Vakuutusyhtiöt - Potilastiedot - Tietojen minimointi

Säädösperusta:	EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen päätös
Antopäivä:	08.07.2021
Diaarinumero:	007/452/17

Tietosuojavaltuutetun kannanotto

Rekisterinpitäjä

Liikennevakuutuskeskus

Hakijalta saatu selvitys

Asian vireillesaattaja on keväällä 2017 kannellut tietosuojavaltuutetun toimistolle ja kertonut, että psykoterapeutti oli luovuttanut Liikennevakuutuskeskukselle kaikki terapeutin ja potilaan väliset luottamukselliset keskustelut sellaisenaan. Hakija epäilee, ettei näin laajoja tietoja olisi tullut luovuttaa, eikä potilas voi näin toimittaessa esimerkiksi luottaa terapeutin vaitiolovelvollisuuteen.

Hakijan mukaan Liikennevakuutuskeskus on pyytänyt psykoterapeutilta jokaista psykoterapiakäyntiä koskevat käyntikertomukset, ja nämä on vakuutusyhtiölle myöskin psykoterapeutin toimesta luovutettu. Liikennevakuutuskeskus on vedonnut tiedonsaannin osalta tapahtuma-ajankohtana voimassa olleen liikennevakuutuslain 21 a §:ään, jonka mukaan:

"Vakuutusyhtiöllä on oikeus saada vastuunsa selvittämiseksi, korvauskäsittelyä varten ja muiden tässä laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi tarpeelliset tiedot viranomaiselta, terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavalta, Eläketurvakeskukselta, eläke- tai vakuutuslaitokselta, vahinkoa kärsineen tai muun korvauksen hakijan työnantajalta, työttömyyskassalta taikka muulta etuuden myöntäjältä sen estämättä, mitä edellä mainittujen vaitiolovelvollisuudesta tai tietojen luovuttamisesta muualla säädetään.”

Liikennevakuutuskeskus on selvittänyt hakijalle, ettei vakuutusyhtiön tiedonsaantioikeus rajoitu ainoastaan lausunnon muodossa laadittuihin lääketieteellisiin selvityksiin, vaan käsittää myös potilasasiakirjamerkinnät, joiden toimittaminen vakuutusyhtiölle on vakiintunut ja tavanomainen toimintatapa terveydenhuollon toimijoiden ja vakuutusyhtiöiden kesken. Vakuutusyhtiö on tässä yhteydessä täsmentänyt, että tiedonsaantioikeus koskee myös vahinkoa kärsineen muuta terveydentilaa kuin liikennevahingon välittömiä seuraamuksia koskevia tietoja, koska tällaiset tiedot ovat välttämättömiä arvioitaessa muun vamman tai sairauden osuutta henkilövahingon syntyyn sekä henkilövahingon vaikutusta toimintakyvyn alenemaan.

Hakija on pyytänyt tietosuojavaltuutetun toimistoa selvittämään, onko Liikennevakuutuskeskus toiminut oikein pyytäessään psykoterapeutin ja potilaan välisiä, erittäin luottamuksellisia tietoja ja keskusteluja tietoonsa. Psykoterapiaistunnoissa keskustelut käsittelevät hyvin laajasti asiakkaan elämän eri puolia, ja asiakas avaa psykoterapeutille käytännössä koko elämänsä. Psykoterapiassa tuodaan usein esille kokemuksia, ajatuksia ja tunteita, joita asiakas ei voisi kuvitella kertovansa missään muualla kuin terapiassa.

Psykoterapian luonteen vuoksi käyntiteksteissä on hakijan mukaan vääjäämättä paljon sellaista potilaan kertomaa aineistoa, jota vakuutusyhtiö ei tarvitse korvauskäsittelynsä pohjalle. Hakija katsoo, että psykoterapia-asiakkaan intimiteetin ja yksityisyyden suojaa on loukattu, kun tietoja on luovutettu Liikennevakuutuskeskuksen pyynnöstä korvauskäsittelijälle. Samalla psykoterapeutti on rikkonut potilaan luottamuksen, mikä voi johtaa siihen, että psykoterapian vaikuttavuudelta katoaa pohja.

Rekisterinpitäjältä saatu selvitys

Rekisterinpitäjän mukaan ilman korvauksenhakijasta laadittuja lääketieteellisiä asiakirjoja vahinkoasian käsittely ja korvauksen maksaminen on mahdotonta. Liikennevahinkojen korvauskäsittelyssä tarvitaan kokonaiskuva korvauksenhakijan terveydentilasta, ei pelkästään liikennevahinkovamman aiheuttamista rajoitteista. Pelkät lausunnot eivät ole riittäviä terveydentilaa koskevia selvityksiä.

