Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.

18.12.2015 9.41 Hovioikeus: Opettajan ei näytetty syyllistyneen rikoksiin tarttumalla 12-vuotiasta oppilasta kiinni tämän paidan rinnuksista

Hovioikeus: Opettajan ei näytetty syyllistyneen rikoksiin tarttumalla 12-vuotiasta oppilasta kiinni tämän paidan rinnuksista

Tarttuessaan kiinni lapsen vaatteista yhdellä kädellä ja säilyttäessään otteensa enintään puolen minuutin ajan opettajan ei ollut täytynyt mieltää tekevänsä lapselle syytteessä mainittua ruumiillista väkivaltaa. Vaikka vaatteista kiinnipitäminen olisikin aiheuttanut lapselle jostakin syystä lyhytaikaista kipua, opettajan ei ollut  täytynyt pitää sitä menettelynsä varmana tai edes varsin todennäköisenä seurauksena. Syytteet oppilaan pahoinpitelystä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta hylättiin eikä KO:n tuomion lopputulosta muutettu. (Vailla lainvoimaa 18.12.2015)

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta kohdassa 1 ensisijaisesti pahoinpitelystä ja toissijaisesti lievästä pahoinpitelystä sekä kohdassa 2 virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Syytekohdan 1 mukaan A oli 25.8.2010–5.9.2010 koulussa opettajana oppitunnin aikana tehnyt ruumiillista väkivaltaa oppilaalle, 12-vuotiaalle B:lle ottamalla häntä rinnuksista kiinni ja painamalla häntä höyläpenkkiä vasten. A oli menettelyllään aiheuttanut B:lle ainakin lyhytaikaista kipua. Ottaen huomioon rikokseen liittyvät seikat pahoinpitely ei ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

Syytekohdan 2 mukaan A oli kaupunkiin virkasuhteessa olevana opettajana/rehtorina virkaansa toimittaessaan syytekohdassa 1 mainitulla tavalla rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen. A oli käyttämällä väkivaltaa oppilasta kohtaan toiminut vastoin oppilaan koskemattomuuden periaatetta. Asianomistaja B yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen. A kiisti syytteen.

KO piti selvitettynä, että A oli tarttunut B:hen yhdellä kädellä ja tuossa tilanteessa B oli saattanut horjahtaa höyläpenkkiä vasten tai osua höyläpenkkiin. Käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana, että A olisi painanut B:n selälleen höyläpenkkiä vasten. KO katsoi, että kysymyksessä voisi olla lievä pahoinpitely. Kuitenkin KO katsoi, että B:stä kiinnitarttuminen oli ollut tarpeen tämän pysäyttämiseksi ja vahinkojen välttämiseksi. B oli kyseisessä tilanteessa menetellyt tilanteen edellyttämällä tavalla. Näillä perusteilla KO hylkäsi syytteen.

B huoltajineen vaati, että A tuomitaan rangaistukseen syyttäjän KO:ssa esittämän syytteen mukaisesti kohdassa 1 pahoinpitelystä tai toissijaisesti lievästä pahoinpitelystä ja kohdassa 2 virkavelvollisuuden rikkomisesta siten täsmennettynä, että molempien rikosten tekoaika on 1.9.2010.

HO katsoi A:n oman sekä B:n ja koulutoverin samansisältöisten kertomusten perusteella näytetyksi, että A oli ottanut kädellään kiinni B:n paidan rinnuksista.

