Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.

12.1.2017 11.34 Elisa Aukeela ja Katriina Pankakoski: Uudet siirtohinnoittelun dokumentointia ja maakohtaista raportointia koskevat kansalliset säännökset tulivat voimaan vuoden 2017 alusta

Elisa Aukeela ja Katriina Pankakoski: Uudet siirtohinnoittelun dokumentointia ja maakohtaista raportointia koskevat kansalliset säännökset tulivat voimaan vuoden 2017 alusta

Uusien kansallisten siirtohinnoitteludokumentointia ja maakohtaista raportointia koskevien säännösten taustalla on kansainvälisesti keskustelua herättäneen OECD:n BEPS-hankkeen (Base Erosion and Profit Shifting, BEPS) tavoite estää veropohjan rapautumista sekä kansainvälisten verosäännösten vastaista voitonsiirtoa. Verovelvollisten on laadittava uudenlainen kolmiosainen siirtohinnoitteludokumentointi vuoden 2017 alusta voimaan tulevien säännösten mukaisesti. Edilexissä julkaistussa artikkelissa tarkastellaan siirtohinnoitteludokumentointia ja maakohtaista raportointia koskevien säännösten asettamia sisältövaatimuksia velvollisen laatimalle dokumentoinnille sekä sitä, mikä vaikutus dokumentointia koskevilla säännöksillä on VML 31 §:ssä ilmaistun markkinaehtoperiaatteen tulkintaan.

Kansainvälistä yritysverotusta koskevat kysymykset ovat viime vuosina yleistyneet yhteiskunnallisessa keskustelussa. Osansa vilkkaasta keskustelusta on saanut myös yritysten siirtohinnoittelukysymykset. Siirtohinnoittelussa on kyse konsernin sisäisten liiketoimien hinnoittelun markkinaehtoisuudesta. Markkinaehtoperiaatteen mukaan arvioitavia liiketoimia ovat esimerkiksi tavaroiden ja palveluiden kauppa, korvaukset aineettomien oikeuksien, kuten tavaramerkkien, hyödyntämisestä sekä sisäiset rahoitusjärjestelyt. Myös liiketoimintamallin muutokset ja yritysjärjestelyt kuuluvat siirtohinnoittelun piiriin.

Konsernin sisäisiä liiketoimia koskeva siirtohinnoitteludokumentointi on osa markkinaehtoisuuden osoittamista. Siirtohinnoitteludokumentointi on verovelvollisen laatima selvitys verovuoden aikana etuyhteydessä tekemistään liiketoimista. Dokumentointia ei edellytetä laissa määritellyiltä pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä. Suomessa oli verovuonna 2014 noin 2 100 verovelvollista, jotka oman ilmoituksensa mukaan olivat velvollisia laatimaan siirtohinnoitteludokumentoinnin (HE 142/2016 vp.).

Siirtohinnoitteludokumentoinnin tarkoituksena on osoittaa, että konsernin sisäisten liiketoimien hinnoittelussa noudatetaan markkinaehtoperiaatetta, joka on ilmaistu kansallisesti verotusmenettelystä annetun lain (18.12.1995/1558, verotusmenettelylaki, VML) 31 §:ssä. Kansallisen lainsäädännön ohella markkinaehtoperiaate on ilmaistu OECD:n ja YK:n malliverosopimuksen 9 artiklassa sekä valtioiden välisten verosopimusten 9 artiklassa. Markkinaehtoperiaatteessa on verotusmenettelylain 31 §:n mukaan kyse etuyhteysosapuolten noudattamasta hinnoittelutasosta sekä liiketoimissa sovituista tai määrätyistä ehdoista, joita voidaan oikaista lisäämällä yrityksen verotettavaan tuloon hinnoittelun poikkeavuudesta johtuva osuus.

Kansainvälisesti keskustelua herättäneen OECD:n BEPS-hankkeen (Base Erosion and Profit Shifting, BEPS) tavoitteeksi asetettiin luoda sellaiset kansainväliset verosäännökset, joiden avulla pystytään estämään veropohjan rapautuminen sekä kansainvälisten verosäännösten vastainen voitonsiirto. Hanke saatiin päätökseen siirtohinnoittelua koskevien toimenpiteiden osalta lokakuussa 2015, jolloin OECD/G20-valtiot julkaisivat lopulliset BEPS-raportit. Markkinaehtoperiaatteen sisältöä koskevissa kysymyksissä OECD:n antamat ohjeistukset ovat merkittävässä asemassa myös Suomessa. Tulevaisuudessa OECD:n antamien ohjeistusten asema vahvistuu, sillä uuden kansallisen lainsäädännön esitöissä (HE 142/2016) viitataan suoraan näiden ohjeiden tulkintavaikutukseen siirtohinnoittelun dokumentointia koskevien säännösten osalta.