Hakijan kohdalla käyntimerkinnät on arvioitu välttämättömiksi muun muassa hoidon vaikutusten ja korvauksenhakijan työ- ja toimintakyvyn arvioimiseksi, mahdollisen jatkohoidon ja -kuntoutuksen (ml. ammatillinen kuntoutus) korvattavuuden selvittämiseksi, aineettomien vahinkojen korvausarvioinnin tueksi, sekä sen selvittämiseksi, johtuvatko psyykkiset oireet liikennevahinkovammasta vai kokonaan tai osittain siitä riippumattomista tekijöistä.

Siltä osin kuin on välttämätöntä pyytää poikkeuksellisesti tietoja muista kuin liikennevakuutuksesta korvattavista tutkimus- tai hoitokäynneistä, tarpeellisuusarviointi tehdään rekisterinpitäjän mukaan tapauskohtaisesti, ja tietopyyntö pyritään yksilöimään minimointiperiaatteen mukaisesti niin tarkasti kuin se on olosuhteet huomioon ottaen mahdollista. Tarpeellisuusarviointi tehdään aina tapauskohtaisesti, ja pyyntöä voidaan rajata esimerkiksi rajoittamalla sen ajallista ulottuvuutta tai täsmentämällä, minkä erikoisalan merkintöjä pyyntö koskee.

Rekisterinpitäjän mukaan hakijan tapaukseen on sovellettu liikennevakuutuslakia (279/1959) ja asiakasmaksulakia. Rekisterinpitäjä katsoo, että tapahtuma-ajankohtana sovelletun liikennevakuutuslain (279/1959) 21 a §:n nojalla sillä on ollut oikeus saada korvauskäsittelyn kannalta välttämättömät käyntimerkinnät myös siltä osin kuin kysymys ei ole liikennevakuutuksesta korvattavista käynneistä.

Rekisterinpitäjä katsoo edelliseen viitaten, että korvauskäsittelyn kannalta on välttämätöntä, että vakuutusyhtiöllä on käsitys korvauksenhakijan kokonaisterveydentilasta, joka käsittää kaikki korvauksenhakijan työ- tai toimintakykyyn mahdollisesti vaikuttavat seikat. Liikennevakuutuksesta korvataan vain se osuus työ- tai toimintakyvyn alenemasta, joka aiheutuu liikennevahingosta, ja vakuutusyhtiön tulee olla selvillä myös liikennevahingosta riippumattomista sairauksista ja vammoista, jotka rajoittavat oikeutta korvaukseen.

Sovellettavasta lainsäädännöstä

Tapahtuma-aikana Liikennevakuutuskeskuksen tiedonsaantioikeudesta on säädetty liikennevakuutuslain (279/1959) 21 a §:ssä (kumottu 1.1.2017 alkaen). Tietojen luovuttamisen lainmukaisuutta arvioitaessa on lisäksi huomioitava henkilötietojen käsittelyä sääntelevä yleislainsäädäntö.

Hakijan potilastietojen luovutusajankohtana ja asian vireille saattamisen ajankohtana (20.3.2017) henkilötietojen käsittelyä sääntelevänä yleislakina on sovellettu henkilötietolakia (523/1999). Yleistä tietosuoja-asetusta on sovellettu 25.5.2018 alkaen, ja henkilötietolaki on kumottu tietosuoja-asetusta täsmentävällä tietosuojalailla (1050/2018), joka on tullut voimaan 1.1.2019.

EU-oikeudessa keskeinen periaate on oikeusvarmuuden periaate. Tästä periaatteesta on useissa EU-tuomioistuimen ratkaisuissa johdettu taannehtivan lainsäädännön soveltamisen kielto. Tämän kiellon mukaan unionioikeudellisilla säädöksillä ei pääsääntöisesti ole taannehtivaa vaikutusta.

Oikeuskäytännössä on tältä osin tunnistettu taannehtivuuden kaksi tyyppiä: tosiasiallinen taannehtivuus sekä materiaalinen taannehtivuus. Tosiasiallisella taannehtivuudella tarkoitetaan uuden lainsäädännön soveltamista sellaiseen tosiseikastoon, joka on täysin toteutunut vanhan lainsäädännön aikana. EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä tällainen tosiasiallinen taannehtivuus on lähtökohtaisesti kielletty.

