Hakutulokset
- Kaikilla sanoilla
- hovioikeu
- Ilman sanoja
- KKO
Näytä: 20 | 50 | 100 tulosta. Järjestys: Relevanssi | Aika
- Uutiset
29.9.2017 15.01
Vieressään istunutta naista saunassa kosketellut mies syyllistyi seksuaaliseen ahdisteluunKO oli katsonut selvitetyksi, että mies oli ryhtynyt koskettelemaan saunassa vieressään istunutta naishenkilöä, joka ei ollut uskottavana pidetyn kertomuksensa mukaan antanut miehen menettelylle vastakaikua, vaan oli päinvastoin useita kertoja suusanallisesti ja miestä poistyöntämällä sekä päätään poiskääntämällä ilmaissut, ettei halua koskettelua. Rangaistavan koskettelun kohteena olevana ruumiinosana oli ollut reisi, joka on lain esitöissäkin nimetty seksuaalisesti merkitykselliseksi ruumiinosaksi. Menettely täytti selkeästi RL 20 luvun 5a §:ssä tarkoitetun seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistön. Oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vakavuuteen olevana seuraamuksena voitiin pitää 45 päiväsakkoa. Mies velvoitettiin suorittamaan naiselle korvaukseksi kärsimyksestä 600 euroa. HO ei myöntänyt miehelle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 29.9.2017) - Uutiset
29.9.2017 14.05
Hovioikeuden tuomio tekijäkumppanuudesta savukkeiden salakuljetusketjussaAsiassa oli kyse siitä, olivatko A ja B osallistuneet tullien ja verojen määräämättä jättämiseen johtaneeseen savukkeiden laittomaan maahantuontiin siten, että heille oli syntynyt tekijänvastuu veropetoksesta. HO katsoi, että A:lle ja B:lle oli syntynyt tekijänvastuu veropetoksesta. Maksamatta jätettyjen tullin ja verojen yhteismäärä oli ollut 90 130,04 euroa. Salakuljetustoiminta oli ollut suunnitelmallista eikä teossa ollut ilmennyt motiivin taikka olosuhteiden perusteella kokonaisharkinnan kannalta lieventäviä seikkoja. Veropetosta oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Oikeudenmukainen seuraamus A:n ja B:n syyksi luetusta törkeästä veropetoksesta oli 1 vuoden vankeusrangaistus. Vankeusrangaistus voitiin tuomita ehdollisena. (Vailla lainvoimaa 29.9.2017) - Uutiset
29.9.2017 13.10
Hovioikeus: Osakeyhtiön yhtiökokous oli voinut muuttaa vakiintunutta käytäntöä yksityislaitureita koskevien käyttöoikeussopimusten tekemisestä eikä päätös ollut yhdenvertaisuusperiaatteen vastainenYhtiöjärjestyksessä ei ollut nimenomaisia määräyksiä siitä, miten osakkaiden käyttöoikeudet sen hallitsemilla alueilla tulisi järjestää. Esitetyn selvityksen perusteella yhtiössä oli vakiintunut käytäntö, jonka perusteella yksityislaitureita oli rakennettu alueelle. Yhtiökokous oli kuitenkin yhtiöjärjestyksen 2 §:stä ilmenevä toiminnan tarkoituskin huomioon ottaen voinut muuttaa vakiintunutta käytäntöä ja hyväksyä hallituksen päätösehdotuksen yksityislaitureita koskevien käyttöoikeussopimusten tekemisestä. (Vailla lainvoimaa 29.9.2017) - Uutiset
28.9.2017 14.30
Kuka oli autoon törmänneen punaisen auton kuljettaja? Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus hylkäsi syytteetAsiassa oli KO:ssa asianomistajan ja todistajien kertomuksilla näytetty, että punainen henkilöauto oli punaisia liikennevaloja päin ajettuaan törmännyt risteyksessä asianomistajan autoon teonkuvauksessa kuvatulla tavalla. HO vastaanotettuaan uutta todistelua hylkäsi kuitenkin syytteet liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta, koska epäselväksi oli jäänyt kuka asianomistajan autoon törmännyttä henkilöautoa oli kuljettanut. Järkevä epäily vastaajan syyllisyydestä oli jäänyt. (Vailla lainvoimaa 28.9.2017) - Uutiset
28.9.2017 14.00
