1. Älylasit tulevat työpaikoille

Älylasit ovat nopeasti kehittyvä teknologia, joka muistuttaa ulkonäöltään tavallisia silmälaseja mutta sisältää erilaisia digitaalisia toimintoja. Nykyiset älylasit voivat sisältää esimerkiksi kameran, mikrofoneja, kaiuttimia, verkkoyhteyden ja tekoälypohjaisia toimintoja. Niillä voidaan ottaa valokuvia ja videoita, tallentaa ääntä, käydä puheluita, kuunnella viestejä ja musiikkia sekä käyttää tekoälyavustajaa. Kehittyneemmissä ratkaisuissa käyttäjän näkökenttään voidaan myös tuoda digitaalista informaatiota eli lasit voivat toimia lisätyn todellisuuden (augmented reality, AR) välineenä.

Älylasien olennaisin erityispiirre työelämän kannalta on kuitenkin niiden huomaamattomuus ja jatkuva mukanaolo. Kamera ja mikrofonit ovat käyttäjän kasvoilla, mutta laite näyttää ulkopuolisen silmin tavallisilta silmälaseilta. Näin esimerkiksi kuvaaminen tai äänittäminen voi tapahtua huomattavasti huomaamattomammin kuin matkapuhelimella.

Työelämän kannalta tämä lähtökohta on tärkeä. Älylasit eivät muodosta yhtä oikeudellista ilmiötä. Niiden käyttötarkoitus ratkaisee pitkälti sen, mitä sääntelyä sovelletaan.

Työntekijä voi esimerkiksi käyttää älylaseja:

1. henkilökohtaisena kuluttajalaitteena;
2. työnantajan hyväksymänä työvälineenä;
3. työtehtävän suorittamista helpottavana teknisenä apuvälineenä;
4. kuvaamiseen ja dokumentointiin;
5. etäyhteyden ja asiantuntijatuen välineenä;
6. työntekijöiden tai asiakkaiden valvonnan välineenä; tai
7. tekoälyavustajana, joka analysoi ympäristöä ja siinä olevia henkilöitä tai esineitä.

Näiden tilanteiden oikeudellinen arvio voi olla huomattavan erilainen. Tässä kirjoituksessa oikeudellisen arvioinnin tekemisessä on hyödynnetty generatiivistä tekoälyä. Kysymykset on laatinut kirjoittaja ja kirjoittaja on muokannut, tarkistanut ja korjannut tekstiä.

2. Älylasit eivät ole oikeudellisesti vain kamera

Älylasien työoikeudellista arviointia ei ole perusteltua rakentaa vain kameravalvontaa koskevan sääntelyn varaan.

Jos laseilla otetaan valokuvia tai videoita työntekijöistä, asiakkaista tai muista henkilöistä, henkilötietojen käsittelyä koskeva sääntely voi tulla sovellettavaksi. Jos laseilla tallennetaan ääntä, mukaan tulee lisäksi äänitallenteisiin liittyviä kysymyksiä. Jos laite paikantaa käyttäjäänsä, käsitellään sijaintitietoja. Jos se tunnistaa henkilöitä, voidaan päästä biometrisen tiedon käsittelyyn. Jos tekoäly analysoi henkilön käyttäytymistä tai tunnetilaa, arvio muuttuu edelleen.

Älylasit voivat siten muodostaa yhden laitteen sisällä kokonaisuuden, jossa yhdistyvät:

• kamera ja kameravalvonta;
• äänitallennus;
• paikannus;
• biometrinen tunnistaminen;
• tekoäly;
• mahdollinen katseen tai muun käyttäytymisen seuranta;
• pilvipalvelujen käyttö;
• henkilötietojen siirtäminen laitteen valmistajalle tai muille palveluntarjoajille; sekä
• työvälineen käyttöön liittyvä työntekijän valvonta.

