Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.

15.6.2017 15.34 Naapuri syyllistyi sireeniaidan kaatamiseen mutta ei vaahteran oksan katkaisemiseen - tonttien rajalla kuvatun videoaineiston ja todistajankertomuksen hyödyntämiselle ei ollut estettä

Naapuri syyllistyi sireeniaidan kaatamiseen mutta ei vaahteran oksan katkaisemiseen - tonttien rajalla kuvatun videoaineiston ja todistajankertomuksen hyödyntämiselle ei ollut estettä

Ottaen huomioon asiassa kerrotut seikat sekä lisäksi sen, että hyödyntämiskieltoa koskevan säännöksen esitöiden (HE 46/2014 vp. s. 29 ja LaVM 19/2014 vp. s. 7) mukaan lähtökohtana on todisteen hyödynnettävyys, HO katsoi kuten KO, ettei DVD-tallenteen hyödyntäminen tässä tapauksessa vaarantanut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista. Myöskään todistajankertomuksen hyödyntämiselle ei ollut näin estettä. (Vailla lainvoimaa 15.6.2017)

Syytteen mukaan vastaaja (valittaja HO:ssa) ja B olivat yhdessä ja yhteistuumin oikeudettomasti vahingoittaneet asianomistaja A:n omaisuutta siten, että he olivat kaataneet moottorisahalla A:n sireeniaitaa (sireeni, syreenien kasvisuvun kansanomainen nimitys) noin 2 metrin matkalta ja katkaisseet A:n tontilla kasvavasta vaahterasta oksan.

A oli yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen, mutta katsonut että sakkorangaistus vastaajalle ei yksinään ollut riittävä.

A oli vaatinut sireeniaidan uudelleen istuttamisesta ja taimista 150 euroa ja vaahteran oksasta 150 euroa, laillisine korkoineen 6.6.2015 lukien, yhteisvastuullisesti B:ltä ja vastaajalta. Sireeniaita oli istutettu vuonna 1997 näkösuojan ja kulun estämiseksi tonttien välille. Vaahteran oksa oli vanhan puun kaunis ja tuuhea oksa, joka myös esti näköyhteyden vastaajan tontille. Istutuksilla oli haettu suojaa ja yksityisyyttä. Vastaaja oli saanut vaahteran oksasta myös puutavaran hyödyn.

A oli vaatinut asian selvittelystä ja oikeudenkäynnistä aiheutuneina kuluina 300 euroa laillisine korkoineen oikeudenkäyntipäivästä lukien kuukauden kuluttua, yhteisvastuullisesti B:ltä ja vastaajalta. Kulut olivat aiheutuneet asian selvittämisestä Uudenkaupungin poliisiasemalla sekä mahdollisessa oikeudenkäynnissä.

Vastaaja oli kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Yksityisoikeudelliset vaatimukset oli kiistetty sekä määrältään että perusteeltaan. Vastaajan mukaan vahinkoa ei ollut aiheutunut, koska puu ja pensas kasvavat takaisin. Oikeudenkäyntikuluvaatimus oli vastaajan mukaan ylimitoitettu. Korvausten yhteisvastuukysymykseen ei otettu kantaa.

Vastaajan osalta oli esitetty prosessiväite, jonka mukaan videot ja valokuvat on asetettava hyödyntämiskieltoon. Vastaajan mukaan A:ta ei voitu kuulla todistajana asiassa sillä hän oli nähnyt tapahtumat videolta puhelimen kautta. Suoraa silminnäkijähavaintoa ei ollut. Kuvaaminen oli tapahtunut yksityisyyden suojaamalla alueella ja voitiin lukea salakatseluksi. Kuvaaminen oli loukannut vastaajan yksityisyyden suojaa. Vastaaja oli  perustellut hyödyntämiskieltoa korkeimman oikeuden ratkaisulla KKO 1985 II 128 sekä Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisulla 2010:5.

Vastaajan mukaan puun oksa oli katkottu ja pensasta oli leikattu. Oksa ja pensas olivat olleet vastaajan puolella. Puu oli ollut 2/3 A:n puolella ja 1/3 vastaajan puolella. Mikäli oksa ja pensas olisi katsottu olleen A:n puolella, oli vastaajan mukaan teosta puuttunut tahallisuus.

