Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

TSV 09.11.2021

Lainvoimaisiin tuomioihin perustuvien maksuhäiriötietojen merkitseminen luottotietorekisteriin

Maksuhäiriömerkintä - Luottotiedot

Säädösperusta: EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen päätös
Antopäivä: 09.11.2021
Diaarinumero: 4356/532/19

Asia

Virheen oikaisu luottotietorekisteriin ja lainvoimaisiin tuomioihin perustuvien maksuhäiriötietojen merkitseminen maksuhäiriömerkinnäksi luottotietorekisteriin

Rekisterinpitäjä

Bisnode Finland Oy

Hakijan vaatimukset

Hakija on 8.3.2018 pyytänyt tietosuojavaltuutettua antamaan rekisterinpitäjälle määräyksen poistaa hakijaa koskevat tiedot sen luottotietorekisteristä. Hakijan vaatimus kohdistuu seuraaviin tuomioihin perustuviin maksuhäiriömerkintöihin:

Päivämäärä Selite Velkoja

XXXX Tuomio Velkoja 1

XXXX Tuomio Velkoja 2

XXXX Tuomio Velkoja 3

Asiassa saatu selvitys

Hakijalta saatu selvitys

Hakijan toimittaman selvityksen perusteella kyseessä olevien maksuhäiriömerkintöjen peruste on luottotietolain (527/2007) 13 § 1 momentin 3 kohdan mukainen viranomaisen toteama maksuhäiriötieto maksun laiminlyönnistä, joka on todettu tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla. Rekisterinpitäjä on toimitetun selvityksen perusteella kieltäytynyt poistamasta kyseessä olevia tietoja.

Hakija perustelee vaatimustaan Oikeusrekisterikeskuksen järjestelmävirheellä, jonka seurauksena on aiheutunut virheellisiä maksuhäiriömerkintöjä sekä viittaa perusteluissaan eduskunnan oikeusasiamiehen asiassa antamaan ratkaisuun EOAK/945/2016. Hakijan mukaan järjestelmävirhe on aiheuttanut tilanteen, jossa vuosien 2011–2017 välillä suppeana eli summaarisena haastehakemuksena oikeuteen viedyt velkomuskanteet ovat johtaneet lähes aina SVK-maksuhäiriömerkintään jutun hävinneelle velalliselle. Hakijan mukaan maksuhäiriömerkinnän aiheutuminen ei saa riippua siitä, onko velkoja tehnyt velkomushaasteen laajana vai suppeana, koska riitautetuissa asioissa molemmat käsitellään samalla tavalla.

Hakija mukaan velallisella tulisi olla oikeus saada tuomioistuimen arvio maksuvelvollisuudesta ilman riskiä maksuhäiriömerkinnästä, sillä maksuhäiriömerkinnän pelko vähentää vastaajan mahdollisuuksia ja halua puolustaa asiaansa oikeudessa.

Hakijan mukaan luottotietolaki määrittää maksuhäiriömerkinnän peruskriteeriksi sen, että merkinnän on kuvattava velallisen maksukykyä tai maksuhalukkuutta. Hakijan viittaa eduskunnan oikeusasiamieheen, joka on todennut, että riitaisissa tapaukissa nämä kriteerit eivät täyty, koska niissä velallinen on automaattisesti ja pakostikin asian riitaisuudesta johtuen maksuhaluton. Hakijan mielestä on selvää, että maksuhaluttomuuskriteeriä voidaan käyttää ainoastaan riidattomissa tapauksissa.

Hakijan mukaan luottotietoyhtiöt ovat perustelleet asian niin, että maksuhäiriömerkintä voidaan määrätä, koska väitetyllä riitaisuudella ei ole ollut merkitystä asian ratkaisun kannalta. Hakijan mukaan luottotietoyhtiöt ovat väärässä, sillä jos velallinen riitauttaa kanteen sen vaatimuksiin liittyvällä asiallisella argumentilla, ottaa käräjäoikeus asian normaaliin riitaoikeudenkäyntikäsittelyyn ja asia täytyy silloin katsoa riitaisaksi. Hakijan näkemyksen mukaan tilanne, jossa luottotietoyhtiö jälkikäteisesti toteaisi tuomioistuinta suuremmalla auktoriteetilla asian olevan riidaton, on kestämätön.

Hakijan mukaan luottotietoyhtiöt ovat tuomioistuinten laajojen riitakäsittelyiden kohdalla käyneet manuaalisesti läpi tuomiolauselman, ja sen pohjalta tehneet arvion velallisen maksukyvyttömyydestä tai -haluttomuudesta. Hakijan mukaan tämä on luottotietoyhtiöiltä virheellistä ja harhaanjohtavaa toimintaa, sillä on mahdotonta, että tuomiolauselmasta saisi rivien välistä tulkitsemalla virheettömän kuvan velallisen maksukyvyttömyydestä tai -haluttomuudesta. Hakijan mukaan tuomiossa ei oteta kantaa vastaajan maksukyvykkyyteen tai -halukkuuteen vaan ainoastaan maksuvelvollisuuteen.

Rekisterinpitäjältä saatu selvitys

Rekisterinpitäjältä pyydettiin selvitystä hakijan maksuhäiriömerkinnöistä sekä yleisesti rekisterinpitäjän käsittelemistä tuomioistuimen lainvoimaiseen tuomioon perustuvista maksuhäiriötiedoista (luottotietolain 13 § 1 momentin 3 kohta). Rekisterinpitäjältä pyydettiin tietoja lainvoimaisiin tuomioihin perustuvien maksuhäiriötietojen tietolähteestä ja luovutusperusteesta.