Työoikeudessa olennaista on tämän vuoksi kysyä ennen kaikkea mitä älylasit tekevät ja mihin niitä käytetään, eikä vain sitä, ovatko ne älylasit.

3. Työnantaja voi yleensä määrätä työvälineiden käytöstä

Työnantajalla on työnjohto- ja valvontaoikeutensa perusteella lähtökohtaisesti oikeus määrätä, millä välineillä työ suoritetaan ja millaisia laitteita työpaikalla saa käyttää.

Tämän vuoksi työnantaja voi lähtökohtaisesti kieltää työntekijöitä käyttämästä omia älylasejaan esimerkiksi tiloissa, joissa käsitellään liikesalaisuuksia, henkilötietoja, asiakkaiden luottamuksellisia tietoja tai muuta suojattavaa aineistoa.

Kielto voi perustua myös työturvallisuuteen. Jos älylasien käyttö häiritsee työntekijän havainnointia, keskittymistä tai vuorovaikutusta tai aiheuttaa esimerkiksi koneiden käytössä lisäriskin, työnantajalla voi olla työturvallisuusvelvoitteisiin perustuva syy rajoittaa käyttöä.

Työnantajan toimivalta ei kuitenkaan merkitse sitä, että kaikki älylasit voidaan automaattisesti kieltää kaikissa tilanteissa.

Jos työntekijä käyttää laseja esimerkiksi koneen huolto-ohjeiden seuraamiseen, etäasiantuntijan kanssa kommunikointiin tai muun työn suorittamista helpottavan tiedon saamiseen, kyse voi olla työvälineestä, jonka käyttö pikemminkin edistää työn tehokkuutta ja turvallisuutta. Työoikeudellisesti olennaista on siis erottaa toisistaan teknologia ja sen käyttötarkoitus.

Älylasien merkitys muuttuu olennaisesti, kun niihin yhdistetään generatiivinen tekoäly. Tällöin lasit voivat esimerkiksi tunnistaa esineitä, lukea tekstiä, kääntää puhetta, vastata kysymyksiin tai analysoida kameran näkemää ympäristöä. Tulevaisuudessa voidaan ajatella myös henkilöiden tunnistamista ja heidän käyttäytymisensä analysointia.

Tekoälyä käyttävät älylasit voivat näin ollen siirtyä työvälineestä havainnoivaksi ja analysoivaksi järjestelmäksi. Tässä tulevat sovellettaviksi EU tekoälysäädöksen säännökset siltä osin kuin kyse on asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta tekoälyjärjestelmästä. Erityistä merkitystä voi olla esimerkiksi biometrisella tunnistamisella ja työelämässä käytettävillä tekoälyjärjestelmillä.

Oikeudellinen arvio ei tällöinkään saa perustua siihen, että laite on "älylasi". Ratkaisevaa on, mitä tekoälyjärjestelmä tekee ja millaiseen käyttötarkoitukseen sitä käytetään.

4. Työntekijän omat älylasit ja työnantajan työvälineenä tarjoamat älylasit

Erityisen tärkeä ero on sillä, kuka tarjoaa laitteen.

Jos työntekijä käyttää omia älylasejaan, työnantaja ei lähtökohtaisesti ole päättänyt laitteen teknisistä ominaisuuksista eikä välttämättä myöskään siitä, mitä tietoja laitteen valmistajan palveluihin siirtyy. Työntekijän oikeus käyttää omaa laitettaan ei kuitenkaan merkitse oikeutta käyttää sitä työpaikalla miten tahansa. Työnantaja voi työnjohto-oikeutensa nojalla rajoittaa esimerkiksi kuvaamista, äänittämistä ja muiden työntekijöiden tai asiakkaiden tietojen käsittelyä.

Työnantajan tarjoamassa laitteessa tilanne on olennaisesti toinen. Jos työnantaja hankkii älylasit työntekijöiden käyttöön, työnantaja vastaa myös siitä, että laitteen käyttö on työoikeudellisesti, tietosuojan kannalta ja tarvittaessa tekoälysääntelyn kannalta asianmukaisesti järjestetty.

