Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.

11.9.2017 11.35 Professori Veikko Vahtera: Korkein oikeus katsoi, että osakehuoneiston yhtiöjärjestyksen vastainen käyttö oikeutti asunto-osakeyhtiön ottamaan huoneiston yhtiön hallintaan (KKO 2017:22)

Professori Veikko Vahtera: Korkein oikeus katsoi, että osakehuoneiston yhtiöjärjestyksen vastainen käyttö oikeutti asunto-osakeyhtiön ottamaan huoneiston yhtiön hallintaan (KKO 2017:22)

Alle 30-vuotias A oli ostanut asunto-osakeyhtiön osakkeet ja asunut huoneistossa sen valmistumisesta lukien. Yhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön asunnoissa saivat asua sellaiset henkilöt, jotka olivat täyttäneet 55 vuotta, tai sellaiset ruokakunnat, joiden joku jäsen täytti saman ehdon. Asunto-osakeyhtiön yhtiökokous päätti ottaa A:n hallitseman osakehuoneiston yhtiön hallintaan kolmen vuoden ajaksi yhtiöjärjestyksen määräyksen jatkuvan laiminlyönnin perusteella. A nosti moitekanteen yhtiökokouksen päätöksen kumoamiseksi. Korkein oikeus katsoi äänin 3­­–2, että yhtiöllä oli ollut oikeus ottaa A:n huoneisto yhtiön hallintaan, koska A:n asuminen oli olennaisesti vastoin yhtiöjärjestyksen määräystä, ja rikkomuksella ei ollut vain vähäistä merkitystä.

Asian tausta ja huoneiston hallintaan ottamista koskeva sääntely

A oli ostanut 20.11.2012 asunto-osakeyhtiön erään huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet ja asunut huoneistossa sen valmistumisesta 30.11.2012 lukien. Asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön asunnoissa saivat asua sellaiset henkilöt, jotka olivat täyttäneet 55 vuotta, tai sellaiset ruokakunnat, joiden joku jäsen täytti saman ehdon. A on ollut alle 30-vuotias. Asunto-osakeyhtiö on ylimääräisessä yhtiökokouksessa 15.9.2014 päättänyt ottaa A:n huoneiston yhtiön hallintaan kolmen vuoden määräajaksi. Hallintaan ottamisen perusteena oli yhtiöjärjestyksen määräyksen jatkuva laiminlyönti.

A nosti kanteen yhtiötä vastaan ja vaati, että hallintaanottoa koskeva päätös julistetaan pätemättömäksi. [1] A katsoi, että huoneistoa ei ole käytetty oleellisesti vastoin yhtiöjärjestyksen määräystä ja että rikkomuksella oli joka tapauksessa vain vähäinen merkitys. Asiassa oli myös erimielisyyttä siitä, oliko A:n asuminen rakennusluvan vastaista, koska yhtiön autopaikkojen määrä oli normaaleista asemakaavamääräyksistä poiketen mitoitettu matalaksi sen perusteella, että yhtiössä asuu yhtiöjärjestyksen määräyksen perusteella vanhuksia. Tämä seikka on sivuutettu tässä kirjoituksessa vähämerkityksellisenä.

Huoneiston hallintaan ottamista koskevan AOYL:n 8:2.1:n 3 kohdan mukaan asunto-osakeyhtiön yhtiökokous voi päättää, että osakkeenomistajan hallinnassa oleva osakehuoneisto on enintään kolmen vuoden ajaksi otettava yhtiön hallintaan, jos osakehuoneistoa käytetään oleellisesti vastoin yhtiöjärjestyksestä ilmenevää käyttötarkoitusta tai muuta yhtiöjärjestyksen määräystä. AOYL 8:2.2:ssa on asetettu huoneiston hallintaanottoa koskeva lisäedellytys, jonka mukaan osakehuoneistoa ei saa ottaa yhtiön hallintaan, jos rikkomuksella on vain vähäinen merkitys.

