Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.

12.7.2017 11.11 Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota potilasvahingon korvaamisesta – pysyvästä haitasta 18.042 euroa ja ansionmenetyksestä 179.306,32 euroa

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota potilasvahingon korvaamisesta – pysyvästä haitasta 18.042 euroa ja ansionmenetyksestä 179.306,32 euroa

Hovioikeus katsoi asiassa näytetyksi, että hermojuurivaurio oli todennäköisesti aiheutunut leikkauksen yhteydessä muulla tavoin kuin luunsiirron puutteellisuudesta tai kiinnitysruuvien virheasennosta ja että A:n hermojuurivaurion sekä siihen liittyvän kiputilan ja hänelle 19.8.2008 suoritetun leikkauksen välillä oli syy-yhteys. Käräjäoikeuden perustelujen mukaisesti A:lle leikkauksesta aiheutunut seuraus oli kohtuuton. Potilasvakuutuskeskus velvoitettiin suorittamaan korvaukseksi A:lle pysyvästä haitasta 18.042 euroa, ansionmenetyksestä 31.12.2015 saakka yhteensä 179.306,32 euroa sekä oikeudenkäyntikulut yhteensä 23.952,15 euroa viivästyskorkoineen. (Vailla lainvoimaa 12.7.2017)

Vaasan hovioikeus 7.7.2017, tuomio nro 263, dnro S 16/621
Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 13.5.2016 nro 5786

Asia: Potilasvahinkolain mukainen vahingonkorvaus

Käräjäoikeuden selostus asiasta

Jaana A on nyt 31-vuotias.

Sairaala Pulssissa oli tutkittu A:n ajoittaisia selkäkipuja. Hänellä oli 6.3.2008 ja 25.3.2008 tehdyissä magneettikuvauksissa havaittu presagraalivälin LV-SI nikaman siirtymä. Hänelle oli 19.8.2008 suoritettu luudutusleikkaus, jossa nikamat oli kiinnitetty ruuveilla.

A:n selkäkivut olivat jatkuneet ja pahentuneet. Hänelle oli tutkimusten jälkeen suoritettu uusi leikkaus 5.10.2009 Sairaala Ortonissa. Tällöin ruuvit oli poistettu ja tehty uudet luusiirteet ilman kiinnitysrautoja.

A oli hakenut Potilasvakuutuskeskukselta potilasvahinkokorvausta hänelle Sairaala Pulssissa 19.8.2008 suoritetun leikkauksen yhteydessä aiheutuneesta henkilövahingosta.

Potilasvakuutuskeskus oli 21.2.2011 antamallaan päätöksellä katsonut, että luudutusleikkaus oli ollut lääketieteellisesti perustelu, mutta leikkauksessa ei ollut saavutettu vaadittavaa ammatillisen osaamisen tasoa. Kysymyksessä oli potilasvahinkona korvattava henkilövahinko.

Potilasvakuutuskeskus oli maksanut vahingosta korvausta potilasvahinkolain 2 §:n nojalla.

Käräjäoikeuden tuomiolauselmasta

Potilasvakuutuskeskus velvoitetaan suorittamaan korvaukseksi Jaana A:lle

- pysyvästä haitasta 18042 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 20.12.2011 lukien,

- ansionmenetyksestä

ajalta 1.6.-31.12.2009 12532,22 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 20.12.2011 lukien,
ajalta 1.1.-31.12.2010 21691,70 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 20.12.2011 lukien,
ajalta 1.1.-31.12.2011 21031,18 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.1.2012 lukien,
ajalta 1.1.-31.12.2012 30025,79 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.1.2013 lukien,
ajalta 1.1.-31.12.2013 30872,59 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.1.2014 lukien,
ajalta 1.1.-31.12.2014 31513,67 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.1.2015 lukien, ja
ajalta 1.1.-31.12.2015 31639,17 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.1.2016 lukien.

Vuonna 2014 ja 2015 laskelma perustuu A:n ilmoitukseen siitä, että lakisääteisiä etuuksia ei ole maksettu. Mikäli tällaisia etuuksia on maksettu tai tullaan myöhemmässä vaiheessa vielä näihin vuosiin kohdennettuna maksamaan, tulee nämä vähentää tuomittavasta määrästä.

