Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.

15.3.2017 13.00 Hovioikeuden ratkaisu hallituksen jäsenen vahingonkorvausvelvollisuudesta osakeyhtiön urakkasopimusasiassa kun jäsen ei ilmoittanut oman pääoman menettämisestä kaupparekisteriin – käräjäoikeuden tuomio kumottiin

Hovioikeuden ratkaisu hallituksen jäsenen vahingonkorvausvelvollisuudesta osakeyhtiön urakkasopimusasiassa kun jäsen ei ilmoittanut oman pääoman menettämisestä kaupparekisteriin – käräjäoikeuden tuomio kumottiin

Hovioikeus katsoi selvitetyksi, A oli seurannut Y Oy:n kaupparekisteritietoja, mutta ei ollut saanut tietää Y:n oman pääoman menettämisestä, koska B ei ollut tehnyt siitä rekisteri-ilmoitusta. A oli Y:n taloudellisesta tilanteesta tietämättömänä maksanut ennakkoon Y:lle ja B:n pyynnöstä Y:n aliurakoitsijoille rakennustöiden suorittamisesta loppuun. Hovioikeus piti jo lähtökohtaisesti ilmeisenä, ettei A olisi tehnyt ennakkomaksusuorituksia, jos hän olisi ollut tietoinen Y:n taloudellisesta tilanteesta. Näin ollen B:n laiminlyönti tehdä rekisteri-ilmoitus oli syy-yhteydessä A:lle aiheutuneeseen vahinkoon. Jos hallituksen jäsen osakeyhtiölain vastaisella menettelyllään on aiheuttanut vahingon muulle henkilölle, vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti. B ei ole osoittanut menetelleensä huolellisesti. B:n oli korvattava A:lle keskeneräisten rakennustöiden loppuunsaattamista koskeva vahinko, joka oli aiheutunut siitä, että B oli laiminlyönyt tehdä Y:n oman pääoman menettämistä koskevan ilmoituksen kaupparekisteriin. (Vailla lainvoimaa 15.3.2017)

Helsingin hovioikeus 13.3.2017, tuomio nro 311, dnro S 15/3132

Helsingin käräjäoikeus 5.11.2015 nro 48196

Vahingonkorvausvelvollisuus

Valitus

A:n kuolinpesä on toistaen käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta kanteesta ilmenevät vaatimukset perusteineen vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja B velvoitetaan maksamaan sille vahingonkorvauksena 200.724 euroa korkoineen 31.1.2011 lukien sekä korvaukseksi oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluista käräjäoikeudessa 38.315,39 euroa korkoineen ja että B velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 8.777,33 eurolla korkoineen.

B oli Y Oy Ltd:n (myöhemmin Y) omistajana ja hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä laiminlyönyt ilmoittaa Y:n oman pääoman muuttumisesta negatiiviseksi osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla. Säännöksen tavoitteena oli yhtiön taloudellista tilaa koskevan informaation välittäminen yhtiön intressitahoille. A oli Y:n oman pääoman negatiivisuudesta tietämättömänä tehnyt 13.10.2008 Y:n kanssa urakkasopimuksen hirsitalon rakentamisesta ja lisätyötilauksia sekä maksanut Y:lle ja B:n pyynnöstä Y:n aliurakoitsijoille F GmbH:lle ja V Oy:lle urakkasopimukseen perustuen yhteensä 362.200 euroa sekä sopimukseen kuulumattomista lisätöistä 142.468,34 euroa.

Y:n oma pääoma oli muuttunut negatiiviseksi ennen urakkasopimuksen tekemistä 13.10.2008 ja joka tapauksessa 31.12.2008 päättyneen tilikauden aikana. Tilinpäätösten mukaan Y:n oma pääoma oli ollut 31.12.2008 päättyneellä tilikaudella 12.107,04 euroa positiivinen ja 31.12.2009 päättyneellä tilikaudella 133.956,83 euroa negatiivinen. Y:n kirjanpito oli 31.12.2008 päättyneellä tilikaudella tehty virheellisesti kirjaamalla totuuden vastaisesti 40.000 euron varastokirjaus ja kirjaamalla A:n maksama 150.000 euron ennakkomaksu yhtiön tuloksi 21.10.2008, vaikka ennakkomaksun mukaiset rakennustyöt oli aloitettu vasta vuonna 2009. Y:n oma pääoma oli siten todellisuudessa ollut 150.842,96 euroa negatiivinen.

