Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.

13.3.2017 11.45 KTT Marika Salo: Mermaidin jälkeen - uudella MiFID II -sääntelyllä kohti ymmärrettävämpiä sijoitustuotteita ja parempia sijoituspäätöksiä?

KTT Marika Salo: Mermaidin jälkeen - uudella MiFID II -sääntelyllä kohti ymmärrettävämpiä sijoitustuotteita ja parempia sijoituspäätöksiä?

Finanssikriisi ja siitä johtuneet sijoitusten arvonalentumiset aiheuttivat ratkaisuruuhkan Arvopaperilautakunnassa muutamia vuosia sitten. Yleisiin tuomioistuimiinkin saapui käsiteltäväksi sijoittajien ja sijoituspalveluntarjoajien välisiä erimielisyyksiä. Usein nämä tapaukset liittyivät rakenteeltaan monimutkaisiin sijoitustuotteisiin, jollainen oli esimerkiksi Suomessa ei-ammattimaisillekin sijoittajille myyty Mermaid-niminen CDO-joukkovelkakirjalaina. Sijoittajat jäivät Mermaid-ratkaisuissa pääosin ilman korvauksia. Osin tappioiden katsottiin aiheutuneen ennakoimattoman rajusta finanssikriisistä. Mermaid ja muut finanssikriisin myötä sukeltaneet sijoitustuotteet saivat kuitenkin havahtumaan yhä monimutkaisempiin tuotteisiin liittyviin riskeihin. Sijoittajat eivät mitä ilmeisimmin ymmärtäneet mitä ostivat, mutta ymmärsivätkö edes myyjät aina mitä myivät? Asiaa pohtii KTT, Vaasan yliopiston opettaja Marika Salo Edilexin Vierashuoneessa.

Mediassa on sittemmin keskusteltu paljon erityisesti iäkkäille ihmisille toisinaan jopa aggressiivisesti annetusta sijoitusneuvonnasta. Etenkin monimutkaisten tuotteiden tarjoaminen iäkkäille ihmisille on herättänyt huolta. Helsingin Sanomat (HS 2.6.2015) uutisoi vuoden 2015 kesällä 92-vuotiaalle aiheutuneen merkittävät veroseuraamukset, kun hän oli saamansa sijoitusneuvon mukaisesti realisoinut osan suurta osakesalkkuaan ja uudelleensijoittanut varat pankille paremmin tuottavaan kapitalisaatiosopimukseen. Asiakas ei kertomansa mukaan edes muistanut myyneensä osakkeitaan. Uutinen kirvoitti runsaasti keskustelua sijoitusneuvonnan asianmukaisuudesta.

Finanssivalvonta puuttui ankarasti iäkkäiden saamaan sijoitusneuvontaan

Finanssivalvontakin tarttui vastikään ankarasti iäkkäille ihmisille tarjottuun sijoitusneuvontaan. Fiva antoi 7.3.2017 peräti neljälle sijoituspalveluita tarjoavalle yritykselle julkisen varoituksen ja määräsi samalla seuraamusmaksun. Fiva oli syksyn 2015 ja talven 2015-2016 aikana – eli edellä käsitellyn sijoitusneuvonnan saaman negatiivisen mediahuomion jälkeen - tehnyt kyseisissä yrityksissä tarkastuksen, jossa selvitettiin sijoitusneuvontaan kuuluvan selonottovelvollisuuden noudattamista pääosin yli 70-vuotiaiden ei-ammattimaisten asiakkaiden joukossa. Selonottovelvollisuuden toteuttamisessa havaittiin puutteita, mikä vaikutti mahdollisuuteen antaa asiakkaille soveltuvia neuvoja. Neuvojen soveltuvuuden varmistamisessa olisi Fivan mukaan tullut toimia erityisen huolellisesti, koska kyse oli iäkkäistä asiakkaista, joille tarjottiin monimutkaisia sijoitustuotteita. Puutteita oli muun muassa asiakkaan sijoitushorisontin – miten kauan asiakas voi pitää sijoitusta - selvittämisessä, joka olisi ollut keskeinen tieto suositeltaessa epälikvidejä tuotteita. Etenkin, kun osa tuotteista erääntyi vasta 6–7 vuoden päästä. Finanssivalvonta kiinnitti huomiota myös sijoitusten vaihto- ja myyntitilanteisiin. Soveltuvuuden arviointi myyntisuosituksia annettaessa oli toisinaan laiminlyöty, vaikka sijoitusneuvonnan velvoitteet koskevat niin osto-, myynti- kuin pitosuosituksiakin. Sijoitusneuvonnan dokumentoinnissa havaittiin niin ikään puutteita, mikä vaikeuttaa mahdollisuuksia havaita velvollisuuksien laiminlyöntejä sijoitusneuvonnassa ja kasvattaa siten väärinmyyntiriskiä.