- oikeudenkäyntikuluista 15.509,28 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 13.6.2016 lukien.

- - -

Valitus

Vaatimukset

Potilasvakuutuskeskus on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja Jaana A:n kanne hylätään. Lisäksi Potilasvakuutuskeskus on vaatinut, että Jaana A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta 22.693,60 eurolla ja hovioikeudesta 15.342,96 eurolla, molemmat määrät laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Käräjäoikeus on arvioinut sekä asiassa esitetyn näytön että oikeuskysymykset väärin ja päätynyt syy-yhteyden osalta virheelliseen lopputulokseen. Jaana A:n alaselän kroonisen kiputilan ja hänelle 19.8.2008 suoritetusta leikkauksesta aiheutuneen potilasvahingon välillä ei ole syy-yhteyttä. A:n kiputila johtuu hänen perussairaudestaan eli nikamasiirtymästä.

Asiassa on kysymys siitä, onko ensimmäisessä leikkauksessa tapahtunut puutteellinen luudutus ja kiinnitysruuvien virheasento syy-yhteydessä Jaana A:n kiputilaan. Muilta osin 19.8.2008 tehty leikkaus on ollut perusteltu ja asianmukainen.

Todistustaakasta

Käräjäoikeuden tuomiossa viitattu Jaana Norio-Timosen artikkeli koskee työtapaturmien syy-yhteyskysymyksiä, joten se ei sovellu nyt kysymyksessä olevaan asiaan. Artikkelissa viitatuissa työtapaturmatapauksissa on vedottu yleisenä tietämyksenä iäkkäiden henkilöiden kohdalla rappeumaan pitkittyneiden oireiden aiheuttajana ilman, että asiassa olisi esitetty muuta näyttöä. Tapaturmavakuutusta koskevat ratkaisut eivät sovellu tähän asiaan. Todistustaakka asiassa on kantajalla.

Potilasvahingoissa on kysymys siitä, että potilas on tullut hoitoon olemassa olevan vamman tai sairauden vuoksi, joten vamman tai sairauden luonnollinen eteneminen tulee arvioitavaksi riippumatta siitä, sattuuko asiassa potilasvahinko vai ei. Tällöin on välttämätöntä nojautua myös yleiseen tietämykseen siitä, miten potilaan terveydentila perusvamman tai -sairauden osalta olisi edennyt. Tällaisessa tilanteessa vaihtoehtoinen kilpaileva syy on lähes aina konkreettisesti olemassa.

Potilasvakuutuskeskus on esittänyt asiassa näyttöä vaihtoehtoisesta syystä oireiden aiheuttajana. Jaana A:lla on ollut nikamaluiskahdus, joka on aiheuttanut hänelle kivuliaan ja äärimmäisen invalidisoivan tilan ainakin vuodesta 2007 lähtien. Tätä osoittaa myös se, että asiassa on päädytty leikkaushoitoon. Nikamaluiskahdus vakavin kipuoirein on ollut omiaan aiheuttamaan niitä oireita, joita A:lla on havaittu myös leikkauksen jälkeen. A:lla on jo ennen leikkausta todettu kipua, joka on voinut olla hermovauriokipua. Lisäksi hänen perussairaudestaan johtuva puristus aiheuttaa jo sellaisenaan hermovauriokipua. Selkäkipuihin liittyvä virtsankarkailu ei ole normaalia nuorella henkilöllä.

Syy-yhteydestä

Potilasvahinkoihin ei sovelleta vahingonkorvauslain mukaista syy-yhteysarviointia, vaan syy-yhteyttä arvioidaan potilasvahinkolain periaatteiden mukaisesti. Potilasvahinkolain mukaiseen potilasvahingon käsitteeseen kuuluu, että ammattistandardin alittanut hoito on aiheuttanut henkilövahingon.

