 28.11.2017 peruuttanut valituksensa syyksilukemisen osalta ja tuossa yhteydessä vaatinut, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta.

Syyttäjä on samana päivänä ilmoittanut, että A:n peruuttaessa valituksen syyksilukemisen osalta hän hyväksyy A:n valituksen siltä osin kuin siinä vaaditaan rangaistukseen tuomitsematta jättämistä osapuolten päästyä korvausten suhteen sovintoon.

Hovioikeus on 1.12.2017 tiedustellut A:lta, onko valituskirjelmässä esitetty tuomion kumoamisvaatimus voimassa korvausten osalta. A on 6.12.2017 ilmoittanut, että vaatimus korvausvaatimusten hylkäämisestä on voimassa. Edelleen A on lausunut, että vaatimus valtion velvoittamisesta korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa on voimassa. Tätä vaatimustaan hän on perustellut sillä, että asia kaikkinensa olisi hänen käsityksensä mukaan tullut ratkaista ositusprosessin yhteydessä, jolloin syntyneet kustannukset ja muutoinkin hänen kannaltaan kohtuuton tilanne olisi voitu välttää.

B on 7.12.2017 ilmoittanut, että hänen korvausvaatimuksensa voidaan hylätä, koska hän on saanut niistä suorituksen alentuneena tasinkona.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Rangaistuksen määrääminen

Rikoslain 6 luvun 12 §:n mukaan tuomioistuin saa jättää rangaistukseen tuomitsematta, jos 1 kohdan mukaan rikosta on sen haitallisuuteen tai siitä ilmenevään tekijän syyllisyyteen nähden pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä; 3 kohdan mukaan rikos on tekoon tai tekijään liittyvistä erityisistä syistä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettava tai 4 kohdan mukaan rangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana erityisesti, kun otetaan huomioon muun muassa saman luvun 6 §:n 3 kohdassa tarkoitetut seikat. Luvun 6 §:n 3 kohdan mukaan rangaistuksen lieventämisperusteita ovat muun muassa tekijän ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto.

Rikoslain 6 luvun 12 §:n esitöiden (HE 44/2002 vp s. 210) mukaan 1 kohdassa teon haitallisuudella tarkoitetaan sen vahingollisuutta ja vaarallisuutta.

Syyllisyydellä tarkoitetaan tekosyyllisyyttä. Syyllisyyskysymykseen vaikuttaa lieventävästi myös tekijän ensikertalaisuus. Tuomitsematta jättäminen voi siten tulla kyseeseen erityisesti silloin, kun rikos on luonnehdittavissa pikemmin ulkoisten olosuhteiden vaikutuksesta syntyneeksi ensikertalaisen tilapäiseksi hairahtumiseksi kuin toistuvaksi ja suunnitelmalliseksi lainrikkomiseksi. Rikoksen vähäisyys tulee arvostella aina suhteessa kyseiseen rikoslajiin. Haitallisuus ja syyllisyys ovat samanaikaisesti vaikuttavia ratkaisukriteereitä. Vähäisyysperusteella tapahtuva tuomitsematta jättäminen onkin perustuttava kokonaisarviointiin. Yleensä vähäisyysperuste tulee sovellettavaksi, jos tekoa on pidettävä sekä seurausten että syyllisyyden kannalta vähäisenä. Peruste voi kuitenkin tulla kyseeseen myös, jos teko on vain toisen seikan osalta vähäinen. Niinpä jos syyllisyys on erityisen vähäinen, voi tuomitsematta jättäminen tulla kysymykseen myös silloin kun teosta on aiheutunut jo selvä vahinko- tai vaaraseuraus. Toisaalta voi esiintyä tilanteita, joissa ei edes rikoksen tekeminen täysin tarkoituksellisesti estä tuomitsematta jättämistä.

Edelleen esitöiden (s. 211) mukaan pykälän 3 kohdan perusteessa on kysymys niin kutsutusta poikkeuksellisuusperusteesta. Poikkeuksellisuus voi perustua moniin syihin. Teon seuraukset voivat olla poikkeuksellisen lievät.

Poikkeuksellisuus liittyy verrattuna kohtaan 1 syyllisyyteen ja subjektiivisella puolella vaikuttaviin vastuuehtoihin. Nämä perusteet liittyvät tyypillisesti teon motivaatiotaustaan.

Pykälän 4 kohdassa on kysymys kohtuusperusteesta. Esitöiden (s. 212 - 213) mukaan peruste voi soveltua esimerkiksi, kun tekijä on sopinut asiasta ja vahingon korvaamisesta asianomistajan kanssa. Asianomistajan ja tekijän välillä saavutettu sovinto ei kuitenkaan automaattisesti johda toimenpiteistä luopumiseen. Tämän voi estää jo rikoksen vakavuus. Kohtuusperiaatteen soveltamisalaa ei ole kuitenkaan rajattu vain lieviin rikoksiin. Tästä huolimatta on selvää, että mitä vakavammasta rikoksesta on kysymys, sen painavampia siihen liittyvien poikkeuksellisten olosuhteiden tulee olla, jotta tuomitsematta jättäminen tulisi kysymykseen.

Asiassa on riidatonta, että A:lla on ollut oikeus käyttää B:n nimissä ollutta pankkitiliä ja hänellä on ollut tilin verkkopankkitunnukset. A ja B ovat 14.7.2015 allekirjoittaneet avioerohakemuksen. A:n syyksi luetun menettelyn tekoajankohta on ollut 16.7.2015. A ja B ovat päässet rikosasian taustalla vaikuttavan ositusasian osalta sopimukseen syksyllä 2017.

A:n syyksi luettu rikos on sinänsä lähtökohtaisesti vakava. Kun kuitenkin otetaan huomioon asianosaisten välillä vallinneet olosuhteet, on A:n rikos luonnehdittavissa pikemminkin ulkoisten olosuhteiden vaikutuksesta syntyneeksi tilapäiseksi hairahtumiseksi kuin toistuvaksi ja suunnitelmalliseksi lainrikkomiseksi. A:ta ei myöskään ole aiemmin rikoksista rekisteröity. Edelleen vaikka A:n menettely on aiheuttanut vahinkoa, asianosaiset ovat jälkeenpäin päässeet korvausvaatimuksista sovintoon heidän välillään tehdyn osituksen yhteydessä. Edelleen B on toivonut, että A:n valitus menestyy. Myös syyttäjä on ilmoittanut hyväksyvänsä A:n valituksen siltä osin kuin siinä on vaadittu rangaistukseen tuomitsematta jättämistä.

Kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus päätyy siihen, että asiassa on perusteet jättää A rikoslain 6 luvun 12 §:n 1, 3 ja 4 kohdan nojalla rangaistukseen tuomitsematta.

Korvausvelvollisuus

B on hyväksynyt A:n vaatimuksen, että B:n vahingonkorvausvaatimus ja käräjäoikeuskulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. Sanottu myöntäminen on pantava tuomion perustaksi ja B:n vaatimukset on hylättävä.

Todistelukustannukset

Koska A jätetään rangaistukseen tuomitsematta, valtion varoista käräjäoikeudessa maksetut todistelukustannukset jäävät oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla valtion vahingoksi.

Oikeudenkäyntikulut

Asiassa ei ole oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n mukaisia edellytyksiä velvoittaa valtiota korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa.
 

  • Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 9.3.2018.

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.