Vastaaja oli vaatinut valtiota sekä A:ta korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 1 785,60 euroa.

KO oli katsonut, ettei videon hyödyntämiselle todisteena ollut estettä ja, että A:n kertomustakin oli voitu käyttää asiassa todisteena.

Pääasian osalta KO oli katsonut vastaajan syyllistyneen siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta, kuitenkin niin että syyte oli hylätty siltä osin kun vastaajaa oli syytetty A:n tontilla kasvavan vaahteran oksan katkaisemisesta.

KO oli tuominnut vastaajan vahingonteosta 15 päiväsakon rangaistukseen. KO oli rangaistuksen mittaamisessa ottanut huomioon rikoksen teko-olosuhteet ja vakiintuneen rangaistuskäytännön. Sakkorangaistusta oli pidettävä riittävänä seuraamuksena.

Syyte vahingonteosta B:tä vastaan oli hylätty.

HO ei muuttanut KO:n tuomiolauselmaa.

Turun hovioikeuden ratkaisu 14.6.2017:

"Käsittelyratkaisut

Hyödyntämiskielto

Syyttäjän todisteeksi nimeämä DVD-tallenne on hankittu käräjäoikeuden tuomiossa lausutulla tavalla siten, että todistaja T on kuvannut vastaajan omakotitalotontilla oleskelleita henkilöitä.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuin saa hyödyntää myös lainvastaisesti hankittua todistetta, jollei hyödyntäminen vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista ottaen huomioon asian laatu, todisteen hankkimistapaan liittyvä oikeudenloukkauksen vakavuus, hankkimistavan merkitys todisteen luotettavuudelle, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja muut olosuhteet. Säännöksen säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan yleisenä lähtökohtana punninnassa voidaan pitää yhtäältä asian selvittämisintressiä hyödyntämistä puoltavana näkökohtana ja toisaalta hyödyntämiskieltoa puoltavana näkökohtana niitä epäedullisia vaikutuksia, jotka seuraisivat hyödyntämisestä. Hyödyntäminen saattaa loukata esimerkiksi jotakin perus- ja ihmisoikeutta (HE 46/2014 vp. s. 92).

Hyödyntämiskieltoa koskeva säännös on tullut voimaan 1.1.2016 ja sitä sovelletaan prosessioikeudessa vallitsevan periaatteen mukaisesti nyt kysymyksessä olevaan oikeudenkäyntiin, koska oikeudenkäynti on tullut vireille säännöksen voimaantulon jälkeen. Hovioikeus toteaa lisäksi, että kyseinen säännös vastaa asiallisesti aikaisemman lain aikaista oikeustilaa, joka oli muotoutunut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja korkeimman oikeuden vakiintuneen käytännön kautta.

Rikoslain 24 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan salakatselusta tuomitaan muun muassa se, joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa kotirauhan suojaamassa paikassa oleskelevaa henkilöä. Saman luvun 11 §:n mukaan kotirauhan suojaamia paikkoja ovat muun ohella asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat. Lain esitöiden mukaan kuvaaminen teknisellä laitteella ei tule oikeutetuksi sillä perusteella, että tallennetaan vain se, mikä omin silmin muutenkin on nähtävissä. Tarkkailua ei tee sallituksi myöskään se, että kuvaaminen tapahtuu aineiston hankkimiseksi sinänsä hyväksyttävää tarkoitusta varten (HE 184/1999 vp. s. 28–29). Koska nyt kyseessä olevassa tapauksessa kuvaaminen on kohdistunut vastaajan kotipihalla oleskelleisiin henkilöihin ilman näiden suostumusta, menettely voisi tulla arvioitavaksi rikoslaissa tarkoitettuna salakatseluna.