Tällöin on arvioitava ainakin:

• mihin tarkoitukseen laitetta käytetään;
• mitä tietoja laite kerää;
• kenen tietoja kerätään;
• tallennetaanko tiedot;
• missä niitä säilytetään;
• siirretäänkö niitä ulkopuolisille palveluntarjoajille;
• käytetäänkö niitä tekoälyn kouluttamiseen;
• voiko työnantaja päästä työntekijän tallentamaan aineistoon;
• käytetäänkö laitetta työntekijän suorituksen seuraamiseen; ja
• miten työntekijöille ja muille rekisteröidyille informoidaan käsittelystä.

5. Älylasit työntekijöiden valvontavälineenä

Työoikeudellisesti ongelmallisin käyttötilanne syntyy silloin, kun työnantaja käyttää älylaseja työntekijän toiminnan seuraamiseen. Jos työnantajan tarjoamilla laseilla esimerkiksi seurataan työntekijän sijaintia, liikkeitä, työtehtävien suorittamista, vuorovaikutusta tai muuta käyttäytymistä, kyse ei enää ole pelkästään työvälineestä. Kysymys on työntekijään kohdistuvasta teknisestä valvonnasta.

Tällöin korostuvat työelämän tietosuojasäännökset ja henkilötietojen käsittelyn tarpeellisuusvaatimus. Ruotsin IMY työelämää koskevassa ohjeistuksessa korostetaan, että työntekijöiden asemaan liittyvän riippuvuussuhteen vuoksi henkilötietojen käsittelyyn liittyy erityisiä riskejä. Jos käsittely todennäköisesti aiheuttaa korkean riskin työntekijöiden oikeuksille ja vapauksille, työnantajan on tehtävä tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi. Esimerkkinä mainitaan muun muassa järjestelmällinen valvonta.

Älylasit voivat tehdä tällaisesta valvonnasta olennaisesti jatkuvampaa ja huomaamattomampaa kuin perinteinen kameravalvonta.

Tämä johtaa myös tärkeään työoikeudelliseen periaatteeseen: työntekijän valvonnan hyväksyttävyyttä ei ratkaise se, onko valvontalaite nimeltään kamera, älylasit vai jokin muu tekninen järjestelmä. Ratkaisevaa on valvonnan tosiasiallinen sisältö.

6. Työpaikan henkilöiden ja liikesalaisuuksien kuvaaminen

Älylasien erityispiirre on, että niiden käyttäjä voi kuvata työpaikan muita henkilöitä myös ilman varsinaista tarkoitusta kuvata heitä.

Kamera voi esimerkiksi tallentaa asiakkaan, työtoverin tai ohikulkijan. Mikrofonit voivat puolestaan tallentaa keskustelua, johon lasien käyttäjä ei itse osallistu.

Norjan Datatilsynet kiinnittää tähän erityistä huomiota. Sen mukaan älylasien mikrofonit voivat tallentaa myös lähellä olevien henkilöiden keskusteluja. Viranomainen muistuttaa, että salaa tehty sellaisen keskustelun äänittäminen, johon äänittäjä ei itse osallistu, voi olla Norjassa rikoslain nojalla rangaistavaa.

Suomen oikeudessa kysymys on ratkaistava Suomen rikos- ja tietosuojasääntelyn perusteella, mutta perusongelma on sama: työntekijä ei voi vedota omaan oikeuteensa käyttää älylaseja, jos laitteen käyttö johtaa muiden henkilöiden oikeuksien loukkaamiseen.

Työpaikalla tämä korostuu esimerkiksi kokouksissa. Jos työntekijä käyttää laseja kokouksessa ja laite tallentaa keskustelun, kyse ei ole enää vain työntekijän omasta teknisestä välineestä. Tallennukseen voi sisältyä muiden työntekijöiden, asiakkaiden tai yhteistyökumppaneiden henkilötietoja ja luottamuksellista tietoa.

