Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.

10.5.2017 11.30 Prof. Seppo Koskinen: Luottamusmiehen ja luottamusvaltuutetun asema paikallisen sopimisen osapuolena

Prof. Seppo Koskinen: Luottamusmiehen ja luottamusvaltuutetun asema paikallisen sopimisen osapuolena

Paikallisen sopimisen ns. luottamusmieslukko on harvinainen yleissitovissa työehtosopimuksissa. Silti se aiheuttaa oikeudellisesti merkittäviä ongelmia paikalliselle sopimiselle järjestäytymättömissä yrityksissä. Viime kädessä ongelmien taustalla on aikoinaan vähäisen valmistelun perusteella työsopimuslakiin säädetty yleissitovuusjärjestelmä. Koskisen mukaan työehtosopimusten luottamusmieslukkomääräyksiä tulee tulkita ja soveltaa perustuslakimyönteisesti ottaen huomioon myös järjestäytymisvapaus.

Luottamusmiehen asema on työsopimuslaissa säädetty vain työsuhdeturvan osalta. Luottamusmiehen oikeusasema määräytyy pääsääntöisesti järjestöjen välisten luottamusmiessopimusten mukaan.

Esimerkiksi PT:n ja SAK:n välisen luottamusmiessopimuksen mukaan (2 – 3 §)

”Luottamusmiehellä tarkoitetaan ammattiosaston valitsemaa pääluottamusmiestä ja luottamusmiestä. Pääluottamusmiehen valintaperusteista sovitaan liittojen välisellä sopimuksella. Luottamusmiehen tulee olla ammattiosaston jäsen ja asianomaisen yrityksen työehtosopimusalan työntekijä. Luottamusmies toimii ammattiosaston edustajana työehtosopimuksen ja työlainsäädännön soveltamista ja tulkintaa koskevissa asioissa ja yleensä työnantajan ja työntekijöiden välisiin suhteisiin ja yrityksen kehittymiseen liittyvissä kysymyksissä sekä paikalliseen sopimiseen liittyvissä asioissa silloin, kun työehtosopimus tai lainsäädäntö sitä edellyttää. Luottamusmiehen tehtävänä on myös osaltaan toimia yrityksen ja henkilöstön välisen neuvottelu- ja yhteistoiminnan ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi sekä työrauhan ylläpitämiseksi. Luottamusmiehen toimivaltansa puitteissa tekemä sopimus sitoo myös hänen edustamiaan työntekijöitä. Ammattiosastoon kuuluvat yrityksen työntekijät valitsevat pääluottamusmiehen, hänen varamiehensä ja luottamusmiehen sekä tarvittaessa luottamusmiehen varamiehen. Mikäli luottamusmiehiä esitetään valittavaksi yrityksen jollekin työehtosopimusalalle enemmän kuin yksi, on valinnasta sovittava työnantajan kanssa.”

Luottamusmiehen valinta edellyttää sekä ammattiosastoa että työntekijän / työntekijöiden liittymistä ammattiosastoon. Yrityksen työntekijät eivät voi valita luottamusmieheksi ammattiosastoon kuulumatonta työntekijää. Pääperiaate on se, että ammattiosastoon järjestäytyneet työntekijät valitsevat luottamusmiehen ja, jos työntekijät eivät ole järjestäytyneet ammattiosastoon eikä siten ammattiosastoa edustavaa luottamusmiestä työpaikalla ole, työntekijät voivat valita luottamusvaltuutetun.

Järjestösopimusten mukainen luottamusmiesjärjestelmä perustuu ammattiosastoihin. Ammattiosasto on paikallinen ammattiyhdistys, joka kuuluu ammattiliittoon. Työntekijät kuuluvat yleensä ammattiosaston kautta valtakunnalliseen ammattiliittoon. Osastot voivat olla paikkakunta-, työnantaja- tai työpaikkakohtaisia. Ammattiosasto on itsenäinen oikeushenkilö eikä sen olemassaolo riipu työnantajan järjestäytymisestä.