Hovioikeus muutti osittain käräjäoikeuden tuomiota osituksestaAsiassa ei esitetty tarkempaa selvitystä siitä, millä tavoin ositus kokonaisuutena johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai A saisi perusteettomasti taloudellista etua osituksen lopputuloksen johdosta. Ottaen huomioon B:n ja A:n omaisuuden säästöt, avioliiton kesto sekä heidän toimintansa avioliiton aikana omaisuuden kartuttamiseksi ei osituksen lopputulosta voitu pitää kohtuuttomana tilanteessa, jossa kuolinpesäosuus oli katsottu kuuluvaksi B:n ositettavaan omaisuuteen. Näin ollen hovioikeus katsoi, että ositusta ei tule sovitella. Lopputulos sanotusta perintöosuudesta oli, että se oli arvoltaan 20.000 euron suuruisena luettava B:n ositettavaan omaisuuteen ja käräjäoikeuden tuomiota oli tältä osin vastaavasti muutettava. (Vailla lainvoimaa 28.9.2017) - Uutiset
28.9.2017 11.00
Nyrkin iskusta vakava aivovamma - hovioikeus ei pitänyt pahoinpitelystä ja törkeästä vammantuottamuksesta 30-vuotiaalle työssä käyvälle miehelle tuomittua korvausta liiallisena eikä sovitellut korvausvelvollisuuttaVastaajan maksettavaksi tuomittu 25 000 euron korvaus kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta ei ollut asianomistajan vammat huomioon ottaen liiallinen eikä sitä soviteltu. Asianomistaja ei ollut myötävaikuttanut vahingon syntymiseen, seuraus ei ollut vastaajalle ennalta-arvaamaton, eikä korvausvelvollisuus ollut kohtuuttoman raskas vastaajan taloudellisiin oloihin nähden. (Vailla lainvoimaa 28.9.2017) - Uutiset
28.9.2017 10.10
Hovioikeuden ratkaisu osakkeiden lunastuksesta ja takaisinsaannista konkurssipesään – käräjäoikeuden tuomio kumottiin osittainAsiassa oli Riihimäen Tilat ja Kehitys Oy:n valituksen johdosta kysymys siitä, oliko se ollut velvollinen lunastamaan Bantra Oy:n omistamat Kiinteistö Oy Riihimäen Kynttilätie 17 -nimisen yhtiön osakkeet ja maksamaan osakkeisiin liittyneitä kustannuksia. Asiassa oli lisäksi kysymys siitä, olivatko Bantra Oy:n Riihimäen Tilat ja Kehitys Oy:lle tekemät maksut olleet takaisinsaantilain 10 §:n tarkoittamalla tavalla tavanomaisia. Mikäli maksut eivät olleet tavanomaisia, tuli asiassa tarkasteltavaksi myös, olivatko Bantra Oy ja Riihimäen Tilat ja Kehitys Oy toistensa läheisiä takaisinsaantilain 3 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla sekä oliko asiassa näytetty Bantra Oy:n tulleen maksukyvyttömäksi Riihimäen Tilat ja Kehitys Oy:lle tehtyjen maksujen johdosta. Asiassa oli kysymys myös oikeudenkäyntikuluista. - Uutiset
28.9.2017 8.31
Hovioikeudessa arvioitiin törkeän varkauden tunnusmerkistön täyttymistä - iäkkäiden vanhusten kodeista rahaa, pankkikortteja ja koruja anastanut syyllistyi törkeään varkauteenRL 28 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan esitöistä ja oikeuskirjallisuudesta (HE 66/1988 vp, s. 37; Frände, Dan ym.: Keskeiset rikokset, 2014, s 472; Lappi-Seppälä, Tapio ym.: Rikosoikeus, 2009, s. 717) ilmenee, ettei avuttomalta tai hädänalaisessa tilassa olevalta anastaminen sellaisenaan ole törkeä varkaus, ellei anastamisessa käytetä hyväksi uhrin tilaa. Uhri on tyypillisesti avuton tai hädänalaisessa asemassa esimerkiksi ikänsä takia. Jos uhrin tilalla ei ole merkitystä anastusteon onnistumiselle, kyseessä ei ole törkeä varkaus. On edellytettävä että esimerkiksi ikä todella johtaa siihen, että uhri on hädänalaisessa tai avuttomassa tilassa. Avuttomuus merkitsee lähinnä sitä, ettei uhri ole tilanteessa kyennyt vastustamaan anastusta. (Vailla lainvoimaa 28.9.2017) - Uutiset
28.9.2017 8.10