Älylasit synnyttävät myös päinvastaisen tilanteen: työntekijä voi joutua työskentelemään tilassa, jossa joku toinen henkilö käyttää älylaseja.

Työtoverin ei välttämättä ole mahdollista tietää, milloin lasit kuvaavat tai äänittävät. Vaikka laitteessa olisi tekninen merkkivalo, ulkopuolinen ei välttämättä pysty arvioimaan, toimiiko merkkivalo, mitä kamera kuvaa tai mihin aineisto myöhemmin siirtyy.

Ruotsin IMY korostaa tästä syystä älylaseja koskevassa ohjeessaan, että myös silloin, kun kuvaamista ei tosiasiassa tapahdu, ihmiset voivat kokea epävarmuutta siitä, kuvataanko heitä.

Työpaikan kannalta tämä on merkittävä näkökulma. Työnantajan ei tarvitse odottaa konkreettista tietosuojaloukkausta ennen kuin se puuttuu älylasien käyttöön. Myös ennakoiva riskienhallinta voi oikeuttaa käyttörajoituksiin.

Älylasit voivat muodostaa uuden väylän myös liikesalaisuuksien tahattomaan tai tahalliseen paljastumiseen. Työntekijä voi esimerkiksi kuvata tuotantolinjaa, tuotekehitystä, asiakirjoja, tietokoneen näyttöä tai asiakasneuvottelua. Tällainen kuvaaminen voi tapahtua osin automaattisesti tai sivutuotteena.

Työnantajan oikeus rajoittaa älylasien käyttöä voi siten perustua paitsi henkilötietojen suojaan myös työntekijän lojaliteettivelvollisuuteen, liikesalaisuuksien suojaan ja työnantajan yleiseen oikeuteen järjestää työn tekeminen.

Tässäkin on kuitenkin tärkeää erottaa perusteltu rajoitus yleisestä teknologiapelosta. Jos työntekijä käyttää laseja ainoastaan työn suorittamista helpottavana välineenä eikä laite tallenna tai välitä suojattavaa aineistoa, peruste kaikenlaiselle kiellolle on heikompi.

7. Älylasit ja työelämän tietosuojan tarpeellisuusvaatimus

Suomen työelämän tietosuojan näkökulmasta keskeinen kysymys on henkilötietojen käsittelyn tarpeellisuus. Jos työnantaja käyttää älylaseja työntekijöiden työssä, on pystyttävä perustelemaan, miksi laitteen mahdollistama henkilötietojen käsittely on tarpeellista kyseisen työtehtävän kannalta.

Tämä nostaa esiin kiinnostavan kysymyksen myös teknologian suunnittelusta.

Jos työnantaja voi hankkia kaksi teknisesti erilaista älylasiratkaisua, joista toinen tallentaa jatkuvasti kuvaa ja ääntä pilvipalveluun ja toinen käsittelee tiedot paikallisesti ilman tallentamista, tietosuojan kannalta jälkimmäinen voi olla olennaisesti helpommin perusteltavissa.

Työelämän tietosuojassa ei siten pitäisi tarkastella vain sitä, saako älylaseja käyttää, vaan myös sitä, millainen älylasiratkaisu työnantajan tulee valita.

Jos työnantaja ottaa älylasit käyttöön tavalla, joka merkitsee henkilötietojen käsittelyä tai työntekijöiden teknistä valvontaa, tulee arvioitavaksi myös työntekijöiden informointia ja yhteistoimintaa koskeva sääntely.

Työntekijän pitäisi pystyä tietämään ainakin:

• mitä laite tekee;
• milloin se kuvaa tai äänittää;
• mitä tietoja tallennetaan;
• mihin tietoja käytetään;
• kuka niitä käsittelee;
• kuinka kauan niitä säilytetään;
• siirretäänkö tietoja työnantajan ulkopuolelle; ja
• käytetäänkö tietoja työntekijän työn arviointiin tai valvontaan.

