• PDF

Vainoamiseen liittyvät lainkonkurrenssikysymykset

1.9.2021, Maisteritutkielma

Tutkielmassa analysoidaan vainoamisen tunnusmerkistötekijöitä ja vainoamisen suhdetta toisiin rikoksiin. Vainoamisen tekotapoja ovat uhkaaminen, seuraaminen, tarkkaileminen, yhteyden ottaminen ja muu näihin rinnastettava tekotapa. Lisäksi menettelyn tulee olla toistuvaa, tahallista ja oikeudetonta sekä olla omiaan aiheuttamaan uhrissa pelkoa tai ahdistusta. Vainoamisen toteuttava menettely voi täyttää myös toisen rikoksen tunnusmerkistön, jolloin on ratkaistava, tuomitaanko molemmista rikoksista vai ainoastaan toisesta. Tutkielmassa analysoidaan, miten vainoamisen suhde toisiin rikoksiin ratkaistaan. Huomioitava on, että vainoamissäännös sisältää toissijaisuuslausekkeen, jonka mukaan vainoamisesta tuomitaan, jollei teosta ole säädetty yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta.

Tutkielmassa käytetään sekä lainopillista että empiiristä tutkimusmetodia. Empiirisenä aineistona käytetään tuomioistuinratkaisuja, joita analysoidaan käyttäen laadullista tutkimusotetta ja sisällönanalyysia. Tutkielmassa tutkimusmenetelmät kietoutuvat toisiinsa siten, että samoissa luvuissa ja kappaleissa käytetään molempia tutkimusmenetelmiä. Koska vainoaminen koostuu useista osateoista ja saattaa kestää pitkänkin aikaa, on vainoamiseen liittyvien lainkonkurrenssikysymysten ratkaiseminen haastavaa. Tutkielman aihe on yhteiskunnallisesti tärkeä, koska kaikissa useamman rikoksen tapauksissa on mahdollista ylittää ankarin yksittäistä rikosta koskeva enimmäisrangaistus.

Johtopäätöksenä esitän, että jos vainoamisen toteuttava menettely samalla täyttää kotirauhan rikkomisen, kunnianloukkauksen, lähestymiskiellon rikkomisen, pahoinpitelyn, salakuuntelun- ja salakatselun tai vahingonteon tunnusmerkistön, on toissijaisuuslausekkeesta huolimatta tekijä tuomittava sekä vainoamisesta että toisesta rikoksesta, koska niillä suojellaan eri oikeushyviä. Laittomalla uhkauksella suojellaan samaa oikeushyvää, vapautta, kuin vainoamisella, joten laiton uhkaus syrjäyttää vainoamisen, ja teko tuomitaan ainoastaan laittomana uhkauksena. Viestintärauhan rikkomisen osalta sen toteuttavat tosiseikat ovat siinä määrin samoja kuin vainoamisessa, että teko on tarpeen tuomita ainoastaan vainoamisena. Lainkonkurrenssikysymykset on kuitenkin ratkaistava tapauskohtaisesti.

Asiasanat
• Rikosoikeus - Vainoaminen