Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.

19.6.2017 14.46 (päivitetty 21.6.2017 5.23) Palavan kynttilän television päälle jättäneen naisen menettelyä pidettiin törkeän huolimattomana - korvausvelvollisuutta soviteltiin yhteen kolmasosaan vakuutuskorvauksen määrästä

Palavan kynttilän television päälle jättäneen naisen menettelyä pidettiin törkeän huolimattomana - korvausvelvollisuutta soviteltiin yhteen kolmasosaan vakuutuskorvauksen määrästä

Sytyttäessään kynttilän, jossa oli ollut kiinni paperia tai pahvia, palamaan ja laittaessaan sen ilman palamatonta alustaa television päälle naisen oli täytynyt ymmärtää, että mainituissa olosuhteissa vaara tulipalon syttymisestä oli ilmeinen. Tulipalon vaarasta huolimatta hän oli jättänyt kynttilän palamaan ilman valvontaa poistuessaan asunnostaan. HO harkitsi kohtuulliseksi sovitella naisen (opiskelija) korvausvelvollisuutta yhteen kolmasosaan vakuutuskorvauksen määrästä. Osapuolet saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. (Vailla lainvoimaa 19.6.2017)

Vastaaja oli sytyttänyt 10 cm korkean pöytäkynttilän palamaan asuntonsa nurkkaan television päälle ilman erillistä alustaa. Kynttilässä oli sen palaessa ollut kiinni paperi/pahvi, jossa oli kerrottu kynttilään liittyvästä kampanjasta. Vastaaja oli poistunut asunnosta sammuttamatta kynttilää jättäen näin varmistumatta siitä, että kynttilä oli turvallisesti sammunut asunnosta poistuttaessa. Kynttilä oli näin jäänyt asuntoon yksin palamaan.

Johtuen laiminlyönnistä liittyen tulen käsittelyyn oli tuli ja palava materiaali (muu kuin itse kynttilä) päässeet asunnossa kosketuksiin, jolloin asunnon irtain ja edelleen sen rakenteet olivat joutuneet kosketuksiin tulen kanssa aiheuttaen asunnossa huoneistopalon, jossa niin asunnon rakenteita kuin irtaintakin omaisuutta oli tuhoutunut. Lisäksi savukaasut olivat levinneet muihin samassa rakennuksessa olleisiin asuntoihin.

Pelastuslaitos oli saanut palon rajattua vastaajan asuntoon. Kellonajasta johtuen muut rakennuksessa olleiden asuntojen asukkaat ovat olleet hereillä ja päässeet poistumaan rakennuksesta ilman, että he olivat joutuneet hengittämään syttymisosastosta levinneitä palokaasuja, jotka olivat erittäin myrkyllisiä niiden hengittäminen ollessa tappavaa. Asunnossa ollut kissa oli kuollut palokaasuihin.

Rakennuksessa lienee yhteensä seitsemän asuntoa, joissa oli pelastuslaitoksen tullessa paikalle ollut yhteensä viisi henkilöä.

Vastaajan menettelystä oli aiheutunut mittavat korjaustyöt ja niiden aiheuttamana edelleen taloudellista vahinkoa itse omaisuuden omistajille kuin vakuutusyhtiöillekin.

Vastaaja oli myöntänyt toimineensa huolimattomasti. Vastaaja oli myöntänyt syyllistyneensä varomattomaan tulen käsittelyyn huolimattomuudestaan johtuen. Vastaaja oli kiistänyt ensisijaisen syytteen yleisvaaran tuottamuksesta.

KO oli tuominnut vastaajan yleisvaran tuottamuksesta (11.12.2015) 50 päiväsakon rangaistukseen.

KO oli todennut, että kirjallisesta todistelusta ja R:n kertomuksesta ilmenevä rakennuksen rakenne sekä palon vaihe huomioon ottaen vaara toisille ihmisille oli estynyt lähinnä sen vuoksi, että palo oli havaittu ajoissa, palokunta oli ollut paikalla ripeästi ja naapuriasunnoissa olleet ihmiset olivat olleet edelleen hereillä. Näistä syistä johtuen tulipalosta ei ollut aiheutunut muille henkilöille konkreettista vaaraa.

Yleisvaaran tuottamus ei kuitenkaan edellytetä tosiasiallista vaaraa, vaan kysymys on ns. abstraktista vaarasta. KO oli katsonut, että kun edellä mainitut, palon leviämisen estäneet syyt olivat olleet vastaajan menettelyyn nähden sattumanvaraisia seikkoja, tällainen vaara oli ollut käsillä. Vastaajan menettely oli siten täyttänyt yleisvaaran tuottamuksen tunnusmerkistön.

Vastaaja oli velvoitettu suorittamaan Asunto Oy:lle sen kiinteistövakuutuksen omavastuuosuutta vastaava summa 1.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen rikoksentekopäivästä 11.12.2015 lukien ja asianomistaja K:lle kotivakuutuksen omavastuuosuus 130 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen rikoksentekopäivästä 11.12.2015 lukien.

