18.9.2017 9.09 Hovioikeuden ratkaisu kavalluksista ja teon törkeydestä

PR:llä olisi ollut mahdollisuus vaatia LR:n yhtiöstä nostamia varoja esimerkiksi vahingonkorvauskanteella ja hakea turvaamistointa. Hovioikeus katsoi siten, ettei varojen nostaminen PR:n henkilökohtaiselle tilille ollut pelastettavaan etuun ja PR:n teollaan aiheuttaman vahingon ja haitan laatuun ja suuruuteen sekä vaaran alkuperään ja muihin olosuhteisiin nähden puolustettavaa. PR:ltä olisi myös hänen havaittuaan LR:n tekemät varojen nostot kohtuudella voitu vaatia muunlaista suhtautumista, kuten yhteydenottoa viranomaisiin. Hovioikeus katsoi näin ollen, ettei PR:n menettelyä voitu pitää oikeudenvastaisuuden poistavana rikoslain 4 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuna pakkotilatekona eikä PR myöskään ollut rikoslain 4 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla rangaistusvastuusta vapaa. Hovioikeus katsoi muun muassa LR:n nostamien rahamäärien perusteella, että LR:n oli täytynyt pitää vähintään todennäköisenä, ettei hänellä ollut oikeutta tehdä kysymyksessä olevia tilisiirtoja ja käteisnostoja. LR oli siten tahallisesti anastanut syytteessä tarkoitetut varat. Hovioikeus katsoi, ettei LR:n hovioikeudessa esittämä selvitys antanut aihetta arvioida yhtiön varallisuuspiiristä pois siirtyneiden ja siten kavallusrikoksen kohteena olleiden varojen määrää toisin kuin käräjäoikeus oli tehnyt. Hovioikeus katsoi siten kuten käräjäoikeus, että LR oli syyllistynyt kavallukseen, jota oli käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla pidettävä törkeänä. (Vailla lainvoimaa 19.9.2017)