Kuten korkein oikeus totesi, asiassa oli ensinnäkin kysymys siitä, onko A:n asuminen ollut oleellisesti vastoin yhtiöjärjestyksen määräystä. Mikäli näin katsotaan olevan, on lisäksi arvioitava, onko rikkomuksella ollut vähäistä suurempi merkitys siten, että osakehuoneiston ottamiseksi yhtiön hallintaan on AOYL 8:2.2:n mukainen edellytys.

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisut

Käräjäoikeus hylkäsi A:n kanteen. Käräjäoikeus totesi, että A käytti asuntoa vastoin yhtiöjärjestyksen ikää koskevaa määräystä. Käräjäoikeus piti rikkomusta oleellisena, koska määräyksen rikkomisessa ei ollut tulkinnanvaraa, rikkomus oli kokonaisuudessaan määräyksen vastaista ja rikkomus oli pitkäaikaista. Edellä mainitut seikat myös puolsivat käräjäoikeuden mukaan sitä, ettei rikkomus ollut vähäinen.

Myös hovioikeus katsoi, että rikkomus oli luonteeltaan pitkäaikainen ja jatkuva eli rikkomus oli näin ollen oleellinen. Hovioikeus lausui, että yhtiöllä oli näyttötaakka siitä, että rikkomuksella oli vähäistä suurempi merkitys. Hovioikeus totesi, että yhtiöjärjestyksen määräyksen vastainen asuminen oli jatkunut yhtiön tieten yli kahden vuoden ajan ilman, että siihen olisi yhtiön puolelta puututtu. Hovioikeus katsoi, että rikkomuksella oli vain vähäinen vaikutus rikkomuksen vaikutuspiirissä oleviin eikä näin ollen edellytyksiä huoneiston hallintaan ottamiselle ollut olemassa. Hovioikeus siis kumosi käräjäoikeuden tuomion ja julisti asuinhuoneiston hallintaan ottamista koskevan yhtiökokouksen päätöksen pätemättömäksi.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Asunto-osakeyhtiö valitti korkeimpaan oikeuteen ja vaati, että A:n kanne hylätään. Yhtiölle myönnettiin valituslupa. Korkein oikeus kävi aluksi läpi relevantin asiaa koskevan sääntelyn. Korkein oikeus totesi, että A on ollut tietoinen yhtiöjärjestyksen määräyksestä osakkeet ostaessaan. Korkein oikeus katsoi, että vaikka A oli saanut asua osakehuoneistossa lähes kahden vuoden ajan ennen kuin yhtiö oli päättänyt huoneiston ottamisesta yhtiön hallintaan, A:lle ei ollut voinut muodostua käsitystä, jonka perusteella hänen asumisensa olisi täyttänyt selvän yhtiöjärjestyksen määräyksen vaatimukset. Korkein oikeus myös korosti, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vuosienkaan yhtiöjärjestyksen vastainen käytäntö ei luo osakkeenomistajalle yhtiöjärjestyksestä poikkeavia velvollisuuksia tai oikeuksia. [2] Mainituilla perusteilla korkein oikeus katsoi, että A:n asuminen oli oleellisesti vastoin yhtiöjärjestyksen määräystä.

Korkein oikeus otti vielä tarkasteltavakseen sen, oliko rikkomuksella vähäistä suurempi merkitys ja arvioi asiaa pro et contra -näkökulmasta. Korkein oikeus totesi, että muilla osakkeenomistajilla on oikeus luottaa siihen, että yhtiön asukkaat täyttävät yhtiöjärjestyksessä asetetut vaatimukset. Tältä osin A:n asuminen oli ollut kiistatta yhtiöjärjestyksen vastaista ja muuta kuin tilapäistä. Kyseiset perusteet puoltavat sitä, että A:n rikkomuksella on ollut vähäistä suurempi merkitys. Toisaalta korkein oikeus totesi, ettei A:n asumisesta ole edes väitettykään aiheutuvan muille asukkaille välitöntä häiriötä, ja että oikeuskäytännössä on annettu merkitystä sille, onko muille asukkaille aiheutunut häiriötä, kun on arvioitu osittaisen käyttötarkoituksen vastaisuuden olennaisuutta.