Y:n liiketoiminnan koko ja sen tappiollisuus huomioon ottaen B oli ollut tietoinen yhtiön taloudellisesta tilanteesta koko ajan ja ennen urakkasopimuksen tekemistä 13.10.2008. Hän oli myös ollut velvollinen seuraamaan yhtiön taloudellista tilannetta. Y:llä oli ollut käynnissä vain muutama kohde eikä yhtiöllä ollut ollut rahavaroja. Urakkasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen yhtiön taloudessa ei ollut tapahtunut mitään sellaista, joka olisi aiheuttanut oman pääoman menettämisen 13.10. 31.12.2008 välisenä aikana. A ei olisi allekirjoittanut urakkasopimusta, mikäli hän olisi tiennyt Y:n oman pääoman olevan negatiivinen. B oli tullut tietoiseksi oman pääoman muuttumisesta negatiiviseksi viimeistään vuoden 2008 tilinpäätöksen allekirjoittamishetkellä 30.4.2009. A:n 30.4.2009 jälkeen suorittamat maksut ylittivät vaaditun vahingonkorvauksen määrän.

Y oli laskuttanut ja A oli maksanut Y:lle 200.724 euroa enemmän kuin työsuorituksen arvo oli ollut urakkasopimuksen purkamishetkellä 26.11.2010, mikä vastasi rakennustyön valmiiksi saattamisen vaatiman työn arvoa. B oli laiminlyönyt tehdä rekisteri-ilmoituksen oman pääoman menettämisestä ennen 13.10.2008 tai viimeistään 30.4.2009. Laiminlyönti oli sen ajankohdasta riippumatta aiheuttanut A:lle 200.724 euron suuruisen vahingon.Käräjäoikeus oli perustanut tuomionsa seikkoihin, joihin B ei ollut vedonnut vastustamisensa tueksi. B ei ollut vedonnut siihen, että A ei olisi saanut urakkasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tapahtuneen oman pääoman menettämisen seurauksena pidättäytyä maksuista ennen kuin urakkasuoritus vastasi suoritettuja maksuja tai purkaa urakkasopimusta eikä siihen, että A ei olisi saanut tietoa oman pääoman menettämisestä rekisteri-ilmoituksen perusteella. Sen sijaan toisin kuin käräjäoikeus on lausunut, A oli kanteen 10.5.2011 perusteluissa esittänyt väitteen oikeudestaan pidättäytyä maksuista tai purkaa urakkasopimus oman pääoman menettämisen seurauksena. B oli myöntänyt oman pääoman olleen negatiivinen 31.12.2009 päättyneellä tilikaudella, mutta vedonnut siihen, ettei hän ollut voinut huomata sitä ennen tilinpäätöksen valmistumista 17.6.2010, minkä jälkeen A ei ollut enää maksanut Y:lle, vaan suorassa sopimussuhteessa olleille F GmbH:lle ja V Oy:lle ja siitä syystä syy-yhteys B:n laiminlyönnin ja vahingon välillä puuttui.

Hovioikeuden perusteluja

Kysymyksenasettelu sekä sovellettavat säännökset ja muut oikeusohjeet

A on tehnyt 13.10.2008 Y Oy Ltd:n (Y) kanssa sopimuksen hirsitalon rakentamisesta 328.000 euron urakkahintaan. A on maksanut urakkasopimuksen piiriin kuulunteista töistä Y:lle ja kahdelle muulle yhtiölle yhteensä 362.200 euroa sekä lisäksi erikseen tilaamistaan lisätöistä 142.468,34 euroa.

Y Oy on asetettu konkurssiin 13.10.2010. B on ollut Y:n hallituksen ainoa varsinainen jäsen.

A (sittemmin A:n kuolinpesä) on väittänyt, että Y:n oma pääoma oli muuttunut negatiiviseksi jo ennen edellä mainitun urakkasopimuksen solmimista. B ei kuitenkaan ollut tehnyt oman pääoman negatiivisuudesta ilmoitusta kaupparekisteriin eikä A ollut siitä muutoinkaan tietoinen. A:n mukaan hän olisi oman pääoman negatiivisuudesta tietoisena purkanut urakkasopimuksen tai ainakin pidättäytynyt ennakkomaksuista. A on vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan hänelle vahingon, joka hänelle oli aiheutunut B:n laiminlyönnistä tehdä kaupparekisteriin merkintä oman pääoman menettämisestä.

