Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.

10.7.2017 11.16 Professori Seppo Koskinen: Paikalliset sopimukset ongelmallisia liikkeen luovutuksessa - TT 2017:28

Professori Seppo Koskinen: Paikalliset sopimukset ongelmallisia liikkeen luovutuksessa - TT 2017:28

Paikallisen sopimisen mahdollisuuksien lisääntyessä on syytä tarkasti sopia myös se, milloin valtakunnallisessa työehtosopimuksessa annetaan paikallisille sopijapuolille valtuutus sopia valtakunnallisen työehtosopimuksen osaksi tuleva sopimus. Tällä seikalla on merkitystä muun muassa liikkeen luovutustilanteissa. Työehtosopimuslain 5 §:n mukaan jos jonkin yrityksen haltija on ollut työehtosopimukseen osallinen tai muuten sidottu, siirtyvät hänen seuraajalleen kaikki ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka edeltäjällä työehtosopimuksen mukaan oli. Jos esimerkiksi paikallisen sopimuksen työntekijäosapuolena on vain luottamusmies eikä kyseinen sopimus ole työehtosopimuksen osa, kyseinen paikallinen sopimus ei työehtosopimuslain nojalla sido luovutuksensaajaa.

TT 2017:28: Asiassa oli kysymys siitä, tuliko yhtiön noudattaa liikkeen luovutuksessa siirtyneen henkilökunnan työsuhteissa kaksivuorotyön kevennysvapaista tehtyä paikallista sopimusta ja yli 50-vuotiaiden työaikakevennyksistä tehtyä sopimusta. Koska kaksivuorotyön kevennysvapaista sopimiseen ei ollut työehtosopimuksessa selkeää valtuutusta eikä sopimus siten ollut tullut työehtosopimuksen osaksi, eivätkä siirtyneet työntekijät myöskään tehneet yhtiön palveluksessa työehtosopimuksessa tarkoitettua kaksivuorotyötä, yhtiön ei tullut antaa työntekijöille kaksivuorotyön kevennysvapaita. Yhtiön ei tullut antaa työntekijöille myöskään yli 50-vuotiaiden työntekijöiden työaikakevennyksiä, koska ne oli sidottu päivätyöhön ja yhtiön työntekijät työskentelivät vuorotyössä.

Tapauksessa Finnair Engine Services Oy:n (FES) lentokonemoottoreiden huoltotoiminta siirrettiin marraskuussa 2012 liikkeen luovutuksella GA Telesis Engine Services Oy:öön (GATES), joka otti palvelukseensa osan FES:n työntekijöistä. FES:n kaksivuorotyötä tekeville työntekijöille oli myönnetty työehtosopimuksen mukaisten työajan lyhennysvapaiden lisäksi neljä vuoronkevennysvapaata kalenterivuotta kohden. Lisäksi päivätyötä tekeville yli 50-vuotiaille työntekijöille oli myönnetty kahden työpäivän työaikakevennys.

Liikkeen luovutuksen yhteydessä Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n välisen lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen (26.10.2010-31.10.2013) liitteeksi otettiin GATES:n työntekijöitä koskeva lisäpöytäkirja. Sen mukaan FES ja GATES jatkavat työntekijöidensä työsuhteissa muun muassa lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen soveltamista lisäpöytäkirjasta ilmenevin poikkeuksin.

Lisäpöytäkirjan mukaan säännöllinen työaika oli keskimäärin 37,5 tuntia viikossa, eikä työntekijällä ollut oikeutta työajanlyhennysvapaisiin (ns. Pekkaspäiviin). Pöytäkirjan mukaan työtä tehdään pääsääntöisesti viitenä päivänä viikossa maanantaista perjantaihin ja vuorokautinen työaika sijoitetaan ajalle kello 7-23. Työtä voidaan teettää kahdessa vuorossa ilman, että kyseessä olisi työehtosopimuksen tarkoittama kaksivuorotyö. Kyseessä oli kuitenkin työehtosopimuksen tarkoittama vuorotyö. Lisäpöytäkirjan työaikamuoto otettiin GATES:ssa käyttöön marraskuussa 2014.

Asiassa oli kysymys ensinnäkin siitä, onko kaksivuorotyön kevennysvapaista aikanaan Finnair Oyj:ssä tehty sopimus tullut lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen osaksi ja tuleeko GATES:n edelleen antaa kaksivuorotyön kevennysvapaat sen palvelukseen siirtyneille työntekijöille. Toiseksi oli ratkaistava, onko päivätyötä tekevien yli 50-vuotiaiden työaikakevennyksistä tehty sopimus vastaavasti siirtynyt GATES:n noudatettavaksi.

Kaksivuorotyön kevennysvapaat

Tuomion perustelujen mukaan työehtosopimuksen 26 §:ssä on määräykset työajan lyhennysvapaista. Vaikka tämän pykälän 8. kohdassa on maininta paikallisesti sovituista kaksivuorotyön kevennysvapaista, määräyksessä ei ole edellytetty paikallisen työehtosopimuksen solmimista niistä tai muutoin annettu valtuutusta kaksivuorotyön kevennysvapaista sopimiseen. Määräys sisältää vain luettelon säännöllisiksi työpäiviksi laskettavista päivistä myönnettäessä työajan lyhennysvapaita (ns. Pekkaspäiviä).

