Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.

29.5.2017 11.26 Professori Tapio Määttä: Yhden luukun hankkeella sujuvoitetaan ympäristöpäätöksentekoa

Professori Tapio Määttä: Yhden luukun hankkeella sujuvoitetaan ympäristöpäätöksentekoa

Ympäristölainsäädännön kehittämisessä olisi tarpeen perusteellisesti arvioida, onko parempi käyttää aikaa ja resursseja potentiaalisten ympäristökonfliktien ratkaisuun ennen toiminnan käynnistämistä vai selvitellä sotkuja riitaisesti jälkeenpäin toiminnan jo ollessa käynnissä. Ympäristölainsäädännössä parhaillaan laajasti tapahtumassa oleva siirtymä ennakkovalvonnasta (luvista) jälkivalvontaan voi lyhyellä aikavälillä tarkastellen nopeuttaa hankkeiden käynnistämistä, mutta pidemmällä aikavälillä lisätä sekä yritysten että yhteiskunnan kustannuksia, jos toiminnan aikaiset riidat lisääntyvät. Ympäristöpäätöksenteon sujuvoittamisen tärkeä elementti onkin hankkeen suunnittelun varhaisen vuorovaikutuksen ja vuoropuhelun lisääminen ja sitä kautta hankkeiden hyväksyttävyyden varmistaminen, ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä kirjoittaa Edilexin Vierashuoneessa.

Ympäristölakien elinkaari on osoittautunut yllättävän lyhyeksi. Monet 1990-luvun loppuvuosien merkittävistä ympäristölaeista on uudistettu kokonaan (mm. ympäristönsuojelulaki) tai niiden kokonaisuudistus on käynnistymässä (mm. maankäyttö- ja rakennuslaki).

Ympäristölainsäädännön ja -hallinnon kehittäminen tulee lähivuosina olemaan vilkasta sekä ulkoisista että kansallisista syistä. Ulkoisina syinä ovat ennen kaikkea uudet ympäristöhaasteet, joita kansainvälisessä, EU:n ja kansallisessa ympäristölainsäädännössä vasta ollaan ottamassa haltuun. Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen tulee perustavalla tavalla mullistamaan ympäristösääntelyämme lähivuosikymmeninä. Alan opetuksessa ja tutkimuksessa perinteinen ympäristöoikeus on jo laajentumassa ilmasto-, energia- ja ympäristöoikeudeksi.

Ilmastonmuutoksen ohella ja siihen kytkeytyen kiertotalous haastaa perinteisen ympäristölainsäädännön perustavia lähtökohtia. Kiertotalous edellyttää uudenlaisia sääntelymalleja ja sitä tukevia oikeudellisia oppirakennelmia, jotka ovat vasta kehittymässä.

Ympäristölainsäädännön nopea muutostahti perustuu osaltaan kansallisiin syihin. Hallituksen kärkihankkeekseen ottama norminpurku heijastuu myös ympäristölakeihin, vaikka ympäristönsuojelun tasoa ei ole ainakaan julkilausutusti tarkoitus heikentää. Ympäristölakien osalta tavoitteena on norminpurun sijasta päätöksenteon sujuvoittamisesta.

Ympäristöpäätöksentekoa sujuvoitetaan uudistamalla ympäristöllisten lupien käsittelyä yhden luukun periaatteen mukaisesti. Yhden luukun malli ympäristöpäätöksenteossa rakentuu kolmesta pilarista: menettelyjen ajallisen yhdistämisen mahdollistavasta lainsäädännöstä, yhden luukun periaatetta tukevasta viranomaisrakenteesta ja sähköisestä asioinnista.

Aikataulu uudistuksen toteuttamiselle on ripeä: tarkoitus on, että hallituksen esitys valmistuisi tämän vuoden aikana ja uudistus tulisi voimaan jo vuoden 2019 alussa. Noin kymmenkunnan eri lain mukaisen ympäristöllisen luvan käsittely on tarkoitus sovittaa ajallisesti yhteen uudella lailla.  Menettelystä suunnitellaan joustavaa siten, että lupien hakijalla olisi oikeus päättää, haluaako se, että haetut luvat käsitellään yhteensovittavassa menettelyssä.