Osakeyhtiön hallitukselle kuuluvasta velvollisuudesta tilanteessa, jossa yhtiön oman pääoma on negatiivinen, säädetään osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n 1 momentissa. Sen mukaan yhtiön hallituksen on, jos se havaitsee, että yhtiön oma pääoma on negatiivinen, viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus. Hallituksen jäsenen vahingonkorvausvelvollisuudesta säädetään osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:n 2 momentissa. Sen mukaan hallituksen jäsenen, hallintoneuvoston jäsenen ja toimitusjohtajan on korvattava vahinko, jonka hän on tehtävässään muuten tätä lakia tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle. Pykälän 3 momentin mukaan vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti.

Osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:ää koskevien esitöiden (HE 109/2005 vp) mukaan säännöksen vastaisen menettelyn seuraamukset ratkaistaan osakeyhtiölain vahingonkorvausta koskevien periaatteiden mukaan. Vahingonkorvauksen tuomitsemisen edellytyksenä on vahingon aiheutumisen lisäksi syy-yhteyden osoittaminen yhtiön johdon lainvastaisen menettelyn ja aiheutuneen vahingon välillä. Yhtiön hallitus voi havaita oman pääoman menettämisen joko tilinpäätöstä laatiessaan tai yhtiön toiminnan aikana esimerkiksi tavanomaisesta talousraportoinnista. Oman pääoman menettämistä koskevan ilmoituksen tarkoitus on julkistaa erityisesti yhtiön sidosryhmille yhtiön taloudellinen tilanne.

A on edellä todetusti väittänyt, että siinä tapauksessa, että hän olisi ollut tietoinen oman pääoman menettämisestä, hän olisi kieltäytynyt urakkahinnan maksamisesta ennakkosuorituksina tai purkanut urakkasopimuksen. Oikeudesta pidättyä täyttämästä sopimusta tai purkaa sopimus toisen sopijapuolen ennakoidun sopimusrikkomuksen johdosta säädetään kauppalaissa. Kauppalain 61 §:n 1 momentin mukaan jos sopijapuolen toiminta tai hänen taloudelliset olonsa osoittautuvat kaupanteon jälkeen sellaisiksi, että on painavia syitä olettaa hänen sopimusvelvoitteidensa jäävän olennaisilta osin täyttämättä, vastapuoli saa omalta osaltaan keskeyttää sopimuksen täyttämisen ja pidättyä suorituksestaan. Kauppalain 62 §:n mukaan jos on käynyt selväksi, että kaupan purkamiseen oikeuttava sopimusrikkomus tulee tapahtumaan, sopijapuoli saa purkaa kaupan jo ennen kuin sopimuksen täyttämisen aika on käsillä. Kaupan purku jää kuitenkin vaille vaikutusta, jos vastapuoli heti asettaa hyväksyttävän vakuuden sopimuksen täyttämisestä.

Oman pääoman menettäminen ja sen havaitseminen

Asiassa on ratkaistava ensinnä se, milloin Y:n oma pääoma on muuttunut negatiiviseksi ja milloin B on tämän havainnut.

Tasekirjan mukaan Y:n oma pääoma on ollut 12.107,04 euroa positiivinen tilikauden 2008 päättyessä 31.12.2008. Hovioikeus katsoo selvitetyksi, että tase 31.12.2008 antaa väärän kuvan yhtiön oman pääoman tilanteesta. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että A:n tositepäiväkirjan mukaan 21.10.2008 Y:lle maksama 150.000 euroa on kirjattu yhtiön kirjanpitoon arvonlisäverollisena myyntinä, jolloin sen vaikutus yhtiön tulokseen on ollut 122.950 euroa. Asiassa on kuitenkin riidatonta, että Y oli aloittanut A:n kohteen rakennustyöt vasta vuonna 2009, joten A:n maksama ennakkomaksu ei ole vastannut rakennushankkeeseen tehdyn työn määrää, eikä maksua olisi siten tullut kirjata tuloksi yhtiön kirjanpitoon vuodelle 2008. Tämän lisäksi tositepäiväkirjasta ilmenee, että toisesta keskeneräisestä rakennushankkeesta on tehty 40.000 euron varastokirjaus, joka ilmenee yhtiön taseesta vaihto-omaisuutena, eikä tälle kirjaukselle ole osoitettu olleen kirjanpitolain mukaista perustetta. Näin ollen Y:n oma pääoma on tosiasiassa ollut tilikauden 1.1. 31.12.2008 päättyessä 150.842,96 euroa negatiivinen.