Asiantuntijalääkärit KV ja PM sekä asiantuntijatodistaja EH ovat kaikki lausunnoissaan todenneet, että vastaavantyyppinen perussairaus voi onnistuneenkin leikkaushoidon yhteydessä johtaa Jaana A:lla havaittuihin invalidisoiviin oireisiin. Oireet ovat olleet olemassa jo ennen leikkausta ja invalidisoiva oirekuva on jatkunut leikkauksen jälkeen, joten perussairaus on todennäköisin oireiden aiheuttaja.

Leikkauksen jälkeen suoritetuissa yksityiskohtaisissa tutkimuksissa ei ole havaittu leikkauksen yhteydessä aiheutetun Jaana A:lle mitään sellaisia vammoja, jotka selittäisivät pitkittyneen kiputilan. Kaikki potilasvahingon seuraukset on korjattu toisella leikkauksella ja leikkausalue on parantunut odotetusti. Kipujen aiheuttaja on siten jokin muu kuin potilasvahinko.

Kyse on keskeisiltä osin lääketieteellisestä arviosta. Jaana A:n selästä on tehty poikkeuksellisia löydöksiä magneettitutkimuksissa jo vuonna 2000. Tällaisten tutkimusten tekeminen osoittaa, että A:lla on ollut merkityksellistä oireilua selässään. Todistaja HH ei ole kyennyt erittelemään tai ottamaan kantaa siihen, mikä on selän nikamaluiskahduksen sekä ensimmäisen ja toisen leikkauksen osuus Jaana A:n oireiluun. Muiden asiantuntijoiden mukaan pelkkä perussairaus riittää selittämään kiputilan. Mikään tutkimustulos tai selvitys tässä asiassa ei pysty osoittamaan toteen väitettä siitä, että potilasvahinko olisi oireiden aiheuttaja. Hirvensalon mukaan todennäköinen kiputilan aiheuttaja on Jaana A:n perussairaus. Tätä tukee myös kahden ulkopuolisen asiantuntijan asiantuntijalausunnot sekä potilasvahinkolautakunnan lausunto. Näin ollen näyttö kokonaisuudessaan tukee syy-yhteyden puuttumista tässä asiassa.

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin 7 kohtaa sovellettaessa on tehtävä kohtuusarviointi, jolloin on myös välttämätöntä arvioida perussairauden ja potilasvahingon vaikutusta potilaan lopulliseen terveydentilaan. Kyseisen säännöksen soveltamisedellytykset eivät tässä asiassa täyty.

Korvaukset

Jaana A:n työkykyä ei ole selvitetty asianmukaisilla työkykyselvityksillä ja työkokeiluilla. Korvausvaatimukset ovat riitaiset sekä perusteiden että määrien osalta.

Vastaus

Vaatimukset

Jaana A on vaatinut, että valitus hylätään ja Potilasvakuutuskeskus velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta 8.609,19 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Käräjäoikeus on arvioinut asiassa esitetyn näytön ja syy-yhteyttä koskevat kysymykset oikein. Jaana A on viitannut käräjäoikeuden tuomion perusteluihin ja lausunut lisäksi seuraavaa.

Todistustaakasta

Norio-Timosen artikkelista ilmeneviä perusperiaatteita voidaan soveltaa myös potilasvahinkoasioihin syy-yhteyden oikeudellisen arvioinnin osalta varsinkin, kun hoitotoimenpide on johtanut aivan uudentyyppisiin vaivoihin, joita ei ole perussairauteen tai leikkaukseen johtaneeseen tilanteeseen liittynyt. Mitään kilpailevaa syytä ei ole ollut olemassa, koska virheellisesti suoritetun leikkauksen johdosta Jaana A:lle on tullut uudenlaisia vaivoja.

Jaana A:n selkä on ollut oireeton vuoteen 2007 saakka. Loppuvuonna 2007 selkäkipu on ollut ajoittaista. Vuonna 2008 toiminnalliseksi vaivaksi on tullut virtsankarkailu. Leikkaukseen on päädytty lähinnä tämän toiminnallisen vaivan eikä kipujen vuoksi. A:lla ei ole ollut perussairaudesta johtuvaa erittäin kivuliasta ja invalidisoivaa tilaa yli vuoden ajan ennen leikkausta. Hänellä ennen leikkausta olleet kivut eivät ole voineet olla hermovauriokipua. Virtsankarkailu on normaali nikamasiirtymään liittyvä oire.

