Avoin
Tätä uutista voi käyttää vapaasti. Muistathan kuitenkin mainita lähteen edilex.fi.

21.12.2016 11.42 Asianajaja, varatuomari Timo Jarmas: Työelämän muutokset ja digitalisaatio – miten nykysääntely vastaa työajan ja työpaikan käsitteissä tapahtuneisiin muutoksiin?

Asianajaja, varatuomari Timo Jarmas: Työelämän muutokset ja digitalisaatio – miten nykysääntely vastaa työajan ja työpaikan käsitteissä tapahtuneisiin muutoksiin?

Viidennettä kertaa järjestetyssä Käräjät-tapahtumassa 28.10.2016 käsiteltiin asiantuntijoiden työn ja ammattiroolin muutosta laajemmin osana muuta yhteiskunnallista murrosta. Tapahtuman Työoikeus-linjaa vetänyt Eversheds Asianajotoimisto Oy:n asianajaja, varatuomari ja osakas Timo Jarmas lähestyi päivän teemaa juridisesta näkökulmasta pohtien muun muassa sitä, miten työaikalainsäädäntömme toimii digitalisaation myötä muuttuneessa työelämässä.

Digitalisaation vaikutus työnteon muotoihin ja mahdollisuuksiin

Sosiaalisessa mediassa, lehtien palstoilla ja poliittisissa puheissa digitalisaatio nousee esiin lähes päivittäin. Mutta mitä digitalisaatiolla oikein tarkoitetaan?

Digitalisaation käsite ei ole yksiselitteinen tai vakiintunut. Osaltaan käsitteen vakiintumattomuutta selittää se, että digitalisaatio prosessina on edelleen kesken. Toisaalta digitalisaation vaikutukset ja ilmenemistavat vaihtelevat suurestikin yhteiskunnan eri osa-alueilla ja digitalisaatiolle on lähes yhtä monta määritelmää kuin on määrittelijöitä. Mikäli digitalisaatiolle halutaan löytää yleistason määritelmä, voidaan sen todeta tarkoittavan esimerkiksi sitä, miten teknologinen kehitys on tuonut digitaalitekniikan osaksi arjen toimintoja.

Digitalisaation vaikutukset näkyvät monin eri tavoin arjessa ja työelämässä. Digitalisaation seurauksena esimerkiksi yhä useammat palvelut ovat saatavilla 24/7 nopeasti, joustavasti ja helposti verkon välityksellä. Lisäksi digitalisaatio on vaikuttanut monella tapaa myös itse työhön ja työn tekemiseen.

Uusien teknologioiden mukanaan tuomat mahdollisuudet ovat johtaneet siihen, että monia rutiininomaisia työtehtäviä on voitu automatisoida ja toisaalta tietotyö eli tiedon käsittelyyn, tuottamiseen ja vastaanottamiseen painottuva työ on yleistynyt. Edelleen etätyön ja mobiilityön edellytykset ovat parantuneet. Myös täysin uusia työn tarjoamisen ja tekemisen muotoja on syntynyt digitaalisille alustoille. Esimerkkinä uusista työnteon muodoista voidaan mainita joukkoistaminen, jossa rajattu työtehtävä tarjotaan verkon kautta suoritettavaksi ulkopuoliselle, ennalta määrittelemättömälle ihmisjoukolle.

Työnteon moninaiset muodot eivät sinänsä ole mikään uusi ilmiö. Digitalisaatio on kuitenkin jossakin määrin muuttanut työn sisältöä ja siinä samassa eri työnteon muotojen käyttöä. Palveluntarjonnan laajentuessa teknisen kehityksen seurauksena myös työsuhteilta edellytetään aiempaa enemmän joustoa, mikä ilmenee esimerkiksi osa-aikaisten, määräaikaisten ja vuokratyöntekijöiden käytön lisääntymisenä. Digitalisaation myötä työnantajan tiloissa työskentelykään ei ole enää välttämättömyys, vaan työtä on mahdollista tehdä joillakin aloilla ajasta ja paikasta riippumatta. Etenkin asiantuntijoiden keskuudessa myös itsensä työllistäminen on helpottunut entisestään digitaalitekniikan kehittyessä. Uusista työnteon muodoista ja mahdollisuuksista huolimatta mitään välimuotoa työsuhteen ja yrittäjyyden välille ei ole muodostunut, vaan työtä tehdään edelleen joko työsuhteessa taikka yrittäjänä.

Miten työaikalaki taipuu työnteon uusiin muotoihin ja valvonnan mahdollisuuksiin?

Voimassa oleva työaikalakimme on säädetty vuonna 1996, mutta sen rakenne ja terminologia perustuvat edelleen vuonna 1944 säädettyyn työaikalakiin, joka luotiin aikanaan vastaamaan hyvin erilaisen työelämän tarpeisiin. Työaikalain iästä ei kuitenkaan voida suoraan tehdä johtopäätöstä siitä, että myös sen soveltaminen olisi vanhaa. Tuomioistuimet tulkitsevatkin työaikalakia nykypäivän olosuhteista käsin antaen työaikalain sanamuodoille digiaikaan sopivia merkityksiä ja soveltamistapoja. Näin ollen ei voida suoraan väittää, että työaikalain ikääntyneisyys estäisi sen soveltumisen työelämän uusiin haasteisiin.

