Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.

18.9.2017 11.30 Vesa Ullakonoja: Yhteiset työpaikat - haaste työturvallisuudelle

Vesa Ullakonoja: Yhteiset työpaikat - haaste työturvallisuudelle

Oikeuskäytännön perusteella näyttäisi siltä, että rikosoikeudellisen työturvallisuusvastuun kannalta yhteiset työpaikat eivät olisi erityisen ongelmallisia. Sen sijaan työturvallisuuslain ennalta ehkäisevän tavoitteen näkökulmasta yhteisen työpaikan muodostumisessa ja vastuujaossa on ongelmallisia kohtia. Yritysten oman työsuojelutoiminnan lisäksi nämä ongelmat voivat vaikeuttaa myös työsuojelun viranomaisvalvonnan tehokasta toteuttamista useiden työnantajien toimiessa samoissa työskentelytiloissa, lakimies VT Vesa Ullakonoja kirjoittaa Edilexin Vierashuoneessa.

Taustaksi

Työturvallisuuslain lähtökohtana on työnantajan huolehtimisvelvollisuus työntekijöistään. Tämä lähtökohta ei kuitenkaan työturvallisuuslain ennalta ehkäisevän tavoitteen kannalta ole riittävä niissä hyvin yleisissä tilanteissa, joissa yhdellä työpaikalla toimii useamman työnantajan työntekijöitä. Näitä tilanteita on rakennusalalla ollut jo kauan ja yhteisten rakennustyömaiden toimijoita koskeva säännös otettiin työturvallisuuslakiin jo 1993. Säännökset perustuivat silloin ILO:n rakennustyötä koskevaan yleissopimukseen n:o 167 ja myös Euroopan yhteisöjen rakennustyödirektiiviin 92/57/ETY.

Nykyistä työturvallisuuslakia valmisteltaessa todettiin, että säännökset yhteisestä rakennustyömaasta olivat toimineet hyvin ja selkiinnyttäneet eri osapuolten asemaa. Koska muillakin toimialoilla syntyy tilanteita, jolloin samalla työpaikalla työskentelee eri työnantajien palveluksessa olevia työntekijöitä ja itsenäisiä työnsuorittajia samanaikaisesti, tarvetta oli niitä koskevaan erityissäätelyyn.

Työturvallisuuslakiin otettiin tätä tarkoittavat säännökset. Työturvallisuuslain 49 §:ssä on säädetty yhteisellä työpaikalla toimivien huolehtimisvelvoitteesta ja lain 51 §:ssä säädetään pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan velvoitteista yhteisellä työpaikalla. Velvoitteista yhteisellä rakennustyömaalla on säädetty lain 52 §:ssä.

Yhteisen työpaikan käsite

Työturvallisuuslain 49 §:n mukaan yhteinen työpaikka on kysymyksessä silloin, kun työpaikalla yksi työnantaja käyttää pääasiallista määräysvaltaa ja sillä samanaikaisesti tai peräkkäin toimii useampi kuin yksi työnantaja tai korvausta vastaan työskentelevä itsenäinen työnsuorittaja. Lisäksi vaaditaan, että näiden tekemä työ voi vaikuttaa toisten työntekijöiden turvallisuuteen tai terveyteen.

Lakiesityksen perusteluissa (HE 59/2002 s. 54 - 57) pääasiallisen määräysvallan käsitettä ei määritelty, vaan todettiin ainoastaan, että pääasiallinen määräysvalta olisi useimmiten varsin selkeästi todettavasti kyseisen työnantajan tosiasiallisesta asemasta. Esimerkiksi telakkayhtiöllä tai teollisuuslaitoksella olisi pääasiallinen määräysvalta alueellaan suorittavissa töissä. Perusteltaessa lain 51 §:ssä olevaa pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan tiedottamisvelvollisuuttaa käytetään samassa tarkoituksessa ilmaisua työpaikan haltijana oleva työnantaja. Tätäkään käsitettä ei sen enempää selvennetä.