Työpaikan työntekijät eivät voi valita luottamusmiessopimusten mukaista luottamusmiestä järjestäytymättä ensin ammattiosastoksi. Tämä lähtökohta koskee sekä järjestäytyneitä että järjestäytymättömiä työnantajia. Valtakunnallisilla työntekijäliitoilla on aina myös ammattiosastojärjestelmä, koska työntekijät kuuluvat yleensä tätä kautta valtakunnalliseen liittoon.  Myös työnantajaliittoon kuuluvat työnantajat ovat sidoksissa ammattiosastoihin ja heidän luottamusmiehiinsä, koska nämä ovat osa työehtosopimuksen toisen osapuolen organisaatiota.

Työsopimuslain 13 luvun 3 §:n mukaan ”Työntekijät, joilla ei ole työnantajaa työehtosopimuslain nojalla sitovassa työehtosopimuksessa tarkoitettua luottamusmiestä, voivat valita keskuudestaan luottamusvaltuutetun. Luottamusvaltuutetun tehtävät ja toimivalta määräytyvät tässä laissa ja muualla työlainsäädännössä erikseen säädettävällä tavalla. Lisäksi työntekijät voivat erikseen enemmistöpäätöksin valtuuttaa luottamusvaltuutetun edustamaan heitä valtuutuksessa määrätyissä työsuhteita ja työoloja koskevissa asioissa.” Työsopimuslain mukaan luottamusvaltuutetulla on oikeus saada laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi tarpeelliset tiedot sekä riittävästi vapautusta työstään. Työnantajan on korvattava tästä aiheutuva ansion menetys. Muiden tehtävien hoitamiseksi luottamusvaltuutetulle annettavasta työstä vapautuksesta ja ansion menetyksen korvaamisesta on sovittava työnantajan kanssa.

Luottamusmies järjestäytymättömässä yrityksessä

Järjestäytymättömillä yleissitovuuden piirissä olevilla työnantajilla ei ole edellä mainittua sidosta ammattiosastoihin. Silti ammattiosasto ja sen luottamusmies voivat toimia myös järjestäytymättömän työnantajan työpaikalla. Luottamusmies on ja toimii tällöin työpaikalla, mutta hän ei ole työnantajaa työehtosopimuslain nojalla sitovassa työehtosopimuksessa tarkoitettu luottamusmies. Työsopimuslain mukaan työntekijöillä on tällöin oikeus valita luottamusvaltuutettu, mutta työntekijät eivät välttämättä edes yritä toteuttaa tätä oikeuttaan, jos työpaikalla on jo ammattiosastoon järjestäytyneitä työntekijöitä ja heillä luottamusmies. Jos työpaikka ei kuulu minkään ammattiosaston vaikutuspiiriin eikä siellä ole järjestäytyneitä työntekijöitä, kyseinen oikeus valita luottamusvaltuutettu on käytännössäkin toteutettavissa järjestäytymättömän työnantajan työntekijöiden toimesta.

Järjestäytymättömässä, yleissitovuuden perusteella työehtosopimusta noudattavassa yrityksessä ei siis voida valita luottamusmiestä ilman, että kyseinen työpaikka kuuluu jonkun ammattiosaston ”vaikutuspiiriin”. Luottamusmiehen valinta on ammattiosastoon järjestäytyneiden työntekijöiden oikeus.

Mikäli järjestäytymättömässä yrityksessä työntekijät ovat valinneet edustajan, jota kutsuvat ”luottamusmieheksi”, kyse ei ole luottamusmiehestä ammattiosaston edustaja -merkityksessä eikä siten myöskään luottamusmiehestä, jota työehtosopimuksissa tarkoitetaan. Tällaista ”luottamusmiestä” ei voida pitää myöskään luottamusvaltuutettuna, koska tämän valinnan tulisi olla tietoista ja organisoitua.

Edellä tarkoitettu ”luottamusmies” on siis vain työntekijöiden valtuutettu niillä valtuuksilla ja tehtävillä, jotka hänelle on toisten työntekijöiden toimesta annettu. Hänellä ei siis ole lakisääteistä irtisanomissuojaa eikä myöskään lakisääteisiä tehtäviä. Hän ei siis myöskään voi solmia esimerkiksi työehtosopimuksen tarkoittamia sellaisia paikallisia sopimuksia, joissa edellytetään luottamusmiestä toiseksi sopijapuoleksi.