Pelkkä ilmoitus siitä, että "työpaikalla käytetään älylaseja", ei näin ollen välttämättä täytä läpinäkyvyyden vaatimusta.

8. Pohjoismaissa asia on jo noussut viranomaisten arvioitavaksi

Älylasien työelämässä aiheuttamat kysymykset eivät ole enää pelkästään teoreettisia.

Ruotsin IMYä on nykyisin oma älylaseja koskeva ohjesivu. Siinä korostetaan muun muassa sitä, että älylasit sisältävät kameran ja muuta teknologiaa, jonka vuoksi niiden käyttöön liittyviä henkilötietojen käsittelyn riskejä on arvioitava.

Ruotsissa kysymys on noussut ajankohtaiseksi myös Metan älylasien vuoksi. Vuonna 2026 Ruotsin tietosuojaviranomainen (IMY) pyysi Metalta selvityksiä sen jälkeen, kun ruotsalaisessa mediassa oli kerrottu älylasien tallentaman materiaalin käsittelystä ja mahdollisista siirroista EU ulkopuolelle.

IMY on korostanut, että älylasien erottaminen tavallisista silmälaseista käy yhä vaikeammaksi niiden teknisen kehityksen myötä. IMY on ottanut tiukan ja aktiivisen linjan älylaseihin keväällä 2026 tapahtuneiden tietosuojakohujen seurauksena. Ruotsalaismedioiden (Svenska Dagbladet ja Göteborgs-Posten) maaliskuussa 2026 tekemä tutkimus paljasti, että Metan älylasien tallentamaa materiaalia ja jopa erittäin yksityisiä hetkiä oli päätynyt Metan alihankkijoiden nähtäväksi. Tämän seurauksena IMY ryhtyi välittömiin toimiin.

IMY:n keskeiset linjaukset ja toimenpiteet älylaseista olivat. Ensinnäkin IMY kutsui Metan viralliseen tapaamiseen ja vaati yhtiöltä välittömiä selvityksiä siitä, miten ruotsalaisten käyttäjien älylaseilla tehtyjä tallenteita käsitellään, kuka niihin pääsee käsiksi ja miten käyttäjien yksityisyys turvataan. Maaliskuussa 2026 IMY julkaisi kymmenen kohdan virallisen ohjeistuksen älylasien käyttäjille. Viranomainen varoitti, että laitteiden käyttö voi helposti rikkoa lakia. IMY korosti seuraavia asioita. Älylasien pukeminen tarkoittaa vastuun ottamista muiden ihmisten yksityisyydestä. Koska laseja on vaikea erottaa tavallisista silmälaseista, riski salakuvaamiseen ja ympäristön ahdistumiseen on suuri. Käyttäjien on tiedostettava, että videon ja kuvan salaiset taustaprosessit tai tekoälyn koulutus voivat lähettää materiaalia ulkopuolisille tahoille ilman käyttäjän nimenomaista tarkoitusta. Jos laseilla kuvattua materiaalia jaetaan laajemmalle yleisölle (esimerkiksi sosiaalisen median kautta nettiin), astuvat EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) tiukat säännöt voimaan. IMY on muistuttanut, että älylasien käyttöä sitovat Ruotsin rikoslain pykälät koskien salakuvaamista (kränkande fotografering). Kuvaaminen älylaseilla on suoraan laitonta tietyissä tiloissa, kuten erityisen yksityisillä alueilla (esim. vessat, pukuhuoneet) tai virallisissa suojakohteissa (skyddsobjekt), joissa on kuvauskielto.

