Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.

13.11.2017 17.44 #metoo: Esimies tuomittiin alaisensa seksuaalisesta ahdistelusta 30 päiväsakon rangaistukseen

#metoo: Esimies tuomittiin alaisensa seksuaalisesta ahdistelusta 30 päiväsakon rangaistukseen

Vastaaja oli kolme kertaa suudellut A:ta suulle pitäen samalla tästä kiinni käsillään. Vastaaja tuomittiin 30 päiväsakon rangaistukseen ja velvoitettiin suorittamaan A:lle korvausta ansionmenetyksestä, kärsimyskorvausta 1 200 euroa, lääkärinpalkkioista 675,95 euroa ja lääkekustannuksista 73,75 euroa. Liäksi vastaaja velvoitettiin maksamaan Kelalle vahingonkorvauksena 2 665,98 euroa. HO hyväksyi mainitsemillaan lisäperusteilla KO:n tuomion perustelut ja lopputuloksen. (Vailla lainvoimaa 13.11.2017)

Syytteen mukaan esimies (vastaaja) oli (12/2014) kolme kertaa suudellut A:ta suulle pitäen samalla tästä kiinni käsillään. Teoissa vastaaja oli työntänyt kieltään A:n suuhun. A oli vastustanut tekoja työntäen kädellään vastaajaa pois. Teot olivat tapahtuneet vastaajan asunnossa illanvieton yhteydessä vastaajan ja A:n jäätyä kahdestaan asunnon alakertaan. Vastaaja oli ollut esimiesasemassa suhteessa samassa yhtiössä työskennelleeseen A:han.

Syytteen mukaan teko oli ollut omiaan loukkaamaan A:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

A oli yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut, että vastaaja velvoitetaan suorittamaan hänelle loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 2.200 euroa, ansionmenetyksestä 7.1. - 30.9.2015 väliseltä ajalta ** euroa, lääkärinpalkkioista 675,95 euroa ja lääkekustannuksista 73,75 euroa. KELA oli vaatinut, että vastaaja velvoitetaan suorittamaan sille vahingonkorvauksena 11.552,58 euroa KELA:n maksamien sairauspäivärahojen yhteismääränä.

Vastaaja oli vaatinut, että syyte seksuaalisesta ahdistelusta sekä A:n ja KELA:n korvausvaatimukset hylätään.

KO oli todennut syytteen hyväksymisen edellyttävän, että sitä tukeva näyttö on niin vakuuttavaa, ettei asiassa jää varteenotettavaa epäilyä syytetyn syyllistymisestä syytteessä kuvattuun tekoon. Jos varteenotettavaa vaihtoehtoista tapahtumainkulkua ei voida riittävällä varmuudella sulkea pois, on syyte hylättävä.

A oli kertonut KO:ssa hyvin yksityiskohtaisesti siitä, kuinka vastaaja oli kolmesti suudellut häntä suulle A:n yrittäessä vastustaa tekoja. A:ta oli kuultu KO:ssa sermin takaa, koska hän ei ollut halunnut kohdata vastaajaa. A oli ollut tapahtumista kertoessaan hyvin rauhallinen, mutta paikoin selkeästi liikuttuneessa tilassa.

KO oli todennut, että vastaajan kertomus tapahtumista oli ollut uskottava. Lisäksi A:n kertomusta tuki se, että hän oli lähettänyt heti tapahtumien jälkeen veljelleen sähköpostiviestin, jossa hän oli kertonut tapahtuneesta. A:n kertomusta tuki myös se, että hän oli kertonut tapahtumista seuraavana päivänä työtoverilleen ja hakeutunut lääkäriin heti seuraavalla viikolla. Se seikka, että A oli joutunut käymään myös aikaisemmin psykiatrin vastaanotolla ihmis- ja parisuhteessa ilmenneiden ongelmien vuoksi, ei heikentänyt hänen kertomuksensa luotettavuutta. Asiassa ei ollut esitetty sen kaltaista selvitystä, että A:n olisi katsottava olleen tekoaikana masentunut ja että hänen kertomustaan olisi pidettävä sen vuoksi epäluotettavana. Myöskään todistajana kuullun henkilön arviolla siitä, ettei hän ollut pitänyt A:n kertomusta uskottavana, ei ollut näissä oloissa merkitystä.

