Maksuhäiriömerkintä - Luottotiedot - Säilytysaika - Tietojen oikaiseminen - Luottotietolaki

Säädösperusta:	EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen päätös
Antopäivä:	18.02.2021
Diaarinumero:	8314/182/20

Asia

Tiedon oikaiseminen Suomen Asiakastieto Oy:n luottotietorekisterissä

Hakijan vaatimukset perusteluineen

Hakija on 21.10.2020 tekemällään toimenpidepyynnöllä pyytänyt tietosuojavaltuutettua antamaan Suomen Asiakastieto Oy:lle (jäljempänä ’’rekisterinpitäjä’’) määräyksen poistaa hakijaa koskevat luottotietolain (527/2007) 13 §:n mukaiset maksuhäiriömerkinnät hakijan luottotiedoista.

Kantelun vireille saattamisen aikaan hakijan luottotiedoissa on ollut neljä luottotietolain 13 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaista viranomaisen toteamaa maksuhäiriötietoa maksun laiminlyönnistä, jotka on todettu tuomioistuimen yksipuolisilla tuomioilla.

Hakija on todennut, että voimassa olevat maksuhäiriömerkinnät liittyvät hakijan yksityisenä elinkeinonharjoittajana harjoittamaan liiketoimintaan. Hakijan mukaan maksuhäiriömerkinnät ovat aiheutuneet konkurssista, johon hakija oli aiemmin asetettu yksityisenä elinkeinonharjoittajana . Konkurssi oli peruutettu 2017 käräjäoikeuden antamalla päätöksellä. Hakijan näkemyksen mukaan maksuhäiriömerkinnät on poistettava luottotietolain vastaisina, sillä ne eivät liity hakijan henkilökohtaisen talouden hoitamiseen ja merkinnät ovat aiheutuneet hakijan yrityksen konkurssimenettelyssä tehdyistä virheistä.

Rekisterinpitäjältä saatu selvitys

Asiassa on saatu selvitystä rekisterinpitäjältä 16.11.2020, 7.1.2021 ja 21.1.2021.

Rekisterinpitäjältä 16.11.2020 saadun selvityksen mukaan hakijan luottotieto-otteella ovat seuraavat merkinnät:

3/2020, yksipuolinen tuomio, velkoja D

11/2017, yksipuolinen tuomio, velkoja C

10/2017, yksipuolinen tuomio, velkoja B

10/2017, yksipuolinen tuomio, velkoja A

Annetussa selvityksessä rekisterinpitäjä on todennut, että rekisterinpitäjä katsoo merkintöjen tallettamisen ja säilyttämisen edellytysten perustuvan luottotietolakiin.

Hakija on ilmoittanut tietosuojavaltuutetun toimistolle toimittaneensa rekisterinpitäjälle tietoja käräjäoikeudessa vireillä olevista takaisinsaantihakemuksista yksipuolisiin tuomioihin liittyen.

Rekisterinpitäjältä 7.1.2021 saadun selvityksen mukaan rekisterinpitäjä on saanut tiedon takaisinsaantihakemuksesta kolmea hakijan luottotietoihin talletettua maksuhäiriömerkintää koskevassa asiassa. Näitä asioita koskevat tiedot on poistettu hakijan luottotiedoista. Rekisterinpitäjä on todennut, että rekisterinpitäjä poistaa maksuhäiriömerkinnät ainakin väliaikaisesti silloin, kun rekisterinpitäjä saa tiedon takaisinsaantihakemuksesta. Rekisterinpitäjän mukaan tiedot poistetaan tällaisissa tapauksissa rekisterinpitäjän omaan käytäntöön perustuen.

Rekisterinpitäjän mukaan hakija on tapauksessa maksanut maksuhäiriömerkinnät aiheuttaneet velat ja näin tunnustanut saatavat oikeiksi. Rekisterinpitäjän näkemyksen mukaan rekisteröity on käyttänyt takaisinsaantia vain vaatiakseen merkinnät poistettavaksi tietäen rekisterinpitäjän käytännön tietojen poistamiseen liittyen.