Edelleen tuomion mukaan työehtosopimuksen 120 §:n mukaan osapuolet sitoutuvat myötävaikuttamaan siihen, että sopimuksia saadaan aikaan silloin, kun työehtosopimuksen tai sen liitteiden nojalla edellytetään sovittavaksi joistakin asioista paikallisesti tai muuten. Työehtosopimuksen 120 §:n maininta osapuolten myötävaikutusvelvollisuudesta paikallisten sopimusten syntymiseen ei sellaisenaan ole valtuutus paikalliseen sopimiseen. Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä on edellytetty selkeää valtuutusta tai velvoitusta paikallisen sopimuksen tekemiseen, jotta sopimus tulisi viitetyöehtosopimuksen osaksi (ks. esim. TT 1994:77, TT 1997:41, TT 2006:40 ja TT 2013:61). Tässä tapauksessa työtuomioistuin katsoo, että vaikka Finnair Oyj:n ja luottamusmiehen välillä on voitu tehdä sinänsä pätevä paikallinen sopimus kaksivuorotyön kevennysvapaista, sopimus ei ole tullut työehtosopimuksen osaksi eikä siten siirtynyt GATES:n työntekijöiden työsuhteissa noudatettavaksi.

Lisäksi työtuomioistuin katsoi Teho-ohjeen sanamuodon ja Finnair Oyj:n henkilöstökonsultti F:n kertomuksen perusteella selvitetyksi, että kaksivuorotyön kevennysvapaat oli nimensä mukaisesti tarkoitettu annettaviksi vain kaksivuorotyössä. Lisäpöytäkirjaa koskeviin neuvotteluihin osallistuneet Ammattiliitto Pro ry:n palvelusektorin johtaja C, GATES:n entinen toimitusjohtaja D ja asianajaja E olivat kertoneet, että koska GATES:lla oli tarve teettää työtä työehtosopimuksessa määriteltyä kaksivuorotyötä joustavammin, lisäpöytäkirjassa sovittiin työehtosopimuksesta poikkeavasta työaikamuodosta. D ja E olivat lisäksi kertoneet, että lisäpöytäkirjaan otettiin maininta vuorotyöstä, jotta työntekijät saisivat työehtosopimuksen mukaiset vuorolisät.

Työtuomioistuin katsoi lisäpöytäkirjan työaikamuotoa koskevan määräyksen sanamuodon ja määräystä koskeneista neuvotteluista esitetyn selvityksen perusteella, että GATES:n työntekijöiden työaikamuoto ei ollu työehtosopimuksen mukainen kaksivuorotyö. Näin ollen GATES:n työntekijöille ei kuuluisi tälläkään perusteella enää antaa kaksivuorotyön kevennysvapaita.

Edellä kerrotuilla perusteilla kaksivuorotyön kevennysvapaita koskeva vahvistusvaatimus oli hylättävä.

Päivätyötä tekevien yli 50-vuotiaiden työntekijöiden työaikakevennys

Pöytäkirjojen 1 §:n mukaan työaikaa kevennettiin niiden sopimusalan työehtosopimuksen mukaista päivätyötä tekevien työntekijöiden osalta, jotka kevennysvuotta edeltävänä kertymävuonna olivat saavuttaneet 50 vuoden iän ja olivat olleet kevennysvuoden päättyessä Finnairin palveluksessa vähintään 10 vuotta. Säännöllinen työaika oli työehtosopimuksen mukaan 40 tuntia viikossa. Pöytäkirjojen sanamuodon ja lisäksi F:n kertomuksen perusteella yli 50-vuotiaiden työntekijöiden työaikakevennys oli sidottu lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksessa tarkoitettuun päivätyöhön. Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys ITA ry:n puheenjohtaja B oli kertonut, että tällaiset työaikakevennykset olivat edelleen käytössä FES:ssä päivätyötä tekevillä. D:n kertomuksella oli selvitetty, että kaikilla GATES:n työntekijöillä oli tällä hetkellä lisäpöytäkirjan 6. kohdan mukainen työaikamuoto eli vuorotyö, vaikka yksi työntekijä työskentelikin ainoastaan päivävuorossa.

Työtuomioistuin katsoi, että koska yli 50-vuotiaiden työntekijöiden työaikakevennys oli asiassa esitetyn selvityksen perusteella sidottu päivätyöhön ja kaikki GATES:n työntekijät olivat lisäpöytäkirjan mukaisessa vuorotyössä, työaikakevennystä koskevan pöytäkirjan soveltamisedellytykset GATES:ssa olivat päättyneet. Siten myös päivätyötä tekevien yli 50-vuotiaiden työntekijöiden työaikakevennystä koskeva vahvistusvaatimus oli hylättävä.