Pääasiallista määräysvaltaa käyttävälle työnantajalle lain 52 §:ssä säädettyjä velvoitteita perustellaan seuraavasti. Esimerkiksi työpaikan liikenteen ja liikkumisen järjestelyistä voi käytännössä huolehtia ainoastaan pääasiallista määräysvaltaa käyttävä työnantaja. Vain tällaisessa asemassa oleva työnantaja voisi olla vastuussa myös työpaikan yleisestä järjestyksestä ja siisteydestä ja muusta työpaikan yleissuunnittelusta sekä olosuhteiden ja työympäristön turvallisuudesta ja terveellisyydestä. Muilla yhteisellä työpaikalla toimivilla ei käytännössä ole mahdollisuuksia vaikuttaa tällaisiin asioihin joko esimerkiksi alihankkija-asemansa tai työvaiheensa lyhyen keston vuoksi.

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että esimerkiksi kauppaliike on yhteinen työpaikka silloin kun jakeluauton kuljettaja toimittaa sinne tavaraa. Samoin toimistotiloissa saattaa siivousta suorittaa ulkopuolinen yritys ja sen työntekijät. Tältä osin kyseessä on yhteinen työpaikka (Pertti Siiki, Työturvallisuuslainsäädäntö, Edita 2008).

Lakiesityksen perustelujen mukaan yhteisellä työpaikalla ei tarkoiteta tilanteita, joissa kaksi tai useammat toimivat samoissa tiloissa kuten teollisuus- tai liikehallissa. Näitä koskee 54 §. Tämän säännöksen tarkoittama tilanne poikkea yhteisestä työpaikasta siinä, että kenellekään toimijoista ei ole pääasiallista määräysvaltaa kysymyksessä olevissa tiloissa. Tällöin tiloissa toimivien työnantajien tulisi keskinäisellä yhteistoiminnalla luoda esimerkiksi säännöt tiloissa liikkumiselle, jos se on tarpeen.

Yhteinen rakennustyömaa

Työturvallisuuslain 52 §:ssä ei erikseen määritellä yhteisen rakennustyömaan käsitettä, vaan pykälässä määrätään siellä toimivien velvollisuuksista. Velvollisuudet asetetaan pääurakoitsijan asemassa olevalle työnantajalle. Jos tällaista ei ole velvollisuudet ovat rakennushanketta johtavalla tai valvovalla rakennuttajalla tai muulla henkilöllä. Tällä taholla on saman velvoitteet kuin yhteisellä työpaikalla pääasiallista määräysvaltaa käyttävällä työnantajalla. Lisäksi pykälässä annetaan valtioneuvostolle oikeus antaa tarkempia säännöksiä yhteisen rakennustyömaan rakennuttajan, pääurakoitsijan tai muun päätoteuttajan velvollisuuksista ja niiden jakaantumisesta. Lain perustelujen mukaan säännöksen keskeinen merkitys onkin siinä, että se antaa oikeusperusteen alemmanasteiselle sääntelylle.

Valtioneuvoston asetuksen (205/2009) rakennustyön turvallisuudesta 2 §:ssä määritellään yhteisen rakennustyömaan, rakennuttajan sekä päätoteuttajan käsitteet. Asetuksessa näille osapuolille asetetaan myös monia velvollisuuksia rakennushankkeen suunnittelussa ja valmistelussa sekä toteuttamisessa. Myös rakennuslainsäädäntö täydentää osapuolten asemaa ja velvollisuuksia.

Yhteinen työpaikka vai yhteinen rakennustyömaa?

Se, onko kysymyksessä yhteinen työpaikka vai yhteinen rakennustyömaa, ratkaistaan rakennustyömaan käsitteellä. Rakennustyömaa on määritelty valtioneuvoston asetuksen rakennustyön turvallisuudesta 1 §:ssä. Tämän soveltamisalasäännöksen mukaan tätä asetusta sovelletaan maan alla ja päällä sekä vedessä tapahtuvaan rakennuksen ja muun rakennelman uudis- ja korjausrakentamiseen ja kunnossapitoon sekä näihin liittyvään asennustyöhön, purkamiseen, maa- ja vesirakentamiseen sekä rakentamista koskevaan suunnitteluun. Lisäksi asetusta sovelletaan näitä töitä koskevan rakennushankkeen valmisteluun ja suunnitteluun.

