30.11.2015 6.03 (päivitetty 1.12.2015 16.35) Helsingin käräjäoikeus tuomitsi AKT:n entisen puheenjohtajan sakkoihin työsyrjinnästä

Helsingin KO tuomitsi perjantaina (27.11.) Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n entisen puheenjohtaja Timo Rädyn 20 päiväsakon rangaistukseen työsyrjintärikoksesta. Lisäksi KO tuomitsi Rädyn korvaamaan 1 000 euroa kärsimyskorvauksia työntekijälle ja maksamaan tämän yli 14 500 euron asianajokulut. (Vailla lainvoimaa 30.11.2015)

Tapauksessa työntekijä (Hilkka Ahde) oli irtisanottu viestintäpäällikön tehtävistä liiton hallituksen kokouksessa äänestyksen tuloksena. Räty oli äänestänyt irtisanomisen puolesta. Irtisanominen oli käräjäoikeudessa selvitetyn mukaan tapahtunut liiton toimintatapoihin nähden poikkeuksellisesti, eikä irtisanomisen perusteita ollut kunnolla kaikkien hallitusten jäsenten tiedossa vielä äänestyshetkelläkään. Muutamia viikkoja aiemmin työntekijä oli saattanut kokemansa häirintäasian työsuojeluviranomaisen käsiteltäväksi ja syyttäjä katsoikin, että tämä oli nimenomaisesti ollut irtisanomisen perusteena. Räty kiisti tämän ja vetosi yleisesti luottamuspulaan työnantajan ja työntekijän välillä.

Muutama viikko irtisanomisen jälkeen liiton hallitus päätti palauttaa työsuhteen ja asiassa tehtiin sovinto, jonka työnantaja ja työntekijä allekirjoittivat. Työntekijä palasi vastaavan kaltaisiin tehtäviin kuin ennen irtisanomista.

Oikeus katsoi, että työntekijän yhteydenotto työsuojeluviranomaiseen oli irtisanomisen taustalla eikä työnantaja ollut esittänyt mitään muuta uskottavaa perustetta irtisanomiselle. Oikeus totesi myös, että asiassa tehdylle sovinnolle ei voitu antaa mitään arvoa, vaan kysymys oli lainvastaisesta menettelystä.

- On hyvin tärkeää, että työntekijät voivat saattaa asiansa työsuojeluviranomaisen käsiteltäväksi ilman, että heidän tarvitsee pelätä työpaikkansa puolesta, huomauttaa työsuojelulakimies Aki Eriksson Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

KO:n johtopäätökset

KO totesi, että RL 47 luvun 3 §:n 2 kohdan mukaan syrjintäperuste voi olla yhteiskunnalliseen mielipiteeseen, poliittiseen tai ammatilliseen toimintaan tai muuhun näihin rinnastettavaan asiaan liittyvä. KO katsoi, ettei lainkohtaa ollut tarkoitus tulkita suppeasti vaan syrjintäperusteen voi muodostaa myös Ahteen omien laillisten etujen valvominen eli hänen tekemänsä selvityspyyntö Aluehallintovirastolle.

Koska tämä Aluehallintovirastolle tehty selvityspyyntö oli ollut kaikkien hallituksen jäsenten tiedossa jo syksyllä 2011, se oli ollut esillä hallituksen kokouksessa esityslistan mukaisesti 2.3.2012 myös sen vuoksi, että selvityspyynnön tarkoittamaa asiaa hoitamaan oli kokouksessa valittu ulkopuolinen henkilö eli V, kaikki todistajana kuullut Ahteen irtisanomista vastaan äänestäneet hallituksen jäsenet olivat kertoneet pitäneensä selvityspyyntöä merkityksellisenä irtisanomisasian käsittelylle ja tämä näkemys oli lisäksi tuotu esille ainakin joissain käytetyissä puheenvuoroissa, KO piti täysin selvänä, että Aluehallintovirastossa vireillä olleen asian ja Ahteen irtisanomisen välillä oli syy-yhteys, joka perusti syrjintäolettaman, vaikka sovintosopimukseen oli kirjattu päinvastainen merkintä.