Rekisterinpitäjältä tiedusteltiin lisäksi, mikä taho määrittelee sen, kuvaako lainvoimainen tuomio hakijan maksukykyä tai maksuhalukkuutta sekä tiedot kriteereistä, joiden perusteella se mahdollisesti arvioi näitä tekijöitä. Lisäksi rekisterinpitäjältä pyydettiin selvitystä toimenpiteistä, joiden avulla se varmistaa, että sen toiminta lainvoimaisiin tuomioihin perustuvien maksuhäiriötietojen käsittelyssä täyttää luottotietolain 11 §:n mukaisen edellytyksen rekisteröityjen yhdenvertaisesta kohtelusta.

Hakijan osalta pyydettiin perusteltua selvitystä siitä, kuvaavatko maksuhäiriömerkintöjen perusteena olevat lainvoimaiset tuomiot rekisterinpitäjän kannan mukaan hakijan maksukykyä ja maksuhalukkuutta.

Rekisterinpitäjän antaman selvityksen mukaan hakijan maksuhäiriötietojen tietolähde on Pohjanmaan käräjäoikeus, ja ne on välittänyt rekisterinpitäjälle Oikeusrekisterikeskus. Rekisterinpitäjän mukaan tiedot on luovutettu sille merkittäväksi luottotietorekisteriin luottotietolain 13 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella. Selvityksen mukaan oikeudesta luovuttaa tietoja luottotietotoiminnan harjoittajille säädetään laissa oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä (372/2010), erityisesti lain 15 ja 17 §:ssä.

Rekisterinpitäjä katsoo, että kyseiset lainvoimaiset tuomiot kuvaavat hakijan maksukykyä tai maksuhalukkuutta, sillä tuomiot ovat annettu lainmukaisesti, oikeiden ja asianmukaisten tietojen perusteella ja saatavat ovat olleet riidattomia. Rekisterinpitäjä kertoo myös tarkistaneensa rekisteröidyn selvityspyyntöjen yhteydessä useaan kertaan Oikeusrekisterikeskukselta sekä käräjäoikeudelta asiaan liittyviä seikkoja. Oikeusrekisterikeskuksen yksiselitteinen vastaus on ollut, että kaikki tuomiot ovat Tuomiorekisterissä voimassa ja lainvoimaisia eikä tietojen luovutus ole ollut seurausta järjestelmävirheestä, johon rekisteröity on vedonnut. Selvityksen mukaan käräjäoikeus on myös vahvistanut, että kyseiset tuomiot ovat olleet lainvoimaisia, eikä niitä ole lähetetty hovioikeuteen.

Rekisterinpitäjän mukaan hakijan velkojen pääomat ovat olleet muutamia satoja per velkomustuomio ja niitä on tullut useita. Tuomiot ovat lainvoimaisia, niiden tila on voimassa ja niissä saatava on ollut riidaton. Rekisterinpitäjän mukaan kyseiset seikat kertovat hakijan maksukyvystä tai maksuhalukkuudesta. Rekisterinpitäjä katsoo täten toimineensa luottotietolain 13 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti.

Yleisesti lainvoimaisiin tuomioihin perustuvien maksuhäiriötietojen osalta rekisterinpitäjä toteaa, että Oikeusrekisterikeskus välittää tuomioistuinten velkomustuomiot sille lainmukaisin perustein. Luovutusperusteen osalta rekisterinpitäjä viittaa edellä mainittuihin luottotietolain 13 §:n 1 momentin 3 kohtaan sekä lain oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä 15 ja 17 §:ään.

Rekisterinpitäjän mukaan maksuhäiriömerkinnän edellytysten täyttymisen arvioi sen henkilöluottotietorekisteristä vastaava tiimi, jolla on monen vuoden kokemus luottotietojen käsittelystä ja hyvä luottotietolain tuntemus. Lisäksi tiimin tukena on sen kokenut esimies sekä rekisterinpitäjän tietosuojavastaava tarvittaessa.

Rekisterinpitäjän arvioidessa tuomion perusteella rekisteröidyn maksukykyä ja maksuhalukkuutta, saatavan tulee olla riidaton, tuomion tulee olla lainvoimainen ja ratkaisun tila on oltava voimassa. Rekisterinpitäjä katsoo, että sen velvollisuus on huolehtia siitä, että maksuhäiriömerkinnän rekisteröinnille on luottotietolain mukainen peruste ja edellytykset, ja että kaikkia rekisteröityjä kohdellaan tasapuolisesti. Rekisterinpitäjä kertoo myös sopineensa Asiakastiedon kanssa, että jos pääoman tai korkojäämän ollessa alle 20 €, ratkaisua ei tallenneta luottotietorekisteriin.

Rekisterinpitäjän mukaan arvio on hyvin tapauskohtaisia, joten kriteereitä ei voi tyhjentävästi kirjoittaa vaan niillä luodaan enemmänkin viitekehys tapauskohtaiseen arviointiin. Mahdolliset poikkeavat tapaukset käsitellään tiimin kesken, jotta voidaan varmistua, että samanlaisia tuomioita käsitellään samalla tavalla. Rekisterinpitäjä katsoo noudattavansa aina hyvää luottotietotapaa sekä yleisimminkin huolellisesti luottotietolakia.

Luottotietolain 11 §:n mukaisen rekisteröityjen yhdenvertaista kohtelua koskevan velvoitteen noudattamisen osalta rekisterinpitäjä toteaa, että henkilöluottotietorekisteristä vastaava tiimi kouluttautuu säännöllisesti sekä arvioi luottotietolain 13 § 1 momentin 3 kohtaan perustuviin maksuhäiriömerkintöihin liittyviä kriteereitä säännöllisesti. Rekisterinpitäjän mukaan tiimi noudattaa kriteerejä ja yhdenvertaista kohtelua läpi koko prosessin ja toimii yhdessä, jotta samankaltaisia tilanteita ja tapauksia käsitellään samalla tavalla. Rekisterinpitäjän mukaan rekisteröidyn vaatiessa tietojen poistoa tai korjaamista, käydään kriteeristö ja prosessi läpi ja arvioidaan, onko tietojen poistolle tai korjaamiselle syytä. Mikäli tietojen poisto tai korjaaminen on aiheellista, arvioidaan tässä yhteydessä, onko kriteeristöä tai prosessia tarvetta muuttaa ja mahdollisesti, miten.