Työaikalain soveltamisala on laaja. Lähtökohtaisesti työaikalakia sovelletaan kaikkeen työsopimuksen tai virkasuhteen perusteella tehtävään työhön riippumatta työnteon muodosta, tavoista ja paikasta. Työn tekeminen esimerkiksi kiinteän työpaikan ulkopuolella ei siis automaattisesti estä työaikalain soveltamista. Työaikalain ulkopuolelle on kuitenkin poikkeuksellisesti jätetty tiettyjä töitä kuten esimerkiksi johtavassa asemassa olevien työ ja työ, jota työntekijä tekee kotonaan tai muutoin sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä. Työaikalain yleisten soveltamisedellytysten täyttyessä työaikalakia voidaankin soveltaa myös digitalisaation myötä yleistyviin työelämän ilmiöihin kuten etätyöhön ja liikkuvaan työhön.

Työajan ja työpaikan käsitteet digiaikana

Työaikalain mukaista työaikaa on lähtökohtaisesti se aika, jonka työntekijä käyttää sopimuksen mukaisten työtehtäviensä suorittamiseen riippumatta siitä, missä työ on tehty. Lisäksi työaikaa on myös se aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Varallaoloaikaa ei sen sijaan katsota työajaksi. Nämä lähtökohdat soveltuvat pääsääntöisesti hyvin myös uusiin työnteon muotoihin.

Matkaan käytetty aika on työaikalaissa jätetty työajan käsitteen ulkopuolelle, ellei matkustaminen ole samalla työsuoritusta tai kiinteä osa sitä. Digitalisaatio ja tekninen kehitys ovat käytännössä mahdollistaneet aiempaa täysipainoisemman työn suorittamisen yhä useammin myös matkustaessa, kun esimerkiksi junassa voi langattomien yhteyksien myötä tehdä sujuvasti monenlaista tietotyötä. Työaikalain esitöiden mukaan esimerkiksi junamatkaan käytettyä aikaa, jolloin tutustutaan tulevassa kokouksessa käsiteltäviin asioihin tai muita tämän kaltaisia työsuorituksia, ei kuitenkaan lueta työaikaan. Myös työneuvosto on lausunnossaan TN 1362-99 katsonut, ettei työasioiden hoitamista puhelimitse matkan aikana voitu pitää työsuorituksena, joka olisi tehnyt matkaan käytetystä ajasta työaikaa. Kun matka-ajan lukeminen työajaksi ratkaistaan työn sisältö ja olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen, tekniikan kehityksen myötä myös matka-aikana tehty työ voisi yhä useammin olla työaikaa.

Työpaikalla tarkoitetaan työaikalain kontekstissa varsinaisen kiinteän työpaikan lisäksi myös muun muassa paikkaa, jossa työnantaja on työnjohto- ja valvontaoikeutensa perusteella määrännyt työntekijän olemaan työn tekemistä varten. Työaikalain näkökulmasta työpaikalla ei ole ratkaisevaa merkitystä, mikäli työ kuuluu lain soveltamisalaan. Työpaikka ei välttämättä olekaan enää yksi kiinteä työnantajan osoittama toimipiste, vaan työntekijä voi työskennellä useammassa eri työpaikassa saman päivän aikana taikka esimerkiksi verkon välityksellä ulkomaille. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti estä työaikalain soveltumista työhön.

Työajan valvonta digiaikana

Työaikalain laajasta soveltamisalasta huolimatta sen ulkopuolelle on jätetty muun muassa työ, jota työntekijä tekee yksinomaan kotonaan tai muutoin sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä. Tällöin työn luonne ja suoritusolosuhteet ovat niin itsenäisiä, ettei työnantajalta voida edellyttää työntekijän työaikojen järjestelyä ja valvontaa, eikä työnantaja sitä myöskään tee. Digitalisaatio on kuitenkin mullistanut työajan valvonnan mahdollistaessaan työajan seuraamisen aiempaa tarkemmin myös esimerkiksi etä- ja kotityössä. Käytännössä parantuneet valvontamahdollisuudet voivat laajentaa työaikalain soveltamisalaa siten, että se ulottuu myös töihin, joihin sen ei alun perin ole tarkoitettu soveltuvan.

Toisaalta, vaikka työnantajan tekniset mahdollisuudet työaikavalvontaan ovat kehittyneet huimasti, valvontamahdollisuuksia on kuitenkin lainsäädännössä rajoitettu työntekijöiden yksityisyyden suojan ja kotirauhan turvaamiseksi. Tällaisia rajoituksia on asetettu esimerkiksi työntekijöiden internetin käytön valvontaan ja työntekijöiden paikantamiseen liittyen.

Työaikalainsäädäntöön suunniteltu kokonaisuudistus

Vaikka työaikalaki periaatteessa soveltuu monesti ja ehkä jopa alkuperäistä tarkoitustaan laajemminkin nykyajan työelämän uusiin haasteisiin, työaikalain säätämisen jälkeen elinkeino- ja työelämässä tapahtuneiden muutosten vuoksi työaikalainsäädäntöä olisi kuitenkin syytä päivittää.

Työ- ja elinkeinoministeriö asettikin kesäkuussa 2016 kolmikantaisen työryhmän selvittämään työaikasääntelyn kokonaisuutta ja valmistelemaan esitykset työaikalain ja vuosilomalain päivittämisestä. Työryhmän tulee selvittää muun muassa asiantuntijatyöhön ja epätyypillisiin työsuhteisiin liittyvien erityispiirteiden huomioon ottaminen työaikojen sääntelyssä sekä etätyösääntelyn tarpeellisuus ja mahdollisen sääntelyn sisältö. Aika näyttää, miten työaikalainsäädäntöä tullaan kehittämään lähivuosina ja pystytäänkö tällä kertaa huomioimaan paremmin myös tulevaisuuden työelämän tarpeet, kun työelämä tuntuu kehittyvän huomattavasti lainsäädäntöä nopeammin.

Timo Jarmas
asianajaja, varatuomari ja osakas
Eversheds Asianajotoimisto Oy

Lue myös

#Karajat2016

Edilex-uutiset: Digitalisaatio

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)