Paikallisen sopimisen osapuolet

Ainakin paikallisen palkkasopimisen määräyksissä on yleisempää jättää sopijaosapuolet määrittämättä kuin asettaa ne nimenomaisesti. Toisaalta määräyksissä on saatettu asettaa myös vaihtoehtoisia sopijapuolia. Tietyt asiaryhmät on kuitenkin tyypillisesti määrätty esimerkiksi työnantajan ja työntekijän välillä sovittaviksi, kuten ylityökorvaukset. Luottamusmiehen kanssa sovittavia ovat puolestaan yleisluontoisemmat asiat, jotka koskevat koko työpaikkaa tai yritystä. Eräissä paikallisen palkkasopimisen määräyksissä sopimistoimi-valta on annettu nimenomaan pääluottamusmiehelle. Poikkeuksellisesti joissakin työehtosopimusmääräyksissä sopijaosapuoleksi on määrätty myös henkilöstöyhdistys, ammattiosasto tai jopa ammattiliitto. Erään työehtosopimuksen mukaan palkkaukseen liittyvä paikallinen sopimus voidaan tehdä yrityksen toimikunnan tai neuvottelukunnan kanssa. Tyypillisesti teknisissä määräyksissä on todettu, että työehtosopimuksessa erikseen mainituista asioista voidaan paikallisesti sopia toisin työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti joko työnantajan ja työntekijän tai työnantajan ja luottamusmiehen kesken. Tällaisen avoimen määräyksen nojalla sopimisoikeudet ovat päällekkäisiä ja samanaikaisia. (Ks. Koskinen-Hokkanen, Paikallinen palkkasopiminen yleissitovien työehtosopimusten valossa, Edilex 2017/10, s. 30.)

Työntekijöiden sopimistoimivaltaa on rajoitettu työehtosopimuksissa monin eri tavoin. Ensinnäkin työntekijöiden sopimismahdollisuudet voivat olla toissijaisia luottamusmiehen toimivaltaan nähden. Lisäksi yksilötason sopimismahdollisuus on saatettu rajata koskemaan vain tiettyjä tarkasti määrättyjä tilanteita. Sopimismahdollisuudet on myös voitu rajata niin, että ainoastaan tarkemmista yksityiskohdista sovitaan työntekijän ja työnantajan välillä sen jälkeen, kun luottamusmies on tehnyt työnantajan kanssa asiasta kehyssopimuksen. Useammassa työehtosopimuksessa tekniset määräykset rajoittavatkin yksilötason paikallisia sopimuksia siten, että yksittäisen työntekijän tai työryhmän tekemä sopimus ei saa olla ristiriidassa pääluottamusmiehen solmiman samaa asiaa koskevan paikallisen sopimuksen kanssa. (Ks. Koskinen-Hokkanen, emt. s. 32-33.)

Luottamusmiehen asema paikallisessa sopimisessa on keskeinen. Valtaosa yleissitovien työehtosopimusten paikallisen palkkasopimisen määräyksistä ja teknisistä määräyksistä mahdollistaa paikallisen sopimuksen tekemisen luottamusmiehen kanssa.  Lisäksi yleissitovassa työehtosopimuksessa on määräyksiä, joiden mukaan ainoastaan luottamusmiehen kanssa tehty paikallinen sopimus tulee työehtosopimuksen osaksi.

Luottamusmies edustaa yhtäältä ammattiosastoa ja samalla työehtosopimuksen solminutta työntekijäliittoa sekä ammattiosastoon kuuluvia työntekijöitä. Luottamusmies edustaa toisaalta kaikkia työehtosopimuksen soveltamisalalla työtä tekeviä silloin, kun luottamusmiehelle on annettu valta tehdä paikallisia sopimuksia asianomaisessa työehtosopimuksessa annetun valtuutuksen perusteella. Työtuomioistuin on lausunnossaan TT:2000-18 katsonut, että luottamusmies voi tehdä kaikkia työehtosopimuksen soveltamisalaan kuuluvia työntekijöitä, myös järjestäytymättömiä, sitovan paikallisen sopimuksen.

Työehtosopimusosapuolet ovat antaneet luottamusmiehelle siis vallan työehtosopimuksessa tarkemmin määrätyissä kysymyksissä tehdä työehtosopimuksen ”paikallisen soveltamissopimuksen” työnantajan kanssa. Tällainen sopimus, kun sen tekemisoikeus perustuu kyseiseen työehtosopimukseen, saa myös oikeusvaikutuksensa kyseisen sopimisen sallivan työehtosopimusmääräyksen mukaisesti. Siitä tulee siis tuon työehtosopimuksen piiriin myös oikeusvaikutusten osalta kuuluva sopimus.