Rekisterinpitäjältä, Suomen Asiakastieto Oy:ltä ja Oikeusrekisterikeskukselta saatu selvitys

Tietosuojavaltuutettu selvitti kyseessä olevan asian kanssa samanaikaisesti Suomen Asiakastieto Oy:n (Asiakastieto) sekä Oikeusrekisterikeskuksen menettelytapoja lainvoimaisiin tuomioihin perustuvien maksuhäiriötietojen käsittelyssä. Osana asioiden selvittämistä tietosuojavaltuutettu pyysi jokaista kolmea tahoa toimittamaan tietosuojavaltuutetun toimistoon tietoja, joita Oikeusrekisterikeskus on luovuttanut luottotietoyhtiöille tiettynä ajankohtana.

Oikeusrekisterikeskusta pyydettiin toimittamaan tietosuojavaltuutetun toimistoon 20 ensimmäistä tuomioistuinratkaisua, jotka se luovutti luottotietoyhtiöille 5.11.2019 lähtien lainvoimaisiin tuomioihin perustuvina maksuhäiriötietoina. Asiakastietoa ja rekisterinpitäjää pyydettiin toimittamaan 20 ensimmäistä tuomioistuinratkaisua, jotka Oikeusrekisterikeskus luovutti niille 5.11.2019 lähtien lainvoimaisiin tuomioihin perustuvina maksuhäiriötietoina. Lisäksi pyydettiin toimittamaan 5 ensimmäistä tuomioistuinratkaisua, jotka Asiakastieto ja rekisterinpitäjä ovat 5.11.2019 lähtien seuloneet pois henkiluottotietorekisteriin maksuhäiriömerkinnän aiheuttavien maksuhäiriötietojen joukosta.

Rekisterinpitäjä toimitti pyydetyt 20 ensimmäistä tuomioistuinratkaisut, jotka Oikeusrekisterikeskus on annetun selvityksen mukaan luovuttanut sille 6.11.2019 lähtien. Kaikissa ratkaisuissa vastaaja on myöntänyt kanteen oikeaksi. Lisäksi rekisterinpitäjä toimitti tiedot viidestä ratkaisusta, jotka se oli seulonut pois maksuhäiriömerkinnän aiheuttavien maksuhäiriötietojen joukosta. Seulotut tiedot käsittävät muun muassa asioita, joissa vastaaja on riitauttanut kanteen. Lisäksi tietoihin lukeutuu asia, jossa kanteen kohteena oleva pääoma on alle 20 euroa sekä asia, joissa kanne on koskenut oikeudenkäyntikuluja ja korkoja.

Rekisterinpitäjän mukaan kahtena kokonaisena selvityksen antamista edeltävänä vuotena lainvoimaisten tuomioiden aiheuttamien maksuhäiriömerkintöjen vuosittainen lukumäärä keskimäärin on ollut 6.300 kappaletta. Rekisterinpitäjän mukaan Oikeusrekisterikeskuksen luovuttamien maksuhäiriötietojen joukosta pois seulottavien tuomioistuinratkaisujen vuosittainen lukumäärä keskimäärin on ollut noin 8 % verran kaikista rekisterinpitäjälle luovutetuista tuomioistuiratkaisuista.

Hakijan vastine rekisterinpitäjän antamaan selvitykseen

Antamassaan vastineessa hakija kiinnittää huomiota siihen, että rekisterinpitäjä ei sanallakaan puutu eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuun EOAK/945/2016 sekä siihen, että selvityksessä esitetyt perustelut ovat ristiriidassa oikeusasiamiehen ratkaisun kanssa. Hakija oudoksuu rekisterinpitäjän väitettä siitä, että kyseessä olevia asioita ei tulisi pitää riidattomia, sillä kyseisen arvion tekee tuomioistuin määrittäessään sen, tuleeko asia käsitellä laajana riita-asiana.

Hakijan mukaan rekisterinpitäjän antaa selvityksessään sellaisen kuvan, että velkomusoikeudenkäynnit olisivat yksinkertaisia ja selkeitä, mutta maksuhäiriömerkinnän määräämiseen tuomion perusteella ei voitaisi luoda yksiselitteisiä sääntöjä. Hakijaa katsoo puolestaan, että oikeudenkäynnit voivat olla hyvinkin monimutkaisia, mutta riitautetun kanteen ei tulisi koskaan johtaa maksuhäiriömerkintään.

Hakijan mukaan on mielenkiintoista, että toisin kuin Asiakastieto, rekisterinpitäjä ei ole harkintansa jälkeen merkinnyt maksuhäiriömerkintää yhden hakijan velkomustuomion kohdalla. Tältä osin hakija kiinnittää huomiota siihen, että kaikissa kummankin luottotietoyhtiön kohdalla oikaisuvaatimuksen kohteena olevissa tapauksissa riita on aina koskenut velkapääomaa eikä kyse ole siis ollut pelkästään sen johdannaisista, kuten perintäkuluista tai koroista.