Vastaajan kiistämisestä huolimatta voitiin KO:n käsityksen mukaan asiassa sulkea luotettavasti pois se vaihtoehto, ettei A:n kuvaamia tapahtumia olisi todellisuudessa lainkaan tapahtunut, vaan että hän olisi sepittänyt tapahtumat mahdollisessa kosto- taikka rahastustarkoituksessa esimerkiksi sen vuoksi, että vastaaja olisi painostanut häntä työtehtävissä. Mikäli kysymys olisi sepitetystä tarinasta, olisi A:n täytynyt suunnitella tapahtumat hyvin tarkkaan etukäteen ottaen huomioon, että hän oli kertonut tapahtumista heti tuoreeltaan veljelleen ja työtoverilleen. Tämä vaihtoehto ei esitetyn näytön valossa ollut varteenotettava tapahtumainkulku.

Rikoslain 20 luvun 5 a §:n mukaan seksuaalisesta ahdistelusta tuomitaan se, joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Säännöstä koskevien lain esitöiden (HE 216/2013 vp) mukaan toisen suutelemista voidaan pitää lainkohdassa tarkoitettuna kosketteluna.

KO oli katsonut, että luotettavasti selvitetyksi tullut vastaajan syytteessä kuvattu menettely oli ollut omiaan loukkaamaan A:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Teko täytti seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistön.

Vastaajan syyksiluettu menettely oli sovitettavissa tuomiolauselmalta ilmenevällä sakkorangaistuksella (30 ps).

Korvausvelvollisuus

Teko oli ollut moitittava, mutta ei kuitenkaan siinä määrin vakava, että se olisi selittänyt A:n lähes 10 kuukauden pituisen sairausloman. A oli itsekin arvellut, että hänen sairauslomansa pituus saattaa selittyä osittain myös sillä, että hän oli joutunut käymään aikaisemminkin psykiatrin vastaanotolla ihmis- ja parisuhteessa ilmenneiden ongelmien vuoksi. Toisaalta KO:lle oli välittynyt kuva A:sta luonteeltaan herkkänä, mikä osaltaan saattoi selittää sairausloman pituutta ja sitä, että hän oli ahdistunut tapahtumien jälkeen voimakkaasti ja pitkäaikaisesti. A oli itse kuvaillut tilannetta KO:ssa siten, että moni muu olisi saattanut reagoida hänen sijassaan vastaajan menettelyyn välittömästi väkivallalla, mutta A:n luonteeseen tällainen ”luolamiesmäinen” käyttäytyminen ei sovi. Edelleen sairausloman pituutta selitti sekin, että tekijä oli ollut A:n työnantaja.

Edellä todettuihin seikkoihin nähden KO oli arvioinut, että korvaukseen oikeuttava syy-yhteys vastaajan syyksiluettavalla menettelyllä ja A:lla sairausloman välillä oli noin kolme kuukautta, jolloin syy-yhteys tekopäivästä 5.12.2014 ulottui 5.3.2015 saakka.

A:n työnantaja oli maksanut tämän palkan ajalta 10.12.2014 – 6.1.2015. Tämän jälkeiseltä ajalta 5.3.2015 saakka oli ollut 42 arkipäivää, jolta ajalta KELA oli maksanut A:lle sairauspäivärahaa ** euroa päivältä eli yhteensä ** euroa. Koska A:n tuntipalkka oli ollut ** euroa ja hänen työaikansa oli ollut 7,5 tuntia päivässä, olisi hänen palkkatulonsa kyseiseltä 42 arkipäivän ajalta ollut ** euroa. Näin ollen vastaaja oli velvollinen korvaamaan A:lle ansionmenetystä ** euroa laillisine korkoineen 5.3.2015 lukien. KELA:lle vastaaja oli puolestaan korvattava ajalta 22.12.2014 (ajankohta josta lukien päivärahaa on maksettu) – 5.3.2015 KELAN maksamat päivärahat. Kyseisellä ajanjaksolla oli 54 arkipäivää, eli maksettava määrä on 2.665,98 euroa.