Arviointia

Ensin käsitellyssä asiassa työtuomioistuimen ratkaisun otsikon mukaan ”(K)oska kaksivuorotyön kevennysvapaista sopimiseen ei ollut työehtosopimuksessa selkeää valtuutusta eikä sopimus siten ollut tullut työehtosopimuksen osaksi, eivätkä siirtyneet työntekijät myöskään tehneet yhtiön palveluksessa työehtosopimuksessa tarkoitettua kaksivuorotyötä, yhtiön ei tullut antaa työntekijöille kaksivuorotyön kevennysvapaita”.

Tuomion perustelujen mukaan otsikossa mainitut kaksi perustetta ovat, kuten onkin oikein, erillisiä perusteita. Paikallisen sopimisen näkökulmasta riittävää oli siis se, että kyseinen kaksivuorotyön kevennysvapaista tehty sopimus ei ollut tullut työehtosopimuksen osaksi. Tuomion mukaan keskeistä tälle lopputulokselle oli se, kyseiseen paikalliseen sopimiseen ei ollut työehtosopimuksessa selkeää valtuutusta.

Selkeä valtuutus on ollut arvioinnin lähtökohta muissakin tuomioissa, kuten esiteltävän tuomion perusteluissa todettiin. Tässä tapauksessa paikallisen sopimuksen sopijapuolet olivat yksittäinen iso yritys ja luottamusmies. Käsitykseni mukaan saattaa olla todella vaikea paikallisen tason sopijapuolten ainakin joissakin sopimistilanteissa, kuten esillä olevassa, tietää valtakunnallisilta tes-osapuolilta kysymättä, onko valtuutus paikalliselle sopimiselle olemassa.   

Tuomion mukaan työehtosopimuksen 120 §:n mukaan osapuolet sitoutuivat myötävaikuttamaan siihen, että sopimuksia saadaan aikaan silloin, kun työehtosopimuksen tai sen liitteiden nojalla edellytetään sovittavaksi joistakin asioista paikallisesti tai muuten. Työehtosopimuksen maininta osapuolten myötävaikutusvelvollisuudesta paikallisten sopimusten syntymiseen ei sellaisenaan ole valtuutus paikalliseen sopimiseen. Tässä tapauksessa työtuomioistuin siis katsoi, että vaikka Finnair Oyj:n ja luottamusmiehen välillä oli voitu tehdä sinänsä pätevä paikallinen sopimus kaksivuorotyön kevennysvapaista, sopimus ei ollut tullut työehtosopimuksen osaksi eikä siten ollut siirtynyt GATES:n työntekijöiden työsuhteissa noudatettavaksi.

Tuomio tuo esille kahdenlaisia paikallisia sopimisia, mikä sinänsä on ollut selvää jo aikaisemminkin. Toisista tulee valtakunnallisen työehtosopimuksen osia ja toiset ovat ”vain” paikallisia. Tuomion tarkoittamassa tilanteessa valtakunnallisen työehtosopimuksen osapuolet sitoutuivat myötävaikuttamaan sopimusten syntymiseen silloin, kun sopimus edellyttää sovittavaksi joistakin asioista paikallisesti. Myötävaikutusvelvollisuus ei sellaisenaan, kuten työtuomioistuin oikein totesi, tarkoita selkeän valtuutuksen antamista. Tuomion perustelujen mukaan joistakin asioista kuitenkin edellytettiin sovittavaksi paikallisesti ja tämä käsitykseni mukaan voidaan ymmärtää valtuutuksen antamiseksi. Toinen asia on tällöinkin se, tulevatko kaikki valtakunnallisessa sopimuksessa edellytetyt paikalliset sopimukset valtakunnallisen työehtosopimuksen osaksi eli onko näin tarkoitettu vai ei. Jos näin on tarkoitettu, tämä saattaa samalla muun muassa merkitä valtakunnallisen työehtosopimuksen kyseisen määräyksen sisällön muodostumista hallitsemattomaksi. Jos ja kun paikallinen sopiminen lisääntyy, se, ovatko ja milloin edellytetyt sopimukset valtakunnallisen sopimuksen osia, on syytä selkeästi sopia valtakunnallisten osapuolten välillä. Yksi mahdollinen ratkaisu olisi se, että edellytetyt paikalliset sopimukset eivät ole valtakunnallisen sopimuksen osia.    

Toisen tuomiossa arvioidun paikallisen sopimuksen osalta mielenkiintoista on se, että kun yli 50-vuotiaiden osalta oli luovuttavassa yrityksessä sovittu päivätyön osalta työaikakevennyksestä, sopimus ei sitonut luovutuksensaajaa, koska se teetti kyseisillä työntekijöillä päivätyötä raskaampaa vuorotyötä. Tämä ratkaisu on tehdyn sopimuksen sanamuodon perusteella arvioiden oikea, mutta ei mielestäni vastaa kyseisen työaikakevennyksen tekemisen tarkoitusta.  


Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)