Hakijan mukaan rekisterinpitäjä merkitsee lainvoimaisiin tuomioihin perustuvia maksuhäiriömerkintöjä esoteerisilla kriteereillä, joista velallisille ei ole paljastettu mitään tietoa. Hakijan mukaan maksuhäiriömerkinnän tulisi kertoa velallisen – ei luottotietoyhtiön – käyttäytymisestä. Hakijan mukaan ainoa yksilön suojan kannalta johdonmukainen menettely olisi, että riitaisessa asiassa annetusta tuomiosta ei voi seurata maksuhäiriömerkintää, vaan merkintä voisi aiheutua vasta, jos lainvoimaisen maksuun velvoittavan tuomion ulosotto epäonnistuu.

Hakijan mukaan tälläkin hetkellä Tuomas-järjestelmässä järjestelmävirheen korjaamiseksi käyttöön otetusta ratkaisukoodista huolimatta luottotietorekisterissä täytyy olla vähintäänkin satoja, ellei tuhansia virheellisiä merkintöjä. Hakijan mukaan virheellisiä merkintöjä poistuu rekisteristä päivittäin, mistä johtuen asian viipyminen on edullista luottotietoyhtiöille, sillä virheellisistä merkinnöistä kärsineet eivät voi hakea oikeutta todisteiden kadottua.

Sovellettavasta lainsäädännöstä

Euroopan parlamentin ja neuvoston yleistä tietosuoja-asetusta (EU) 2016/679 (tietosuoja-asetus) on sovellettu 25.5.2018 alkaen. Säädös on asetuksena jäsenvaltioissa välittömästi sovellettavaa oikeutta. Tietosuoja-asetus sisältää kansallista liikkumavaraa, minkä perusteella kansallisella lainsäädännöllä voidaan täydentää ja täsmentää asetuksessa nimenomaan määriteltyjä seikkoja. Yleistä tietosuoja-asetusta täsmentää kansallinen tietosuojalaki (1050/2018), jota on sovellettu 1.1.2019 alkaen, sekä nyt käsillä tapauksessa keskeinen luottotietolaki.

Todettakoon, että oikeusvarmuuden periaate on EU-oikeudessa keskeisessä asemassa. Tästä periaatteesta on useissa EU-tuomioistuimen ratkaisuissa johdettu taannehtivan lainsäädännön soveltamisen kielto. Tämän kiellon mukaan unionioikeudellisilla säädöksillä ei pääsääntöisesti ole taannehtivaa vaikutusta.

Oikeuskäytännössä on tältä osin tunnistettu taannehtivuuden kaksi tyyppiä: tosiasiallinen taannehtivuus sekä materiaalinen taannehtivuus. Tosiasiallisella taannehtivuudella tarkoitetaan uuden lainsäädännön soveltamista sellaiseen tosiseikastoon, joka on täysin toteutunut vanhan lainsäädännön aikana. EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä tällainen tosiasiallinen taannehtivuus on lähtökohtaisesti kielletty.

Materiaalisella taannehtivuudella tarkoitetaan uuden lainsäädännön soveltamista tulevaisuuteen suuntautuvin vaikutuksin sellaisessa tilanteessa, joka on syntynyt aikaisemman lainsäädännön ollessa voimassa, ja oikeudellisesti relevantti toiminta jatkuu edelleen uuden lainsäädännön aikana. EU-tuomioistuin on hyväksynyt tällaisen materiaalisen taannehtivuuden. Tuomioistuin on todennut, että EU-oikeudellisen lainsäädännön täytyy katsoa saavuttavan oikeusvaikutuksia voimaan tullessaan myös silloin, kun uusi lainsäädäntö määrittelee vanhan lainsäädännön aikana alkaneiden asiantilojen seurauksia. Niin ikään tuomioistuin on kiinnittänyt taannehtivan lainsäädännön sallittavuutta arvioidessaan huomiota yksityisten oikeussubjektien oikeussuojan tarpeeseen.

Käsillä olevassa tapauksessa valituksenalainen oikeudellisesti merkityksellinen toiminta on jatkunut yleisen tietosuoja-asetuksen voimaantulon ja soveltamisen aloittamisen jälkeen, mistä johtuen asiaan luottotietolain ohella sovellettava yleistä tietosuoja-asetusta.

Oikeudellinen kysymys

Asiassa on ratkaistavana luottotietorekisteriin talletettujen tietojen korjaamista koskeva asia, jonka yhteydessä on arvioitu myös rekisterinpitäjän yleistä toimintatapaa lainvoimaisiin tuomioihin perustuvien maksuhäiriömerkintöjen rekisteröimisen osalta.

Asiassa on ratkaistava:

1. ovatko luottotietorekisteriin talletetut hakijaa koskevat maksuhäiriömerkinnät luottotietolain (527/2007) 13 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 6 §:n 1 momentin 3 kohdan tulkinnan kannalta lain 31 §:ssä tarkoitetulla tavalla virheellisiä;

2. onko rekisterinpitäjä tuomioistuimen lainvoimaisiin tuomioihin perustuvien maksuhäiriötietojen käsittelyn yhteydessä noudattanut yleisen tietosuoja-asetuksen 25 artiklan 1 kohdassa säädettyä sekä luottotietolain 5 §:n 1 momentin 3 alakohtaa ja

3. onko rekisterinpitäjälle annettava yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukainen määräys saattaa käsittelytoimensa yleisen tietosuoja-asetuksen säännösten mukaisiksi. Tietosuojavaltuutetun on niin ikään arvioitava, tuleeko asiassa käyttää muita yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan kohdan mukaisia korjaavia toimivaltuuksia.

Tietosuojavaltuutetun päätös ja perustelut

1. Maksuhäiriömerkinnön edellytysten täyttyminen hakijan maksuhäiriömerkintöjen kohdalla

Rekisterinpitäjä määrätään luottotietolain 35 §:n mukaisesti oikaisemaan luottotietorekisterissä oleva tieto kaikkien hakijan oikaisupyynnön kohteena olevien maksuhäiriömerkintöjen kohdalla.