Salakatselun kriminalisoinnilla suojataan henkilön yksityiselämää ja kotirauhaa. Yksityiselämän suojan ydinalueeseen kuuluvat esimerkiksi perhe-elämä, seurustelu ja sukupuolielämä (KKO 2005:82, KKO 2010:39 ja KKO 2011:72). Kotirauhan ydinaluetta on puolestaan henkilön asunto (HE 309/1993 vp. s. 53). Nyt kyseessä olevassa tapauksessa salakatselu ei ole kohdistunut yksityiselämän tai kotirauhan suojan ydinalueeseen, eikä oikeudenloukkausta voida muutoinkaan pitää erityisen vakavana ottaen huomioon, että kuvaamisen kohteena ovat olleet naapuritonttien rajalla pihatöitä tehneet henkilöt, jotka ovat olleet kuvaamisesta tietoisia, vaikka eivät olleet siihen suostuneetkaan. Todisteen hankkimistavalla ei ole ollut vaikutusta sen luotettavuuteen ja todisteen merkitys on asian ratkaisemisen kannalta olennainen. Edellä kerrotut seikat puhuvat todisteen hyödyntämisen puolesta. Hyödyntämistä puoltaa jossain määrin myös se, että todisteen on hankkinut hallituksen esityksessä mainitulla tavalla yksityinen henkilö omasta aloitteestaan ilman viranomaisen myötävaikutusta (HE 46/2014 vp. s. 94).

Todisteen hyödyntämistä vastaan puhuu se, ettei syytteessä tarkoitettu rikos ole vakava eikä sen selvittämisen intressi siten ole erityisen suuri. Lakivaliokunnan mietinnössä on kuitenkin korostettu, että selvittämisintressi on kaikkien rikosten kohdalla tärkeä ja punninnassa tulee ottaa huomioon myös asianomistajan oikeusturva (LaVM 19/2014 vp. s. 21).

Ottaen huomioon edellä kerrotut seikat sekä lisäksi sen, että hyödyntämiskieltoa koskevan säännöksen esitöiden (HE 46/2014 vp. s. 29 ja LaVM 19/2014 vp. s. 7) mukaan lähtökohtana on todisteen hyödynnettävyys, hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus, ettei DVD-tallenteen hyödyntäminen tässä tapauksessa vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista. Myöskään T:n todistajankertomuksen hyödyntämiselle ei ole näin estettä.

Yksityisluonteiset kertomukset

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tuomioistuimessa ei saa käyttää todisteena kirjallista yksityisluonteista kertomusta, joka on annettu vireillä olevan tai alkavan oikeudenkäynnin varalta, paitsi jos tuomioistuin sen erityisestä syystä sallii.

Vastaaja on nimennyt hovioikeudessa kirjalliseksi todisteeksi O:n kirjoituksen 21.4.2016. A on puolestaan nimennyt hovioikeudessa kirjallisiksi todisteiksi P:n kirjoituksen 2.9.2016 ja Q:n kirjoituksen 2.2.2016. Kirjoituksissa on kysymys edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetuista kirjallisista yksityisluonteisista kertomuksista. Koska asiassa ei ole ilmennyt erityistä syytä sallia kirjallisten kertomusten käyttämistä todisteina asiassa, hovioikeus ei ota edellä mainittuja kirjallisia kertomuksia huomioon.

Pääasiaratkaisun perustelut

Todisteluna käräjäoikeudessa on esitetty edellä mainittu DVD-tallenne, kaksi valokuvaa ja T:n todistajankertomus. Vastaaja ei ole pitänyt pääkäsittelyn toimittamista hovioikeudessa tarpeellisena.

Hovioikeus on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden hovioikeudessa tutkittavana olevalta osalta, ja katsoo, ettei ole aihetta ratkaisun muuttamiseen. Vastaajan hovioikeudessa uusina todisteina esittämät kaksi valokuvaa eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin."

Juridiikan uusimmat uutiset - Tilaa Edilex!

Lakikirjat       Lakikirjat

www.lakikirja.com

[Varsinais-Suomen käräjäoikeus 14.4.2016, Tuomio 16/116144, Asianro R 16/505; Turun hovioikeus 14.6.2017, Tuomio 17/124246, Asianro R 16/1036; Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 14.8.2017; Julkaisematon 15.6.2017; Kuvituskuva]

Toimittaja: Edilex-toimitus, toimitus.edilex@edita.fi