Vahinkovakuutusyhtiön vahingonkorvaus- ja oikeudenkäyntikuluvaatimukset oli hylätty.

Vahinkovakuutusyhtiö oli HO:ssa vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan yhtiölle sen maksama vakuutuskorvaus 89.064,43 euroa viivästyskorkoineen 23.6.2016 lukien sekä yhtiön oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudessa viivästyskorkoineen.

Vastaaja oli vaatinut ensisijaisesti, että valitus hylätään, ja toissijaisesti, että korvausta sovitellaan yhteen viidesosaan vakuutuskorvauksen määrästä, viivästyskoron määrä sovitellaan yhteen neljäsosaan korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisesta viivästyskorosta ja että sen alkamisajankohta määrätään HO:n tuomion antamispäivästä lukien. Lisäksi Vastaaja oli vaatinut, että yhtiö velvoitetaan korvaamaan hänen hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulunsa viivästyskorkoineen.

Vahinkovakuutusyhtiö oli vastustanut sovitteluvaatimusta perusteettomana. Mikäli korvausvelvollisuutta sovitellaan, sitä ei tullut sovitella enempää kuin yhteen kolmasosaan korvauksen määrästä.

HO velvoitti Vastaajan suorittamaan Vahinkovakuutusyhtiö Oy:lle sen maksamasta vakuutuskorvauksesta 29.688,14 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 29.8.2016 lukien.

Muilta osin KO:n tuomiolauselmaa ei muutettu.

Turun hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

"Näyttö

Vastaaja on hovioikeuden pääkäsittelyssä kertonut sytyttäneensä kynttilän tapahtumailtana ennen vieraiden tuloa huoneeseensa television päälle. Illan aikana pojat olivat oleskelleet hänen huoneessaan ja tytöt keittiössä. Kynttilä oli jäänyt palamaan, kun Vastaaja oli itse siirtynyt omasta huoneestaan keittiöön. Pojat olivat lähteneet ennen tyttöjä erääseen tapahtumaan ja sammuttaneet musiikin Vastaajan huoneesta. Tytöille oli tullut kiire lähteä kyseiseen tapahtumaan, eikä Vastaaja ollut enää käynyt omassa huoneessaan ennen lähtöä. Hän oli unohtanut kynttilän. Tulipalon jälkeen Vastaaja oli ollut masentunut ja joutunut olemaan sairauslomalla sekä käymään terapiassa.

Psykoterapeutin lausunnoista ilmenee, että Vastaaja on kärsinyt ahdistuksesta ja masennuksesta sekä ennen tapahtunutta asuntopaloa että sen jälkeen. Valokuvista ilmenee, että ainakin yhdessä kampanjan kuvassa kynttilöitä on poltettu siten, että kynttilöiden ympärille oli kiinnitetty paperi tai pahvi, jossa oli kerrottu kampanjasta. Vakuutusyhtiö Y:n sähköpostiviestistä ilmenee, että Vastaajan oma vakuutusyhtiö ei ole pitänyt hänen tuottamustaan törkeänä.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on kysymys siitä, onko Vastaaja aiheuttanut tulipalon vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla törkeästä huolimattomuudesta.

Vakuutussopimuslain esitöiden mukaan törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Huolimattomuutta voidaan pitää törkeänä esimerkiksi silloin, jos henkilö laiminlyömällä tietoisesti normaalit varotoimet saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri. (HE 114/1993 vp sivu 43)

Oikeuskäytännössä tuottamuksen asteen on katsottu yleisesti määräytyvän sen mukaan, kuinka merkittävästi vahingon aiheuttaneen toiminta on poikennut vaadittavasta huolellisuudesta. Korkein oikeus on ratkaisussaan 2002:56 lausunut, että tässä harkinnassa kiinnitetään huomiota ensisijaisesti vahingonaiheuttajan yksilöstä riippumattomiin seikkoihin ja olosuhteisiin, kuten mahdollisen vahinkoseuraamuksen luonteeseen ja vakavuuteen, vahingon todennäköisyyteen sekä mahdollisuuteen välttää vahinkoseuraamus huolellisesti toimimalla. Usein tuottamusta on pidetty törkeänä silloin, kun vahingonaiheuttaja on suhtautunut välinpitämättömästi toisten henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Tuottamusta on myös pidetty sitä törkeämpänä, mitä odotettavampaa vahingon aiheutuminen on teko-olosuhteissa ollut.

Yleisesti on tiedossa, ettei kynttilää saa jättää palamaan ilman valvontaa, kynttilä tulee asettaa palamattomalle alustalle ja että helposti syttyvät materiaalit, kuten paperi, tulee poistaa sen välittömästä läheisyydestä. Mikäli edellä kerrottuja varotoimenpiteitä ei noudateta, vaara tulipalon syttymisestä on suuri. Asunnossa syttynyt tulipalo aiheuttaa yleensä mittavia omaisuus- ja mahdollisesti myös henkilövahinkoja, joten vahinkoseuraamuksen luonne on erittäin vakava.