Rekisterinpitäjä on pyytänyt tietosuojavaltuutetun toimistoa ottamaan kantaa siihen, että onko yksipuolisen tuomion johdosta aiheutunut maksuhäiriömerkintä poistettava heti, kun rekisterinpitäjä saa tiedon takaisinsaantihakemuksesta vai vasta kun asia on käsitelty uudelleen tuomioistuimessa ja kanne velkomusasiassa hylätty. Lisäksi rekisterinpitäjä on tiedustellut, että onko maksuhäiriömerkintä poistettava takaisinsaantihakemuksen johdosta, jos maksuhäiriömerkintää koskeva velka on maksettu ja tällä tavoin saatava on hyväksytty oikeelliseksi.

Rekisterinpitäjän tiedossa ei ole, että takaisinsaantia olisi haettu yhtä hakijan luottotietoihin talletettua maksuhäiriömerkintää koskevassa asiassa. Näin ollen hakijan luottotieto-otteella on yhä seuraava merkintä:

11/2017, yksipuolinen tuomio, velkoja C

Rekisterinpitäjältä 21.1.2021 saadun selvityksen mukaisesti 11/2017 päivättyyn maksuhäiriömerkintään kohdistuu luottotietolain 18 §:n 3 momentin mukainen pidennysperuste. Hakijan tietoihin on talletettu 2/2018 tieto konkurssihakemuksesta. Konkurssi on jäänyt sillensä, kun velkoja on peruuttanut konkurssihakemuksensa. Rekisterinpitäjän mukaan konkurssia koskeva tieto on poistunut luottotietorekisteristä 6/2018 luottotietolain 18 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti.

Hakijalta saatu selvitys

Hakija on antanut asiassa vastineensa 13.1.2021 ja 25.1.2021.

Hakija on kertonut, että hakijan yritys oli asetettu konkurssiin 6/2017 käräjäoikeuden päätöksellä. Käräjäoikeus peruutti konkurssin 7/2017. Hakija katsoo, että konkurssiin asettaminen ei saanut koskaan lainvoimaa, koska konkurssi peruutettiin konkurssilain 7 luvun 13 §:n mukaan ja peruuntumiselle esitettiin pätevä syy.

Ennen konkurssiin asettamista hakija oli jättänyt yrityssaneeraushakemuksen. Hakijan mukaan hakijan velkoja koskien oli annettu väliaikainen perintäkielto ja saneerausmenettely oli aloitettu. Saneerausmenettely oli kuitenkin lakannut konkurssin aloittamispäätöksen jälkeen.

Hakija on kertonut, että hakijaa koskeva velkasaneerausmenettely epäonnistui, sillä saneerausmenettelyyn määrätty yrityksen saneerauksesta annetun lain (47/1993) 8 §:n mukainen selvittäjä ei huomioinut hakijan yrityksen toimintatapaa sen osalta, että yrityksen toimintakykyä olisi tullut tarkastella vuoden eikä muutaman kuukauden aikavälillä. Tämän vuoksi menettelyyn määrättiin uusi selvittäjä tuomioistuimen päätöksellä ja aiempi selvittäjä vapautettiin tehtävästään.

Hakija katsoo, että hakijaa koskevissa asioissa annetut yksipuoliset tuomiot ovat olleet lainvastaisia, sillä ne ovat aiheutuneet sen vuoksi, että peruutettu konkurssihakemus on lakkauttanut hakijaa koskevan saneerausmenettelyn. Hakija on kertonut yrittäneensä neuvotella saatavien maksuaikatauluista velkojien kanssa. Hakija on kertonut hakeneensa käräjäoikeuden yksipuolisiin tuomioihin perustelluin syin takaisinsaantia.

Hakija on todennut, että luottotietorekisteriin tehtävät merkinnät tulisi poistaa samoin edellytyksin tuomiota kumoamisen jälkeen, kuin on tehty tuomion antamisen jälkeen. Hakija on todennut, että tieto tuomion kumoamisesta ei kulje luottotietorekisteriin samoilla edellytyksillä, kuin tieto tuomion antamisesta. Hakija on kertonut, että aiemmin yksi hakijaa koskeva käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio on kumottu hakijan takaisinsaantihakemuksen johdosta. Tuomion kumoamisesta ei kuitenkaan ilmoitettu luottotietorekisteriin ennen kuin hakija otti yhteyttä käräjäoikeuteen. Hakija on lisäksi kertonut, että kukaan ei valvo sitä, että luottotietorekisterissä tiedot muutetaan ajantasaisiksi niissä tilanteissa, joissa luottotietomerkinnän aiheuttanut tuomio on kumottu.