Perustelut

Riita-asiassa annetun lainvoimaisen tuomion merkitseminen maksuhäiriömerkinnäksi

Luottotietolain 13 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään henkilöluottotiedoista, jotka viranomaisen toteamina maksuhäiriötietoina saa tallettaa luottotietorekisteriin. Näihin lainkohdassa tarkoitettuihin tietoihin lukeutuvat muun muassa tiedot maksun laiminlyönnistä, joka on todettu tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla tai yksipuolisella tuomiolla.

Jotta lainvoimainen tuomio voidaan merkitä maksuhäiriömerkinnäksi luottotietorekisteriin, on sen täytettävä myös luottotietolain 6 §:n 1 momentissa luottotietojen laadulle säädetyt edellytykset, joiden mukaan luottotietoina saa käyttää ja muutoin käsitellä vain sellaisia tietoja, jotka ovat asianmukaisia kuvaamaan rekisteröidyn maksukykyä tai maksuhalukkuutta taikka kykyä vastata sitoumuksistaan.

Ratkaisussa EOAK/945/2016 eduskunnan oikeusasiamies on ottanut kantaa lainvoimaisten tuomioiden aiheuttamiin maksuhäiriömerkintöihin. Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan tapauksissa, joissa maksuvelvollisuus on perustellusti riitautettu siten, että sillä voi olla vaikutusta asiaan, merkintä ei oikeusasiamiehen käsityksen mukaan täytä maksuhäiriömerkinnän tekemisen perusteena olevaa edellytystä siitä, että merkinnän on osoitettava rekisteröidyn maksukyvyttömyyttä tai maksuhaluttomuutta.

Edellä mainitussa ratkaisussa on selostettu Oikeusministeriön asiassa antamaa lausuntoa, joka koskee muun muassa summaaristen asioiden käsittelyä tuomioistuimissa. Ratkaisussa selostetun mukaan, jos vastaaja vetoaa takaisinsaantihakemuksessa vain sellaiseen perusteeseen, jolla ei selvästi ole vaikutusta asian ratkaisemiseen, takaisinsaantihakemus hylätään. Tällöin asiassa annetaan uusi yksipuolinen tuomio. Jos vastaaja puolestaan vastaa haastehakemukseen ja kiistää riidattomana vireille tulleen kanteen sellaisella perusteella, jolla mahdollisesti voi olla vaikutusta asian ratkaisemiseen, asia siirtyy heti käsiteltäväksi tavanomaisessa riita-asiain menettelyssä.

Tietosuojavaltuutettu yhtyy eduskunnan oikeusasiamiehen näkemykseen koskien tapauksia, joissa maksuvelvollisuus on perustellusti riitautettu ja katsoo, että tällaisissa tapauksissa maksuhäiriömerkinnän rekisteröimiselle ei ole lainmukaista perustetta. Tietosuojavaltuutettu katsoo, että rekisteröidyllä tulee olla mahdollisuus suorittaa velka ilman maksuhäiriömerkinnän uhkaa saatuaan tuomion riitaisessa asiassa.

Hakijan maksuhäiriömerkintöjen lainmukaisuuden arviointi

Luottotietolain 31 §:ssä säädetään rekisteröidyn oikeudesta virheen oikaisuun. Asiassa saadun selvityksen perusteella hakija on esittänyt rekisterinpitäjälle pyynnön poistaa neljä häntä koskevaa maksuhäiriömerkintää luottotietorekisteristä.

Saadun selvityksen perusteella rekisterinpitäjä on kieltäytynyt poistamasta kyseessä olevia tietoja, koska tuomioiden tuomiolauselmien sisällön perusteella rekisterinpitäjä pitää osoitettuna, että maksuhäiriömerkinnät kuvaavat hakijan maksukykyä tai maksuhalukkuutta luottotietolaissa tarkoitetulla tavalla. Rekisterinpitäjän mukaan hakijan esittämillä seikoilla ei ole asioiden käsittelyssä annettu seilaista painoa, että asioita tulisi pitää riitaisena niin, että maksuhäiriötietoja ei olisi voinut rekisteröidä tai ne tulisi poistaa.

Jäljempänä tietosuojavaltuutettu arvioi kunkin hakijan maksuhäiriömerkinnän kohdalla, täyttyvätkö maksuhäiriömerkinnälle luottotietolaissa asetetut edellytykset.

Pvm. Selite Velkoja

XXXX Tuomio Velkoja 1

Asiassa on kyse velkasuhteeseen perustuvasta saatavasta. Asiassa hakija on vastustanut kannetta vetoamalla muun muassa velan vanhentumiseen sekä siihen, että kantajalla ei ole saantioikeutta.

Pvm. Selite Velkoja

XXX Tuomio Velkoja 2

Asiassa on kyse velkasuhteeseen perustuvasta saatavasta. Asiassa hakija on vastustanut kannetta vetoamalla siihen, että hän on maksanut velkapääoman sekä aiheelliset perintäkulut kokonaisuudessaan ennen kuin asia on siirtynyt tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Pvm. Selite Velkoja

XXX Tuomio Velkoja 3

Asiassa on kyse velkasuhteeseen perustuvasta saatavasta. Asiassa hakija on vastustanut kannetta vetoamalla muun muassa velan vanhentumiseen.

Kaikissa hakijan maksuhäiriömerkintöjen perusteena olevissa asioissa hakija on vastannut kanteeseen kiistämällä maksuvelvollisuutensa edellä esitetyillä perusteilla ja asiat on käsitelty tuomioistuimessa tavanomaisessa riita-asiain menettelyssä. Koska asian siirtyminen tavanomaiseen riita-asiain menettelyyn edellyttää, että kanne on riitautettu sellaisella perustella, jolla käräjäoikeus katsoo mahdollisesti olevan vaikutusta asian ratkaisemiseen, ei asiassa annettu tuomio täytä maksuhäiriömerkinnän tekemisen perusteena olevaa edellytystä siitä, että merkinnän on osoitettava rekisteröidyn maksukyvyttömyyttä tai maksuhaluttomuutta (luottotietolain 6 §:n 1 momentti).