Eläinsuojelurikoksesta 80 päiväsakkoa ja eläimet valtiolle – hovioikeus lyhensi 5 vuoden eläintenpitokiellon 4 vuodeksiTodistajan kertomuksella näytettiin, että naudoille oli aiheutunut vastaajan menettelystä tarpeetonta kipua tai tuskaa ja kärsimystä. Asiaan oli kiinnitetty vastaajan huomiota jo heinäkuussa 2015. Tilanne oli jatkunut samanlaisena arviolta vuoden verran, ja puutteita oli ollut havaittavissa vielä viimeisellä tarkastuskäynnillä. Menettely oli siten jatkunut pitkähkön ajan. Vastaaja oli rikkonut useita eläinsuojelusäännöksiä tai -määräyksiä. Käräjäoikeus katsoi, että menettelyä oli pidettävä törkeän huolimattomana. Vastaaja oli menettelyllään syyllistynyt eläinsuojelurikokseen. Menettely oli sakkorangaistuksella sovitettavissa. Hovioikeus tutki käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden. Käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen rangaistuksen ja menettämisseuraamuksen osalta ja eläintenpitokiellon määräämisen osalta ei ilmennyt aihetta. Eläintenpitokiellon pituuden osalta hovioikeus kuitenkin totesi, että määräaikaisen eläintenpitokiellon keskimääräinen pituus on noin 4 vuotta. Koska A:n syyksiluetussa menettelyssä ei ollut katsottava olleen kysymys keskimääräistä moitittavammasta menettelystä, käräjäoikeuden määräämää eläintenpitokieltoa oli perusteltua vastaavasti lyhentää. (Vailla lainvoimaa 28.9.2017) - Uutiset
27.9.2017 15.31
Käräjäoikeus arvioi asunnon virheen arvoksi 10.000 euroa – hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaaOstaja oli ostanut vastaajalta asunnon 44 m2 112.000 euron kauppahinnalla, jolloin hinta oli 2.545 eur/m2. Arviolausunnon mukaan huoneiston käypä arvo oli 24.11.2011 ollut 95.000 euroa. Yhtiössä oli tehty 24.11.2016 asuntokauppa 56 m2 suuruisesta kaksiosta kauppahinnan ollessa 146.000 eur eli 2.607 eur/m2. Hinnanalennuksen määrää arvioitaessa tuli lähtökohdaksi asettaa asunnon arvo ostohetkellä, mikäli yhtiö olisi ollut täysin saneerattu kuten sitä oli markkinoitu. Sellaista selvitystä asiassa ei ollut esitetty. Yksi lähtökohta arvioitaessa hinnanalennuksen kohtuullista määrää voisi olla esimerkiksi ostajan omistaman huoneiston vastuulle tulevia rahoitusvastikekuluja vastaavan pääoman kohtuullinen 2-3 prosentin tuotto siltä noin 30 vuoden ajanjaksolta, jolla putkiremontti oli aikaistunut. Putkiremontin rahoittaminen yhtiön maaomaisuutta myymällä oli vasta suunnitteluasteella ja edellyttäisi kaavamuutosta eikä putkiremontin rahoitusta voitu nyt tehtävässä arviossa perustaa siihen. Edellä mainituin perustein käräjäoikeus arvioi hinnanalennuksen määräksi 10.000 euroa. Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 27.9.2017) - Uutiset
27.9.2017 14.30
Koeaikaehtoa pidettiin pätevänä - työntekijää ei syrjitty kielen perusteella eikä työsopimusta purettu työntekijälle työtapaturmassa tulleen vamman vuoksiTyöntekijä oli väittänyt, että koeaikaehto ei ollut häntä sitova, koska hän ei ollut ymmärtänyt ehdon sisältöä ja merkitystä heikon suomen kielen taitonsa vuoksi ja koska työnantaja ei ollut sopimusta solmittaessa käynyt ehtoa läpi eikä selvittänyt sen merkitystä työntekijälle. Työnantaja oli kiistänyt väitteen. Asiassa oli ollut kysymys sitä, oliko koeajasta sovittu pätevästi siten, että siitä oli tullut työsopimuksen osa. Asiassa oli katsottu työntekijän väitteiden jääneen näyttämättä toteen. Koeajasta oli siten sovittu kumpaakin työsopimuksen osapuolta sitovasti. Asiassa ei ollut voitu myöskään katsoa, että työntekijän heikon suoriutumisen syynä olisi ollut se, että työnantaja ei ollut antanut työntekijälle riittävää mahdollisuutta perehtyä sekä asentajan että hitsaajan tehtäviin koeajan aikana. Työnantaja toiminta ei ollut ollut epäasiallista. Työnantaja ei ollut syrjinyt työntekijää kielen perusteella työntekijän väittämin tavoin. Asiassa oli myös osoitettu, ettei työnantaja ollut purkanut työsopimusta työntekijän terveydentilan vuoksi eikä siten syrjinyt työntekijää hänelle työtapaturmassa tulleen vamman vuoksi. - Uutiset