Hovioikeudella ei ole syytä epäillä Vastaajan kertomuksen luotettavuutta. Hän ei ollut alkujaan jättänyt kynttilää palamaan ilman valvontaa, koska hänen siirtyessään keittiöön huoneeseen oli jäänyt muita ihmisiä. Se, että hän oli myöhemmin asunnosta poistuessaan unohtanut käydä sammuttamassa kynttilän, osoittaa Vstaajassa huolimattomuutta, mutta pelkästään tätä unohtamista ei voida pitää törkeänä huolimattomuutena.

Sytyttäessään kynttilän, jossa oli ollut kiinni paperia tai pahvia, palamaan ja laittaessaan sen ilman palamatonta alustaa television päälle Vastaajan on täytynyt ymmärtää, että mainituissa olosuhteissa vaara tulipalon syttymisestä on ilmeinen. Tulipalon vaarasta huolimatta hän on jättänyt kynttilän palamaan ilman valvontaa poistuessaan asunnostaan. Mainituilla perusteilla ottaen huomioon vahinkoseuraamuksen vakavuus, vahingon aiheutumisen todennäköisyys ja varotoimenpiteiden toteuttamismahdollisuus Vastaajan menettely on ollut törkeän huolimatonta.

Korvauksen sovittelu

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Vakuutussopimuslain esitöiden mukaan kolmas henkilö, jolta vakuutuksenantaja vaatii korvausta takautumisoikeuden perusteella, voi vedota vahingonkorvauslain säännöksiin korvauksen sovittelusta (HE 114/1993 vp sivu 70).

Vastaaja on opiskelija, jonka tämänhetkiset tulot muodostuvat opintotuesta, asumislisästä ja opintolainasta. Hänellä ei ole merkittävää varallisuutta. Hän valmistuu noin vuoden kuluttua kuvataiteilijaksi. Ottaen huomioon Vastaajan varallisuusolot ja muut olosuhteet täysimääräinen korvausvelvollisuus muodostuisi kohtuuttoman raskaaksi. Vahinkovakuutusyhtiö Oy:n taloudellinen asema huomioon ottaen sovittelu ei ole sen kannalta kohtuutonta.

Edellä kerrotut seikat huomioon ottaen hovioikeus harkitsee kohtuulliseksi sovitella Vastaajan korvausvelvollisuutta yhteen kolmasosaan vakuutuskorvauksen määrästä. Vastaaja on siten velvollinen suorittamaan Vahinkovakuutusyhtiö Oy:lle korvauksena 29.688,14 euroa.

Korkolain 9 §:n perusteella Vastaaja on lähtökohtaisesti velvollinen suorittamaan korvaukselle viivästyskorkoa korvausvaatimuksen tiedoksiannosta 29.8.2016 lukien. Korkolain 11 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla viivästyskorkoa voidaan sovitella, jos siihen on painavat perusteet ottaen huomioon viivästyskoron määrä suhteessa velallisen taloudelliseen asemaan eikä maksun viivästyminen johdu velallisen ilmeisen kevytmielisestä suhtautumisesta velkaantumiseen tai velkojen maksuun.

Hovioikeuden ratkaisun antamiseen mennessä tuomitulle korvaussummalle on kertynyt viivästyskorkoa noin 2.000 euroa. Ottaen huomioon kertyneen viivästyskoron määrä, viivästyskoron korkokannan alhaisuus ja Vastaajan edellä kuvatut taloudelliset olosuhteet viivästyskoron sovitteluun ei ole painavia perusteita.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Säännöksen 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään.

Edellä mainitun luvun 16 §:n mukaan jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun.

Vahinkovakuutusyhtiö Oy:n vaatimus on hovioikeudessa hyväksytty ainoastaan osaksi. Asian lopputulos huomioon ottaen osapuolet saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselama

Korvausvelvollisuus

Vastaaja velvoitetaan suorittamaan Vahinkovakuutusyhtiö Oy:lle sen maksamasta vakuutuskorvauksesta 29.688,14 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 29.8.2016 lukien.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

Hovioikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.”

Juridiikan uusimmat uutiset - Tilaa Edilex!

Lakikirjat       Lakikirjat

www.lakikirja.com

[Varsinais-Suomen käräjäoikeus 7.10.2016, Tuomio 16/141315, Asianro R 16/2180, Turun hovioikeus 15.6.2017, Tuomio 17/124488, Asianro R 16/1956, Vailla lainvoimaa 19.6.2017, Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 14.8.2017; Julkaisematon 19.6.2017]

Toimittaja: Edilex-toimitus, toimitus.edilex@edita.fi