Tasekirjasta ilmenee, että Y:n oma pääoma oli ollut 12.540,07 euroa edellisen tilikauden päättyessä 31.12.2007. Todistaja L on kertonut, että hänen laskelmiensa mukaan yhtiön toiminnan tappiollisuuden vuoksi oma pääoma oli muuttunut negatiiviseksi viimeistään toukokuussa 2008, jonka lopussa oma pääoma oli ollut 8.400 euroa negatiivinen. Heinäkuussa 2008 yhtiön oma pääoma oli ollut 94.054 euroa negatiivinen ja syyskuussa 2008 puolestaan 36.493 euroa negatiivinen. Oma pääoman negatiivisuus oli syyskuussa pienentynyt sen vuoksi, että ennakkomaksuja oli kirjattu yhtiön tuloksi elokuussa 2008. Hovioikeus katsoo ottaen huomioon Y:n oman pääoman suuruuden vuoden 2007 lopussa sekä todistaja L:n kertomuksesta ilmenevät seikat, että Y:n oma pääoma oli muuttunut negatiiviseksi toukokuussa 2008.

B on väittänyt, että hän oli havainnut oman pääoman negatiivisuuden vasta, kun vuoden 2009 tilinpäätös oli laadittu kesäkuussa 2010. B on kertonut, että hän oli arvioinut Y:n taloudellisen tilanteen positiiviseksi vuonna 2008, eikä hän muistanut oliko yhtiön oma pääoma ollut negatiivinen lokakuussa 2008. Yhtiöllä oli ollut vuonna 2008 käynnissä viisi rakennushanketta ja riittävästi rahavaroja käytössään. B oli toimittanut yhtiön asiakirjat kuukausittain kirjanpitäjälle, mutta ei muistanut kuinka usein yhtiön tilasta oli raportoitu hänelle. Hän ei ollut antanut kirjanpitäjälle mitään ohjeita kirjanpidon laatimista varten.

Hovioikeus toteaa, että B:llä on ollut Y:n hallituksen ainoana jäsenenä yleinen ja jatkuva velvollisuus seurata yhtiön taloudellisen tilanteen kehittymistä. B:n kertoman perusteella on ilmeistä, että hänen oma käsityksensä yhtiön taloudellisesta tilanteesta oli perustunut siihen, että yhtiöllä oli ollut käytettävissään varoja juoksevien menojensa hoitamiseen. Tämä on kuitenkin perustunut pääasiassa yhtiön saamiin huomattaviin ennakkomaksuihin. B:n on täytynyt tulla tietoiseksi oman pääoman suuruudesta vuoden 2007 tilikauden päättyessä viimeistään tilinpäätöstä laadittaessa. Koska oma pääoma on ollut tilikauden 2007 lopussa vain 12.540,07 euroa, yhtiöllä on ollut B:nkin kertoman mukaan vain viisi rakennushanketta ja sen toiminta on tosiasiassa ollut ollut tappiollista, hovioikeus katsoo, että B:n on täytynyt havaita oman pääoman negatiivisuus viimeistään kesällä 2008 eli ennen urakkasopimuksen tekemistä 13.10.2008.

Onko B:n menettelystä aiheutunut vahinkoa ja onko hän toiminut huolellisesti?

B on laiminlyönyt osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n 1 momentin mukaisen velvollisuutensa tehdä rekisteri-ilmoitus oman pääoman menettämisestä. Vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää syy-yhteyttä B:n osakeyhtiölain vastaisen menettelyn ja A:lle aiheutuneen vahingon välillä. Vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää siten sitä, että A:lle urakkasopimuksen laiminlyönnistä aiheutunut vahinko olisi jäänyt ainakin toteutunutta pienemmäksi, jos B olisi tehnyt rekisteri-ilmoituksen.