Hakijan näkemyksen mukaan asia on vielä oikeusprosessissa ennen kuin takaisinsaantiasiassa on annettu lopullinen tuomio, sillä takaisinsaantihakemuksella haetaan tuomion purkua tai muutosta tuomioon.

Hakija katsoo, että hakijan luottotiedoissa jäljellä olevaan merkintään (11/2017, velkoja C) ei voida soveltaa pidennysperustetta 2/2018 päivätyn konkurssihakemuksen vuoksi. Hakija ei ole kertomansa mukaan saanut konkurssihakemusta koskaan tiedoksi eikä konkurssi saanut koskaan lainvoimaa.

Hakija on todennut, että 2/2018 päivätyn konkurssihakemuksen on jättänyt käräjäoikeudelle hakijaa koskevaan velkasaneerausmenettelyyn määrätty selvittäjä, joka vapautettiin tehtävästään tuomioistuimen päätöksellä ilman selvittäjälle määrättävää korvausta. Hakija katsoo, että pelkkä konkurssihakemus ei ole riittävä peruste luottotietomerkinnän pidentämiselle, vaan konkurssi asetetaan aina käräjäoikeuden päätöksellä.

Oikeudellinen kysymys

Asiassa on ratkaistavana luottotietorekisteriin talletetun tiedon korjaamista koskeva asia. Asiassa on kysymys siitä, ovatko luottotietorekisteriin talletetut hakijaa koskevat maksuhäiriömerkinnät luottotietolain (527/2007) 6, 13 ja 18 §:n tulkinnan kannalta lain 31 §:ssä tarkoitetulla tavalla virheellisiä.

Tietosuojavaltuutetun päätös ja perustelut

1. Maksuhäiriömerkinnän pidentäminen konkurssihakemuksen johdosta

Rekisterinpitäjä määrätään luottotietolain 35 §:n mukaisesti oikaisemaan luottotietorekisterissä oleva hakijaa koskeva tieto.

Perustelut

Yksipuolista tuomiota koskevan tiedon tallettamisesta ja säilyttämisajasta

Asiassa on arvioitava, että onko 11/2017 päivätyn maksuhäiriömerkinnän (velkoja C) säilyttämiselle perusteita.

Luottotietolain 18 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaisesti viranomaisen toteamat maksuhäiriötiedot on poistettava viimeistään kolmen vuoden kuluttua siitä, kun tieto on talletettu rekisteriin.

Luottotietolain 18 §:n 2 momentin mukaisesti, jos rekisterinpitäjälle on tullut tieto sen saatavan suorittamisesta, jonka laiminlyönnistä 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettu merkintä on syntynyt, tieto poistetaan kahden vuoden kuluessa merkinnän tekemisestä.

Luottotietolain 18 §:n 3 momentin mukaisesti edellä 1 momentin 1 ja 6 kohdassa tarkoitettua merkintää ei ole tarpeen poistaa rekisteristä, jos rekisteröityä koskeva uusi maksuhäiriömerkintä on tehty rekisteriin ennen kuin määräaika aikaisemman merkinnän poistamiselle on 1 tai 2 momentin mukaan kulunut. Edellä 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettua maksuhäiriötä koskeva merkintä on kuitenkin poistettava viimeistään neljän vuoden kuluttua sen tekemisestä.

Tietosuojavaltuutetun toimisto on ottanut kantaa edellä esitetyn luottotietolain 18 §:n mukaisen maksuhäiriömerkinnän säilyttämisen lyhennysperusteen eli saatavan maksamisen ja pidennysperusteen eli uuden merkinnän tallettamisen yhteensovittamiseen. Tietosuojavaltuutetun toimiston kannanoton mukaisesti, jos maksuhäiriömerkinnän säilyttämisaika on pidentynyt neljään vuoteen (luottotietolain 18 §:n 3 momentti), saatavan maksaminen (luottotietolain 18 §:n 2 momentti) ei lyhennä maksuhäiriömerkinnän säilyttämisaikaa. Sen jälkeen, kun rekisteröidylle on tehty uusi maksuhäiriömerkintä, joka on pidentänyt aikaisemman maksuhäiriömerkinnän säilyttämisaikaa, ei kyseisen aikaisemman saatavan suorittamisella ole enää säilyttämisaikaa lyhentävää vaikutusta.