Koska luottotietolain mukaiset maksuhäiriömerkinnän edellytykset eivät ole täyttyneet kyseisen tuomioiden kohdalla, ei tuomioita olisi tullut merkitä maksuhäiriömerkinnäksi luottotietorekisteriin ja merkinnät olisi tullut poistaa hakijan esittämän korjauspyynnön seurauksena.

2. Sisäänrakennetun tietosuojan ja hyvän luottotietotavan toteutuminen rekisterinpitäjän toiminnassa

Tietosuojavaltuutettu katsoo, että rekisterinpitäjän toimintatapa lainvoimaisiin tuomioihin perustuvien maksuhäiriötietojen käsittelyn osalta ei täytä yleisen tietosuoja-asetuksen 25 artiklan 1 kohdassa säädettyä eikä luottotietolain 5 §:n 1 momentin 3 alakohtaa.

Perustelut

Sovellettava lainsäädäntö

Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan henkilötietoja on käsiteltävä lainmukaisesti, asianmukaisesti ja rekisteröidyn kannalta läpinäkyvästi (”lainmukaisuus, kohtuullisuus ja läpinäkyvyys”).

Yleisen tietosuoja-asetuksen 25 artiklan 1 kohdan mukaan ottaen huomioon uusimman tekniikan ja toteuttamiskustannukset sekä käsittelyn luonteen, laajuuden, asiayhteyden ja tarkoitukset sekä käsittelyn aiheuttamat todennäköisyydeltään ja vakavuudeltaan vaihtelevat riskit luonnollisten henkilöiden oikeuksille ja vapauksille rekisterinpitäjän on käsittelytapojen määrittämisen ja itse käsittelyn yhteydessä toteutettava tehokkaasti tietosuojaperiaatteiden täytäntöönpanoa varten asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet, jotta ne saataisiin sisällytettyä käsittelyn osaksi ja jotta käsittely vastaisi tämän asetuksen vaatimuksia ja rekisteröityjen oikeuksia suojattaisiin.

Luottotietolain 5 §:n 1 momentin 3 alakohdan mukaan luottotietotoiminnan harjoittajan, luottotiedon käyttäjän ja luottotietoja muutoin käsittelevän on noudatettava toiminnassaan huolellisuutta sekä pidettävä huolta siitä, että rekisteröityjen oikeutta tulla arvioiduiksi oikeiden ja asiamukaisten tietojen perusteella ei vaaranneta.

Luottotietolain 11 §:n mukaan luottotietotoiminnan harjoittajan on pidettävä huolta siitä, että luottotietorekisteriin merkittävien ja siihen merkittyjen luottotietojen käsittelyssä ja muutoin luottotietotoimintaa harjoitettaessa rekisteröityjä kohdellaan yhdenvertaisesti.

Lainvoimaiseen tuomioon perustuvan maksuhäiriötiedon käsittelyn rekisteröidylle aiheuttamasta riskistä

Tietosuojavaltuutettu katsoo, että oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä luovutettavien maksuhäiriötietojen merkitsemissä maksuhäiriömerkinnöiksi luottotietorekisteriin on kyse laajamittaisesta henkilötietojen käsittelystä, jolla on merkittäviä vaikutuksia rekisteröidyn oikeuksille ja vapauksille. Tiedot luovutetaan valtakunnallisesta tietojärjestelmästä teknisen rajapinnan kautta päivittäin kyseessä olevalle valtakunnallisesti luottotietotoimintaa harjoittavalle rekisterinpitäjälle luottotietorekisteriin merkittäväksi.

Luovutuksen seurauksena aiheutuvalla maksuhäiriömerkinnällä on tyypillisesti merkittäviä ja laaja-alaisia vaikutuksia rekisteröidyn oikeuksille ja vapauksille. Maksuhäiriömerkinnän johdosta esimerkiksi rekisteröidyn luottokorttia voidaan vaatia palautettavaksi sekä uuden luoton, vuokra-asunnon ja kotivakuutuksen saanti todennäköisesti vaikeutuu. Myös työpaikan saanti voi vaikeutua, mikäli työtehtävään liittyy taloudellista vastuuta.

Maksuhäiriömerkinnästä rekisteröidylle aiheutuvat vaikutukset ovat niin laajoja, että lainvoimaisesta tuomiosta asian vastaajalle mahdollisesti aiheutuva maksuhäiriömerkintä voi vähentää vastaajan mahdollisuuksia ja halua puolustaa asiaansa oikeudessa. Mahdollisuus saada riita-asiassa tuomioistuimen arvio maksuvelvollisuudesta voi vaarantua, mikäli mahdollinen langettava tuomio voi johtaa maksuhäiriömerkintään.

