• PDF

Tavara vai palvelu – älykodin kuluttajaoikeudellinen sääntely

Opinnäytetyöt 3.1.2022, Gradut ja muut tutkielmat

Nykyinen kuluttajansuojalain mukainen jaottelu tavaran kauppaa ja palveluksia koskevaan sääntelyyn on tullut tienhaaraan, jossa paineet uudenlaisten hyödykkeiden huomioimiselle lainsäädännössä ovat nousseet esiin. Älykoti on hyvä esimerkki hyödykkeestä, jonka luokittelu tavaraksi tai palveluksi ei ole yhtä yksinkertaista kuin esimerkiksi sohvan tai kampaamopalvelun. Tutkimuskysymyksenä on ollut tutkia älykoteihin sovellettavaa kuluttajaoikeudellista sääntelyä kuluttajansuojain mukaisen tavaran kaupan ja palveluksia koskevien kuluttajansuojalain 5 ja 8 lukujen valossa.

Tutkielmassa käsitellään tavaran ja palvelun välisen rajanvedon merkitystä. Tutkielmassa selvisi, että merkitys tavaran ja palvelun välillä nousee usein esiin tilanteissa, joissa jossakin hyödykkeen osassa on virhe. Erot tavaran ja palvelun välisessä virhesääntelyssä liittyvät esimerkiksi virheen määräytymisen ajankohtaan ja virheen seuraamusten osalta sopimuksen purkuoikeuteen. Älykotiratkaisujen osalta oli löydettävissä sekä tavaraan että palveluun viittaavia seikkoja, joiden perusteella älykotiratkaisuihin voidaan soveltaa nykyisin useissa tapauksissa sekä tavaran kauppaa että palveluksia koskevia kuluttajansuojalain lukuja. Luokittelua vaikeuttaa se, että esimerkiksi ohjelmistoja ja päivityksiä on pidetty joissain tapauksissa tavaran kauppana ja joissain tapauksissa palveluna. Tästä syystä tutkielman kannalta oli merkityksellistä tutkia rajanvetoa tavaran ja palvelun välillä. Rajanvetoa koskevana säännöksenä kuluttajaoikeudessa käytetään kauppalain 2 §:n rajanvetosäännöstä, jonka perusteella arvioidaan sitä, miten suuressa osassa palvelu on suhteessa tavaraan. Kun laintasoista rajanvetoa koskevaa sääntelyä ei kauppalain säännöstä tarkemmin ole, oikeuskäytännön merkitys arvioinnissa on tärkeä. Älykotiin liittyviä rajanvedossa tavaran kauppaa puoltavina seikkoina voidaan pitää esimerkiksi sitä, että tavara ja palvelu on hankittu samanaikaisesti, laitteen hankkiminen on edellytys palvelun toiminnalle ja että tavaraa voidaan käyttää itsenäisesti ilman palvelua. Joko palvelun puolesta puhuvina seikkoina tai tarkempaa tapauskohtaista arviointia vaativia seikkoja aiheuttavat tilanteet, joissa joudutaan arvioimaan, onko palvelun osuus sopimuksessa ratkaisevassa osassa, soveltuuko hyödykkeeseen erityissääntelyä, onko sopimuksen tarkoitus tavaran kaupassa vai palvelussa sekä tilanteet, joissa kuluttaja on vaikuttanut tarjottavan hyödykkeen sisältöön esimerkiksi antaen erilaisia määräyksiä hyödykkeen toimintaan tai sisältöön liittyen.

Viimeisenä selvitettiin, onko sääntelyyn ja tavaran ja palvelun väliseen rajanvetoon tulossa lainsäädännöllisiä muutoksia. Osana Euroopan unionin digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaa on annettu kaksi uutta kuluttajaoikeudellista direktiiviä, tavarankauppadirektiivi ja digisopimusdirektiivi. Älykotien osalta merkittävänä voidaan kirjoittajan mielestä pitää tavarankauppadirektiivin tuomaa digitaalisia elementtejä sisältävän tavaran -käsitettä. Käsite soveltuu määritelmänsä perusteella älykotiratkaisuihin silloin, kun älykodin laitteeseen sisältyvän digitaalisen elementin puuttuminen estäisi älylaitteen toiminnan ja sopimus älylaitteeseen liitettävästä digitaalisesta sisällöstä tai palvelusta on tehty samanaikaisesti älylaitteen hankinnan kanssa. Tällaisessa tilanteessa älykodin laitetta voidaan pitää kokonaisuudessaan digitaalisia elementtejä sisältävänä tavarana, johon sovelletaan tavaran kauppaa koskevia säännöksiä. Siinä missä digisopimusdirektiivi selkeyttää digitaalista sisältöä ja digitaalisia palveluita koskevaa sääntelyä, tavarankauppadirektiivi tuo ratkaisun siihen, mitä sääntelyä sovelletaan myös sellaisiin älykotiratkaisuihin, joita ei voida pitää digitaalisia elementtejä sisältävänä tavarana, mutta joissa digitaalinen sisältö tai palvelu liittyy tavaran toimintaan. Myös tällaisia sopimuksia arvioidaan tavaran kauppaa koskevan sääntelyn valossa, mutta erillisinä sopimuksina, toisin kuin digitaalista elementtiä sisältävän tavaran osalta, jossa kyseessä katsotaan olevan yksi sopimus. (Edilex-toimitus)

Asiasanat
• Digitalisaatio - Kuluttajansuoja - Palvelu

Linkit
• Kuluttajansuojalaki, 5 luku, 8 luku
• Kauppalaki
• HE 360/1992 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kuluttajansuojalain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
• Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto 2016 (SEUT)
• EPNDir 2011/83/EU kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 (kuluttajaoikeusdirektiivi)