Varsinaisen sopimisoikeuden lisäksi luottamusmiehille on taattu työehtosopimuksissa useita paikalliseen sopimiseen liittyviä vähäisempiä oikeuksia. Yleissitovissa työehtosopimuksissa on esimerkiksi määräyksiä, joiden mukaan luottamusmiehellä on oikeus osallistua sopimusneuvotteluihin, vaikkei hänellä olisikaan oikeutta tehdä sopimusta asiasta. Luottamusmiehellä voi myös olla mahdollisuus vaikuttaa työntekijöiden sopimisoikeuksiin, sillä joissakin tapauksissa työntekijöiden tekemä paikallinen sopimus edellyttää luottamusmiehen nimenomaista lupaa.  Lisäksi työntekijän tekemän paikallisen sopimuksen edellytyksenä saattaa olla se, että luottamusmies katsoo sopimisen mahdolliseksi. Toisaalta luottamusmiehen valtuudet voivat ulottua myös hänen oman toimintapiirinsä ulkopuolelle siten, että hän voi ohjata työntekijöiden sovittavissa olevia asioita liittojen välillä käsiteltäväksi. Tällaiset määräykset rajoittavat osaltaan työntekijöiden sopimisvaltuuksia ja lisäävät luottamusmiehen valtaa paikallisessa sopimisessa nimenomaisen sopimisoikeuden puuttumisesta huolimatta. Edellä mainittujen oikeuksien lisäksi eräissä määräyksissä, joissa sopimisoikeus on annettu työntekijöille, edellytetään, että työntekijän kanssa tehdystä sopimuksesta annetaan tieto luottamusmiehelle. (Ks. Koskinen-Hokkanen, emt. s. 35.)

Paikallinen sopiminen on ainakin palkkasopimisen osalta tällä hetkellä kuitenkin vain harvoissa yleissitovissa työehtosopimuksissa rajattu ainoastaan luottamusmiehen oikeudeksi. Finlexissä vuonna 2016 julkaistuista yleissitovista työehtosopimuksista vain neljässä oli niin sanottu luottamusmieslukko, eli kategorisesti kaikki paikallinen sopiminen oli mahdollista vain luottamusmiehen kanssa. Tosin useamman työehtosopimuksen mukaan tietyistä yleisen tason palkka-asioista sopiminen oli mahdollista vain luottamusmiehen kanssa. Tällöin osa paikallistason asioista on luottamusmiehen takana, vaikkei yleistä luottamusmiesedellytystä paikallisen sopimisen määräyksiin sisällykään. Luottamusmieslukko ei kuitenkaan näissä sopimuksissa estä kaikkea paikallista sopimista, vaan jotkin asiat on jätetty työntekijöiden tai muiden sopijapuolten välillä sovittaviksi. Näin ollen luottamusmieslukkojen ei voida sanoa olevan mikään yleinen ilmiö. (Ks. Koskinen-Hokkanen, emt. s. 36.)

Paikallinen sopiminen ja yhdistymisvapaus

Luottamusmiehen kanssa tehty paikallinen sopimus poikkeaa luonteeltaan työehtosopimuksen sallimasta työnantajan ja yksittäisen työntekijän välillä tehdystä yksilöllisestä paikallisesta sopimuksesta. Luottamusmiehen solmima sopimus on sen sijaan kollektiivinen ja koskee tällaisen sopimisen soveltamispiirissä olevia kaikkia työntekijöitä kyseisellä työpaikalla tai alueella, jolla luottamusmies toimii. Sen ulottuvuus on tällä alueella periaatteessa yhtä laaja kuin sopimisen sallivan työehtosopimuksen soveltamisala.

Työehtosopimusosapuolet voivat omassa toiminnassaan laillisesti lähteä siitä, että paikallinen sopiminen voi tapahtua vain luottamusmiehen ja työnantajan välillä. Työehtosopimusosapuolet voivat laillisesti estääkin paikallisen sopimisen kokonaisuudessaan.