27.9.2017 12.58
Hovioikeus palautti oikeudenkäyntikuluasian käräjäoikeuteenOikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 6 §:n mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on tehtävä ennen käsittelyn päättymistä. Vaatimuksessa on eriteltävä oikeudenkäyntikulujen määrä ja niiden perusteet. A oli edellä mainitun lain nojalla voinut esittää oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa käräjäoikeuden istunnossa ennen käsittelyn päättymistä. Näin ollen käräjäoikeuden olisi tullut tutkia A:n esittämä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus. (Vailla lainvoimaa 27.9.2017) - Uutiset
27.9.2017 11.51
Hovioikeus ei muuttanut valvontalautakunnan asianajajalle antamaa varoitusta asianajajan muun muassa jättäessä toimittamatta kantelijalle vastapuolen asiamiehen kanssa käydyn sähköpostikirjeenvaihdonValvontalautakunnan käytettävissä olevasta sähköpostikirjeenvaihdosta ilmeni, että kantelija oli tiedustellut asianajaja A:n toimistossa työskennelleeltä varatuomarilta, missä ja mihin aikaan valmisteluistunto pidetään ja ilmoitti halunsa olla myös itse paikalla valmisteluistunnossa. Valvontalautakunnan käytettävissä olevasta kirjallisesta aineistosta ei ilmennyt, että kantelijalle olisi pyynnöstä huolimatta ilmoitettu valmisteluistunnon ajankohta ja paikka. Valvontalautakunnan näkemyksen mukaan asiassa oli toimittu vastoin päämiehen toivetta ja etua. Valvontalautakunta katsoi, että toimeksiannon hoitamisesta vastannut A oli menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti. Valvontalautakunta katsoi, että varatuomarin/A:n olisi tullut toimittaa vastapuolen asiamiehen kanssa käyty sähköpostikirjeenvaihto kantelijalle oma-aloitteisesti jo toimeksiannon aikana tai viimeistään kantelijan pyydettyä sitä toimeksiannon päätyttyä. Valvontalautakunnan näkemyksen mukaan asianajaja ei voi kieltäytyä luovuttamasta päämiehelleen toimeksiannon hoitamiseen liittyviä sähköposteja eikä luovuttamiseen tarvita vastapuolen asiamiehen lupaa. Valvontalautakunta katsoi, että A oli menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti jättäessään toimittamatta kantelijalle vastapuolen asiamiehen kanssa käydyn sähköpostikirjeenvaihdon. Valvontalautakunta antoi A:lle varoituksen. Hovioikeus tutki valvontalautakunnan ratkaisun oikeellisuuden. Aihetta valvontalautakunnan ratkaisun muuttamiseen ei ollut. (Vailla lainvoimaa 27.9.2017)
- Uutiset
27.9.2017 11.03
Oikeusasiamies: Tuomioistuimissa julkisuusperiaatetta vaarantavia toimintatapojaKanteluiden mukaan mm. Helsingin HO:ssa olisi otettu käyttöön toimintatapa, jossa kaikki HO:n julkisiin asiakirjoihin kohdistuvat tietopyynnöt vaaditaan tekemään kirjallisesti ja ilmoittaen tiedon pyytäjän nimi ja syy tiedusteluun. Oikeusasiamies on pyytänyt oikeusministeriötä saattamaan asiassa esittämänsä kannanoton kaikkien yleisten tuomioistuinten tietoon ja selvittämään, onko niissä tehty ratkaisussa tarkoitettuja lainkäyttöratkaisuja. Mikäli niin on, oikeusasiamies esittää, että lainvalmisteluun ryhdyttäisiin viipymättä. Oikeusasiamies esittää harkittavaksi, että julkisuuslain 13 ja 16 §:ää ja niiden suhdetta henkilötietolakiin tarkistetaan ja täsmennetään. - Uutiset