Konkurssia koskevan tiedon tallettamisesta

Luottotietolain 13 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti luottotietorekisteriin saa tallettaa konkurssia koskevina tietoina ne tiedot, jotka rekisteröidystä on talletettu konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteristä annetussa laissa (137/2004) tarkoitettuun konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteriin. Konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteristä annetun lain 3 §:n mukaisesti, kun konkurssihakemus on tullut vireille, tuomioistuimen on merkittävä tiedot konkurssihakemuksesta rekisteriin.

Luottotietolain 18 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti konkurssia koskevat tiedot on poistettava luottotietorekisteristä kuukauden kuluessa siitä, kun konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteristä on poistettu konkurssiasiaa koskevat tiedot sen vuoksi, että konkurssihakemus on hylätty taikka jätetty tutkimatta tai sillensä taikka että konkurssi on määrätty peruuntumaan.

Luottotietolain 6 §:n 1 momentin mukaisesti luottotietoina saa käyttää ja muutoin käsitellä vain sellaisia tietoja, jotka on saatu luotettavista lähteistä ja jotka ovat tarpeellisia ja asianmukaisia kuvaamaan rekisteröidyn maksukykyä tai maksuhalukkuutta taikka kykyä vastata sitoumuksistaan.

Konkurssilain (120/2004) 1 luvun 4 §:n mukaisesti konkurssi alkaa, kun velallinen asetetaan tuomioistuimen päätöksellä konkurssiin. Konkurssilain 2 luvun 1 §:n mukaisesti konkurssiin voidaan asettaa velallinen, joka on maksukyvytön, jollei konkurssilaissa tai muualla toisin säädetä. Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan tässä laissa sitä, että velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Näin ollen konkurssiin asettamisen edellytyksenä on velallisen maksukyvyttömyys.

Asian arviointi

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa on ratkaistava, että onko hakijan luottotietoihin talletettu maksuhäiriömerkintä asianmukainen kuvaamaan hakijan maksukykyä, maksuhalukkuutta tai kykyä vastata sitoumuksistaan.

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa hakijan luottotiedoissa oleva maksuhäiriömerkintä (päivätty 11/2017, velkoja C) on talletettu luottotietorekisteriin velkomusasiassa annetun yksipuolisen tuomion johdosta. Asiassa olisi ratkaistavana, onko maksuhäiriömerkinnän säilyttämiselle yhä perusteita vai tulisiko maksuhäiriömerkintä poistaa hakijan luottotiedoista.

Rekisterinpitäjältä saadun hakijan luottotieto-otteen mukaisesti maksuhäiriömerkintää koskeva velka on maksettu ja rekisterinpitäjä on saanut tiedon velan maksamisesta 8/2019. Rekisterinpitäjä on kuitenkin todennut, että merkintään kohdistuu pidennysperuste, sillä hakijaa koskeva uusi maksuhäiriömerkintä on tehty rekisteriin ennen kuin määräaika yhä rekisterissä säilytettävän maksuhäiriömerkinnän (päivätty 11/2017, velkoja C) poistamiselle on kulunut.

Tapauksessa hakijaa koskeva konkurssiasia on jäänyt sillensä käräjäoikeuden 2/2018 antamalla päätöksellä. Päätöksen mukaisesti konkurssia hakenut velkoja on peruuttanut konkurssihakemuksensa eikä hakemusta ole annettu tiedoksi velalliselle.

Tapauksessa konkurssia koskeva tieto on tullut poistaa hakijan luottotiedoista kuukauden kuluttua siitä, kun tieto on poistettu konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteristä (luottotietolain 18 §:n 1 momentin 1 kohta).

Luottotietoja koskee edellytys siitä, että tietojen on oltava tarpeellisia ja asianmukaisia kuvaamaan rekisteröidyn maksukykyä tai maksuhalukkuutta. Tässä tapauksessa konkurssiasia on jäänyt sillensä ja tuomioistuin on jättänyt tutkimatta, että onko konkurssiin asettamiselle ollut edellytyksiä tai onko velallinen ollut maksukyvytön. Tietosuojavaltuutettu katsoo, että sillensä jääneestä konkurssiasiasta ja peruutetusta konkurssihakemuksesta aiheutunut maksuhäiriömerkintä ei voi luottotietolain 6 §:n säännökset huomioon ottaen pidentää aiemmin talletettua maksuhäiriömerkintää luottotietolain 18 §:n 3 momentin mukaisesti.