A:n kertomuksen ja esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella A:lle oli aiheutunut vastaajan menettelystä kärsimystä. Kärsimyksen määrää oli nostanut se, että vastaaja oli ollut A:n työnantaja ja esimies. Esitetyn selvityksen perusteella A:n ei olut katsottava kärsineen tekoaikaan masennuksesta aikaisempien ongelmiensa vuoksi. Näihin seikkoihin ja toisaalta myös teon laatuun nähden KO oli katsonut kohtuulliseksi kärsimyskorvauksen määräksi 1.200 euroa, minkä määrän vastaaja oli velvollinen korvaamaan A:lle laillisine korkoineen tekopäivästä 4.12.2014 lukien.

Edellä todetun lisäksi vastaaja oli velvollinen korvaamaan A:lle lääkärissäkäynneistä, joiden oli katsottava olevan syy-yhteydessä vastaajan syyksiluettuun menettelyyn, aiheutuneet kulut 675,95 euroa laillisine korkoineen viimeisestä lääkärikäynnistä 25.9.2015 lukien sekä lääkekustannuksista 73,75 euroa laillisine korkoineen viimeisestä lääkehankinnasta 13.3.2016 lukien.

Oikeudenkäyntikulut ja todistelukustannukset

Asian näin päättyessä vastaaja oli velvollinen korvaamaan määrältään myöntämänsä A:n oikeudenkäyntikulut 904 euroa laillisine korkoineen. Lisäksi vastaaja oli velvollinen korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut tavanomaiset A:n ja todistajan kuulemisesta aiheutuneet todistelukustannukset yhteensä 234 euroa takaisin valtiolle.

Vastaaja oli vaatinut hovioikeudessa (HO), että syyte seksuaalisesta ahdistelusta ja siihen liittyvät korvausvaatimukset hylätään. Vastaaja oli lisäksi vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa KO:sta 1.922 eurolla ja HO:sta 2.623,34 eurolla.

Syyttäjä oli vaatinut, että valitus hylätään ja vastaaja velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista suoritetut todistelukustannukset.

A oli vaatinut, että valitus hylätään ja vastaaja velvoitetaan korvaamaan hänen avustamisestaan aiheutuneet oikeudenkäyntikulut Suomen valtiolle/oikeusaputoimistolle 919,33 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

HO oli toimittanut asiassa 11.10.2017 pääkäsittelyn. HO:ssa oli esitetty sama kirjallinen todistelu ja henkilötodistelu kuin KO:ssa.

HO ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Hovioikeuden ratkaisu:

"Perustelut:

Asianosaiset ovat hovioikeuden pääkäsittelyssä kertoneet tapahtumista olennaisilta osin kuten käräjäoikeuden tuomioon on merkitty. Todistaja T ei ole enää hovioikeudessa muistanut, mitä A oli hänelle kertonut, mutta hän on todennut esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa kertomansa pitävän paikkansa.

A:n kertomus tapahtumista on ollut yksityiskohtainen ja johdonmukainen, eikä hänen kertomuksensa sisällä mahdottomia tai vaikeasti selitettäviä seikkoja. Hän on kertonut syytteen mukaisesta teosta ja sitä seuranneista tapahtumista olennaisilta osin samalla tavalla käräjä- ja hovioikeudessa sekä niitä edeltävässä esitutkinnassa. Asianomistajan kertomuksen uskottavuutta tukee se, että hän on kertonut tapahtumista samankaltaisesti myös useille muille henkilöille, kuten veljelleen ja työkaverilleen T:lle sekä häntä hoitaneelle lääkärille. A on jäänyt sairauslomalle 10.12.2014 eli hyvin pian syytteessä mainitun teon jälkeen.