Fivan tuoreet päätökset osoittavat, että sijoitusneuvonnan velvoitteiden laiminlyönti saattaa tulla sijoituspalveluyrityksille kalliiksi. Määrätyistä seuraamusmaksuista suurin oli miljoona euroa – välillisistä kustannuksista, kuten yrityksen imagon kärsimistä kolhuista, puhumattakaan. Finanssialalla luottamus markkinoihin ja asianmukaiseen toimintaan on ensiarvoisen tärkeää.

Luottamus kärsi kolhuja jo finanssikriisissä, mikä antoi aihetta tarkistaa alan sääntelyä. Myös sijoitusneuvontaa koskeva MiFID-sääntely (Markets in Financial Instruments Directive) uudistettiin ja MiFID II tulee – annetun vuoden lisäajan myötä – sovellettavaksi vuoden 2018 alusta. Sijoittajansuojaa pyritään parantamaan muun muassa tiukentamalla sijoitusneuvojien velvollisuuksia sekä säätämällä sijoitusneuvojien pätevyydestä ja tuotehallintavelvoitteista. Myös tuotteiden ymmärtämiseen on uudessa sääntelyssä kiinnitetty huomiota.

Sijoitusneuvojan asema asiantuntijana korostuu

Merkittävänä uutuutena MiFID II -sääntelyssä on sijoitusneuvojille asetetut pätevyysvaatimukset, jotka ovat omiaan korostamaan sijoitusneuvojan asemaa asiantuntijana. MiFID II:n (art. 25 kohta 1) mukaan sijoituspalveluyritysten tulee varmistaa, että sijoitusneuvojilla on tarvittava tietämys ja pätevyys sijoitusneuvontaan liittyvien velvoitteiden täyttämiseksi. Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen, ESMA, on antanut tarkemmat ohjeet tietämyksen ja pätevyyden arviointiin (ESMA /2015/1886). Sijoitusneuvojan tulee tuntea muun muassa kaikkien suosittelemiensa sijoitustuotteiden pääpiirteet, riskit, ominaisuudet ja kokonaiskulut, liiketoimesta aiheutuvat yleiset veroseuraamukset mukaan lukien. Sijoitusneuvojien tulee lisäksi ymmärtää rahoitusmarkkinoiden toimintaa ja erilaisten kansallisten ja kansainvälisten tapahtumien vaikutukset suositeltujen tuotteiden arvoon.

ESMA:n ohjeiden mukaan sijoituspalveluyritysten on varmistettava, että sijoitusneuvontaa tarjoavat henkilöstön jäsenet ovat suorittaneet tarkoituksenmukaisen pätevöitymisen ja että heillä on riittävä työkokemus kyseisten palvelujen tarjoamisesta. Asianmukaisen kokemuksen tulisi ohjeiden mukaan olla kokonaiskestoltaan vähintään 6 kuukautta. Suomessa tosin Finanssialan Keskusliitto on suositellut jo usean vuoden ajan auktorisoidun sijoituspalvelututkinnon (APV1) suorittamista kaikille sijoituspalvelutehtävissä työskenteleville.