Rekisterinpitäjän toimintatavan lainmukaisuuden arviointi

Rekisterinpitäjän antaman selvityksen perusteella lainvoimaiseen tuomioon perustuvan maksuhäiriötiedon Oikeusrekisterikeskukselta saatuaan se tekee päätöksen siitä, merkitäänkö tieto maksuhäiriömerkinnäksi luottotietorekisteriin. Päätös perustuu rekisterinpitäjän henkilökunnan tekemään arvioon siitä, kuvaako tuomion tuomiolauselma henkilön maksukykyä tai maksuhaluttomuutta. Rekisterinpitäjällä on käytössä joitain arviossa huomioitavia kriteereitä. Tietoa rekisteröitäessä arvioidaan muun muassa velkasuhteen luonnetta sekä sitä, voidaanko asiaa tuomiolauselman perusteella pitää riitaisena niin, että maksuhäiriömerkintää ei voitaisi rekisteröidä. Rekisterinpitäjä pitää arviossa sovellettavien täysin aukottomien ja yksiselitteisten sääntöjen käyttämistä mahdottomana, minkä takia arviointi on aina jossain määrin inhimillistä tapauskohtaista harkintaa.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 25 artiklan 1 kohdan mukainen velvollisuus sisäänrakennetun tietosuojan toteuttamisesta edellyttää, että kyseisen lainkohdan mukaisia asianmukaisia teknisiä ja organisatorisia toimenpiteitä toteutettaessa kunkin yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan mukaisen periaatteen tehokas noudattaminen ja siitä johtuva oikeuksien ja vapauksien suojaaminen on sisällytettävä rekisterinpitäjän valitsemiin toimenpiteisiin ja suojatoimiin. Velvollisuus ei edellytä minkään tiettyjen toimenpiteiden toteuttamista vaan sitä, että valittujen toimenpiteiden ja suojatoimien on sovelluttava tietosuojaperiaatteiden täytäntöönpanoon juuri kyseessä olevassa käsittelyssä. Se, ovatko toimenpiteet tehokkaita, määräytyy aina kulloisenkin käsittely-yhteyden mukaan.

Tietosuojavaltuutettu katsoo, että kyseessä olevan menettelytavan osalta rekisterinpitäjä ei ole onnistunut panemaan täytäntöön yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisia lainmukaisuuden periaatetta sisäänrakennettua tietosuojaa koskevan velvoitteen edellyttämällä tavalla. Lainmukaisuuden periaatteen nojalla rekisterinpitäjän on määritettävä pätevä laillinen peruste henkilötietojen käsittelylle sekä varmistettava että sen käsittelemille henkilötiedoille on löydettävissä soveltuva yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukainen käsittelyn oikeusperuste kaikissa henkilötietojen käsittelyn eri vaiheissa.

Rekisterinpitäjän valitsema toimintatapa arvioida maksuhäiriömerkinnän edellytysten täyttymistä tapauskohtaisesti tuomioiden tuomiolauselmien perusteella on johtanut siihen, että se on merkinnyt luottotietorekisteriin maksuhäiriömerkintöjä, joiden perusteena oleva lainvoimaisen tuomion ei voida katsoa kuvaavan rekisteröidyn maksukyvyttömyyttä tai maksuhaluttomuutta luottotietolain 6 §:n 1 kohdan edellyttämällä tavalla. Tällaisten maksuhäiriömerkintöjen kohdalla rekisterinpitäjä on käsitellyt henkilötietoja ilman yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukaista käsittelyn oikeusperustetta, koska luottotietolaissa säädetyt edellytykset maksuhäiriömerkinnälle eivät ole täyttyneet. Koska asiassa saadun selvityksen perusteella virheellisten maksuhäiriömerkintöjen aiheutuminen on ollut seurausta rekisterinpitäjän systemaattisesta toimintatavasta, asiassa ei voida katsoa olevan kyse vain yksittäistä rekisteröityä koskevista virheistä.

Kun maksuhäiriömerkinnän merkitsemiselle laissa säädetyt edellytykset jättävät liikkumavaraa rekisterinpitäjälle, tulee rekisterinpitäjän huomioida tulkinnassa luottotietolain 5 §:n mukainen velvoite hyvästä luottotietotavasta. Hyvä luottotietotapa edellyttää muun muassa, että luottotietotoiminnan harjoittajan on pidettävä huolta siitä, että rekisteröityjen oikeutta tulla arvioiduiksi oikeiden ja asiamukaisten tietojen perusteella ei vaaranneta. (lain 5 §:n 1 momentin 3 alakohta).

Luottotietolain esitöiden mukaan hyvään luottotietotapaan kuuluisi muun muassa huolenpito luottotiedon kohteen oikeusturvan kannalta keskeisistä tekijöistä. Lisäksi sen tarkoitus on ohjata luottotietotoiminnan harjoittajia ja muutoin luottotietoja käsitteleviä kehittämään toimintojaan ja valitsemaan erilaisista vaihtoehdoista sen, joka parhaiten edistää lain tarkoitusta. Lisäksi säännöksen on tarkoitus vaikuttaa myös yleisohjeena lain soveltamiseen esimerkiksi ratkaistaessa virheen oikaisua koskeva vaatimus. Luottotietolain esitöiden mukaan luottotietotoiminnan harjoittajiin ja liiketoimintana luotonantoa harjoittaviin yrityksiin nähden heikommassa asemassa olevien rekisteröityjen suojaaminen on katsottu olevan yksi lain tavoitteista.

Tietosuojavaltuutettu katsoo, että rekisterinpitäjän toimintatapa ei ole ollut hyvän luottotietotavan mukainen. Mikäli lainvoimaiseen tuomioon perustuva maksuhäiriömerkintä perustuu tapauskohtaiseen harkintaan, eivät merkinnän perusteet ole siinä määrin ennakoitavissa olevia ja täsmällisiä, mitä luottotietorekisteriin merkittävän maksuhäiriömerkinnän rekisteröidylle aiheuttamat vaikutukset huomioiden voidaan edellyttää. Kuten edellä on todettu, mahdollisuus saada riita-asiassa tuomioistuimen arvio maksuvelvollisuudesta voi vaarantua, mikäli tähän liittyy riski maksuhäiriömerkinnästä. Maksuhäiriömerkinnän rekisteröiminen tapauskohtaisen harkinnan perusteella on myös omiaan vaarantamaan luottotietolain 11 §:n mukaisen rekisteröityjen yhdenvertaista kohtelua koskevan edellytyksen toteutumisen.