Suomalaisen työehtojen määräytymisjärjestelmän varsinainen ongelma järjestäytymättömän työnantajan negatiivisen yhdistymisvapauden kannalta on itse yleissitovuusjärjestelmä. Järjestäytymätön työnantaja on sidottu toisten tekemään sopimukseen ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muutoin on noudatettava. Tämä sidonnaisuus on olemassa, vaikka työnantaja itsenäisenä oikeushenkilönä haluaisi muuta (esim. olla kuulumatta kyseisen sopimuksen tehneeseen työnantajajärjestöön) tai vaikka sekä kyseinen järjestäytymätön työnantaja että hänen työntekijänsä haluaisivat itse sopia työehtonsa.

Yleissitovuusjärjestelmä syntyi lähes olemattoman valmistelun pohjalta eduskunnassa vuoden 1971 työsopimuslakia säädettäessä. Sen merkitystä ei osattu tuolloin riittävästi arvioida. Lisäksi sen merkitys on nykyisin aivan toisenlainen kuin lähes 50 vuotta sitten. Luonnollisesti valtion on jotenkin huolehdittava minimityöehtojen tasosta. Normaali ja luonnollisin tapa olisi säätää vain tietty minimipalkka.

Yleissitovuusjärjestelmä vastaa idealtaan monin osin eräänlaista kartellijärjestelmää. Se rajoittaa työntekijöiden suojelutarkoituksessa sopimusvapautta, kilpailuvapautta sekä yhdistymisvapautta (sen ns. negatiivista puolta). Näihin perusvapauksiin on järjestelmässämme mahdollista lainsäädännöllä puuttua, mutta periaatteena tulee olla, että puuttuminen on mahdollisimman vähäistä. Yleissitovuusjärjestelmä puuttuu kyseisiin perusvapauksiin huomattavasti syvällisemmin ja totaalisemmin kuin minimipalkkasääntely.

Nykyisessä asetelmassa yleissitovuuden mukainen paikallinen sopiminen kärsii yleissitovien työehtosopimusten toteuttajaosapuolten tavasta sallia paikallinen sopiminen heidän intressiensä mukaisena. Tästä on hyvä esimerkki vaatimus luottamusmiehestä paikallisen sopimisen sopijapuolena, mikä vaatimus on täysin luonnollinen näiden työehtosopimusosapuolten näkökulmasta mutta paikallisen sopimisen este järjestäytymättömälle yleissitovaa työehtosopimusta noudattavalle työnantajalle. On myös luonnollista, että yleissitovien työehtosopimusten osapuolet eivät ole valmiita tai halukkaita luopumaan omasta  vahvasta asemastaan.

Järjestäytyneen ja järjestäytymättömän työnantajan juridinen epätasa-arvoisuus johtuu etupäässä yleissitovuusjärjestelmästä. Luottamusmiehen edellyttäminen paikallisen sopimisen osapuoleksi on käytännössä yleissitovuusjärjestelmästä seuraava lisäeste kyseisten työnantajien juridiselle yhdenvertaisuudelle.

Järjestäytymätön ja järjestäytynyt työnantaja eivät nykylainsäädäntömme johdosta ole juridisesti yhdenvertaisessa asemassa. Jos paikallisen sopimisen työntekijäosapuoli voisi luottamusmiehen sijasta olla luottamusvaltuutettu, tämä ratkaisu lieventäisi kyseisten työnantajien juridista epätasa-arvoa ja käytännössä jopa yhdenmukaistaisi ne. 

Yleissitovuusjärjestelmän yksittäistapauksellista laillisuutta tulee arvioida kyseisten yksityiskohtien osalta perustuslakimyönteisesti. Yleissitovien työehtosopimusten osapuolten tulee laatia omat sopimuksensa perustuslakimyönteisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että paikallisen sopimisen työntekijäosapuolen määrittelyn tulisi olla sellainen, että se toteuttaa myös kyseistä työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella noudattavan työnantajan tosiasiallisesti saman oikeuden paikalliseen sopimiseen kuin mikä on työehtosopimuksen normaalisitovuuden piirissä olevilla työnantajilla.   

Luottamusmiestä paikallisen sopimisen osapuolena edellyttävä yleissitovan työehtosopimuksen määräys ei turvaa tavoitetta saattaa järjestäytymättömät yritykset järjestäytyneiden yritysten kanssa paikallisen sopimisen osalta samaan asemaan.

Seppo Koskinen
työoikeuden professori

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)