27.9.2017 9.09
Piilovirhevakuutus ei poistanut ostajien oikeutta kaupan purkuun: käräjäoikeus purki 260.000 euron kiinteistönkaupan – hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaaAsiassa selvitettiin, että rakennuksessa kaupanteon jälkeen ilmenneet mikrobivauriot ja alapohjan kreosootti olivat syy-yhteydessä todettuun sisäilmahaittaan, joka on omiaan altistamaan asukkaat haitallisille terveysvaikutuksille. Vauriot ja kreosootti edellyttävät siten välttämättömiä korjaustoimia, eivätkä ostajat voi käyttää rakennusta siihen tarkoitukseen, johon se on hankittu eli asumiseen. Vaurioiden korjaamisesta aiheutuu huomattavat korjauskustannukset ja ne poikkeavat olennaisesti siitä, mihin ostajien oli tullut kaupan kohteen kunnosta saamiensa tietojen perusteella varautua. Voitiin pitää ilmeisenä, että ostajat eivät olisi tehneet kauppaa, jos he olisivat tienneet nyt ilmenneistä virheistä. Kaupan kohde oli näin ollen poikennut laadultaan merkittävästi siitä, mitä myydyn kaltaiselta kiinteistöltä voidaan kauppahinta, kaupan kohteesta annetut tiedot ja muut olosuhteet huomioon ottaen perustellusti edellyttää. Kaupan kohteessa oli näin ollen maakaaren 2 luvun 17 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu virhe. Virhettä oli pidettävä myös maakaaren 2 luvun 17 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla olennaisena. Ostajilla oli siten oikeus kaupan purkuun. Vaikka kiinteistön piilevät virheet oli tarkoitettu korvattavan ensisijaisesti myyjien piilovirhevakuutuksesta, kauppakirjan lausumilla ei voitu katsoa sovitun, että ostajat olisivat luopuneet oikeudestaan vaatia kaupan purkua. Sanotut kauppakirjan lausumat eivät siten poistaneet ostajien oikeutta kaupan purkuun maakaaren 2 luvun 17 §:n 2 momentin nojalla. (Vailla lainvoimaa 27.9.2017) - Uutiset
26.9.2017 14.37
Hovioikeus ei kumonnut 5 vuoden liiketoimintakieltoa muuttuneiden olosuhteiden tai muun erityisen syyn perusteellaHO katsoi, ettei A ollut valituksessaan eikä HO:n pääkäsittelyssä esittänyt erityistä syytä liiketoimintakiellon kumoamiselle. Näin ollen A:lle aiemmin määrätty liiketoimintakielto oli pysytettävä voimassa. Viiden vuoden liiketoimintakielto ei ollut kohtuuton seuraamus ottaen huomioon, että A oli syyllistynyt liiketoiminnassa uusiin rikoksiin myös aikaisempia rikoksia koskevan oikeudenkäynnin vireillä ollessa. (Vailla lainvoimaa 26.9.2017) - Uutiset
26.9.2017 13.00
Hovioikeus muutti kiehuvaa vettä toisen päälle heittäneen alentuneesti syyntakeisen törkeän pahoinpitelyn perusmuotoiseksi ja alensi 8 kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen 4 kuukaudeksiHovioikeus katsoi, että A:n tekoa ei olisi pidettävä myöskään kokonaisuutena arvostellen törkeänä, kun otettiin huomioon A:n mielentilaa koskevassa lausunnossa mainitut seikat. Lausunnossa todettiin, että A:n epävakaa tunne-elämä, pakottavat ajatukset sekä koettu stressi yhdistettynä impulssikontrollin puutteisiin voivat alentaa hänen kykyään säädellä käyttäytymistään. Näin ollen A:n alentuneen syyntakeisuuden voitiin olettaa vaikuttaneen hänen vaikuttimiinsa ja tekoon siten, että sillä olisi vaikutusta myös teon kokonaisarvostelussa. Syyte törkeästä pahoinpitelystä oli siten hylättävä. A oli syyllistynyt menettelyllään alentuneesti syyntakeisena tehtyyn pahoinpitelyyn. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Hovioikeus katsoi, että oikeudenmukainen seuraamus A:n syyksi hovioikeudessa luetusta pahoinpitelystä oli neljän kuukauden vankeusrangaistus. A:n aikaisemman rikollisuuden vuoksi vankeusrangaistus oli tuomittava ehdottomana. (Vailla lainvoimaa 26.9.2017) - Uutiset