Käsillä olevassa hakijan potilastietojen luovutusta koskevassa asiassa on kysymys edellä kuvatun kaltaisesta tosiasiallisen taannehtivuuden tilanteesta, jossa hakijan potilastietojen luovutus eli tapauksen tosiseikasto on täysin toteutunut aikana, jolloin on sovellettu henkilötietolakia. Koska oikeudellisesti relevantti toiminta ei ole jatkunut enää yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisen alkamisen jälkeen, on asiassa hakijan potilastietojen luovutuksen osalta sovellettava henkilötietolakia.

Oikeudellinen kysymys

Tietosuojavaltuutettu arvioi soveltaen henkilötietolakia (523/1999), onko hakijan potilastietojen luovutuksessa noudatettu henkilötietolain 9 §:n mukaista tarpeellisuusvaatimusta.

Tietosuojavaltuutetun kannanotto

Kannanotto

Hakijan asiassa tapahtuma-ajankohta on sijoittunut yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisen alkamista edeltävään aikaan. Tietosuojavaltuutetun käytettävissä olevista toimenpiteistä on tuolloin säädetty henkilötietolain (523/1999) 40 §:ssä, ja käytännössä tietosuojavaltuutettu on voinut tämän tyyppisissä henkilötietosääntelyn rikkomistilanteissa antaa rekisterinpitäjälle ohjeita lainvastaisen menettelyn uusimisen estämiseksi.

Yllä todetusta johtuen hakijan yksittäistapauksessa rekisterinpitäjälle ei ole ennen yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisajan alkamista tapahtuneen osalta mahdollista määrätä yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia seuraamuksia, kuten 58(2)(b) artiklan mukaista huomautusta tai (i) kohdan mukaista hallinnollista seuraamusmaksua, vaikka tietosuojavaltuutettu katsookin rekisterinpitäjän toiminnan olleen moitittavaa ja tapahtuma-ajankohtana voimassa olleen tietosuojasääntelyn vastaista.

Asian arviointi

Hakijan asiassa on kyse psykoterapiakäyntejä koskevien potilasasiakirjamerkintöjen keräämisestä liikennevakuutuslain nojalla suoritettavaa korvauskäsittelyä varten. Hakijan mukaan rekisterinpitäjä on kerännyt psykoterapiakäyntejä koskevat potilasasiakirjamerkinnät sellaisenaan ja kokonaisuudessaan, ja tietojen kerääminen on vaikuttanut hakijasta ylimitoitetulta.

Rekisterinpitäjä on vedonnut toimintatavassaan tapahtuma-ajankohtana sovelletun liikennevakuutuslain (279/1959) 21 a §:ään, joka kuuluu seuraavasti:

"Vakuutusyhtiöllä on oikeus saada vastuunsa selvittämiseksi, korvauskäsittelyä varten ja muiden tässä laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi tarpeelliset tiedot viranomaiselta, terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavalta, Eläketurvakeskukselta, eläke- tai vakuutuslaitokselta, vahinkoa kärsineen tai muun korvauksen hakijan työnantajalta, työttömyyskassalta taikka muulta etuuden myöntäjältä sen estämättä, mitä edellä mainittujen vaitiolovelvollisuudesta tai tietojen luovuttamisesta muualla säädetään."

Asiassa saadun selvityksen perusteella rekisterinpitäjä on tulkinnut säännöstä toiminnassaan siten, että se voi pääsääntöisesti pyytää potilasasiakirjojen rekisterinpitäjää toimittamaan sille lausunnon sijasta korvauksenhakijan potilasasiakirjamerkinnät täydessä laajuudessaan. Lainkohdan ei kuitenkaan voida tulkita oikeuttavan suoraan pääsyyn kaikkiin potilasasiakirjamerkintöihin, vaan lainkohta edellyttää tarpeellisuusharkintaa.

Samankaltainen, henkilötietojen käsittelyyn yleisesti sovellettava rajoitus on tapahtuma-ajankohtana tullut henkilötietolain 9.1 §:stä (tarpeellisuusvaatimus), jonka mukaan käsiteltävien henkilötietojen tulee olla määritellyn henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen kannalta tarpeellisia. Vakuutusyhtiön olisi täten myös henkilötietolain tarpeellisuusvaatimusta noudattaakseen tullut kiinnittää huomiota kerättävien tietojen asianmukaiseen rajaamiseen.