Koska pidennysperustetta ei voida soveltaa nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa, 11/2017 talletettu maksuhäiriömerkintä olisi tullut poistaa luottotietolain 18 §:n mukaisesti viimeistään kolmen vuoden kuluttua rekisteriin tallettamisesta tai aikaisemmin, jos rekisterinpitäjälle on tullut tieto saatavan maksamisesta. Tietosuojavaltuutetun näkemyksen mukaan 11/2017 talletetun maksuhäiriömerkinnän (velkoja C) säilyttämiselle ei ole enää perusteita, sillä merkinnän säilyttämiseen ei voida soveltaa luottotietolain 18 §:n 3 momentin pidennysperustetta.

Tietosuojavaltuutettu antaa rekisterinpitäjälle luottotietolain 35 §:ssä tarkoitetun määräyksen poistaa hakijaa koskeva 11/2017 talletettu maksuhäiriömerkintä (velkoja C) hakijan luottotiedoista.

2.Maksuhäiriömerkinnän poistaminen velkomusasian uudelleen käsittelyn johdosta

Tietosuojavaltuutettu katsoo, että maksuhäiriömerkinnän säilyttämiselle hakijan luottotiedoissa ei ole luottotietolain 6 §:n ja 13 §:n mukaisesti perusteita, sillä yksipuolinen tuomio on kumottu.

Perustelut

Tietosuojavaltuutetun toimiston saaman tiedon mukaan käräjäoikeus on hakijan takaisinsaantihakemuksen johdosta antanut 10/2020 päätöksen asiassa. Päätöksen mukaisesti velkoja A:n kanteen johdosta 10/2017 annettu yksipuolinen tuomio kumotaan.

Annetun päätöksen mukaan hakija on esittänyt takaisinsaantihakemuksessaan, että velkasumma ei ole todellinen, asianosaiset olivat sopineet velan maksamisesta ja että hakija on maksanut velan sopimuksen mukaisesti. Velkoja A on lausunut vastauksessaan, että se on sopinut asiasta hakijan esittämän mukaisesti ja että sillä ei ole enää mitään vaateita hakijaa kohtaan. Päätöslauselman mukaisesti velkomusta / palvelussopimusta koskevan asian käsittely jätetään sillensä ja yksipuolinen tuomio kumotaan.

Asiassa on arvioitavana, että onko 10/2017 päivätyn maksuhäiriömerkinnän (velkoja A) säilyttämiselle perusteita.

Luottotietolain 13 §:n 1 momentin mukaisesti viranomaisen toteamina maksuhäiriötietoina luottotietorekisteriin voidaan henkilöluottotietoina tallettaa muun muassa tiedot maksun laiminlyönnistä, joka on todettu tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla tai yksipuolisella tuomiolla.

Eduskunnan oikeusasiamies on todennut ratkaisussa EOAK/945/2016, että jos maksuvelvollisuus on oikeudenkäynnissä perustellusti riitautettu siten, että sillä voi olla vaikutusta asiaan, merkintä ei oikeusasiamiehen käsityksen mukaan täytä maksuhäiriömerkinnän tekemisen perusteena olevaa edellytystä siitä, että merkinnän on osoitettava rekisteröitävän maksukyvyttömyyttä tai maksuhaluttomuutta.

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa maksuhäiriömerkinnän aiheuttanut yksipuolinen tuomio velkomusasiassa on kumottu käräjäoikeuden päätöksellä. Velkomusta koskevan asian käsittely jätetään sillensä käräjäoikeuden tuomion mukaisesti.

Tietosuojavaltuutettu katsoo, että maksuhäiriömerkinnän säilyttämiselle ei ole luottotietolain 6 §:n ja 13 §:n mukaisesti perusteita, sillä yksipuolinen tuomio on kumottu eikä tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla ole todettu maksun laiminlyöntiä.

Tietosuojavaltuutetun toimiston rekisterinpitäjältä saaman selvityksen mukaan rekisterinpitäjä on jo takaisinsaantihakemuksen vireille saattamisen johdosta poistanut väliaikaisesti nyt kysymyksessä olevan maksuhäiriömerkinnän. Näin ollen asiassa ei ole tarvetta enää antaa rekisterinpitäjälle luottotietolain 35 §:ssä tarkoitettua määräystä poistaa hakijaa koskeva tieto hakijan luottotiedoista, sillä maksuhäiriömerkintä on jo poistettu.