Käräjäoikeus on tuomionsa perusteluissa todennut, ettei A ollut edes väittänyt, että hänellä olisi ollut oikeus purkaa urakkasopimus Y:n taloudellisen tilanteen perusteella. A on kuitenkin kanteensa 10.5.2011 perusteissa väittänyt, että B:n laiminlyötyä rekisteri-ilmoituksen tekemisen, hän ei ollut saanut tietoa yhtiön oman pääoman menettämisestä, ja mikäli rekisteri-ilmoitus olisi tehty asianmukaisesti, hän olisi purkanut sopimuksen tai ainakin suorittanut maksuja tehdyn työn mukaisesti. A on myös haastehakemuksen täydennyksessä nimenomaisesti vedonnut siihen, että hänellä olisi ennakoidun sopimusrikkomuksen vuoksi ollut oikeus pidättyä omasta suorituksestaan, purkaa sopimus tai vaatia turvaava vakuus omalle suoritukselleen. Hovioikeus toteaa, että vaikka edellä mainittuja seikkoja ei ollut kirjattu käräjäoikeuden yhteenvetoon, ei A ollut nimenomaisesti luopunut näistä väitteistään. Näin ollen A:n kuolinpesä on voinut vedota näihin seikkoihin myös hovioikeudessa.

Arvioitaessa sitä, onko A:lle aiheutunut vahinkoa siitä, ettei hän ollut pidättäytynyt ennakkosuorituksista tai purkanut sopimusta, koska ei ollut tiennyt Y:n oman pääoman menettämisestä, hovioikeus toteaa seuraavan. A on väittänyt maksaneensa rakennustöiden tekemisestä Y:lle sekä B:n pyynnöstä Y:n aliurakoitsijoille Finn-Villa GmbH:lle ja V Oy:lle urakkasopimukseen perustuen ja lisätöistä yhteensä 504.668,34 euroa. Hän on kertonut tehneensä maksusuoritukset ennakkoon, koska hän oli luottanut Y:n vakavaraisuuteen ja kykyyn huolehtia velvoitteistaan. Y:n ajauduttua konkurssiin rakennustyöt olivat kuitenkin jääneet keskeneräisiksi ja A:n mukaan töiden loppuunsaattamisesta oli aiheutunut hänelle vahinkona vaaditut 200.724 euroa. Jos hän olisi tiennyt oman pääoman menettämisestä keväällä 2009, hän ei olisi enää maksanut Y:lle ennakkoon, vaan vasta jälkikäteen tehdyn työn mukaan taikka olisi purkanut sopimuksen. Hänellä ei ollut ollut sopimuksia F GmbH:n ja V Oy:n kanssa ja hän oli maksanut näille yhtiöille B:n pyynnöstä.

B on väittänyt, että rakennustyöt olivat tulleet valmiiksi ennen Y:n konkurssia 13.10.2010 eikä hän ollut vastuussa F GmbH:lle ja V Oy:lle suoritetuista maksuista.

Todistaja K on kertonut käyneensä rakennuskohteessa ensimmäisen kerran 21.12.2010. Rakennus ei tuolloin ollut valmis, sillä muun muassa sähkö- ja lvi-asennuksia, lattiaa, ulkoportaita, autotallia, pihatöitä ja katon varustelua ei ollut tehty loppuun. Hovioikeus katsoo asiassa erityisesti A:n ja K:n kertomuksilla sekä rakennuskohteesta esitettyjen valokuvien perusteella selvitetyksi, että rakennustyöt eivät olleet B:n väittämällä tavalla valmistuneet ennen Y:n konkurssia vaan olivat jääneet keskeneräisiksi.

B:n laiminlyönnin ja A:lle aiheutuneen vahingon välillä ei kuitenkaan voi olla syy-yhteyttä, jos A ei olisi saanut tietoa oman pääoman menettämistä koskevasta kaupparekisterimerkinnästä, vaikka B olisi tehnyt siitä ilmoituksen.

A on kertonut käräjäoikeudessa tallennetussa kuulustelussaan selvittäneensä Y:n tiedot kaupparekisteristä ennen sopimuksen tekemistä Y:n kanssa ja katsoneensa rekisteritietoja ajoittain sen jälkeenkin. Sen sijaan B:n mukaan A ei ollut ollut kiinnostunut Y:n taloudellisesta tilanteesta, mutta hän oli käynyt rakennustyömaalla seuraamassa työn edistymistä ja maksanut yhtiölle työn edistymisen mukaan.