26.9.2017 12.10
Hovioikeus alensi käräjäoikeuden laittomasta maahantulon järjestämisestä tuomitseman vuoden ehdollisen vankeuden kuudeksi kuukaudeksi – todistajien esitutkintakertomusten huomioon ottamisella ei loukattu vastaajan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiinHovioikeus katsoi, että A:n tietoisuus kauttakulkutarkoituksesta ja muutoinkin toiminnan luonteesta tuli näytetyksi. Aihetta syyksilukemisen muuttamiseen ei siten ollut. Hovioikeus totesi selvyyden vuoksi, että syyksilukeminen ei perustunut ratkaisevasti todistajien esitutkinnassa antamiin kertomuksiin. Näihin esitutkintakertomuksiin ei vedonnut pelkästään syyttäjä vaan myös A itse. A:n osallistumista kuljetuksen järjestämiseen tuki asiassa esitetty muu kirjallinen näyttö ja osaltaan myös A:n oma kertomus. Kauttakuljetuksen tarkoitustakaan ei näytetty todistajien esitutkintakertomuksilla, ja itse asiassa ne olivat puhuneet jossakin määrin sitä vastaan. Todistajien esitutkintakertomusten huomioon ottamisella ei siten voitu katsoa loukatun A:n oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Kaiken kaikkiaan hovioikeus piti tuomittua rangaistusta liian ankarana. Hovioikeus katsoi, että riittävä seuraamus A:n syyksi luettavasta menettelystä oli kuusi kuukautta vankeutta. (Vailla lainvoimaa 26.9.2017) - Uutiset
26.9.2017 11.31
Hovioikeuden ratkaisu käräjäoikeuden asiallisesta toimivallasta ja syrjintäväitteen tutkimatta jättämisestä työntekijän palkkaetuja koskevassa asiassaHO:ssa oli kysymys siitä, oliko KO ollut asiallisesti toimivaltainen ratkaisemaan kantajan ensisijaisen vaatimuksen, oliko KO voinut ratkaista toimivaltaansa koskevan kysymyksen toisin kuin 19.2.2016 antamassaan ratkaisussa ja jättää kantajan ensisijaisen vaatimuksen tutkimatta ja oliko KO voinut jättää tutkimatta kantajan kanteen työsopimuslakiin perustuvan syrjintäväitteen osalta. Asiassa oli kysymys myös siitä, oliko asia ollut sillä tavalla oikeudellisesti epäselvä, että KO:ssa asian voittanut osapuoli oli voitu velvoittaa vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan. HO kumosi KO:n päätöksen 31.8.2016 ja palautti asian syrjintäväitettä, oikeudenkäyntikuluja ja oikeusavun omavastuuosuuden kohtuullistamista koskevilta osin KO:een. Muilta osin KO:n ratkaisua ei muutettu. (Vailla lainvoimaa 26.9.2017) - Uutiset
26.9.2017 10.10
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden määräämää 4 vuoden liiketoimintakieltoa törkeissä velallisen epärehellisyydessä ja törkeässä kirjanpitorikoksessaA:n syyksi oli kohdissa 3 ja 4 luettu törkeä velallisen epärehellisyys, jonka enimmäisrangaistus on neljä vuotta vankeutta. Teoilla oli tavoiteltu yli 280.000 euron hyötyä ja niillä oli aiheutettu yhtiöiden velkojille huomattavaa vahinkoa. A oli syyllistynyt elinkeinotoimintaan liittyviin rikoksiin kahden eri yhtiön toiminnassa ja rikoksia voitiin pitää suunnitelmallisina. A:n toimintaa oli myös kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden sekä terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena. Hovioikeus katsoi sen vuoksi käräjäoikeuden tavoin, että liiketoimintakiellon määräyksen edellytykset täyttyivät. Käräjäoikeuden määräämä 4 vuoden liiketoimintakiellon kesto ylitti vain vuodella lain mukaisen vähimmäiskeston eikä sen lyhentämiseen ollut syytä. (Vailla lainvoimaa 26.9.2017)