Norjan Datatilsynet hieman myöhemmin kesällä 2026 (kesä–heinäkuun vaihteessa) herätti laajaa julkista keskustelua vaatimalla, että Stortingetin (Norjan parlamentin) tulisi vakavasti harkita älylasien (kuten Meta-lasien) myynnin keskeyttämistä tai tiukkaa ennakkovalvontaa. Sen mukaan esimerkiksi Meta-lasien kaltaisissa laitteissa yhdistyvät kamera, äänen tallentaminen ja tekoäly, minkä vuoksi niillä voidaan kerätä huomattavia määriä tietoa sekä käyttäjästä että tämän ympärillä olevista ihmisistä. Norjan viranomainen korosti myös sitä, että älylasien kuvaaminen ei muodosta omaa erillistä oikeudellista kategoriaansa: kuvaamiseen sovellettavat säännöt ovat lähtökohtaisesti samoja kuin kuvattaessa matkapuhelimella tai muulla kameralla.

Mielenkiintoista on, että Norjan viranomainen toteaa nimenomaisesti, ettei älylasien kuvaaminen muodosta erillistä oikeudellista kategoriaa. Säännöt ovat lähtökohtaisesti samat kuin kuvattaessa muulla kameralla. Tämä on myös työoikeudellisesti hyvä lähtökohta: uusi teknologia ei syrjäytä vanhoja oikeudellisia periaatteita, vaan niitä sovelletaan uuteen tekniseen ympäristöön.

Samalla älylasit osoittavat, että perinteiset kategoriat eivät aina ole enää riittäviä. Kun sama laite voi samanaikaisesti kuvata, kuunnella, paikantaa, analysoida ja käyttää tekoälyä, yksittäisen sääntelyjärjestelmän näkökulmasta tehty arvio voi jäädä liian kapeaksi.

Suomessa tietosuojavaltuutettu Anu Talus (Edilex 26.8.2026) on kertonut, että EU:n tietosuojaviranomaiset työstävät parhaillaan yhteistä linjausta älylaseista ja tietosuojasta. Älylasit keräävät suuria määriä dataa sekä lasien käyttäjästä että kuvattavista ihmisistä. Kuvan lisäksi ne tallentavat myös puhetta ympäristöstä.  Älylaseilla kuvaaminen on henkilötietojen käsittelyä. Jos älylaseilla kuvataan julkisella paikalla ja videota jaetaan julkisesti internetissä tai sosiaalisessa mediassa, siihen sovelletaan lähtökohtaisesti tietosuojasääntelyä.

Taluksen mukaan älylaseilla kuvaamista ei voida suoraan verrata esimerkiksi puhelimen käyttöön, koska lasit ovat huomaamattomia ja niillä on mahdollista kuvata ihmisiä heidän tietämättään. Ihmisillä on oikeus tietää, jos heitä kuvataan, ja esimerkiksi pyytää kuviensa poistamista. Jatkuva, kaikkialle ulottuva kuvaaminen julkisella paikalla voidaan jossain tilanteissa jopa rinnastaa valvontaan. Älylaseilla kuvatut tiedot päätyvät käyttäjän lisäksi usein laitevalmistajille esimerkiksi tekoälykoulutusta varten. Myös laitevalmistajilla on vastuullaan ottaa huomioon tietosuojavaatimukset.

EU- ja ETA-maiden tietosuojaviranomaisista koostuva Euroopan tietosuojaneuvosto laatii parhaillaan yhteistä linjausta älylaseista. Linjauksen tavoitteena on selventää, miten tietosuojasääntöjä sovelletaan älylasien käyttöön ja varmistaa, että lähestymistapa on yhtenäinen kaikkialla EU:ssa. Euroopan tietosuojaneuvosto tiedottaa tietosuojaviranomaisten linjauksesta syksyn aikana. Älylaseista ja tietosuojasta keskusteltiin kesällä Ranskan tietosuojaviranomaisen emännöimässä G7- yhteistyöfoorumissa, johon myös Euroopan tietosuojaneuvosto osallistuu. Keskustelun pohjana oli Ranskan tietosuojaviranomaisen CNIL:n laatima kooste, joka kokoaa yhteen G7-maiden viranomaisten lähestymistapoja älylaseihin: Smart glasses: Compendium of G7 data protection and privacy authorities approaches.