Tietosuojavaltuutettu toteaa, että tuomioistuin arvioi edellä esitetyn mukaisesti vastaajan esittämiä perusteita tämän haettua asiassa takaisinsaantia tai kiistettyä riidattomana vireille tulleen kanteen (ks. myös EOAK/945/2016). Näin ollen rekisterinpitäjän ei tule enää erikseen ryhtyä arvioimaan asian riitaisuutta asiassa annetun tuomion tuomiolauselman perusteella. Mikäli vastaaja on riitauttanut maksuvelvollisuutensa ja tuomioistuin on katsonut aiheelliseksi siirtää asian tavanomaiseen riita-asian menettelyyn, tulisi vastaajalla olla mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi ilman maksuhäiriömerkinnän uhkaa. Tietosuojavaltuutettu katsoo, että tällaisessa asiassa annettu tuomio ei täytä maksuhäiriömerkinnän tekemisen perusteena olevaa edellytystä siitä, että merkinnän on osoitettava rekisteröidyn maksukyvyttömyyttä tai maksuhaluttomuutta eikä sitä tule merkitä maksuhäiriömerkinnäksi luottotietorekisteriin.

Tietosuojavaltuutettu katsoo, että rekisterinpitäjän olisi tullut kiinnittää tarkemmin huomiota hyvän luottotietotavan sekä sisäänrakennetun tietosuojan toteutumiseen määrittäessään menettelytapoja, joiden mukaisesti lainvoimaiseen tuomioon perustuva maksuhäiriötieto merkitään maksuhäiriömerkinnäksi luottotietorekisteriin.

3. Seuraamusharkinnasta

Tietosuojavaltuutettu antaa rekisterinpitäjälle yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisen huomautuksen sekä yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisen määräyksen saattaa käsittelytoimet yleisen tietosuoja-asetuksen säännösten mukaisiksi.

Tietosuojavaltuutettu määrää rekisterinpitäjän poistamaan luottotietorekisteristä sen menettelytavan seurauksena aiheutuneet virheelliset maksuhäiriömerkinnät sekä muuttamaan menettelytapaa lainvoimaisiin tuomioihin perustuvien maksuhäiriömerkintöjen rekisteröimisessä. Tietosuojavaltuutettu jättää rekisterinpitäjän harkintaan tarkemman asianmukaisten toimenpiteiden määrittämisen, mutta määrää toimittamaan selvityksen tehdyistä toimenpiteistä, mukaan lukien luottotietorekisteristä poistettujen maksuhäiriömerkintöjen lukumäärästä, tietosuojavaltuutetun toimistolle 31.1.2022 mennessä, ellei se hae muutosta tähän päätökseen.

Perustelut

Asiassa tietosuojavaltuutettu on katsonut, että hakijan oikaisupyynnön kohteena olleet virheelliset maksuhäiriömerkinnät ovat olleet seurausta rekisterinpitäjän menettelytavasta, joka ei täytä tietosuojasääntelyn asettamia edellytyksiä. Tietosuojavaltuutettu on katsonut aiheelliseksi antaa rekisterinpitäjälle yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisen määräyksen saattaa käsittelytoimet yleisen tietosuoja-asetuksen säännösten mukaisiksi.

Seuraamusharkintaa tehdessään tietosuojavaltuutettu on harkinnut asian viemistä käsiteltäväksi tietosuojalain 24 §:ssä tarkoitettuun tietosuojavaltuutetun toimiston seuraamuskollegioon, joka tekee päätöksen yleisen tietosuoja-asetuksen 83 artiklan mukaisen hallinnollisen seuraamusmaksun määräämisestä. Tässä harkinnassa tietosuojavaltuutettu on ottanut huomioon kyseessä olevan henkilötietojen käsittelyn laajamittaisuuden sekä siitä rekisteröidyn oikeuksille ja vapauksille aiheutuvat vaikutukset. Tietosuojavaltuutettu on katsonut, että rekisterinpitäjän olisi tullut valita pienemmän riskin rekisteröidyn oikeuksille ja vapauksille aiheuttava menettelytapa, mistä johtuen asian vieminen seuraamuskollegion käsiteltäväksi olisi perusteltua.

Tietosuojavaltuutettu kuitenkin katsoo, ettei hallinnollisen seuraamusmaksun määrääminen olisi asiassa yleisen tietosuoja-asetuksen 83 artiklan 1 kohdan edellyttämällä tavalla oikeasuhtaista, sillä maksuhäiriömerkinnän edellytysten täyttyminen lainvoimaisen tuomion kohdalla on jokseenkin vaikeasti tulkittavissa luottotietolain säännösten perusteella. Lisäksi tietosuojavaltuutettu on harkinnassaan huomioinut asiassa 8211/161/19 (liitteenä) puutteellisiksi arvioitujen Oikeusrekisterikeskuksen menettelytapojen vaikutuksen rekisterinpitäjän toimintaan. Tietosuojavaltuutettu katsoo, että Oikeusrekisterikeskuksen puutteellisilla tietojen luovutuksiin liittyvillä käytännöillä on ollut asiakokonaisuudessa merkittävä vaikutus, mistä johtuen hallinnollisen seuraamusmaksun määräämisen harkitseminen ei olisi asiassa oikeasuhtaista. Edellä esitetyt seikat huomioiden tietosuojavaltuutettu katsoo, että yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukainen huomautus on asiassa riittävä seuraamus.

Sovelletut lainkohdat

Perusteluissa mainitut.

Muutoksenhaku

Tietosuojalain (1050/2018) 25 §:n mukaan tähän päätökseen voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen noudattaen mitä laissa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019) säädetään. Valitus tehdään hallinto-oikeuteen.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.