Johtopäätöksenään korkein oikeus päätyi siihen, että rikkomuksen vähäistä suuremman merkityksen puolesta puhuvat seikat ovat painavampia kuin rikkomuksen vähäisyyttä puoltavat seikat. Korkein oikeus painotti, että asunto-osakeyhtiöllä on oltava mahdollisuus puuttua yhtiöjärjestyksen selvän ja yhtiön toiminta-ajatuksen kannalta keskeisen määräyksen vastaiseen menettelyyn.

Johtopäätöksen tekemisen jälkeen korkein oikeus arvioi vielä sitä, mitä seuraisi siitä, jos huoneiston hallintaan ottaminen ei olisi mahdollista A:n asumisen perusteella. Korkein oikeus lausui, että yhdenvertaisuusperiaatteesta ei seuraa muille osakkeenomistajille oikeutta yhdenvertaisuusperiaatteen vastaiseen menettelyyn, vaikka sellainen yksittäistapauksessa yhdelle osakkeenomistajalle sallittaisiinkin. Se katsoi kuitenkin yhdenvertaisuusperiaatteen tukevan tulkintaa, jonka mukaan tällaisia yksittäistapauksellisia poikkeuksia ei tulisi sallia. Korkein oikeus totesi, että yhtiöjärjestyksen määräyksen vastaisen asumisen salliminen useammalle osakkeenomistajalle merkitsisi yhtiölle olennaisia seurauksia. Korkein oikeus myös painotti sitä, ettei yhtiöllä ole muita tehokkaita oikeussuojakeinoja yhtiöjärjestyksen noudattamiseksi kuin huoneiston ottaminen yhtiön hallintaan. Korkeimman oikeuden arvioimia toisenlaisen lopputuloksen seurannaisvaikutuksia voidaan pitää asian kannalta hyvin merkityksellisinä.

Kaksi oikeusneuvosta olivat asian lopputuloksesta eri mieltä. He olivat enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, että huoneistoa oli käytetty AOYL 8:2.1:n 3 kohdan tarkoittamalla tavalla oleellisesti vastoin yhtiöjärjestyksen määräystä. Erimielisyys koski sitä, oliko rikkomuksella ollut asiassa vain vähäinen merkitys. Vähemmistö lausui, että yhtiöjärjestyksen määräys on väljä, koska riittävää on, että yksikin ruokakunnan jäsen on 55-vuotias. Näin ollen talossa voi siis asua vaikka lapsiperhe. Tähän nähden vähemmistö katsoi, ettei muille osakkeenomistajille ole voinut syntyä kovinkaan korkeita odotuksia talon asukkaiden ikärakenteesta. Vähemmistö nosti esiin myös sen, ettei A:n asumisen edes väitetty aiheuttaneen konkreettista haittaa. Vähemmistö arvioi asiaa myös kantajien kannalta. A:n asumiseen ei ollut toiminnan alkuvaiheessa puututtu vaan A oli jopa valittu yhtiön hallitukseen ja sen puheenjohtajaksi.

Korkeimman oikeuden vähemmistö totesi, että osakkeenomistajien yhdenvertaisuus on asunto-osakeyhtiölain keskeinen periaate, joka edellyttää, että osakkeenomistajia kohdellaan samanlaisessa tilanteessa samalla tavalla. Mainitusta huolimatta vähemmistö kuitenkin katsoi, ettei yksittäisen osakkeenomistajan oikeudesta seuraa muille osakkeenomistajille oikeutta asua huoneistossa vastoin yhtiöjärjestyksen määräystä. Eri mieltä olleet oikeusneuvokset päätyivät siihen, että rikkomuksen vähäisyyttä puoltavat seikat ovat painavampi kuin vähäistä suuremman merkityksen puolesta puhuvat seikat.

