Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.

4.7.2017 14.00 Hovioikeus poisti koiran lopettamismääräyksen kun omistajaa ei ollut tuomittu eläimen vartioimatta jättämisestä

Hovioikeus poisti koiran lopettamismääräyksen kun omistajaa ei ollut tuomittu eläimen vartioimatta jättämisestä

Hovioikeus katsoi, ettei sillä ollut valituksessa esitetyn perusteella aihetta arvioida A:n omistaman koiran vaarallisuutta toisin kuin käräjäoikeus. Kuitenkin koska syyte A:ta kohtaan eläimen vartioimatta jättämisestä oli näyttämättömänä hylätty, ei koiraakaan voitu pelkästään ominaisuuksiensa perusteella määrätä rikoslain 44 luvun 15 §:n 2 momentin nojalla lopetettavaksi. Käräjäoikeuden tuomio oli näin ollen kumottava ja koiran lopettamista koskeva määräys poistettava. (Vailla lainvoimaa 4.7.2017)

Helsingin hovioikeus 4.7.2017, tuomio 17/126466, asianro R 17/504

Helsingin käräjäoikeus 16.1.2017 nro 101810

Asia: Eläimen vartioimatta jättäminen

Syytteestä

1. Eläimen vartioimatta jättäminen
A on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättänyt asianmukaisesti vartioimatta ihmisille vaarallisen eläimen, josta on ollut vastuussa.
A ei ole riittävillä, tarvittavilla ja asianmukaisilla toimenpiteillä valvonut, huolehtinut ja varmistanut sitä, ettei hänen koiransa pääsisi karkaamaan, liikkumaan kytkemättömänä taajama-alueella ja hyökkäilemään sekä puremaan sivullisia. A ei ole ryhtynyt erityisiin toimenpiteisiin aiemminkin karanneen ja myös ihmisiä purreen rottweiler -rotuinen koiransa suhteen uusien vaaratilanteiden ehkäisemiseksi seurauksin, että koira on päässyt liikkumaan vapaana kerrostalon piha-alueella ja lähestymään hyökkäävästi sivullisia. Koira on hypännyt vasten B:tä, purrut häntä lonkan seudusta ja ravistellut aiheuttaen asianomistajalle vaatteiden repeentymisen ja ihoon naarmuja, sekä jahdannut karkuun juoksevaa C:tä ja hypännyt hänen selkään aiheuttaen asianomistajalle selkään naarmun. Asianomistajat ovat paenneet koiraa rappukäytävään.

Valitus

A on vaatinut, että käräjäoikeuden määräys koiran lopettamisesta kumotaan ja poistetaan.

Käräjäoikeus oli hylännyt syytteen eläimen vartioimatta jättämisestä. Koira oli käynyt tapakoulutuksessa ja oli täysin hallittavissa. Koiran mahdollisesti moitittava käytös johtui provosoitumisesta. Syytteessä kuvattu tilanne oli johtunut joko siitä, että eläin oli pelästynyt tai muutoin käsittänyt tilanteen väärin.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Käräjäoikeus on hylännyt syytteen, jossa A:lle on vaadittu rangaistusta Nikita-nimisen koiran vartioimatta jättämisestä 10.3.2015, mutta on hyväksynyt syyttäjän vaatimuksen koiran lopetettavaksi määräämisestä.

Hovioikeudessa on A:n valituksen perusteella kysymys siitä, onko käräjäoikeuden määräys koiran lopettamisesta kumottava ja poistettava.

Hovioikeuden arvio ja johtopäätökset

Ihmisille vaarallisen eläimen vartioimatta jättäminen on säädetty rangaistavaksi rikoslain 44 luvun 15 §:n 1 momentissa. Saman pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä eläimen tapettavaksi, jos se on eläimen vaarallisuuden vuoksi perusteltua.

Pykälän 2 momentin sanamuoto ei siten aseta lopettamismääräyksen antamisen edellytykseksi 1 momentin tunnusmerkistön täyttymistä.

Eläimen vartioimatta jättämistä koskeva rikoslain 44 luvun 15 § on tullut voimaan 1.9.2002 lain muutoksella 400/2002. Säännöksellä on kumottu aikaisemmin voimassa ollut, rikoslain 44 luvun 7 §:ssä rangaistavaksi säädetty ihmiselle vaarallisen eläimen kytkemättä jättäminen sekä saman luvun 8 §:ssä rangaistavaksi säädetty koiran valvonnan laiminlyönti. Kumotun 7 §:n sanamuoto kuului seuraavasti: Jos jollakulla on omanaan tahi vartioitavana kotoeläin tahi kesytön eläin, joka hänen tietensä on ihmisille vaarallinen, ja jos hän ei pidä sitä suljetussa paikassa tahi tarkasti kytkettynä; vetäköön sakkoa, ja eläin tapettakoon, jos siihen on aihetta. Kumotussa 8 §:ssä seuraamukseksi oli säädetty sakko.

Aikaisemmin voimassa olleen rikoslain säännöksen sanamuodon mukaan vaaralliseksi todetun eläimen lopettamismääräyksen edellytyksenä oli siten syyksiluettu rikos.

