29.5.2017 8.10 Hovioikeuskaan ei kohtuullistanut ositussopimusta mutta muutti oikeudenkäyntikulujen korvaamista

Hovioikeus piti selvitettynä, että sopimusta tehtäessä vallinneet olosuhteet eivät puoltaneet ositussopimuksen kohtuullistamista. A oli osituksessa saanut hyväkseen asunnon osalta varallisuutta noin 20.000 euroa. Osituksessa omaksuttuun tasajaon periaatteeseen verrattuna osituksen epätasapaino oli B:n vahingoksi tältä osin noin 10.000 euroa. Tällainen epätasapaino ei suuruusluokaltaan ole lähtökohtaisesti kohtuuton. B oli ollut tietoinen aikaisemmasta myyntitoimeksiannosta, siinä asunnolle asetetusta myyntihinnasta ja saadusta tarjouksesta. Asunto ei ollut mennyt kaupaksi. Näistä seikoista huolimatta ja tietoisena asuntovelan määrästä B oli hyväksynyt ositussopimuksella sen, että A sai asunnon ottaessaan asuntolainan vastattavakseen. Hovioikeus yhtyi siihen, mitä käräjäoikeus oli todennut velkavastuusta vapautumisen merkityksestä B:lle. Ottaen huomioon kaikki todetut seikat ositussopimus ei ollut asuntoa koskevalta osin B:n kannalta kohtuuton. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, ettei perintöosuuden puuttuminen ositussopimuksesta johtanut B:n kannalta kohtuuttomuuteen. Hovioikeus katsoi, että sopimusta tehtäessä vallinneista olosuhteista tai ositussopimuksen sisällöstä saadun selvityksen perusteella taikka muutoinkaan asiakokonaisuus huomioon ottaen ei ilmennyt perusteita päätyä siihen, että 1.7.2014 allekirjoitettu ositussopimus olisi B:n kannalta kohtuuton. Siten aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei tältä osin ollut. Hovioikeus päätyi siihen, että olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta velvoittaa B korvaamaan osaakaan A:n oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa. Hovioikeus katsoi olevan kohtuullista, että osapuolet vastasivat omista oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa. (Vailla lainvoimaa 29.5.2017)