Hovioikeus pitää tältä osin uskottavana A:n kertomusta. Sen puolesta puhuu ensinnäkin se, että urakkasopimus on ollut taloudellisesti merkittävä hanke ja A on maksanut urakkamaksuja huomattavia määriä ennakkoon, mihin nähden Ailla on ollut aihetta selvittää urakoitsijaa koskevat tiedot. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi kaupparekisteritietojen selvittämistä voidaan pitää ilmeisenä keinona ottaen huomioon myös A:n ammatti asianajajana.

Edellä lausutun perusteella hovioikeus katsoo selvitetyksi, A oli seurannut Y:n kaupparekisteritietoja, mutta ei ollut saanut tietää Y:n oman pääoman menettämisestä, koska B ei ollut tehnyt siitä rekisteri-ilmoitusta. A oli Y:n taloudellisesta tilanteesta tietämättömänä maksanut ennakkoon Y:lle ja B:n pyynnöstä Y:n aliurakoitsijoille rakennustöiden suorittamisesta loppuun. Hovioikeus pitää jo lähtökohtaisesti ilmeisenä, ettei A olisi tehnyt ennakkomaksusuorituksia, jos hän olisi ollut tietoinen Y:n taloudellisesta tilanteesta. Näin ollen B:n laiminlyönti tehdä rekisteri-ilmoitus on syy-yhteydessä A:lle aiheutuneeseen vahinkoon.

Edellä todetusti jos hallituksen jäsen osakeyhtiölain vastaisella menettelyllään on aiheuttanut vahingon muulle henkilölle, vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti. B ei ole osoittanut menetelleensä huolellisesti.

Edellä lausutuilla perusteilla B:n on korvattava A:lle keskeneräisten rakennustöiden loppuunsaattamista koskeva vahinko, joka on aiheutunut siitä, että B oli laiminlyönyt tehdä Y:n oman pääoman menettämistä koskevan ilmoituksen kaupparekisteriin.

Vahingon määrä

A on vaatinut vahingonkorvauksena kaikkiaan 200.724 euroa. Vahingonkorvauksen määrä on laskettu sen perusteella, paljonko rakennuksen valmiiksi saattaminen on maksanut.

A on tehnyt Y:n kanssa sopimuksen hirsitalon rakentamisesta avaimet käteen -periaatteen mukaisesti urakkahintaan 328.000 euroa. A oli tilannut Y:ltä lisätöinä muun muassa rakennusluvan saunalle, pihatyöt, autotallin, porakaivon ja ulkoterassit. A on maksanut Y:lle, F GmbH:lle ja V Oy:lle urakkasopimukseen perustuen yhteensä 362.200 euroa sekä lisätöistä 142.468,34 euroa, yhteensä 504.668,34 euroa.

Hovioikeus katsoo todistaja K:n arvioimalla tavalla, että jo suoritetulla määrällä 504.668,34 euroa sopimuksen mukainen rakennus lisätöineen olisi pitänyt tulla valmiiksi. Nyt näin ei ole tapahtunut ja korvattavan vahingon määränä voidaan pitää rakennuksen urakkasopimuksen ja sovittujen lisätöiden loppuunsaattamisesta aiheutunutta ylimääräistä kustannusta. A:lla on näyttövelvollisuus vahingon määrästä ja siitä, että hänen vaatimuksensa vastaa suoritusta, jonka tekemisestä hän on sopinut Y:n kanssa.

A on väittänyt rakennustöiden loppuunsaattaminen maksaneen 200.724 euroa ja esittänyt kustannuksista tositteita. Hän ei ole kuitenkaan eritellyt tarkemmin, mitä rakennustöitä loppuunsaattamisen yhteydessä oli tehty. Todistaja K on laatinut rakennustöiden loppuunsaattamisesta kustannusarvion, jonka mukaan loppuunsaattamiskustannusten määrä olisi 187.000 euroa. K:lla ei ollut kustannusarviota laatiessaan ollut käytettävissään urakkasopimusta ja hän on kustannusarviossaan käyttänyt rakennustöistä osin eri nimikkeitä kuin urakkasopimuksessa on käytetty. K:n arvion mukaan kyseisen hirsitalon rakentamiskustannukset olisivat 350.000 euroa. Hän on laskenut kustannusarviossa työn hinnaksi 30 euroa tunnilta. Takan kustannusta ei ollut laskettu arvioon mukaan. K ei ole myöskään ottanut huomioon parven rakentamisen osuutta kustannusarviossaan. Hovioikeus katsoo, että K:n tekemä arvio voidaan ottaa vahingonkorvauksen suuruutta arvioitaessa lähtökohdaksi. K:n kustannusarviosta tulee kuitenkin ensin vähentää sellaiset kustannusarvioon sisältyvät rakennustyöt, joiden tekemisestä ei ollut sovittu urakkasopimuksessa tai muutoin lisätöinä.