Asiassa ei ole kysymys siitä, että todistustaakka olisi käännetty vaan siitä, miten syy-yhteyttä arvioidaan oikeudellisesti.

Syy-yhteydestä

Jaana A:lla ei ole mitään perussairautta. Hänellä ennen ensimmäistä leikkausta olleet vaivat eivät liity mitenkään niihin vaivoihin, jotka ovat ilmaantuneet leikkauksen jälkeen. A:lle on vuonna 2000 tehty selän magneettikuvaus vain varmuuden vuoksi hänen selkänsä kipeydyttyä urheiluharrastuksen yhteydessä. Magneettikuvaukset eivät ole urheilua harrastaville mitenkään poikkeuksellisia.

Jaana A:lle 19.8.2008 virheellisesti suoritettu leikkaus on aiheuttanut hermovaurion, jonka seurauksena on kehittynyt krooninen kipuoireisto. Ensimmäisen leikkauksen tarkoituksena on ollut poistaa A:n selkäkivut kokonaan. Asiassa ei siten ole merkitystä sillä, että leikkaus on ollut sinänsä perusteltu ja että A:lla on ollut selkävaivoja ennen leikkausta. Potilasvakuutuskeskus ei ole yksilöinyt sitä, miltä osin ensimmäinen leikkaus olisi suoritettu asianmukaisesti. Asiassa ei ole myöskään väitetty, että tällaisen yksilöimättömän asianmukaisen leikkauksen osan johdosta A:lle olisi aiheutunut ne vaivat, jotka hänellä ovat ilmenneet leikkauksen jälkeen.

Leikkauksen jälkeen tilanne on muuttunut aivan toisenlaiseksi, koska kivut ovat muuttuneet jatkuviksi ja ne ovat painottuneet eri kohtaan kuin aikaisemmin. Ennen ensimmäistä leikkausta kivut olivat olleet ajoittaisia ja ne olivat tuntuneet alaselässä ja vasemmalla puolella. Leikkauksen jälkeen kivut ovat muuttuneet jatkuviksi ja ne ovat tuntuneet laajemmalla alueella eli molemmissa alaraajoissa, nivusissa ja selässä painottuen oikealle puolelle. Lisäksi Jaana A:n oikeaan jalkaan on ilmaantunut tuntohäiriöitä, puutumista ja jalan jatkuvaa tärinää, jota on pyritty hillitsemään kipustimulaattorilla. A:lle ei ole leikkauksen jälkeen tehty mitään yksityiskohtaisia tutkimuksia. Hermovauriota ei ollut todettu ennen leikkausta tehdyssä tutkimuksessa, mutta leikkauksen jälkeen on todettu oikean alaraajan lihaksissa lieviä krooniseen neurogeeniseen vaurioon sopivia muutoksia. Ensimmäisessä leikkauksessa virheellisesti asennettujen ruuvien vuoksi A:lle on tehty 5.10.2009 erittäin vaativa korjausleikkaus.

Hirvosella on ollut Jaana Aa pitkään hoitaneena lääkärinä parhaat edellytykset arvioida hänen tilannettaan. HH:n ja asiantuntijalääkärien lausunnot ovat sisältäneet virheellisiä tietoja muun muassa siitä, että A:n selkäkivut olisivat jatkuneet vuosia. Potilasvakuutuskeskuksen viittaamat muut asiantuntijat eivät ole kaikki olleet sillä kannalla, että nikamaluiskahdus selittäisi Jaana A:n kiputilan. Esimerkiksi PM:n mukaan on mahdollista, että A:n alentunut toimintakyky ja hankala kiputila ovat kokonaan potilasvahingon aiheuttamia.

Korvaukset

Käräjäoikeus on arvioinut pysyvän haitan ja ansionmenetyksen korvaukset sekä perusteen että määrän osalta oikein.