A on hovioikeuden pääkäsittelyssä kertonut eräästä työmatkasta **. Vastaaja oli tuolloin paluumatkalla ehdottanut, että A voisi yöpyä hänen hotellihuoneessaan, mikäli ei jaksaisi matkustaa kotiinsa. Vastaaja on myöntänyt, että tällainen tapahtuma on ollut. Tällä tapahtumalla ei sinänsä ole mitään merkitystä arvioitaessa Vastaajan syyllisyyttä, mutta se tukee hieman A:n kertomuksen luotettavuutta.

Vastaajan mukaan A:n kertomuksen uskottavuutta vähentää tämän psyykkinen terveydentila. Vastaaja on viitannut asianomistajaa koskevaan 24.2.2015 päivättyyn lääkärinlausuntoon, jossa on todettu asianomistajalla olleen alkuvuodesta 2013 voimakasta ahdistuneisuutta, pelkoja ja vainoamisajatuksia. Vastaaja on pitänyt mahdollisena, että A on kuvitellut nyt puheena olevan tapahtuman.

Kirjallisista todisteista on nähtävissä, että A on ollut psykiatrin seurannassa ja hoidossa pitkiä aikoja vuodesta 2002 lähtien. Lääkärinlausunnosta 24.2.2015 käy ilmi, että A on ollut hoidossa alueellisella psykiatrian poliklinikalla vuosina 2013-2014. Tästä hoitosuhteesta ei ole esitetty lääkärinlausuntoa.

Hovioikeudella ei ole selvitystä A:n psyykkisestä terveydentilasta noin puolentoista vuoden ajalta ennen nyt puheena olevaa tapahtumaa. Kirjallisina todisteina esitetyissä lääkärinlausunnoissa [...] A:n diagnoosina on todettu ahdistuneisuus ja masennus. Lääkärinlausunnoissa ei ole mainintaa harhaisuudesta tai siitä, että A kuvittelisi tapahtumia. Lääkärinlausunnoissa A:n on todettu olevan asiallinen ja rakentava. Edellä mainituista vuonna 2013 ilmenneistä pelko- ja vainoamisajatuksista A on kertonut, että ne olivat liittyneet hänen parisuhteessaan esiintyneisiin ongelmiin. T on ollut syytteessä mainitun tapahtuman aikaan A:n työkaveri. Hänen mukaansa A on ollut normaali työkaveri eikä hänen käytöksessään ole ollut mitään omituista.

A:n sairaudesta esitetty selvitys ei sellaisenaan tue Vastaajan väitettä siitä, että A olisi sairautensa vuoksi kuvitellut nyt puheena olevan tapahtuman. Yksistään sitä, että hoitosuhteesta 2013-2014 ei ole esitetty selvitystä, ei voi pitää ratkaisevana näyttöä rasittavana puutteena. Asiassa ei siis ole tullut esille sellaisia seikkoja, jotka vähentäisivät A:n kertomuksen uskottavuutta. Näillä lisäperusteilla hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen.

Oikeudenkäyntikulut ja todistelukustannukset

Vastaaja on hävinnyt valituksensa. Hän on velvollinen korvaamaan määrältään myöntämänsä A:n avustamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Vastaaja on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1§:n nojalla velvollinen korvaamaan valtiolle todistelukustannukset. Korvausvelvollisuutta ei voida pitää Vastaajan taloudellisiin tai henkilökohtaisiin olosuhteisiin nähden kohtuuttomana.

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta."

Juridiikan uusimmat uutiset

Lakikirjat

www.lakikirja.com

Toimittaja: Edilex-toimitus, toimitus.edilex@edita.fi