Käytännössä rakennustyötä ovat selkeästi talon, maantien, sillan, padon tai laiturin rakentaminen sekä niiden korjaukset ja kunnossapito. Sen sijaan esimerkiksi teollisuuslaitoksen ns. seisokkityöt voivat olla soveltamisen kannalta ongelmallisia. Mikäli kysymyksessä on vain laitteistojen tai prosessien huolto- ja kunnossapitotyöt, sitä ei yleensä pidetä rakennustyönä. Jos töihin liittyy olennaisilta osin rakenteiden purkamista tai rakentamista, kysymys on asetuksen tarkoittamasta rakentamisesta.

Oikeuskäytännöstä

Yhteisen työpaikan vastuusuhteet ovat olleet esillä kahdessa KKO:n ennakkoratkaisuissa sekä usein alempiasteisessa oikeuskäytännössä. Käytännössä lähes kaikki talon rakennustyömaat ovat yhteisiä rakennustyömaita, joilla on pääurakoitsija ja useita aliurakoitsijoita. Erilaiset kunnossapito- ja huoltotyöt teollisuuslaitoksissa ovat tyypillisesti tilanteita, jolloin ulkopuolisen työnantajan työntekijät tulevat tehtaalle työskentelemään.

Vaasan hovioikeuden ratkaisussa R 14/110, antopäivä 31.102014, kysymystä jouduttiin pohtimaan erään sahan kuljettimen kunnossapitotyössä sattuneen työtapaturman yhteydessä. Tapauksessa oli epäselvää myös se, oliko kysymys alihankinnasta vai vuokratyöstä. Hovioikeus katsoi yritysten välisen liikesopimuksen muodosta riippumatta pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan olevan vastuussa myös ulkopuolisen työnantajan työntekijöiden työskentelyn valvonnasta.

VaaHO 2014:2. Ottaen huomioon, että yhtiö X on tapahtumahetkellä tosiasiallisesti vastannut työnjohtotehtävistä kyseisen kunnossapitotyön osalta, koska yhtiö Y:n työnjohto ei ollut huolehtinut nyt kysymyksessä olevan huoltotyön työnjohtotehtävistä, yhtiö X:llä on yhteisen työpaikan pääasiallisen määräysvallan käyttäjänä ollut vastuu omalta osaltaan huolehtia myös yhtiö Y:n työntekijöiden työturvallisuudesta. Pelkkä liikesopimuksen juridinen muoto ei ratkaise työturvallisuusvelvoitteiden jakoa tilanteessa, jossa osapuolet toimivat käytännössä sopimuksesta poikkeavalla tavalla. Yhtiö X:llä on yhteisellä työpaikalla pääasiallista määräysvaltaa käyttäneenä työnantajana ollut velvollisuus varmistaa, että yhtiö Y:llä ja sen työntekijöillä on tarpeelliset tiedot ja ohjeet työhön kohdistuvista työpaikan vaara- ja haittatekijöistä sekä työpaikan ja työn turvallisuuteen liittyvistä toimintaohjeista. Asiassa ei ole näytetty, että yhtiö X olisi yhteisellä työpaikalla laiminlyönyt töiden yhteensovittamista tai että A:n ja yhtiö X:n vastuu olisi ulottunut työtuvallisuuslain 49 ja 51 §:ien säätämien velvollisuuksien rikkomiseen.

KKO antanut ennakkoratkaisut KKO 2008:82 ja KKO 2010:34, joissa on pohdittu sitä, milloin työpaikalla toimitaan sillä tavalla, että voidaan katsoa toimijoiden suorittaman työn tapahtuvan samanaikaisesti tai peräkkäin siten, että työ voi vaikuttaa toisten työntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen. Ratkaisussa KKO 2008:82 kysymys oli henkilöstä, joka rakensi omakotitaloa itselleen ja siten toimi rakennuttajana. Hän oli jo tällä perusteella työturvallisuuslain 52 §:n mukaisessa vastuuasemassa. Oman työpanoksensa lisäksi hän joutui turvautumaan ulkopuolisiin urakoitsijoihin perustan kaivutyön, sähkö ja lvi-töiden osalta. Ulkopuolisten työnantajien työntekijöitä oli ollut työmaalla jo ennen onnettomuutta.