A:n asumisen arviointi yhtiöjärjestyksen määräyksen vastaisuuden osalta

Vuoden 2010 asunto-osakeyhtiölain 8:2:n säännös huoneiston hallintaan ottamisen edellytysten ja yhtiökokouksen päätöksen sisällön osalta vastaa vuoden 1991 asunto-osakeyhtiölain 81 §:ää. [3] Näin ollen arvioitaessa AOYL 8:2.1:n ja AOYL 8:2.2:n sisältöä on johtoa haettava vuoden 1991 AOYL:n 81 §:n esitöistä, koska vuoden 2010 asunto-osakeyhtiölain 8:2.1-2:n sisältöä ei ole perusteltu esitöissä muuten kuin viittaamalla vanhan, vuoden 1991 AOYL:n säännöksiin.

Vuoden 1991 AOYL:n 81 §:n mukaan huoneisto voidaan ottaa yhtiön hallintaan, jos huoneistoa käytetään oleellisesti muuhun tarkoitukseen kuin mihin se on aiottu tai muuten yhtiöjärjestyksen vastaisesti. Tältä osin vanhan lain säännöksen sanamuoto oli vähemmän tulkinnanvarainen kuin vuoden 2010 asunto-osakeyhtiölaki, koska sen perusteella oli riittävää, että huoneistoa on käytetty yhtiöjärjestyksen vastaisesti eikä tältä osin ole edellytetty yhtiöjärjestyksen vastaisuudelta olennaisuutta vuoden 2010 asunto-osakeyhtiölain tapaan. A:n asumisen yhtiöjärjestyksen vastaisuuden osalta kaikki tuomioistuimet päätyivät samanlaiseen lopputulokseen ja pitivät perustellusti A:n asumista olennaisesti yhtiöjärjestyksen vastaisena. Koska asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen määräys siitä, minkä ikäisiä henkilöitä tai ruokakuntia yhtiön asunnoissa sai asua, oli varsin yksiselitteinen, oli pidettävä selvänä, että A:n pysyvä asuminen oli olennaisesti vastoin yhtiöjärjestyksen määräystä.

Tahdonvaltaisuutta koskevan AOYL 1:12:n mukaan osakkeenomistajat voivat yhtiöjärjestyksessä määrätä yhtiön toiminnasta. Säännöksestä seuraa osakkeenomistajille laaja vapaus päättää yhtiön toiminnan yksityiskohdista erilaisin yhtiöjärjestykseen otettavin määräyksin. [4] Yhtiöjärjestykseen ei voida kuitenkaan ottaa määräystä, joka on asunto-osakeyhtiölain tai muun lain pakottavan säännöksen vastainen. Tahdonvaltaisuuden periaatteen mukaisesti osakkeenomistajat saavat vapaasti asunto-osakeyhtiössä sopia siitä, millaisia kriteerejä asuntojen käytölle tai siellä asuville henkilöille asetetaan, kunhan määräykset eivät siis ole asunto-osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen vastaisia. Estettä ei siis ole sille, etteikö asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestykseen voida ottaa määräyksiä, jotka koskevat esimerkiksi huoneistoissa asuvien henkilöiden ikää. Usein tällaisia yhtiöjärjestyksen määräyksiä voidaan ottaa vain perustamisvaiheessa, koska myöhemmin tällaisen yhtiöjärjestysmääräyksen ottaminen merkitsisi AOYL 6:35.1:n 1 kohdan mukaista muutosta osakkeenomistajan osakkeiden oikeuteen hallita huoneistoa, joka edellyttäisi käytännössä kaikkien osakkeenomistajien suostumusta.

Tapauksessa määräys oli otettu yhtiöjärjestykseen yhtiön perustamisvaiheessa, ja osakkeiden ostajat olivat olleet tietoisia yhtiöjärjestyksen määräyksestä. Tapauksessa on korkeimman oikeuden enemmistön tavoin otettava lähtökohdaksi se, että määräyksellä on yhtiön osakkeenomistajien ja osakkeiden ostajien tiedostamin tavoin haluttu määrätä yhtiön toiminnasta. Näin ollen tätä osakkeenomistajien sopimusvapaudesta seuraavan määräyksen toteutumista on pyrittävä kunnioittamaan asiaa oikeudellisesti arvioitaessa.

