• PDF

Suomen ja Venäjän viranomaisten välinen henkilötietojen vaihto ja sen sääntely

15.12.2021, Väitöskirja
Alkuperäinen julkaisupäivä: 9.12.2021

Tämän oikeustieteellisen tutkimuksen aiheena on Suomen ja Venäjän viranomaisten välinen henkilötietojen vaihto. Tutkimus sijoittuu erityisesti informaatio- oikeuden ja Venäjän oikeuden alueelle. Tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena on selvittää, mahdollistaako voimassa oleva henkilötietojen käsittelyä koskeva lainsäädäntö henkilötietojen vaihdon Suomen ja Venäjän viranomaisten välillä. Tätä tarkoitusta varten tutkimuksessa tarkastellaan Venäjän tietosuojan tasoa, henkilötietojen siirtoedellytyksiä, viranomaisten tiedonsaannin perusteita ja muita edellytyksiä sekä henkilötietojen vaihtoa edellyttäviä kansainvälisiä sopimuksia. Tutkimusmetodina käytetään lainoppia ja oikeusvertailua.

Tutkimuskohteena oleva henkilötietojen käsittelyä koskeva sääntely koostuu Suomen ja Venäjän kansallisesta lainsäädännöstä, eurooppaoikeudellisesta normistosta ja kansainvälisen oikeuden määräyksistä muodostaen näin monitasoisen ja osin myös vaikeaselkoisen sääntelykokonaisuuden. Kyseistä sääntelykokonaisuutta analysoimalla ja systematisoimalla tässä tutkimuksessa määritetään Suomen ja Venäjän viranomaisten välisen henkilötietojen vaihdon oikeudelliset edellytykset.

Suomessa henkilötietojen vaihdon edellytykset määräytyvät tapauskohtaisesti sen mukaan mitä, missä laajuudessa ja miten henkilötietoja vaihdetaan. Henkilötietojen vaihdon edellytyksiin vaikuttaa siten se, ovatko vaihdettavat henkilötiedot julkisia, salassa pidettäviä vai sisältyvätkö ne yleiseen käyttöön tarkoitettuun rekisteriin. Lisäksi merkitystä on sillä, luovutetaanko Venäjän viranomaiselle yksittäisiä vai useita henkilötietoja ja käytetäänkö sähköisiä tiedonsiirtomenetelmiä henkilötietojen luovuttamiseen. EU-oikeuden mukaiset henkilötietojen siirtoedellytykset asettavat yleisiä ja erityisiä vaatimuksia Suomen ja Venäjän viranomaisten väliselle henkilötietojen vaihdolle. Tutkimuksen mukaan henkilötietojen siirtoedellytyksiä ei kuitenkaan noudateta, jos asiakirjajulkisuus ja henkilötietojen suoja on yhteensovitettu siten, että henkilötietojen luovutus ei tosiasiallisesti vaaranna EU:ssa taattua tietosuojan tasoa.

Venäjä on ratifioinut yleissopimuksen yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä (ETS No.108) vuonna 2013. Yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi säädettiin henkilötietolaki vuonna 2006. Siitä seuraa, että henkilötietojen siirroille Venäjältä Suomeen ei ole asetettu erityisiä vaatimuksia. Venäjän henkilötietolain soveltamisala ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, minkä vuoksi osa henkilötietojen siirroista saattaa jäädä sen soveltamisalan ulkopuolelle. Tällöin esimerkiksi henkilötietojen vaihtoa rajoittavia henkilötietojen käsittelyn periaatteita ei noudateta. Venäjällä henkilötietojen vaihdon edellytyksenä vaikuttaa yleensä olevan kansainvälinen sopimus, jossa määrätään toisen valtion viranomaisen tiedonsaannista. Toimintaympäristön tekee kuitenkin haastavaksi se, että henkilötietojen vaihtoa edellyttävät kansainväliset sopimukset eivät välttämättä sellaisenaan mahdollista henkilötietojen vaihtoa Suomen ja Venäjän viranomaisten välillä.

Asiasanat
• Henkilötieto - Oikeusvertailu - Tiedonantovelvollisuus - Tietosuoja - Venäjä - Viranomainen - Viranomaistoiminnan julkisuus - Yksityisyyden suoja