KKO 2008:82. HA oli itse tehnyt suuren osan omakotitalonsa rakennustöistä, mutta oli lisäksi teettänyt niistä osan ulkopuolisilla urakoitsijoilla ja itsenäisillä työnsuorittajilla. Erään urakoitsijan työntekijä oli pudonnut rakenteilla olleen talon toisesta kerroksesta aitaamattoman, styrox-levyllä peitetyn aukon läpi ja vammautunut. Rakennustyömaata pidettiin työturvallisuuslaissa tarkoitettuna yhteisenä rakennustyömaana ja HA:ta sen työturvallisuudesta vastaavana rakennuttajana. HA tuomittiin rangaistukseen työturvallisuusrikoksesta ja vammantuottamuksesta.

Ratkaisussa KKO 2010:34 yksityisellä sosiaalipalvelualalla toimiva säätiö oli antanut hoitokotinsa vesilaitoksen altaan kattamistyön erään osakeyhtiön tehtäväksi. Syytteessä ollut henkilö kuului säätiön organisaatiossa teknisen huollon yksikköön ja hänen lisäkseen vesilaitoksella työskenteli yksi henkilö. Syyte kuitenkin hylättiin, koska henkilö oli työntekijä, ei säätiön edustaja. Koska säätiön työntekijät huolehtivat vesilaitoksen toiminnasta, yhteisen työpaikan muodostuminen tapauksessa oli selvä. Tilaussopimuksen oikeudellisella muodolla ei ollut asiassa merkitystä.

KKO 2010:34. Osakeyhtiö oli säätiön tilauksesta suorittanut säätiön vesilaitoksella altaan kattamistyötä. Vesilaitoksen hoitaja oli jättänyt altaassa pyörivän kaapimen toimintaan, vaikka työ oli käynnissä. Osakeyhtiön työntekijän jalka oli jäänyt kaapimen alle puristuksiin ja loukkaantunut. Vesilaitosta pidettiin työturvallisuuslaissa tarkoitettuna yhteisenä työpaikkana, jossa myös säätiön edustaja oli vastuussa työturvallisuudesta.

Yhteisen työpaikan käsitteen ongelmia

Yhteisen rakennustyömaan muodostuminen ja sillä toimivien asema ja velvollisuudet ovat melko selkeitä. Yhteisen työpaikan osalta ei näin ole. Myöskään edellä esitellyt KKO:n ennakkoratkaisut eivät ole käsitelleet kuin eräitä tilanteisiin liittyviä oikeuskysymyksiä.

Yhteisen työpaikan syntyminen edellyttää selkeästi sitä, että joku työpaikalla toimivista työnantajista on pääasiallista määräysvaltaa käyttävä. Jos taholla, joka käyttää pääasiallista määräysvaltaa ei ole työnantaja asemaa, kysymys ei voi olla yhteisestä työpaikasta. Jos itsenäinen ammatinharjoittaja käyttää työpaikalla määräysvaltaa, työpaikasta ei muodostu yhteistä työpaikkaa, vaikka ulkopuolisen työnantajan työntekijä tulee sinne, esimerkiksi tilanne, jossa kunnan lomituspalvelun työntekijä tulee yrittäjänä toimivan maanviljelijän maatilalle.

Jos pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan työntekijät eivät työskentely kysymyksessä olevissa tiloissa, yhteistä työpaikkaa ei välttämättä muodostu. Näin esimerkiksi tilanteessa, jossa toimistorakennuksessa tai teollisuushallissa toimivien yritysten tilat ovat vuokrattuja ja rakennus kiinteistöyhtiön omistuksessa. Vuokranantajana kiinteistöyhtiö voi todennäköisesti määrätä monista tilojen käytön turvallisuuteen ja terveellisyyteen liittyvistä asioista. Mikäli kiinteistöyhtiön työntekijät eivät kuitenkaan työskentelisi lainkaan näissä tiloissa, heidän työnsä ei voitane katsoa vaikuttavan rakennuksessa toimivien työantajien työntekijöiden työhön.

