Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Rikos- ja prosessioikeus

2.6.2017 13.00 Kyseessä ei voinut olla hätävarjelu kun hyökkääjäksi väitetyn ampuminen oli tapahtunut vähintään kymmenen metrin päästä – taposta aiemman rikollisuuden vuoksi 10 vuotta vankeutta

Kyseessä ei voinut olla hätävarjelu kun hyökkääjäksi väitetyn ampuminen oli tapahtunut vähintään kymmenen metrin päästä – taposta aiemman rikollisuuden vuoksi 10 vuotta vankeutta

Sekä käräjäoikeus että hovioikeus katsoivat, ettei hätävarjelu tai hätävarjelun liioittelu voinut tapauksen olosuhteissa tulla kyseeseen, ja tuomitsivat ampujan taposta 10 vuoden vankeusrangaistukseen. (Vailla lainvoimaa 2.6.2017)

Helsingin hovioikeus 2.6.2017, tuomio 17/122200, asianro R 16/2674
Helsingin käräjäoikeus 1.11.2016 nro 145125

Tappo ym.

Valitus

A on vaatinut kohdan 1 osalta, että syyte hylätään. Toissijaisesti A on vaatinut, että hänen katsotaan tapon sijasta syyllistyneen hätävarjelun liioitteluna tehtyyn törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään tai perusmuotoiseen kuolemantuottamukseen. Lisäksi A on vaatinut, että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan ja että korvausvaatimukset hylätään.

Tapon osalta kysymyksessä oli ollut hätävarjelu tai toissijaisesti hätävarjelun liioittelu. A oli tuntenut henkensä olleen uhattu ja hän oli ollut pakotettu puolustautumaan ampumalla. Missään tapauksessa A:lla ei ollut ollut surmaamistarkoitusta.

B oli yrittänyt myydä A:lle huumausaineita, joita A ei ollut halunnut ostaa. B oli ollut aggressiivinen ja uhkaillut A:ta veitsellä. A oli perääntynyt tilanteessa useita kertoja ja hän oli näyttänyt asettaan B:lle saadakseen tämän luopumaan uhittelusta tuloksetta. A oli lähtenyt eri suuntaan kuin B. A oli ottanut aseensa esille ja panostanut sen turvatoimenpiteenä. A:n kävellessä Laakavuorenkujalla B oli lähestynyt A:ta veitsi näkyvillä ja aggressiivisen oloisena. Aseenkäyttäjänä kokematon A oli pudottautunut toisen polven varaan ja yrittänyt tähdätä B:tä alavartaloon ja jalkaan.

A ei ollut lähestynyt B:tä pihakadulla, jolle B oli menehtynyt. A oli laukaissut aseensa Laakavuorenkujalla. B oli todennäköisesti liikkunut taaksepäin paikasta, jossa hän oli saanut osuman.

Hovioikeuden ratkaisusta

Kysymyksenasettelu

A on myöntänyt menetelleensä syytteen kohdassa 1 selostetuin tavoin. Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko A:n menettely luettava hänen syykseen tahallisena henkirikoksena tai onko A:n menettely ollut hätävarjeluna oikeutettu tai, jos puolustautumisessa on ylitetty hätävarjelun rajat, ovatko olosuhteet olleet sellaiset, ettei Alta kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon väitetyn hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin (hätävarjelun liioittelu). Lisäksi kysymys on rangaistuksen mittaamisesta.

Näytön arvioinnista

- - -

Oikeuslääkäri R:n 1.3.2017 päivätystä lausunnosta on ilmennyt, että luoti oli tullut B:n rintakehään haavaan nähden hieman yläviistosta, mikäli B oli osumahetkellä seisonut pystysuorassa asennossa. Luoti oli osunut noin 140 cm:n korkeudella B:n rintaan kantapäätasosta mitattuna. Hovioikeus katsoo näiden seikkojen perusteella epätodennäköiseksi, että A olisi ampunut laukauksen toisen polven varaan laskeutuneena alaviistosta. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut siitä, ettei asiassa esitetty näyttö tue käsitystä siitä, että kysymyksessä olisi ollut vahinkolaukaus tai tahaton osuminen.

Oikeuslääkäri R:n 1.3.2017 päivätystä lausunnosta on lisäksi ilmennyt, että B oli todennäköisesti kaatunut ja ollut tajuton tai tajuttomuuden kaltaisessa tilassa nopeasti vamman aiheutumisen jälkeen, ja että hän ei ollut voinut liikkua merkittävästi luodin osuttua häneen. B:n ruumis oli löytynyt Laakavuorenkuja 1:n piha-alueelta noin 12 - 15 metrin päässä rakennuksen kadunpuoleisesta kulmasta (kirjallinen todiste 3: karttapiirros), jonka lähialueella Tanja A oli nähnyt A:n. Tanja A on kertonut, että A ei ollut mennyt Laakavuorenkuja 1:n piha-alueelle. Näin ollen B:n ja A:n välisen etäisyyden oli täytynyt olla vähintäänkin kymmenen metriä, kun A oli laukaissut aseensa.

Hovioikeus hyväksyy näillä lisäyksillä käräjäoikeuden perustelut siitä, että kysymyksessä ei ole voinut olla hätävarjelu tai hätävarjelun liioittelu. Hovioikeudella ei ole muutoin pääkäsittelyssä vastaanotetun todistelun perusteella aihetta arvioida tapahtumainkulkua toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt.

Rangaistusseuraamus

Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

A:lle tuomittu yhteinen [tappo ja ampuma-aserikos] kymmenen vuoden vankeusrangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, tekojen vaikuttimiin sekä rikoksista ilmenevään A:n syyllisyyteen nähden ottaen huomioon, että asiassa on lisäksi sovellettava käräjäoikeuden toteamin tavoin rangaistuksen koventamisperustetta [aiempina rikoksina muun muassa törkeä pahoinpitely ja murhan yritys]. Aihetta käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen rangaistusseuraamuksen osalta ei ole.
 

  • Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 1.8.2017.

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.