A:n asumisen arviointi rikkomuksen vähäisyyden osalta

Rikkomuksen vähäisyyden merkitystä on kuvattu vuoden 1991 asunto-osakeyhtiölain esitöissä, joiden mukaan ei voida yleispätevästi etukäteen sanoa, milloin menettelyllä on vain vähäinen merkitys. [5] Edelleen esitöiden mukaan myös huoneiston käyttämisellä yhtiöjärjestyksen vastaisesti lienee tavallisesti vähäistä suurempi merkitys. Tosin esitöissä on edelleen todettu, että yhtiöjärjestyksen vastainen käyttö voi olla sen luontoista, että siitä ei aiheudu muille osakkeenomistajille minkäänlaista häiriötä tai yhtiölle vahinkoa, jolloin menettelyllä olisi vain vähäinen merkitys. Tällöinkin yhtiöllä olisi oikeus vaatia esimerkiksi tuomioistuimessa, että huoneiston käyttö muutetaan asianmukaiseksi. [6]

Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että rikkomuksen vähäisyys -kriteeri soveltuu erittäin huonosti silloin, kun huoneistoa käytetään pysyvästi yhtiöjärjestyksen vastaisesti. Kun osakkeenomistajat saavat tahdonvaltaisuuden periaatteen mukaisesti määrätä yhtiön asioista yhtiöjärjestyksessä, ilmentää yhtiöjärjestyksen määräyksen vastainen jatkuva käyttö lähes aina muuta kuin rikkomuksen vähäisyyttä, jos osakkeenomistaja ei ole korjannut toimintaansa varoituksen saamisen jälkeen. Rikkomuksen vähäisyyskriteeri soveltuu tyypillisesti silloin, kun jokin AOYL 8:2.1:n kriteeri on täyttynyt, mutta vain väliaikaisesti, jolloin osakkeenomistajan rikkomus ei ole pysyvä. Kun huoneiston ottaminen yhtiön hallintaan voidaan tehdä vasta varoituksen antamisen jälkeen, on A:lla ollut mahdollisuus korjata yhtiöjärjestyksen vastainen menettely ennen yhtiökokouksen hallintaanottopäätöksen tekemistä. A ei kuitenkaan ole korjannut menettelyään.

Kriittisesti voidaan tapauksen osalta suhtautua siihen oikeuskirjallisuudessa esitettyyn – ja hovioikeuden tapauksessa esittämään – kantaan, jonka mukaan yhtiöllä olisi näyttötaakka rikkomuksen vähäistä suuremmasta merkityksestä. [7] Kun kysymyksessä on yhtiöjärjestyksen selvän määräyksen rikkominen, on luonteva lähtökohta, että yhtiöjärjestysmääräyksen rikkomisella on yhtiölle vähäistä suurempi merkitys kuin että sillä ei sitä olisi. Näin ollen ainakin yhtiöjärjestysmääräyksen selvissä rikkomistilanteissa on näyttövelvollisuus rikkomuksen vähäisyydestä luontevampaa asettaa oikeudenkäymiskaaren 17:2:n perusteella sille taholle, jonka vaatimus perustuu rikkomuksen vähäiseen merkitykseen. Tässä tapauksessa näyttövelvollisuus tulisi siis asettaa rikkomuksen vähäisyyteen vetoavalle osakkeenomistajalle. Edellä mainittu toki edellyttää, että yhtiö on ensin osoittanut sen, että kysymyksessä on AOYL 8:2:1:n tarkoittama olennainen yhtiöjärjestyksen määräyksen rikkominen. Tämä näyttötaakasta todettu ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö joidenkin AOYL 8:2.1:n kohtien, kuten vastikkeenmaksulaiminlyöntien, osalta olisi luontevaa asettaa näyttötaakkaa rikkomuksen vähäistä suuremmasta merkityksestä yhtiölle, kun yhtiöllä on paremmat mahdollisuudet osoittaa esimerkiksi selvitystä taloudellisesta asemastaan.