Jaana A ei ole pystynyt itse vaikuttamaan häntä koskeviin työkykyselvityksiin ja työkokeiluihin, vaan ne ovat olleet Kansaneläkelaitoksen ja sairaanhoitopiirin vastuulla. Työkykyselvityksiä on aikanaan tehty ja A on tuolloin todettu työkyvyttömäksi. Tutkimustulosten vuoksi Kansaneläkelaitos ja sairaanhoitopiiri ovat luopuneet enempien työkykyselvitysten tekemisestä. Kipustimulaattorilla ei ole saatu aikaan toivottuja tuloksia, joten Jaana A:lle on suunnitteilla viides leikkaus, jossa hänen selkäänsä asennetaan erilainen stimulaattori. Kysymyksessä on suuri leikkaus, josta toipuminen kes tää pitkään.

Oikeudenkäyntikulut

Siinäkään tapauksessa, että valitus hyväksytään, Jaana Aa ei tule oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a ja 8 b §:ien perusteella velvoittaa korvaamaan Potilasvakuutuskeskuksen oikeudenkäyntikuluja asiassa.

Hovioikeuden ratkaisusta

Perustelut

Sovellettava säännös ja kysymyksenasettelu

Potilasvahinkolain 2 §:n 1 momentin mukaan potilasvahinkolain mukaista korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut muun muassa
1) tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon tai
7) tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä edellyttäen, että siitä on seurannut pysyvä vaikea sairaus tai vamma taikka kuolema ja seurausta voidaan pitää kohtuuttomana ottaen huomioon vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste, potilaan muu terveydentila, vahingon harvinaisuus sekä vahingonvaaran suuruus yksittäistapauksessa.

Hovioikeudessa on kysymys siitä, ovatko Jaana A:lla ensimmäisen leikkauksen jälkeen todettu hermojuurivaurio ja hänen nykyinen kiputilansa aiheutuneet hänellä ennen leikkausta olleesta nikamasiirtymästä vai hänelle 19.8.2008 suoritetussa leikkauksessa tapahtuneesta potilasvahingosta tai joka tapauksessa kyseisestä leikkauksesta.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion sivulta 9 ilmenevät perustelut todistustaakan jakautumisesta asiassa.

Syy-yhteysarviointi

Jaana A on kertonut, että hänen alaselkänsä oli alkanut ensimmäisen kerran oirehtia vuonna 2000 urheiluharrastuksen yhteydessä. Selkä oli ollut tämän jälkeen oireeton vuoteen 2007 saakka, jolloin A:lle oli tullut ajoittaista alaselkäkipua rasituksesta. A oli hakeutunut kipujen vuoksi lääkäriin, mutta leikkaushoitoon oli päädytty nopealla aikataululla lähinnä toiminnalliseksi vaivaksi tulleen virtsankarkailun vuoksi. Leikkaava lääkäri oli kuvaillut A:lle selkäleikkausta rutiinileikkaukseksi.

Leikkauksen jälkeen Jaana A:n selkäkivut olivat muuttuneet pahemmiksi ja jatkuviksi. Leikkauksen jälkeisten ensimmäisten kolmen viikon aikana A:n vointi oli aluksi tuntunut paremmalta mahdollisesti kovan kipulääkityksen vuoksi. Kivut olivat kuitenkin lääkitystä purettaessa jatkuneet entistä pahempina. Ennen leikkausta kipua oli ollut lähinnä alaselässä ja vasemmassa jalassa, mutta leikkauksen jälkeen kipu oli levinnyt molempiin alaraajoihin ja nivusiin. Leikkauksen jälkeen kipu on painottunut enemmän oikealle puolelle ja A:n oikeaan jalkaan, jossa on myös ollut tunnottomuutta ja tärinää sekä jalan pettämistä alta. Tällä hetkellä A:lla on käytössä kipustimulaattori, koska kivut eivät ole loppuneet korjausleikkauksenkaan myötä eikä kipuja ole onnistuttu hoitamaan lääkkeillä.