Siirtohinnoitteludokumentoinnin sisältöä koskevat uudet verotusmenettelylain säännökset tulivat voimaan vuoden 2017 alusta. Suomen kansallista lainsäädäntöä muutetaan vastaamaan OECD:n kolmiosaista BEPS-dokumentointiohjeistusta. Säännösten tavoitteena on, että dokumentoinnista saadaan mahdollisimman yksityiskohtainen kuva konsernin maailmanlaajuisesta ja paikallisesta tuloa tuottavasta ja arvoa luovasta toiminnasta. BEPS-hankkeen haasteena on kuitenkin säännösten kansallisen toimeenpanon kirjavuus eri maissa.

Kansallisesti siirtohinnoitteludokumentoinnin sisältöä koskeva muutettu säännös (VML 14 b §) tuli voimaan vuoden 2017 alusta ja säännöstä sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2017 toimitettavan verotuksen yhteydessä. Uudistuksen jälkeen verovelvollisten siirtohinnoitteludokumentointi muodostuu kolmesta osasta: master file, local file ja country-by-country report. Uuden maakohtaisen raportin (country-by-country report) osalta säännöstä sovelletaan ensimmäisen kerran 1.1.2016 tai sen jälkeen alkavalta tilikaudelta annettaviin tietoihin.

Olemme tarkastelleet siirtohinnoitteludokumentointia ja maakohtaista raportointia koskevien säännösten mukanaan tuomia muutoksia Edilexissä julkaistussa artikkelissamme ”Siirtohinnoitteludokumentointi ja markkinaehtoperiaatteen tulkinta”. Artikkelissa tarkastellaan siirtohinnoittelun dokumentointia koskevan kansallisen lainsäädännön muutoksia sekä maakohtaista raportointia koskevan EU-direktiivin (2016/881/EU) implementointia kansalliseen lainsäädäntöön. Erityisenä arvioinnin kohteena on dokumentoinnin sisällöllisten velvoitteiden muutokset ja niiden vaikutus kansainvälisen konsernin raportointivaatimuksiin. Artikkeli sisältää myös pohdintoja dokumentoinnin ja maakohtaisen raportin laiminlyöntiä tai puutteellisuutta koskevista veronkorotussäännöksistä.

Artikkelissa tarkastelun kohteena on lisäksi se, miten VML 31§:ssä ilmaistun markkinaehtoperiaatteen tulkintakysymykset liittyvät siirtohinnoitteludokumentoinnin sisältöä koskevaan säännökseen erityisesti hinnoitteluratkaisut huomioiden. Tässä yhteydessä huomio kiinnittyy siihen, miten markkinaehtoperiaatetta voidaan tulkita dokumentointiin sisältyvien etuyhteysliiketoimien osalta. Mielenkiintoinen kysymys liittyy myös siihen, mikä vaikutus OECD:n siirtohinnoitteluohjeilla ja BEPS-raporteilla on kansallisen siirtohinnoittelua koskevan lainsäädännön tulkintaan.

OTM, tohtoriopiskelija Elisa Aukeela ja KTL, tohtoriopiskelija Katriina Pankakoski

Lue myös
Artikkelin kirjoittajat ovat vero-oikeuden tohtoriopiskelijoita, joilla on käytännön kokemusta siirtohinnoittelusta. OTM Elisa Aukeela on tohtoriopiskelijana Helsingin oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja työskentelee Helsingin hallinto-oikeudessa. Aukeela viimeistelee myös kauppatieteellisiä opintojaan Tampereen yliopistossa. KTL Katriina Pankakoski tekee väitöskirjaa Vaasan yliopistossa aiheesta ”Tavaramerkin arvonmääritys siirtohinnoittelussa” sekä työskentelee Konserniverokeskuksessa.

Toimittaja: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)