Se, että osakkeenomistajat toimivat yhtiöjärjestysmääräysten mukaisesti edellyttää sitä, että asunto-osakeyhtiöllä on tehokkaat keinot yhtiöjärjestyksen mukaisen käytön turvaamiseksi. Mikäli huoneiston hallintaan ottamista koskeva sääntely ei soveltuisi pysyvään yhtiöjärjestyksen määräyksen vastaiseen käyttöön, ei yhtiöllä olisi käytännössä tehokkaita keinoja saada osakkeenomistajaa toimimaan yhtiöjärjestyksen edellyttämällä tavalla. Tämä tekisi yhtiön toimintaa koskevat yhtiöjärjestysmääräykset tyhjiksi, mitä ei voi pitää tarkoituksenmukaisena lopputulemana. Näin ollen korkeimman oikeuden enemmistön johtopäätös siitä, ettei A:n pysyvää asumista vastoin selvää yhtiöjärjestyksen määräystä voida pitää merkitykseltään vähäisenä rikkomuksena, on perusteltu.

Se, että yhtiö on aluksi sallinut A:n asumisen yhtiöjärjestysmääräyksestä huolimatta, on asiassa merkityksetöntä. Yhtiöjärjestyksen vastaisen menettelyn salliminen ei vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tarkoita, että tämä antaisi osakkeenomistajalle pysyvän oikeuden toimia yhtiöjärjestyksen vastaisesti. Myöskään A:n toimiminen asunto-osakeyhtiön hallituksen jäsenenä tai puheenjohtajana ei ole seikka, jolle tulisi antaa merkitystä, arvioitaessa sitä, onko osakkeenomistajan rikkomuksella vähäistä suurempi merkitys vai ei.

Yhdenvertaisuusperiaatteen vaikutus asian arvioimisessa

Sekä korkeimman oikeuden enemmistö että vähemmistö nostivat esiin yhdenvertaisuusperiaatteen merkityksen. Asunto-osakeyhtiölain hallituksen esityksessä on todettu, että osakkeenomistajalla on oikeus lähtökohtaisesti luottaa siihen, että hänen osakkeensa tuottavat samat oikeudet kuin muutkin osakkeet. [8] Osakkeenomistajia on siis lähtökohtaisesti kohdeltava samalla tavalla, kun arvioidaan sitä, onko yksittäisellä ja sen jälkeen muillakin osakkeenomistajilla oikeus poiketa yhtiöjärjestyksen määräyksestä.

Sen sijaan sekä korkeimman oikeuden enemmistön että vähemmistön yhdenvertaisuusperiaatteesta tekemää tulkintaa siitä, että yhdelle annettu oikeus poiketa yhtiöjärjestyksen määräyksestä ei vaikuta toisten oikeuteen poiketa vastaavasti yhtiöjärjestyksen määräyksestä, voidaan arvioida kriittisesti. Jos A:n asumisen ei olisi katsottu ilmentävän vähäistä suurempaa rikkomusta, ei asunto-osakeyhtiö olisi voinut yhdenvertaisuusperiaate huomioiden katsoa, että vastaavalla tavalla määräystä myöhemmin rikkovan muun osakkeenomistajan asuminen olisi vähäistä suurempi rikkomus, jos siis toisen osakkeenomistajan asumisen vaikutukset eivät olisi poikenneet A:n asumisen vaikutuksista. Toisin sanoen, jos toisenkaan määräystä rikkovan osakkeenomistajan asumisesta ei olisi aiheutunut konkreettista haittaa, olisi yhdenvertaisuusperiaatteen ilmentämästä samanlaisen kohtelun vaatimuksesta seurannut velvollisuus sallia toisenkin osakkeenomistajan täysin vastaava poikkeaminen ikämääräyksestä.

