Kyse ei ole yksittäisistä tapauksista tai urheilijoiden henkilökohtaisesta epäonnesta. Kyse on järjestelmällisestä rakenteesta, jossa ammattiurheilijat sijoittuvat pysyvästi heikompaan asemaan kuin muut palkkatyötä tekevät. Poikkeama ei koske vain yhtä turvan muotoa, vaan näkyy yhtä aikaa tapaturma- ja ammattitautiturvassa, työttömyysturvassa, eläkejärjestelmässä sekä työelämän suojan soveltamisessa.

Urheilijoiden tapaturma- ja eläketurva on rakennettu erityisjärjestelmäksi, jonka tarkoituksena on ollut huomioida urheilutyön riskit ja poikkeuksellinen luonne. Samalla ratkaisu on kuitenkin irrottanut urheilijat yleisestä sosiaalivakuutusjärjestelmästä ja jättänyt lakisääteisen vähimmäisturvan toteutumisen markkinoiden varaan. Vakuutusyhtiöitä ei velvoiteta tarjoamaan urheilijavakuutuksia, eikä järjestelmässä ole julkista varajärjestelmää tilanteisiin, joissa markkina ei kykene tuottamaan lain edellyttämää turvaa.

Tämä sääntelymalli ei ole oikeudellisesti eikä institutionaalisesti kestävä. Lakisääteisen sosiaaliturvan toteutuminen ei voi perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta olla riippuvainen yksityisten toimijoiden liiketoiminnallisista päätöksistä tai hyvästä tahdosta. Kun vakuutusturvan saatavuus vaihtelee markkinarakenteen muutosten mukaan, vastuu lakisääteisen oikeuden toteutumisesta siirtyy väistämättä takaisin lainsäätäjälle. Nykyinen sääntely ei kuitenkaan sisällä mekanismeja, joilla valtio voisi turvata vähimmäisturvan toteutumisen tilanteissa, joissa markkina ei toimi.

Urheilijoiden asema poikkeaa myös sisällöllisesti muista työntekijäryhmistä. Heidän lakisääteinen tapaturma- ja ammattitautiturvansa on suppeampi kuin muilla toimialoilla. Tapaturmaeläkkeen kesto on rajattu, ammattitauteja ei korvata vastaavalla tavalla, eikä urheilijoilla ole oikeutta samoihin päivärahaetuuksiin kuin muilla työntekijöillä. Lisäksi vakuuttamisvelvollisuus on sidottu vähimmäisansiorajaan, jonka alapuolelle jäävät urheilijat jäävät kokonaan lakisääteisen turvan ulkopuolelle. Tämä poikkeaa olennaisesti muusta työelämästä, jossa tapaturmavakuuttaminen ei ole sidottu vastaavaan ansiorajaan.

Työttömyysturvan osalta urheilijoiden asema on niin ikään heikompi. Ammattiurheilijat eivät kuulu ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin, ja urheilutoiminta voi estää etuuden saamisen myös tilanteissa, joissa siitä ei makseta palkkaa. Vanhuuseläkkeen osalta eläkekertymä jää usein selvästi jälkeen muista työntekijöistä, eikä pienituloisille urheilijoille kerry eläkettä lainkaan. Näiden lisäksi urheilijat eivät kuulu työturvallisuus- tai työterveyshuoltolainsäädännön soveltamisalaan, mikä heikentää heidän asemaansa myös työolojen ja työkyvyn ylläpidon näkökulmasta.

Kyse ei siis ole vakuutusteknisestä yksityiskohdasta, vaan perusoikeudellisesti merkittävästä yhdenvertaisuuskysymyksestä. Poikkeamat koskevat useita oikeudenaloja samanaikaisesti ja muodostavat toisiaan vahvistavan kokonaisuuden. Tämä asettaa lainsäätäjälle velvollisuuden arvioida, ovatko nämä poikkeamat hyväksyttäviä ja oikeasuhtaisia perustuslain yhdenvertaisuusvaatimuksen ja sosiaaliturvaoikeuden näkökulmasta.

Urheilijoiden sosiaaliturvan kehittäminen edellyttää rakenteellista uudistusta, ei yksittäisiä korjausliikkeitä. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi urheilijoiden integrointi yleiseen sosiaaliturvajärjestelmään Ruotsin mallin mukaisesti, vakuutusyhtiöitä koskevan velvoittavan tarjontamallin säätäminen, valtiollinen tai puolijulkinen vakuutusratkaisu tai kollektiivisiin sopimuksiin perustuva malli, jossa lakisääteinen vähimmäisturva täydennetään yhteisesti sovitulla lisäturvalla. Keskeistä on, että lakisääteinen perussuoja ei ole riippuvainen markkinoiden toimivuudesta.

Kysymys ei lopulta ole urheilijoiden erityiskohtelusta, vaan työntekijöiden yhdenvertaisesta kohtelusta. Kun urheilija tekee työtä, joka täyttää työn tunnusmerkit ja tuottaa yhteiskunnalle merkittävää arvoa, hänen on voitava luottaa siihen, että lakisääteinen turva toteutuu johdonmukaisesti ja ennakoitavasti. Urheilijoiden sosiaaliturvan vahvistaminen ei ole etuoikeus, vaan perusoikeuksien toteuttamista – ja samalla koko urheilujärjestelmän kestävyyden ja uskottavuuden vahvistamista.

Asiantuntijakirjoitus Edilexin Lakikirjastossa

• Paasonen, Jyri – Kannas, Johanna: Rakenteelliset ongelmat urheilijan tapaturma- ja eläketurvassa – miksi urheilija jää sosiaaliturvan reunalle?

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen (toimitus@edilex.fi).
  Lue lisää