Tietojen antotapa

Vakuutusyhtiön tekemää pyyntöä toteutettaessa päätösvalta potilastietojen luovutuksessa on potilastietojen rekisterinpitäjällä, ja rekisterinpitäjän tulee vakuutusyhtiön tekemän luovutuspyynnön perusteella harkita, mitkä tiedot ovat tarpeellisia pyynnössä kuvatun käyttötarkoituksen kannalta. Tästä tarpeellisuusharkinnasta ei voida poiketa edes potilaan suostumuksella, eikä toisaalta vastaanottavana tahona olevan vakuutusyhtiön ole lainmukaista kerätä haltuunsa tarpeettomia henkilötietoja.

Tietojen antotavan osalta esimerkiksi Suomen Lääkäriliiton suosituksessa potilastietojen luovuttamisesta vakuutusyhtiölle on todettu, että potilaan terveydentilaa koskevat tiedot tulisi luovuttaa lausunnon muodossa, ellei erityislainsäädännössä erikseen ole menettelystä toisin säädetty. Myös tietosuojavaltuutettu katsoo, että tiedot tulee pyytää ja luovuttaa ensisijaisesti lausunnon muodossa. Tällainen toimintatapa on henkilötietojen minimointiperiaatteen mukainen ja suojaa potilaan yksityisyyttä esimerkiksi tilanteessa, jossa käyntikirjauksiin sisältyy muitakin kuin selkeästi korvausasian käsittelyn kannalta tarpeellisia tietoja.

Käytännössä tarpeellisuusharkinta edellyttää, että potilastietojen rekisterinpitäjän tulee seuloa tiedoista tarpeelliset, jotka annetaan vakuutusyhtiölle lausunnon muodossa, tai toissijaisesti, silloin kun on olemassa selkeitä perusteita luovuttaa asiakirjajäljennöksiä, merkintöjä luovutetaan vain perustelluilta osin esimerkiksi peittämällä tarpeettomat tiedot. Vain poikkeustapauksissa vakuutusyhtiölle voidaan luovuttaa kaikki potilasasiakirjat tietyn ajanjakson ajalta. Tarpeellisuusharkinnan merkitys korostuu, kun vakuutusyhtiölle luovutetaan tietoja lausunnon sijasta suoraan potilasasiakirjajäljennöksinä. Näissä tilanteissa potilastiedot on käytävä yksityiskohtaisesti läpi ennen niiden luovuttamista, jotta tietojen luovuttamisen välttämättömyydestä voidaan varmistua. Tietoja vastaanottavan vakuutusyhtiön tulee puolestaan minimointiperiaatetta noudattaakseen käydä tiedot läpi varmistuakseen, ettei se käsittele tarpeettomia henkilötietoja, sekä tarvittaessa poistaa tällaiset tarpeettomat henkilötiedot. Vakuutusyhtiön tulee huolehtia lisäksi siitä, että sen terveydenhuollolle toimittama pyyntö on aina asianmukaisesti rajattu kattamaan vain tarpeelliset tiedot.

Psykoterapiakäyntejä koskevien merkintöjen kerääminen

Hakijan tapauksessa Liikennevakuutuskeskus on kerännyt jokaista psykoterapiakäyntiä koskevat potilaskertomukset kokonaisuudessaan. Merkintöjen sisältöön ja laajuuteen liittyen hakija on nostanut kantelussaan esille, että psykoterapiassa asiakas avaa terapeutille käytännössä koko elämänsä. Tietosuojavaltuutettu toteaa tämän osalta, että sanatarkkojen, yksityiskohtaisten psykoterapiaa koskevien potilasasiakirjamerkintöjen pyytäminen kokonaisuudessaan ei ole henkilötietojen suojaa koskevan sääntelyn mukainen lähtökohta kerätä tietoja korvauspäätöksen tekemiseksi. Näin toimittaessa vakuutusyhtiö kerää väistämättä välttämättömien tietojen ohella sellaisia henkilötietoja, jotka eivät ole tarpeellisia asian ratkaisemiseksi, eikä vakuutusyhtiöllä ole siten lakiin perustuvaa oikeutta käsitellä sanottuja tietoja.

Sovelletut lainkohdat

Perusteluissa mainitut.

Muutoksenhaku

Tähän tietosuojavaltuutetun kannanottoon ei voi hakea valittamalla muutosta.

Lisätietoja tästä asiasta antaa asian esittelijä

Ylitarkastaja Niina Miettinen, puh. 029 566 6774