Sovelletut lainkohdat

Luottotietolaki 6 §, 13 §, 18 §, 31 §, 35 §
Konkurssilaki 1 luku 4 §, 2 luku 1 §

Muutoksenhaku

Tietosuojalain (1050/2018) 25 §:n mukaan tähän päätökseen voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen noudattaen mitä laissa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019) säädetään.

Tietosuojavaltuutetun ohjaus

Vireillä olevien takaisinsaantihakemusten vaikutus maksuhäiriömerkintöjen säilyttämiseen

Hakija on kertonut saattaneensa käräjäoikeudessa vireille takaisinsaantihakemuksia yksipuolisiin tuomioihin, joita koskevia maksuhäiriömerkintöjä on kirjattu hakijan luottotietoihin.

Rekisterinpitäjän mukaan hakija on tapauksessa maksanut maksuhäiriömerkinnät aiheuttaneet velat ja näin tunnustanut saatavat oikeiksi. Rekisterinpitäjän näkemyksen mukaan rekisteröity on käyttänyt takaisinsaantia vain vaatiakseen merkinnät poistettavaksi tietäen rekisterinpitäjän käytännön tietojen poistamiseen liittyen.

Rekisterinpitäjä on pyytänyt tietosuojavaltuutetun toimistoa ottamaan kantaa siihen, että onko yksipuolisen tuomion johdosta aiheutunut maksuhäiriömerkintä poistettava heti, kun rekisterinpitäjä saa tiedon takaisinsaantihakemuksesta vai vasta kun asia on käsitelty uudelleen tuomioistuimessa ja kanne velkomusasiassa hylätty. Lisäksi rekisterinpitäjä on tiedustellut, että onko maksuhäiriömerkintä poistettava takaisinsaantihakemuksen johdosta, jos maksuhäiriömerkintää koskeva velka on maksettu ja tällä tavoin saatava on hyväksytty oikeelliseksi.

Rekisterinpitäjä on kertonut, että rekisterinpitäjä on omaan käytäntöönsä perustuen poistanut väliaikaisesti yksipuolisten tuomioiden johdosta aiheutuneet maksuhäiriömerkinnät saatuaan tiedon takaisinsaantihakemuksista näihin tuomioihin liittyen. Näin ollen tietosuojavaltuutettu katsoo, että asiassa ei ole tarpeen arvioida perusteita luottotietolain 31 § ja 35 §:n mukaiselle tiedon oikaisemiselle.

Tietosuojavaltuutettu antaa asiassa yleistä ohjausta luottotietojen tallettamiseen ja säilyttämiseen liittyen.

Velan maksamisen vaikutus

Edellä esitetyssä hakijan takaisinsaantihakemuksen johdosta annetussa käräjäoikeuden päätöksessä esitettiin, että hakija oli maksanut yksipuolisen tuomion kohteena olevan velan. Päätöslauselman mukaisesti yksipuolinen tuomio kumottiin ja velkomusta/palvelussuhdetta koskevan asian käsittely jätettiin sillensä.

Vaikuttaisi siltä, että takaisinsaantihakemuksen johdosta yksipuolinen tuomio on mahdollista kumota myös niissä tapauksissa, joissa velallinen on maksanut velkomustuomion kohteena olevan velan. Näin ollen velan maksamisesta ei olisi mahdollista päätellä, että yksipuolinen tuomio jäisi lainvoimaiseksi.

Velan maksamisen vaikutusta arvioitaessa tulisi kiinnittää huomioita myös luottotietolain 18 §:n mukaisiin maksuhäiriömerkintöjen säilyttämisaikaa koskeviin säännöksiin, joiden perusteella velan maksamisella on lähtökohtaisesti säilytysaikaa lyhentävä vaikutus. Luottotietolain esitöiden (HE 241/2006, s. 40) mukaisesti luottotietolain säännöksillä pyritään kannustamaan velallisia siihen, että he maksaisivat velkansa ja että säännökset siten tukisivat yleistä maksumoraalia.

Takaisinsaantihakemusten käsittelystä tuomioistuimissa

Takaisinsaantihakemuksesta säädetään oikeudenkäymiskaaressa (4/1734). Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 15 §:n mukaisesti asianosaisella, jota vastaan on annettu yksipuolinen tuomio, on oikeus hakea takaisinsaantia siinä tuomioistuimessa, joka on antanut yksipuolisen tuomion. Takaisinsaantia on haettava kirjallisesti 30 päivän kuluessa siitä lukien, kun takaisinsaannin hakija hänen läsnäollessaan toimitetussa ulosmittauksessa taikka muulla tavoin todisteellisesti on saanut tiedon yksipuolisesta tuomiosta.