Aluehallintovirastolle tehdyn selvityspyynnön ja irtisanomisen välistä syy-yhteyttä osoitti KO:n käsityksen mukaan irtisanomismenettelyn poikkeuksellinen toteuttamistapa eli se, että irtisanominen ei ollut esityslistalla, irtisanomista ei ollut valmisteltu missään liiton virallisessa toimielimessä ennen sen toteuttamista ja ettei Ahdetta ollut sen enempää kuultu, huomautettu kuin varoitettukaan mistään hänen työhönsä liittyvästä asiasta. Aivan erityisesti irtisanomisen todellista syytä osoitti se, että perusteeksi ilmoitetun luottamuspulan syyt olivat jääneet epäselväksi osalle irtisanomisen kokoukseen osallistuneista. KO:n käsitystä vahvisti edelleen myös se, että Ahde oli täysin uskottavasti kertonut, että irtisanomisen syy ei ollut hänelle selvinnyt edes, kun ensin R ja sitten S olivat soittaneet hänelle 2.3.2012 ja kertoneet irtisanomisesta sekä vielä myös se, että irtisanomisasiaa sovitellut K oli kertonut, ettei Ahde tiennyt irtisanomisen syytä edes asian sovittelun yhteydessä.

KO katsoi myös, että päiväämättömään ja asianosaisten allekirjoituksia vailla olevaan sopimukseen kirjattu maininta siitä, että irtisanominen ja kiusaamisasia eivät liittyneet toisiinsa, jäi täysin vaille merkitystä, koska Ahde ei ollut voinut itseään velvoittavasti luopua vetoamasta johonkin irtisanomiseen liittyvään seikkaan, koska hän ei, kuten edellä oli kerrottu, edes tiennyt, mikä oli ollut työnantajan väittämä irtisanomisperuste.

Edellä mainituilla perusteilla KO katsoi, että syyttäjä oli luotettavasti osoittanut Ahteen irtisanomiseen liittyvän syrjintäolettaman olemassa olon.

Vastaaja puolestaan ei ollut pystynyt kumoamaan syrjintäolettamaa, koska kaikki tapahtumat, joihin väitetty luottamuspula oli perustunut ja jota on tuntenut ainoastaan Räty, olivat jääneet epämääräisiksi ja yksilöimättömiksi sekä ajallisesti että laadullisesti. Työnantajalla ei siten ollut voitu osoittaa olleen mitään työntekijästä johtuvaa painavaa ja hyväksyttävää syytä irtisanomiseen.

Vastaaja Räty oli siten syyllistynyt työsyrjintään syytteen teonkuvauksen mukaisesti.

Vahingonkorvaukseksi 1 000 euroa ja oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi reilut 14 500 euroa

KO piti vastaajan menettelyä erittäin moitittavana, koska irtisanomisen syyksi väitetyt syyt olivat erittäin loukkaavia ja siten omiaan aiheuttamaan kärsimystä. KO otti vahingonkorvausta määrätessään huomioon myös sen, että Ahteen irtisanomiseen liittyvä asia oli saanut laajaa julkisuutta. Toisaalta KO otti huomioon myös sen, että irtisanominen oli peruutettu jo 23.3.2012 ja ettei vastaaja ollut velvollinen korvaamaan oikeudenkäynnin ja sen keston mahdollisesti aiheuttamaa kärsimystä

Asiassa mainitsemillaan perusteilla KO katsoi, että vaadittu 3 000 euron määrä oli liiallinen, ottaen huomioon jo aikaisemmin määrätty korvausvelvollisuus ja toisaalta määrältään myönnetty oikeuskäytännön mukainen minimikorvaus oli liian vähäinen. Vastaaja Räty velvoitettiin suorittamaan korvausta henkisestä kärsimyksestä asianomistaja Hilkka Ahteelle 1 000 euroa laillisine korkoineen.

Rikokseen syyllistynyt Timo Räty velvoitettiin korvaamaan asianomistaja Hilkka Ahteen määrältään oikeaksi myöntämänsä oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti 14 536,11 eurolla laillisine korkoineen.