Uusia keinoja tuotteiden soveltuvuuden turvaamiseksi

Sijoitusneuvojan keskeisimmät velvollisuudet ei-ammattimaisia asiakkaita – joita kutsutaan uudessa sääntelyssä yksityisasiakkaiksi – kohtaan voidaan tiivistää know your customer -periaatteen mukaiseen selonottovelvollisuuteen, soveltuvuusarviointiin sekä tiedonantovelvollisuuteen. Finanssivalvonnan edellä mainituissa päätöksissä perehdyttiin erityisesti selonottovelvollisuuteen, jonka pohjalta neuvojen soveltuvuutta asiakkaalle voidaan arvioida. Keskeisiä puutteita liittyi asiakkaan sijoitushorisontin ja sijoitustietämyksen selvittämisen lisäksi asiakkaan ammatin tai aiemman ammatin selvittämiseen. Asiakkaan ammatti ja koulutus ovat tärkeitä tietoja pohdittaessa sitä, miten laajat tiedot asiakkaalla voi rahoitusmarkkinoista ja sijoitustuotteiden arvojen määräytymisestä olla. Esimerkiksi Ahvenanmaan käräjäoikeuden (29.6.2010 10/625) Mermaid-joukkolainaa koskeneessa ratkaisussa asiakkaan tausta yrittäjänä ja ekonomin ja KHT-tilintarkastajan koulutus olivat olennaisia seikkoja arvioitaessa asiakkaan tosiasiallista kykyä ymmärtää tuotteen ominaisuudet.

Fivan päätösten perusteella ongelmia on liittynyt myös sijoitusten vaihtamista koskeviin neuvoihin. Yhdessä yrityksessä vaihtotoimeksiantoihin liittyi myös merkittäviä eturistiriitoja. Pääosalle tarkastuksen otoksessa olleista asiakkaista oli kyseisessä yrityksessä suositeltu koko aiemman sijoitusvarallisuuden myyntiä ja uudelleensijoittamista samaan konserniin kuuluvien rahastoyhtiön ja henkivakuutusyhtiön tuotteisiin. Uudessa sääntelyssä (MiFID II:een liittyvä komission delegoitu asetus C(2016) 2398 art. 54 kohta 11)  on kiinnitetty huomiota sijoitusten vaihtoa koskevien suositusten soveltuvuuteen. Kun suositellaan aiemman sijoituksen myyntiä ja uuden sijoituksen ostamista, tulee sijoitusneuvojan kerätä tarvittavat tiedot asiakkaan nykyisistä sijoituksista ja suositelluista uusista sijoituksista sekä analysoida vaihdon kulut ja hyödyt. Vaihdosta asiakkaalle koituvien hyötyjen tulee olla kuluja suuremmat.

Fivan havaitsemat puutteet sijoitusneuvonnan dokumentoinnissa koskivat muun muassa tietoja neuvojen soveltuvuuden perusteluista. MiFID II:ssa sijoitusneuvonnan dokumentointiin on kiinnitetty erityistä huomiota. MiFID II:n myötä asiakkaalle on annettava soveltuvuutta koskeva lausunto, josta käy ilmi muun muassa se, miten annettu neuvo soveltuu asiakkaalle (art. 25 kohta 6). Lisäksi asiakkaan kanssa käydyt keskustelut tulee tallentaa.

Tuotteiden soveltuvuuteen on uudessa sääntelyssä kiinnitetty huomiota myös ryhmätasolla. Jo tuotteiden suunnitteluvaiheessa tulee MiFID II:n (art. 16 kohta 3) mukaan yksilöidä tuotteiden kohdemarkkina ja huomioida siihen kuuluvien asiakkaiden tarpeet. Tuotteiden jakelu tulee suunnata tälle kohdemarkkinalle. Sääntelyn tavoitteena on varmistaa, ettei erityisesti yksityisasiakkaille tarjottaisi heille soveltumattomia tuotteita.