Yhteiset työpaikat voivat olla alueellisesti hyvin laajoja. Suuressa teollisuuslaitoksessa voidaan jokin tuotantolinja päättää purkaa ja tämä purkutyö annetaan ulkopuolisen yrityksen tehtäväksi. Tai teollisuuslaitos päättää rakentaa alueelleen lisärakennuksen, jonka rakentaminen annetaan rakennusyritykselle. Rakennustyömaan tarvitsema alue eristetään muusta alueesta eikä teollisuuslaitos ole sillä pääasiallista määräysvaltaa käyttävä työnantaja, vaan tältä osin kysymyksessä voisi olla yhteinen rakennustyömaa, jolla rakennusliike olisi pääurakoitsija. Näissä tilanteissa yhteisen työpaikan sisälle voisikin syntyä toinen yhteinen työpaikka tai yhteinen rakennustyömaa. Tällaisessa tapauksessa ongelmaksi nousisi kysymys siitä, miten näiden kahden yhteisen työpaikan toiminnat yhteen sovitettaisiin ja liikennejärjestelyt turvattaisiin.

Yritykset hakevan tänä päivänä toiminnoilleen myös yhteistyökumppaneita tai ns. partnereita. Tällöin näiden tahojen työntekijät voivat työskennellä sillä tavoin, että heidän työnsä voisi vaikuttaa yrityksen työntekijöiden turvallisuuteen. Ilmeisesti tällaisissa sopimuksissa yritykset kuitenkin sopivat toimivansa tasavertaisina, jolloin kenellekään ei mahdollisesti muodostu sellaista asemaa, jota voitaisiin pitää pääasiallisen määräysvallan käyttönä eikä yhteistä työpaikka synny.

Pääasiallinen määräysvalta edellyttää sitä, että taho voi todella vaikuttaa muiden työnantajien ratkaisuihin ja tekemisiin. Tämä määräysvalta voi perustua tosiasialliseen tilanteeseen tai osapuolten välisiin sopimuksiin. Jos määräysvaltaa ei ole, ei tuolla taholla voi olla pääasiallista määräysvaltaa eikä yhteistä työpaikkaa synny. Työntekijöiden työskentelyn turvallisuus perustuu silloin työturvallisuuslain lähtökohta-ajatuksen mukaisesti työnantajan vastuuseen omista työntekijöistään. Kuitenkin useiden työnantajien toimiessa samalla työpaikalla käytännössä olisi lähes aina tarvetta sellaisiin järjestelyihin, jotka työturvallisuuslaki asettaa pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan tehtäviksi.

Oikeuskäytännön perusteella näyttäisi siltä, että rikosoikeudellisen työturvallisuusvastuun kannalta yhteiset työpaikat eivät olisi erityisen ongelmallisia. Sen sijaan työturvallisuuslain ennalta ehkäisevän tavoitteen näkökulmasta yhteisen työpaikan muodostumisessa ja vastuujaossa on ongelmallisia kohtia. Yritysten oman työsuojelutoiminnan lisäksi nämä ongelmat voivat vaikeuttaa myös työsuojelun viranomaisvalvonnan tehokasta toteuttamista useiden työnantajien toimiessa samoissa työskentelytiloissa.

EDILEX PRO -koulutusta

Vesa Ullakonoja on yksi alkusyksystä 2018 ilmestyvän Työturvallisuusoikeus-teoksen kirjoittajista. Editan kustantama teos käy käytännönläheisesti läpi työturvallisuuslainsäädännön taustan, soveltamisalan, työnantajan työturvallisuusvelvoitteet ja menetelmiä niiden hoitamiseen, työntekijän velvoitteet, työterveyshuollon roolin osana työturvallisuutta sekä työsuojelun valvonnan ja rikkomusten seuraamukset.

Monipuoliseen kirjoittajakaartiin lukeutuvat Ullakonojan lisäksi OTT, työ- ja sosiaalioikeuden dosentti Jaana Paanetoja, työoikeuden professori Seppo Koskinen,  lakimies Heli Tikkanen työ- ja elinkeinoministeriöstä, hallitussihteeri Anne Vänskä sosiaali- ja terveysministeriöstä, ylitarkastaja Jenny Rintala Etelä-Suomen aluehallintovirastosta, asianajaja, osakas Toni Sortti Asianajotoimisto Roihusta, työmarkkinajohtaja Nina Meincke ja lakimies Johanna Havula SOK:sta, lakimies Anu-Tuija Lehto SAK:sta, asiantuntijalääkäri Jan Schugk EK:sta ja asianajaja, osakas Timo Jarmas Asianajotoimisto Evershedsistä.

Juridiikan uusimmat uutiset - Tilaa Edilex!

Lakikirjat

www.lakikirja.com