A:n poika ja B:n isä C kuoli 18.9.2013. Valittajien mukaan tuhkan siirtämiselle oli olemassa hautaustoimilaissa tarkoitettu erityisen painava syy. Siirtämistä nimenomaan puolsivat niin vainajan muiston suojeleminen kuin hänen läheistensä tunteet. Valittajien mielestä Aluehallintovirasto oli soveltanut lakia virheellisesti.

Valittajien mukaan C oli haudattu paikkaan, joka ei vastaa hänen omaistensa tahtoa. C:n kuolemasta ei tehty ilmoitusta A:lle, vaan hän sai vasta vuoden 2014 syyskuussa tiedon poikansa menehtymisestä. C:n isä D oli kuollut jo alkuvuodesta 2013. C:n tytär B oli isänsä kuoleman aikaan kuntoutuksessa eikä hallinnut kunnolla edes omaa elämäntilannettaan. B elikin väärinkäsityksessä sen suhteen, että hänen isoäidilleen olisi ilmoitettu kuolintapauksesta. Valittajien mielestä viranomaisten tiedottamista ei näissä olosuhteissa ollut voitu pitää asianmukaisena, kun tieto vainajan poismenosta oli välitetty kuntoutuspotilaana olevalle henkilölle.

Valittajien mielestä Aluehallintoviraston päätös loukkasi erityisesti omaisten tunteita. C:n jälkeen ei koskaan järjestetty asianmukaisia hautajaisia eikä vainajaa siunattu haudan lepoon, vaikka hän eli uskossa. Yksikään C:n omaisista ei ollut läsnä uurnan laskussa. C:n tytär B toivoi, että hänen isänsä jälkeen olisi järjestetty asianmukaiset hautajaiset, mutta edellä todetuista syistä hän ei pystynyt niitä järjestämään. ---yhteisössä, johon A kuuluu, hautajaisilla on erityisen korostunut merkitys vainajan jälkeen seuraavassa surutyössä. Olennainen osa hautajaisia ja surutyötä on henkilökohtainen osallistuminen vainajan hautaan laskemiseen, jonka jälkeen menetys koetaan lopullisena. Tilanne, jossa C on haudattu uurnassa ilman lähiomaisten läsnäoloa, oli C:n omaisten ja erityisesti hänen tyttärensä ja äitinsä henkisen hyvinvoinnin kannalta täysin ylitsepääsemätön olosuhde.

Itä-Suomen aluehallintovirasto antoi lausunnon ja esitti, että valitus hylätään.

Hallinto-oikeus ei muuttanut päätöstä

Hallinto-oikeus oli asiaa arvioidessaan ottanut huomioon sen, että vainajan tuhkan hautaaminen Honkanummen hautausmaalle ei esitetyn selvityksen mukaan ollut silloin ollut vastoin omaisten tahtoa tai vastoin vainajan katsomusta ja toivomuksia. Valituskirjelmän mukaan vainajan lapsi B, jolle valituskirjelmän mukaan oli välitetty tieto vainajan poismenosta ja jolle vainajan hautauksesta huolehtiminen olisi jäänyt, oli ollut isänsä kuoleman aikaan kuntoutuksessa, minkä vuoksi hän ei ollut pystynyt järjestämään asianmukaisia hautajaisia. Vainajan osalta oli todettu, että hän oli uskossa. Hänen tuhkansa on haudattu Honkanummen hautausmaalle, joka on Helsingin seurakuntayhtymän ylläpitämä hautausmaa. Asiassa ei ollut esitetty, ettei hautaaminen olisi alun perin ollut mahdollista nyt haetulle Malmin hautausmaalle varatulle paikalle, jos omaiset olisivat ilmoittaneet tahtonsa ennen uurnan laskemista.

Hallinto-oikeus katsoi, että vaikka asiassa oli esitetty sinänsä ymmärrettäviä perusteita tuhkan siirtämiseksi, ei asiassa kokonaisuutena arvioiden ollut esitetty hautaustoimilaissa tarkoitettuja erityisen painavia syitä, joiden perusteella tuhkan siirtämiseen olisi tullut myöntää lupa. Valituksenalaista päätöstä ei ollut syytä muuttaa.

Suullisen käsittelyn toimittamisen oli katsottu olleen hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.

Hautaustoimilain 2 §:n 2 momentin mukaan vainajan ruumista ja tuhkaa tulee käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla. Saman pykälän 3 momentin mukaan vainajan ruumiin hautaamisessa ja tuhkaamisessa sekä tuhkan käsittelyssä tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia.

Hautaustoimilain 23 §:n 1 momentin mukaan jollei vainaja ole eläessään nimenomaisesti toivonut tietyn henkilön huolehtivan hautaamiseen, tuhkaamiseen ja tuhkan käsittelyyn liittyvistä järjestelyistä, voivat järjestelyistä huolehtia vainajan eloonjäänyt puoliso tai kuolinhetkellä vainajan kanssa avioliitonomaisissa olosuhteissa yhteisessä taloudessa jatkuvasti elänyt henkilö sekä lähimmät perilliset. Saman pykälän 2 momentin mukaan jollei kukaan 1 momentissa tarkoitetuista henkilöistä huolehdi järjestelyistä, voi myös muu vainajan läheinen henkilö huolehtia niistä. Muussa tapauksessa järjestelyistä huolehtii se kunta, jossa vainajalla oli kuollessaan kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta, tai, jos vainajalla ei ollut kotikuntaa, se kunta, jossa vainaja kuollessaan asui.

Hautaustoimilain 24 §:n mukaan haudattu ruumis tai tuhka saadaan erityisen painavista syistä aluehallintoviraston luvalla siirtää toiseen hautaan. Haudatun ruumiin siirtämiseen tarvittavasta terveydensuojeluviranomaisen luvasta säädetään erikseen.

Hautaustoimilain 24 §:ää koskevan hallituksen esityksen (HE 204/2002 vp) yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan suomalaiseen hautauskulttuuriin kuuluu, että hauta koetaan vainajan pysyväksi leposijaksi, jonka koskemattomuus pyritään turvaamaan. Erityisen painavat syyt siirtoon voisivat käytännössä liittyä lähinnä siihen, että vainajaa ei ole jostain syystä voitu alun perin haudata paikkaan, joka vastaa hänen ja hänen omaistensa tahtoa. Viime kädessä erityisen painavien syiden arviointi edellyttäisi tapauskohtaista kokonaisharkintaa.

Juridiikan uusimmat uutiset - Tilaa Edilex!

www.lakikirja.com

[Helsingin hallinto-oikeus 14.12.2015; Päätös 15/1003/2; Dnro 04141/15/1299]