Jos yksipuolinen tuomio on annettu siitä syystä, että asianosainen ei ole noudattanut kehotusta antaa kirjallinen vastaus tai saapua tuomioistuimeen, hakemuksessa on mainittava sellainen syy tuomion muuttamiselle, jolla olisi voinut olla merkitystä asiaa ratkaistaessa. Jos yksipuolinen tuomio on annettu sen vuoksi, että asianosainen ei ole antanut kirjallista lausumaa, jossa ilmenee hänen kantansa pyynnössä esitettyihin kysymyksiin, hänen kantansa on ilmettävä takaisinsaantia koskevasta hakemuksesta. Oikeudenkäymiskaaren esitöissä (HE 15/1990 vp, s. 97) on todettu, että asettamalla takaisinsaantihakemukselle edellä selostetut varsin tiukat vaatimukset on haluttu estää mahdollisuus käyttää takaisinsaantia oikeudenkäynnin pitkittämiseksi.

Takaisinsaantihakemukselle asetettujen vaatimusten arviointi kuuluu tuomioistuimelle. Tietosuojavaltuutetun toimisto ei ole toimivaltainen arvioimaan, onko takaisinsaantihakemukselle ollut perusteltuja syitä ja täyttääkö takaisinsaantihakemus sille laissa asetettuja edellytyksiä. Tietosuojavaltuutetun toimisto on kuitenkin saanut asiassa käräjäoikeudelta tiedon, että vireillä olevissa hakijaa koskevissa takaisinsaantihakemusasioissa ei tulla antamaan vielä lähiaikoina ratkaisuja. Näin ollen ennen hakemusten käsittelyä rekisterinpitäjän tulisi tehdä ainakin väliaikainen ratkaisu hakijan luottotietomerkintöjen säilyttämisestä tai poistamisesta.

Luottotietolain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan luottotiedoilla tarkoitetaan tietoja, jotka koskevat luonnollisen henkilön tai yrityksen maksukykyä tai maksuhalukkuutta taikka jotka muulla tavalla kuvaavat henkilön tai yrityksen kykyä vastata sitoumuksistaan ja joita käytetään luottoa myönnettäessä tai luottoa valvottaessa.

Luottotietolain 13 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti viranomaisen toteamina maksuhäiriötietoina luottotietorekisteriin voidaan henkilöluottotietoina tallettaa muun muassa tiedot maksun laiminlyönnistä, joka on todettu tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla tai yksipuolisella tuomiolla. Luottotietolain esitöiden (HE 241/2006, s. 36) mukaisesti lainvoimaisuusvaatimuksella on pyritty siihen, etteivät riitaisat velkomuskanteet aiheuttaisi maksuhäiriömerkintää tai sen uhkaa ennen kuin riita on tuomioistuimessa ratkaistu. Poikkeuksen tuomion lainvoimaisuutta koskevasta vaatimuksesta tekee yksipuolinen tuomio.

Luottotietolain 6 §:n mukaisesti luottotietoina saa käyttää vain sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeellisia ja asianmukaisia kuvaamaan rekisteröidyn maksukykyä tai maksuhalukkuutta taikka kykyä vastata sitoumuksistaan. Tietosuojavaltuutettu viittaa myös Eduskunnan oikeusasiamiehen kantaan (EOAK/945/2016) siitä, että jos maksuvelvollisuus on oikeudenkäynnissä perustellusti riitautettu siten, että sillä voi olla vaikutusta asiaan, merkintä ei lähtökohtaisesti ole asianmukainen osoittamaan rekisteröidyn maksukyvyttömyyttä tai -halukkuutta.

Lisäksi tietosuojavaltuutettu viittaa hyvään luottotietotapaan. Luottotietolain 5 §:n mukaisesti luottotietotoiminnan harjoittajan on noudatettava toiminnassaan huolellisuutta sekä pidettävä huolta siitä, että:

1) luottotietojen laadusta, rekisteröityjen tiedonsaantioikeuksien toteutumisesta sekä tietojärjestelmien tietoturvallisuudesta ja käsittelyn valvonnasta huolehditaan asianmukaisesti;

2) rekisteröityjen yksityisyyden suojaa ei rajoiteta ilman laissa säädettyä perustetta;

3) rekisteröityjen oikeutta tulla arvioiduiksi oikeiden ja asiamukaisten tietojen perusteella ei vaaranneta.