Vuonna 2002 voimaan tulleen lainmuutoksen esitöissä (HE 17/2001 vp s. 57) on viitattu aikaisemmin voimassa olleeseen säännökseen ja todettu seuraavaa: Nykyinen säännös, jonka mukaan vaarallinen eläin voidaan määrätä tapettavaksi, on joissakin tapauksissa edelleen tarpeellinen. Siksi uuteenkin rangaistussäännökseen ehdotetaan otettavaksi säännös tuomioistuimen oikeudesta antaa eläimen tappomääräys, jos se on perusteltua eläimen vaarallisuuden vuoksi. Eläimen vaarallisuus riippuu paitsi eläimen ominaisuuksista myös siitä, miten eläimen valvonta on järjestetty. Lisäksi esitöissä on viitattu tuolloin voimassa olleen poliisilain (493/1995) 25 §:ään, jossa oli säädetty poliisimiehen oikeudesta lopettaa ihmisille vaarallinen eläin.

Nyt voimassa olevaa rikoslain 44 luvun 15 §:ää sovellettaessa eläimen vaarallisuuden arviointi perustuu lain esitöiden mukaan edellä todetusti paitsi eläimen ominaisuuksiin, myös siihen, miten sen valvonta on järjestetty. Perustelut eivät viittaa siihen, että lainsäädäntöä olisi ollut tarkoitus tältä osin muuttaa säätämällä lopettamismääräys itsenäiseksi, syyksilukemisesta riippumattomaksi rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi ja sovellettavaksi esimerkiksi tilanteessa, jossa eläin todetaan ominaisuuksiltaan vaaralliseksi, mutta sen vartioinnin laiminlyöntiä koskeva syyte hylätään.

Ihmisen hengelle tai terveydelle vaaraa aiheuttavan eläimen lopettamisesta on säädetty rikoslain lisäksi poliisilaissa. Poliisimiehellä on poliisilain 2 luvun 16 §:n nojalla oikeus ottaa kiinni ja viimesijaisena keinona lopettaa tällaista vaaraa aiheuttava eläin. Poliisilain esitöiden mukaan lopettamiselle vaihtoehtoiset keinot on riittävästi kartoitettava. (HE 224/2010 vp s. 82)

Eläimen tappamismääräystä on hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi rikoslain 10 ja 44 luvun sekä sakon täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta luonnehdittu erityislaatuiseksi rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi, jota ei voida suoraan rinnastaa menettämisseuraamukseen, mutta jolla on yhteisiä piirteitä menettämisseuraamuksen kanssa. Molemmat ovat luonteeltaan turvaamistoimia, joilla pyritään uusien rikosten ehkäisemiseen. Molemmat myös tosiasiassa tarkoittavat omaisuuden menettämistä. (HE 2/2013 vp s. 4)

Menettämisseuraamuksen yleisistä edellytyksistä säädetään rikoslain 10 luvun 1 §:ssä. Lainkohdan 1 momentin mukaan menettämisseuraamuksen määräämisen edellytyksenä on laissa rangaistavaksi säädetty teko (rikos). Saman pykälän 2 momentin mukaan menettämisseuraamuksen määrääminen voi perustua myös rangaistavaksi säädettyyn tekoon, 1) jonka tekijä ei teon hetkellä ole täyttänyt viittätoista vuotta tai on syyntakeeton; 2) jonka tekijä on rangaistusvastuusta vapaa 4 luvun 2 §:n, 4 §:n 2 momentin, 5 §:n 2 momentin, 6 §:n 3 momentin tai 45 luvun 26 b §:n 2 momentin nojalla; taikka 3) josta oikeushenkilö voidaan tuomita rangaistukseen 9 luvun nojalla, vaikkei rikoksentekijää saada selville tai muusta syystä tuomita rangaistukseen.

Hallituksen esityksessä menettämisseuraamuksia koskevan lainsäädännön uudistamiseksi on nimenomaisesti todettu, ettei menettämisseuraamusta voida tuomita silloin, kun rangaistusta ei tuomita siksi, että syyte hylätään näyttämättömänä. Sen sijaan menettämisseuraamus voidaan tuomita, vaikka rikoksesta ei tuomita rangaistusta niin sanotun anteeksiantoperusteen takia. Tällaisia anteeksiantoperusteita olisivat hätävarjelun liioittelu, voimakeinojen käytön sallittujen rajojen ylittäminen, ei-sallittu pakkotila ja esimiehen käskyn täyttäminen. Myös muut anteeksiantoperusteet tulevat kysymykseen, sillä niitä ei ole tyhjentävästi rikoslaissa lueteltu. (HE 80/2000 vp s. 21).

Edellä kerrotuin perustein hovioikeus päätyy siihen, että rikoslain 44 luvun 15 §:n 2 momenttia on tulkittava niin, että lopettamismääräyksen antamisen edellytyksenä on 1 momentissa tarkoitetun rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen.

Hovioikeus katsoo, ettei sillä ole valituksessa esitetyn perusteella aihetta arvioida A:n omistaman koiran vaarallisuutta toisin kuin käräjäoikeus. Kuitenkin koska syyte A:ta kohtaan on näyttämättömänä hylätty, ei koiraakaan voida pelkästään ominaisuuksiensa perusteella määrätä rikoslain 44 luvun 15 §:n 2 momentin nojalla lopetettavaksi. Käräjäoikeuden tuomio on näin ollen kumottava ja koiran lopettamista koskeva määräys poistettava.

  • Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 4.9.2017.

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)