Yhden luukun periaatteen mukainen menettely tulee mahdolliseksi samalla, kun valtion aluehallinnon uudistus toteutetaan. Aluehallintovirastot ja ELY-keskukset lakkautetaan vuoden 2019 alusta alkaen. Niiden ympäristötehtävät siirtyvät perustettavalle uudelle valtakunnalliselle lupa- ja valvontavirastolle (LUOVA), osin maakunnille. Osa ympäristöllisten lupien käsittelystä jää edelleen kuntien vastuulle.

Ympäristöhallinnon rakenteet ovat olleet jatkuvassa muutoksessa viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Sen jälkeen, kun vesioikeudet lakkautettiin vajaa parikymmentä vuotta sitten, valtion ympäristölupaviranomaisina toimivat aluksi ympäristölupavirastot ja alueelliset ympäristökeskukset, sittemmin aluehallintovirastot. Kuntien ohella valvontatehtävistä ovat sittemmin vastanneet ELY-keskukset, joilla on ollut myös mm. luonnonsuojelulain mukaisia lupatehtäviä.

Ympäristötehtävien työnjako valtion lupa- ja valvontaviraston, maakuntien ja kuntien kesken on tulevaisuudessa pääpiirteissään onnistunut – kun ottaa huomioon on, että se on hyvin ristikkäisten poliittisten paineiden keskellä syntynyt kompromissi. Oletettavasti viranomaisrakenteet tulevat elämään tämänkin jälkeen. Erityisesti ympäristötehtävien työnjako kuntien ja maakuntien kesken edellyttänee lähivuosina vielä uudelleenarviointeja. Pienimpien kuntien valmiudet selviytyä vaativista ympäristölakien soveltamistehtävistä ovat useissa arvioinneissa osoittautuneet puutteellisiksi.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin ympäristöllisten lupatehtävien integraatio LUOVA:n päätöksentekoon näyttää muodostuneen yllättäen poliittisesti vaikeaksi. Yhden luukun periaatteen toteuttamisen näkökulmasta organisatoristen rakenteidenkin kehittäminen tältä osin olisi ollut perusteltua, mutta se on jäämässä tulevien hallitusten pohdittavaksi.

Jatkuvasti muuttuvat hallinnolliset rakenteet ja poliittisten voimasuhteiden mukaan poukkoilevasti muuttuva lainsäädäntö ovat sekä yrityksille että kansalaisille ongelmallisia. Ennakoitavuus ja johdonmukaisuus ovat keskeisimpiä hyvän oikeudellisen sääntelyn ominaisuuksia. Norminpurkuideologian sävyttämässä nykykeskustelussa välillä unohtuu, että sääntöjen vähentäminen voi lisätä epävarmuutta, konflikteja ja riitoja.

Ympäristölainsäädännön kehittämisessä olisi tarpeen perusteellisesti arvioida, onko parempi käyttää aikaa ja resursseja potentiaalisten ympäristökonfliktien ratkaisuun ennen toiminnan käynnistämistä vai selvitellä sotkuja riitaisesti jälkeenpäin toiminnan jo ollessa käynnissä. Ympäristölainsäädännössä parhaillaan laajasti tapahtumassa oleva siirtymä ennakkovalvonnasta (luvista) jälkivalvontaan voi lyhyellä aikavälillä tarkastellen nopeuttaa hankkeiden käynnistämistä, mutta pidemmällä aikavälillä lisätä sekä yritysten että yhteiskunnan kustannuksia, jos toiminnan aikaiset riidat lisääntyvät. Ympäristöpäätöksenteon sujuvoittamisen tärkeä elementti onkin hankkeen suunnittelun varhaisen vuorovaikutuksen ja vuoropuhelun lisääminen ja sitä kautta hankkeiden hyväksyttävyyden varmistaminen.

Tapio Määttä
Ympäristöoikeuden professori
Itä-Suomen yliopisto

Lue myös Edilex-uutiset


Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)