Vaikuttaisi siltä, että rekisterinpitäjällä on kaksi vaihtoehtoa toimintatavoiksi vireillä olevan takaisinsaantihakemuksen johdosta:

1. Rekisterinpitäjä ei oikaise rekisteröidyn luottotiedoissa olevaa tietoa vireillä olevan yksipuoliseen tuomioon kohdistuvan takaisinsaantihakemuksen johdosta. Yksipuolisen tuomion johdosta aiheutunutta maksuhäiriömerkintää säilytetään hakija luottotiedoissa, kunnes takaisinsaantihakemus on käsitelty tuomioistuimessa. Tässä tilanteessa on mahdollista, että rekisterinpitäjä säilyttää hakijan luottotiedoissa sellaista maksuhäiriömerkintää, joka ei täytä maksuhäiriömerkinnälle asetettuja edellytyksiä mm. maksuvelvollisuuden riidattomuuden osalta.

Vaikuttaisi siltä, että takaisinsaantihakemusten käsittelyajat tuomioistuimissa ovat vaihtelevia. Mikäli käsittelyaika muodostuu pitkäksi, saattaa se johtaa rekisteröidyn kannalta kohtuuttomaan tilanteeseen, jos tuomioistuin päätyy lopulta kumoamaan yksipuolisen tuomion.

2. Rekisterinpitäjä oikaisee rekisteröidyn luottotiedoissa olevan tiedon heti saatuaan tiedon yksipuoliseen tuomioon kohdistuvasta vireillä olevasta takaisinsaantihakemuksesta. Rekisterinpitäjä tekee ratkaisun maksuhäiriömerkinnän tallettamisesta, kun takaisinsaantihakemusta koskevassa asiassa on annettu tuomioistuimen päätös. Tässä tilanteessa on mahdollista, että rekisteröidyn luottotiedoista poistetaan ainakin väliaikaisesti sellainen maksuhäiriömerkintä, jota rekisterinpitäjä olisi voinut vielä säilyttää luottotietolain 18 §:n säilyttämisaikoja koskevien säännösten mukaisesti.

Luottotietolain säännösten tarkoituksena on, että luottotietorekisteriin talletettava ja sieltä edelleen luovutettava tieto antaa mahdollisimman oikean kuvan rekisteröidyn sitoumusten hoitokyvystä.

Luottotietolain esitöiden mukaisesti luottotietolain sääntelyjärjestelmä painottuu ongelmien ennalta ehkäisevien keinojen käyttöön. Tällaisia keinoja ovat esityksen mukaisesti muun muassa rekisteritietojen sääntely ja rekisteröidyn tiedonsaanti- ja valvontaoikeudet. Ennalta ehkäisevään lähestymistapaa on lain esitöiden mukaisesti päädytty, sillä luottotietotoiminnassa rekisteröidyt – etenkin kuluttajat sekä pienemmät yritykset ja niiden vastuuhenkilöt – ovat heikommassa asemassa suhteessa luottotietotoiminnan harjoittajiin ja liiketoimintana luotonantoa harjoittaviin yrityksiin.

Tietosuojavaltuutetun toimiston ratkaisukäytännössä on katsottu, että jos luottotietolain tulkinnassa ilmenee epäselvyyttä, tulisi luottotietolain säännöksiä tulkita lain suojatarkoitus huomioiden luottotietotoimintaa harjoittavaan nähden heikommassa asemassa olevan kuluttajaosapuolen hyväksi. Tätä tulkintaa tukee myös luottotietolain 5 §:n mukainen rekisteröidyn oikeus tulla arvioiduiksi oikeiden ja asiamukaisten tietojen perusteella. Tietosuojavaltuutettu korostaa myös nyt kysymyksessä olevassa asiassa heikommassa asemassa olevan osapuolen eli rekisteröidyn suojaamista.

Lisäksi tietosuojavaltuutettu muistuttaa, että rekisterinpitäjän on pidettävä myös takaisinsaantihakemuksia koskevissa toimintatavoissaan huolta siitä, että luottotietojen käsittelyssä rekisteröityjä kohdellaan yhdenvertaisesti luottotietolain 11 §:n mukaisesti.

Tähän tietosuojavaltuutetun ohjaukseen ei voi hakea valittamalla muutosta.