Urakkasopimuksen liitteessä 1 on eritelty tarkemmin mitä materiaaleja rakennustyössä tuli käyttää ja todettu, että saunan kiuas, kaivo, viemäri, sadevesiviemäri, tie rakennuspaikalle, räjäytystyöt, tontin tasaus, takka, savupiippu, kiinteät kalusteet ja kodinkoneet, rakennusjätteen vienti pois tontilta, loppusiivous, maisemointityöt ja muu pihavarustus eivät kuuluneet avaimet käteen -toimitukseen. A on kertonut, että muun muassa keittiön rakentaminen ei ollut kuulunut urakkasopimukseen, eikä siitä ole väitettykään sovitun erikseen. K:n tekemästä kustannusarviosta on keittiön lisäksi samasta syystä vähennettävä pintavesikourut, alustatilan puhdistus, pysäköintipaikkojen teko, purkujätteen poisvienti, salaojat ja salaojakaivot, puut ja pensaat, ulkovarusteet, loppusiivous, sähkökiuas ja pesutilojen kiinteät kalusteet, joiden osuus kustannusarviossa on yhteensä noin 24.000 euroa.

B ei ole kiistänyt, etteikö lisätöinä ollut sovittu pihatöiden, autotallin, porakaivon ja ulkoterassin rakentamisesta. Hovioikeus katsoo, että B on vastuussa näiden töiden loppuunsaattamiskustannuksista. A on väittänyt, että parven rakentaminen oli kuulunut urakkasopimukseen. B:n mukaan parven rakentamiselle ei ollut ollut rakennuslupaa. Urakkasopimuksen mukaan rakennus on kuitenkin kaksikerroksinen, eikä siitä muutoinkaan ilmene, että parven rakentaminen ei olisi ollut osa sopimusta. Hovioikeus katsoo, että parven rakentaminen on kuulunut urakkasopimukseen.

Todistaja K:n laatimasta kustannusarviosta ilmenee, mitä toimenpiteitä rakennuksen loppuunsaattaminen edellyttää. Kustannusarviosta puuttuu parvitilan rakentamisen kustannukset, joiden osuus 10.000 euroa tulee lisätä arvioon. Kustannusarvio sisältää kuitenkin myös sellaisia toimenpiteitä, joita ei ole sisältynyt alkuperäiseen urakkasopimukseen tai tilattuihin lisätöihin. Nämä kustannukset on vähennettävä korvattavan vahingon määrästä ja enemmän selvityksen puuttuessa hovioikeus arvioi vähennettävien kustannusten määräksi noin 25.000 euroa. Hovioikeus arvioi korvattavan vahingon määräksi 175.000 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

B on hävinnyt asian. A on voittanut asian vahingonkorvausvaatimuksen perusteen osalta ja A:n vaatimuksen määrän hyväksymättä jäänyt osuus on koskenut vain harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole ollut sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään. B on siten oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n, 3 §:n ja 16 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan kokonaisuudessaan A:n ja tämän kuolinpesän oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. B:llä ei ole ollut huomautettavaa oikeudenkäyntikulujen määrästä.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan.

Käräjäoikeuden 21.5.2012 antamaa yksipuolista tuomiota nro 12/27726 muutetaan siten, että B velvoitetaan suorittamaan A:n kuolinpesälle vahingonkorvauksena 200.724 euron sijasta 175.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2011 lukien. Vahingonkorvauksen määrästä tulee vähentää A:n kuolinpesälle Y Oy Ltd:n konkurssissa mahdollisesti maksettava jako-osuus.

B velvoitetaan suorittamaan A:n kuolinpesälle korvaukseksi oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluista käräjäoikeudessa 38.315,39 euroa ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 8.777,33 euroa. Korvauksille on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

B:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hovioikeudessa hylätään.
 

  • Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 12.5.2017.

Kirjoita Edilexiin

Lakikirjat       Lakikirjat

www.lakikirja.com

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)