Syytteen teonkuvauksen mukaan A on lisäksi painanut B:tä höyläpenkkiä vasten, kuten B oli HO:ssa todistelutarkoituksessa kertonut. A oli mainitunlaisen painamisen kiistänyt. B:n kertomusta ei voitu pitää A:n kertomusta uskottavampana yksin siitä syystä, että B:llä, toisin kuin A:lla, oli velvollisuus pysyä totuudessa. Vaikka koulutoveri oli kertonut nähneensä B:n selällään höyläpenkin päällä, hänen kertomuksensa perusteella ei voitu tehdä luotettavaa johtopäätöstä siitä, oliko mainittuun asentoon päätyminen johtunut ennemminkin B:n rimpuilusta häntä vaatteista kiinni ottanutta A:ta vastaan kuin A:n menettelystä. Joka tapauksessa koulutoveri ei ollut kertonut nähneensä, että A olisi kädellään nimenomaisesti painanut B:tä höyläpenkkiä vasten. Näin ollen HO päätyi samaan johtopäätökseen kuin käräjäoikeus siltä osin kuin se ei ole pitänyt uskottavana, että A olisi painanut B:n selälleen höyläpenkkiä vasten. Se seikka, että A oli virkamiesoikeudellisessa menettelyssä myöntänyt tekonsa ja saanut siitä varoituksen, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. A:n ja todistaja C:n kertomukset huomioon ottaen oli selvää, ettei A:n tarkoituksena ollut kyseisessä yhteydessä tunnustaa tehneensä B:lle ruumiillista väkivaltaa tai syyllistyneensä virkarikokseen. A oli kertomansa mukaan silloinkin vain myöntänyt tarttuneensa kiinni B:hen.

Asiassa jää näin ollen ratkaistavaksi kysymys siitä, oliko A syyllistynyt rikoksiin tarttumalla B:stä kiinni tämän paidan rinnuksista.

HO totesi, että rehtori ja opettaja A:n voitiin perustellusti katsoa ainakin jossain määrin puuttuneen oppilaansa B:n perusoikeutena suojattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, kun hän oli tarttunut kiinni tämän vaatteista rinnusten kohdalta. Vaikka kirjoitetussa laissa ei olekaan säännöstä, johon kiinnipitämisen oikeuttamisen voitaisiin katsoa tässä tapauksessa nimenomaisesti perustuvan, ei se merkitse sitä, että A olisi ilman muuta menetellyt rikosoikeudellisen vastuun synnyttävällä tavalla.

Pahoinpitelyyn syyllistyy RL 21 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan muun muassa se, joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä aiheuttaa toiselle kipua. RL 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt sen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomitseminen edellyttää, että opettaja on arvioitavana olevassa tilanteessa tarkoittanut rikkoa virkatoiminnassa noudatettavia säännöksiä tai määräyksiä tai että hänen on ainakin täytynyt mieltää menettelevänsä niin.

Kysymys oli ollut A:n kannalta yllättävästä ja nopeasti edenneestä takaa-ajotilanteesta kiusatun oppilaan ja tämän kiusaajaksi tiedetyn oppilaan välillä. A:n virkavelvollisuuksiin peruskoulun rehtorina ja opettajana oli kuulunut osaltaan huolehtia muun muassa turvallisuuden säilymisestä opiskeluympäristössä ja siitä, etteivät oppilaat joudu väkivallan tai muun kiusaamisen kohteiksi koulussa. A:n harkinta-aika reagoida käsillä olleeseen välikohtaukseen oli ollut erittäin lyhyt. Tarttuessaan kiinni B:n vaatteista yhdellä kädellä ja säilyttäessään otteensa enintään puolen minuutin ajan A:n ei ollut täytynyt mieltää tekevänsä hänelle syytteessä mainittua ruumiillista väkivaltaa. Vaikka vaatteista kiinnipitäminen olisikin aiheuttanut B:lle jostakin syystä lyhytaikaista kipua, A:n ei ollut  täytynyt pitää sitä menettelynsä varmana tai edes varsin todennäköisenä seurauksena.

Tapahtumaolosuhteita kokonaisuutena arvioiden ei voitu katsoa, että A olisi tarkoittanut toimia tilanteessa virkavelvollisuutensa vastaisesti tai ymmärtänyt siten menettelevänsä. HO katsoi, ettei A:n ollut näytetty tahallaan pahoinpidelleen B:tä tai rikkoneen virkavelvollisuuttaan.

Lausumillaan perusteilla HO katsoi, että B:n huoltajineen ajama syyte ja siihen perustuvat vaatimukset oli hylättävä.

Juridiikan uusimmat uutiset - Tilaa Edilex!

www.lakikirja.com

Lakikirjat

Pahoinpitely - Virkarikos- Virkavelvollisuuden rikkominen - Tahallisuus - Perustuslaki - Perusoikeudet - Oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen

(Kuvituskuva)

Toimittaja: JPS (toimitus.edilex@edita.fi)​

Lähteet:
 

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.