Kirjallisina todisteina olevista lääkärinlausunnoista ilmenee, että Jaana A:lla on todettu selässä nikamasiirtymä. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen hänelle on jouduttu tekemään korjausleikkaus, jossa ensimmäisessä leikkauksessa virheellisesti asennetut kiinnitysruuvit on poistettu. A:lle on kuitenkin jäänyt edelleen kiputila. Hän tuntee voimakasta kipua kevyestäkin kosketuksesta. Välittömästi ensimmäisen leikkauksen jälkeen A:n kivut olivat olleet vähäisemmät, mutta ne olivat voimistuneet äkillisesti uudestaan. A:n alaselässä ja alaraajoissa on lääkärinlausuntojen mukaan jatkuvaa neuropaattista särkyä ja kipua.

A:lle 25.3.2008 tehdyssä ENMG-tutkimuksessa eli hermoratatutkimuksessa ei ole ilmennyt viitteitä alaraajaoireet selittävästä hermovauriosta oikeassa tai vasemmassa alaraajassa. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen 8.12.2008 tehdyssä uudessa ENMG-tutkimuksessa oikean alaraajan lihaksissa on todettu lieviä krooniseen neurogeeniseen vaurioon sopivia muutoksia. Tutkimuslausunnon mukaan löydökset sopivat neurofysiologisesti hyvin lieväasteiseen L5-juuren vanhaan vaurioon oikealla puolella. Tutkimuksessa ei ole tullut esille mitään tuoreeseen juuriärsytykseen viittaavaa.

Ortopediylilääkäri KV on käräjäoikeudelle toimittamassaan asiantuntijalausunnossa todennut, että lievät vanhat hermojuuren vauriot ovat syntyneet A:n sairastamisaikana todennäköisesti kauan ennen ensimmäistä leikkausta.

Jaana A:ta tutkinut ja hoitanut neurologian erikoislääkäri HH on kertonut, että A:lla on ollut perusongelmana selkärangassa liikkunut nikama, johon kohdistuneet hoitotoimenpiteet ovat aiheuttaneet A:lle muita ongelmia. Kivut olivat olleet aluksi vasemmalla puolella, mutta leikkauksen jälkeen ne olivat siirtyneet oikealle puolelle. Leikkauksen jälkeen A:lla oli ollut lyhyt kivuton jakso, johon on mahdollisesti vaikuttanut leikkauksen jälkeinen voimakas lääkitys. Kivut olivat kuitenkin äkillisesti pahentuneet siten, että kevyestäkin ärsykkeestä aiheutuu kipureaktio. Hermoratamittauksella ei ole Hirvosen mukaan mahdollista saada mittaustulosta kivusta.

Hirvosen kertomuksen mukaan hermovaurion on teoriassa voinut aiheuttaa hermorunkoon kohdistunut puristava energia. Vuonna 2000 otetuissa magneettikuvissa A:lla on todettu nikaman liukuma. Hirvosen mukaan nikamasiirtymä ei yleensä aiheuta hermovauriota, ainakaan jos siirtymä on vain muutaman millimetrin mittainen. Nikamasiirtymän tulisi olla erittäin suuri, yli yhden senttimetrin kokoinen, jotta se voisi aiheuttaa joulukuun 2008 kaltaisen ENMG-tuloksen. HH ei kuitenkaan ole koskaan itse kohdannut tällaista nikamasiirtymästä aiheutunutta hermovauriotapausta tai lukenut sellaisesta. Hermoratatutkimuslausunnossa mainittu vanha vaurio tarkoittaa HH:n mukaan sitä, että vaurion ikä on 3-4 kuukautta tai enemmän. Kun vaurio on olemassa, sitä kuvaillaan muutaman kuukauden ikäisestä alkaen vanhaksi vaurioksi. Tämän vuoksi A:n ENMG-tutkimuksen tulos joulukuulta 2008 ei HH:n mukaan ole ristiriidassa sen kanssa, että hermovaurio on aiheutunut 19.8.2008 suoritetussa leikkauksessa. Koska maaliskuussa 2008 tehdyssä hermoratatutkimuksessa ei ole ollut viitteitä vauriosta, hermovaurio ei ole voinut syntyä kauan ennen leikkausta. HH:n mukaan A:lle suoritetun leikkauksen lisäksi ei ole tiedossa muuta seikkaa, joka olisi voinut aiheuttaa potilaalle hermovaurion ja hermovauriokivut.