Tiedonantovelvollisuudet ja ymmärrettävä informaatio

Tiedonantovelvollisuuksien kautta sijoittajille pyritään turvaamaan riittävä informaatio sijoituspäätöksentekoa varten. Nykyisen sijoituspalvelulain (14.12.2012/747) mukaan ei-ammattimaiselle asiakkaalle on annettava hyvissä ajoin sopimuksen ehdot sekä riittävät tiedot sijoituspalveluyrityksestä ja tarjottavasta palvelusta. MiFID II laajentaa tiedonantovelvollisuutta erityisesti neuvonnan taustalla oleviin motiiveihin, lähtökohtiin ja eturistiriitoihin liittyen. Asiakkaalle on annettava siis aiempaa huomattavasti enemmän tietoa varsinaisesta sijoitusneuvontaprosessista. Lisääntyvä informaatio ei kuitenkaan ole itseisarvo – sijoittajan voi olla vaikea tunnistaa informaatiotulvasta päätöksentekonsa kannalta olennaisimmat asiat.

Fivan päätöksissä tuli esiin, että asiakkaille tarjottujen strukturoitujen sijoitustuotteiden esitteet olivat olleet usein usean sadan sivun mittaisia, vain englanninkielisiä ja saatavilla ainoastaan verkkosivuilla. Tällaisten esitteiden voinee todeta vain harvoin – jos koskaan - tulevan luetuiksi ja niiden informaatioarvo sijoittajille jää siksi olemattomaksi. MiFID II:n (24 art. kohta 5) mukaan sijoittajille tulisikin antaa tiedot siten, että he voivat ”kohtuullisesti ymmärtää” tarjottavan palvelun tai tuotteen luonteen ja riskit ja tehdä siten perusteltuja sijoituspäätöksiä. Informaation ymmärrettävyys edellyttää, että tiedot ovat riittävän helppolukuisessa ja -tajuisessa muodossa.

Sijoittajan asema neuvojen vastaanottajana

Vaikka uuden sääntelyn tavoitteena on vahvistaa sijoittajansuojaa, on sijoittajallakin edelleen omat velvollisuutensa. Sijoittajan tulee lähtökohtaisesti muun muassa tutustua hänelle annettuun materiaaliin. Lehman Brothersin liikkeeseen laskemaa pääomaturvattua obligaatiota koskeneessa ratkaisussa KKO 2015:93 todettiin, että sijoittajan tulee menetellä asianmukaisella huolellisuudella ja että sijoittajan voidaan yleensä edellyttää ymmärtävän velkakirjaluonteiseen sijoittamiseen liittyvän velallisen maksukyvyttömyysriskin. Epäselvää ei korkeimman oikeuden mukaan voi olla sekään, että sijoittamiseen yleisesti liittyy riskejä.

Mitä kokeneempi sijoittaja on kyseessä, sitä enemmän aktiivisuutta häneltä itseltään voidaan edellyttää esimerkiksi tarkentavien kysymysten esittämisessä sijoitusneuvojalle. Sijoittajan tulee myös itse seurata sijoitustensa arvon kehittymistä, sillä sijoitusneuvojalla ei ole lähtökohtaista velvollisuutta varoittaa asiakasta sijoitusten arvon laskusta. Sijoittaja vastaa viime kädessä myös sijoituspäätöstensä seurauksista. Sijoitusneuvoja ei tee päätöksiä asiakkaan puolesta – hänen tehtävänään on ennemminkin ohjata sijoittajan päätöksentekoa.

Marika Salo
KTT, yliopisto-opettaja (Vaasan yliopisto)
Työskennellyt myös sijoitusneuvojana ja kirjoittanut kirjan Sijoittamisen ohjaaminen

Lue myös Edilex-uutinen


Kirjoita Edilexiin

Lakikirjat       Lakikirjat

www.lakikirja.com

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)