9. Johtopäätökset

Älylasien työoikeudellista asemaa ei ole perusteltua ratkaista yleisellä luvalla tai yleisellä kiellolla.

Työpaikan kannalta voidaan erottaa ainakin kolme päätilannetta.

Ensinnäkin työntekijä voi käyttää omia älylasejaan. Työnantajalla on tällöin lähtökohtaisesti oikeus rajoittaa niiden käyttöä työpaikan tietoturvan, liikesalaisuuksien, henkilötietojen suojan, työrauhan ja työturvallisuuden perusteella.

Toiseksi työnantaja voi ottaa älylasit käyttöön työvälineenä. Tällöin työnantajan on huolehdittava siitä, että niiden tekniset ominaisuudet ja käyttö vastaavat työtehtävän tarpeita ja että henkilötietojen käsittelylle on asianmukainen peruste. Mitä enemmän laite kerää ja analysoi henkilötietoja, sitä merkittävämmäksi muodostuvat tietosuojan vaikutustenarviointi, tietojen minimointi, läpinäkyvyys ja tietoturva.

Kolmanneksi työnantaja voi käyttää älylaseja työntekijöiden valvontaan. Tällöin kyse ei enää ole vain työvälineestä, vaan työntekijöihin kohdistuvasta teknisestä valvonnasta. Tällaisen käytön hyväksyttävyyttä on arvioitava erityisen tarkasti työelämän tietosuojan, työntekijän yksityisyyden suojan ja yhteistoimintaa koskevien säännösten perusteella.

Älylasien kohdalla keskeiseksi työoikeudelliseksi periaatteeksi muodostuukin käyttötarkoitussidonnaisuus. Sama laite voi olla täysin hyväksyttävä työväline yhdessä tehtävässä ja työoikeudellisesti ongelmallinen valvontaväline toisessa.

Älylasit eivät siten itsessään ole työpaikalla kielletty teknologia. Ne ovat kuitenkin teknologiaa, joka voi tehdä henkilötietojen keräämisestä, työntekijöiden valvonnasta ja luottamuksellisen tiedon tallentamisesta aikaisempaa huomaamattomampaa ja jatkuvampaa.

Tästä seuraa myös käytännöllinen suositus työnantajille: älylasien käyttöä koskevassa työpaikan ohjeistuksessa ei pitäisi tyytyä joko sallimaan tai kieltämään laseja yleisesti. Ensin olisi määriteltävä, mitä toimintoja laseilla saa käyttää, missä tiloissa ja missä tarkoituksessa.

Hyvä työpaikkakohtainen linjaus voisi siten erottaa toisistaan ainakin kameran, mikrofonin, paikannuksen, tekoälyn, henkilön tunnistamisen ja muun datankeruun. Samalla olisi määriteltävä, milloin laite on pidettävä kokonaan poissa käytöstä.

Teknologian kehittyessä tästä voi muodostua merkittävä uusi työoikeudellinen kysymys. Älylasit ovat ensimmäisiä työvälineitä, joissa kamera, mikrofoni, tekoäly ja työntekijän jatkuva läsnäolo yhdistyvät samaan, ulkoisesti lähes huomaamattomaan laitteeseen. Työoikeuden kannalta ratkaisevaa ei ole kuitenkaan se, kuinka älykäs laite on, vaan se, mitä työnantaja ja työntekijä sillä tosiasiassa tekevät.

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen (toimitus@edilex.fi). Huomaa kuitenkin, että Edilex ei ole mielipiteiden yleisönosasto, joten kirjoitusten tulee perustua juridiikkaan ja kirjoittajan olla kirjoituksensa aihealueen asiantuntija.
  Lue lisää