Potilasvakuutuskeskuksen asiantuntijaylilääkäri EH on kertonut, että Jaana A:lla on ollut perussairautena yleinen lannenikaman höltymä ja pieni siirtymä. Ensimmäisessä luudutusleikkauksessa tapahtunut potilasvahinko on saatu korjattua toisella leikkauksella. Luutumista oli tapahtunut A:n ensimmäisen leikkauksen jälkeen, minkä vuoksi uusintaleikkauksessa ei poikkeuksellisesti ollut ollut tarvetta asentaa uusia kiinnitysruuveja poistettujen tilalle. Virheellisesti asennettu kiinnitysruuvi olisi EH:n mukaan sinänsä voinut aiheuttaa hermovaurion, mutta A:n tapauksessa kiinnitysruuvi ei ollut kiertynyt selkäytimen puolelle vaan ulkopuolelle. Viereisen hermojuuren vaurioituminen olisi ollut mahdollista, mutta tällaista ei ole todettu. Asiallisesti tehtyyn leikkaukseenkin voi liittyä hermojuurivaurio. A:lla leikkauksen jälkeen ollut oireeton jakso on vahva viite siitä, että hermovaurio ei ole voinut aiheutua leikkauksesta. EH:n mukaan tuore hermovaurio olisi näkynyt välittömästi akuuttina vauriona. Hermovaurio ei voi muuttua neljän kuukauden aikana vanhaksi. A:n hermojuurivaurion todennäköisin aiheuttaja on EH:n mukaan nikamasiirtymästä johtuva ahtaus.

Asiantuntijalausunnossaan EH on todennut, että A:lle tehdyssä korjausleikkauksessa kiinnitysruuvit oli asennettu uudestaan. EH on myöhemmin lausuntonsa lisäyksessä oikaissut tätä kirjaustaan. EH:n asiantuntijalausunnossa on todettu, että nikamasiirtymään liittyvä hermojuuren ärsytys ja hermovaurio ilmenevät kyseisen hermojuuren toimintahäiriönä, mikä on myös todettavissa ENMG-tutkimuksella. A:lla joulukuussa 2008 ENMG-tutkimuksessa todettu hermojuurivaurio viittaa vanhaan vaurioon. Tutkimuksessa ei ole todettu tuoreita muutoksia, mikä olisi ollut tyypillinen löydös silloin, jos vaurio olisi aiheutunut leikkauksesta.

A:n leikanneen lääkärin 11.2.2009 päivätystä lausunnosta ilmenee, että leikkauspäivänä 19.8.2008 nikamasiirtymä on ollut noin 2-3 millimetriä. Sairauskertomuksen 25.2.2009 mukaan nikamasiirtymä on edelleen ollut 3-4 millimetriä.

Jaana A:lla on ollut perussairautena nikamasiirtymä vuodesta 2000 alkaen. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen A:lle on tullut uusia oireita aikaisemmin kivuttomiin kohtiin sekä kosketusarkuutta. A:lla ei ole maaliskuussa 2008 ennen ensimmäistä leikkausta todettu hermojuurivauriota.

Leikkauksen jälkeen joulukuussa 2008 hermojuurivaurio on todettu. EH:n mukaan A:n nikamasiirtymä on voinut aiheuttaa hermojuurivaurion, koska hermojuurivauriosta ei ole ilmennyt oireita heti leikkauksen jälkeen. Jos oireita olisi tullut välittömästi, hermojuurivaurio olisi EH:n mukaan voinut syntyä leikkauksen yhteydessä. EH:n esittämä hermojuurivaurion aiheutuminen A:n nikamasiirtymästä olisi kuitenkin HH:n uskottavan kertomuksen mukaan edellyttänyt, että nikamasiirtymä olisi ollut reilun yhden senttimetrin luokkaa. Leikkauspäivänä 19.8.2008 samoin kuin helmikuussa 2009 A:n nikamasiirtymä on kuitenkin ollut vain noin 3-4 millimetriä, joten hermojuurivaurion aiheutuminen nikamasiirtymästä ei HH:n kertomuksen perusteella ole ollut mahdollista. Näillä perusteilla hovioikeus arvioi, että A:lla perussairautena ollut nikamasiirtymä ei ole aiheuttanut hänellä leikkauksen jälkeen todettua hermojuurivauriota ja hänellä olevaa kiputilaa.