Myös tuomioistuimen olisi ollut vaikea todeta toisen osakkeenomistajan yhtiöjärjestysmääräyksen rikkomisen merkitys vähäistä suuremmaksi, jos vaikutukset yhtiölle ja sen toisille osakkeenomistajille olisivat olleet vastaavat kuin A:n asumisen. A:n asumisen katsominen vähäiseksi rikkomukseksi olisi näin ollen merkinnyt koko yhtiöjärjestysmääräyksen vesittymistä, koska yhtiöltä olisi puuttunut tehokkaat oikeussuojakeinot puuttua ikämääräystä rikkovien osakkeenomistajien asumiseen, jos siitä ei olisi aiheutunut konkreettista häiriötä tai haittaa.

Näin ollen myös osakkeenomistajien yhdenvertaisuus ja analyysi siitä, mitä seurannaisvaikutuksia olisi syntynyt A:n rikkomuksen katsomisesta vähäiseksi, puoltavat korkeimman oikeuden enemmistön tekemää johtopäätöstä.


[1] A:n lisäksi kanteen nosti myös alle 30-vuotias B, joka hallitsi osaa A:n huoneistosta vuokrasopimuksen perusteella. Esitysteknisesti tässä kirjoituksessa on selostettu vain A:n moitekanne ja sen perustelut.

[2] Ks. KKO 2012:88. A oli ostanut huoneiston hallintaan oikeuttavat kiinteistöosakeyhtiön osakkeet. Yhtiön hallitus oli tätä ennen päättänyt, että näiden osakkeiden omistajalla oli oikeus hallita myös eräitä kellari- ja ullakkotiloja, joita ei ollut mainittu yhtiöjärjestyksessä. Yhtiöjärjestystä ei muutettu hallituksen päätöstä vastaavaksi. Kiinteistöosakeyhtiö muutettiin myöhemmin asunto-osakeyhtiöksi siten, että yhtiöjärjestys säilyi ennallaan siltä osin kuin siinä oli määrätty, mistä tiloista A:n omistama huoneisto koostui ja mitkä tilat jäivät välittömästi yhtiön hallintaan. Asunto-osakeyhtiön vaatimuksesta A velvoitettiin luovuttamaan hallitsemansa kellari- ja ullakkotilat yhtiön hallintaan. KKO 1989:146: Asunto-osakeyhtiön osakas ei ollut velvollinen suorittamaan hallitsemastaan huoneistosta suurempaa vastiketta kuin yhtiöjärjestyksessä oli määrätty, vaikka hänen saantomiehensä oli suostumuksensa mukaisesti jo pitkähkön ajan maksanut vastikkeen korotettuna.

[3] Ks. HE 24/2009 s. 167.

[4] Vahtera, Veikko: Vahingonkorvaus asunto-osakeyhtiössä 2017 s. 80.

[5] HE 216/1990 s. 62.

[6] HE 216/1990 s. 62.

[7] Ks. Kuhanen, Petteri – Kanerva, Ari – Furuhjelm, Marina – Kinnunen, Helena 2010: Asunto-osakeyhtiölaki – kommentaari, kohta 8.2.2.

[8] HE 24/2009 s. 53.


Ajankohtaiset oikeustapauskommentaarit ja artikkelit Edilexissä

Edilexissä julkaistaan säännöllisesti yritysjuridiikan asiantuntijoiden (OTT Veikko Vahtera ja KTT Janne Ruohonen) laatimia ajankohtaisia kommentaareja yhtiöoikeutta koskevista KKO:n ja hovioikeuksien oikeustapauksista sekä artikkeleita yhtiöoikeuden ajankohtaisista teemoista.

Edilexissä julkaistaan säännöllisesti vero-oikeuden asiantuntijoiden (Prof. Seppo Penttilä, OTT Matti Urpilainen, OTM (väit.) Martti Nieminen ja KTT, HM Pekka Nykänen) toimittamia ajankohtaisia artikkeleita erityisesti KHO:n ja KVL:n verotusta käsittelevistä oikeustapauksista.

Yllä mainittujen henkilöiden kirjoituksia Edilex-uutisissa

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)