Ensimmäisessä leikkauksessa tapahtunut luunsiirtotoimenpiteen puutteellisuus ja kiinnitysruuvien virheasento eivät selitä leikkauksen jälkeen A:n selässä ja alaraajoissa ilmennyttä hermovauriokipua, koska leikkauskohta oli luutunut ennen toista leikkausta niin hyvin, että korjausleikkauksessa virheellisesti asennetut kiinnitysruuvit oli vain poistettu eikä niiden tilalle ollut ollut tarpeen asentaa uusia kiinnitysruuveja. Hermojuurivaurion toteamishetkellä joulukuussa 2008 ensimmäisestä leikkauksesta oli kulunut aikaa hieman alle neljä kuukautta. Hermojuurivaurio sopii siten aiheutuneeksi leikkauksesta, koska se ajoittuu HH:n kertomaan 3-4 kuukauden aikarajaan, josta lähtien vauriota kuvaillaan vanhaksi. Se, ettei A ollut oireillut heti leikkauksen jälkeen voi selittyä sillä, että hänellä oli ollut vahva kipulääkitys leikkauksen jälkeen.

Hovioikeus katsoo näin ollen asiassa näytetyksi, että hermojuurivaurio on todennäköisesti aiheutunut leikkauksen yhteydessä muulla tavoin kuin luunsiirron puutteellisuudesta tai kiinnitysruuvien virheasennosta ja että A:n hermojuurivaurion sekä siihen liittyvän kiputilan ja hänelle 19.8.2008 suoritetun leikkauksen välillä on syy-yhteys. Käräjäoikeuden tuomion sivulta 14 ilmenevien perustelujen mukaisesti A:lle leikkauksesta aiheutunut seuraus on kohtuuton.

Työkyvyttömyys

A:n kertomuksen mukaan hän ei ole ollut opiskelu- eikä työkykyinen, mutta hänellä on koko ajan ollut tavoitteena suorittaa varhaiskasvatuksen maisterin opintonsa loppuun. Kansaneläkelaitos oli ilmoittanut A:lle, ettei häntä kuntouteta, koska hän on niin huonossa kunnossa. Asiassa esitetyissä lukuisissa lääkärinlausunnoissa A:ta on pidetty selkäleikkauksista aiheutuneen kivun ja alaraajojen toiminnanvajauksen vuoksi työkyvyttömänä mihinkään ajateltavissa oleviin työtehtäviin.

Asiassa esitetty todistelu viittaa vahvasti siihen, että Jaana A on työkyvytön. A on kertonut, että hän olisi halukas menemään töihin, jos vain kykenisi. Myös A:n ja HH:n kertomukset siitä, että sairaanhoitopiiri ja Kansaneläkelaitos eivät ole jatkaneet A:n kuntoutusta, puhuvat sen puolesta, että A on työkyvytön ja ansionmenetyksen korvaamiselle on siten peruste. Potilasvakuutuskeskus ei ole kiistänyt näitä A:n ja HH:n kertomuksissaan esittämiä seikkoja.

Lopputulos

Edellä mainituilla lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen. Näin ollen Potilasvakuutuskeskuksen valitus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

Asian näin päättyessä Potilasvakuutuskeskus on velvollinen korvaamaan Jaana A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. Potilasvakuutuskeskuksella ei ole ollut A:n oikeudenkäyntikulujen määrään huomautettavaa.

Tuomiolauselma

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Potilasvakuutuskeskus velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 8.609,19 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.
 

  • Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 5.9.2017.

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)