Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Pääsy PDF-dokumenttiin vaatii sisäänkirjautumisen.

Rikosprosessin mediajulkisuus rangaistuksen kohtuullistamisperusteena

Myllymäki, Elli

Opinnäytetyöt 15.7.2021, Gradut ja muut tutkielmat

Tiivistelmä

Rikoslain (39/1889) 6 luvun 7 §:n 1 kohdan (515/2003) mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. Rangaistusta kohtuullistavana muuna seurauksena voitiin jo alkuperäisen säännöksen (466/1976) esitöiden mukaan poikkeuksellisesti huomioida myös rikosasian saama julkisuus. Samanaikaisesti oikeudenkäynnin julkisuusperiaate on yhtenä keskeisimmistä prosessiperiaatteista välttämätön osa länsimaista, demokraattista oikeusvaltiota. Julkisuusperiaatteen edellyttämä oikeudenkäynnin yleisöjulkisuus toteutuu käytännössä välillisesti nimenomaan median kautta mediajulkisuutena.

Kohtuullistamisperusteen tarkoitus on tulla sovellettavaksi ainoastaan poikkeuksellisesti, mutta rangaistuksen kohtuullistaminen poikkeuksellisen julkisuuden perusteella on jäänyt hyvin harvinaiseksi. Julkisuuden huomioimiselle rangaistusta kohtuullistavana tekijänä ei ole vahvistettu yleisiä sääntöjä, vaan kyse on tapauskohtaisesta harkinnasta. Oikeuskirjallisuudessa on hahmotettu joitain poikkeuksellisuusarvioinnissa huomioitavia seikkoja, mutta lain esitöistä, oikeuskirjallisuudesta tai oikeuskäytännöstä ei ole löydettävissä kattavaa, kokoavaa analyysiä soveltamisedellytyksistä.

Yleisten oppien uudistuksen ja etenkin 1970-luvun jälkeen mediassa ja rikosprosessin mediajulkisuudessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Rikosuutisointi on uutisoinnin sähköistymisen seurauksena nopeutunut ja aikaistunut, mikä yhtenä suurimpana tekijänä on johtanut rikosuutisoinnin merkittävään lisääntymiseen. Rikosuutisoinnin määrällisen kasvun lisäksi rikosjournalismi on kokenut laadullisia muutoksia ennen muuta sosiaalisen median, valtamedian ulkopuolisten toimijoiden ja rikosuutisoinnin viihteellistymisen seurauksena. RL 6:7:n 1 kohdan tarkoittama julkisuuden poikkeuksellisuus ei siten tarkoita saman laatuista tai laajuista julkisuutta kuin kaksikymmentä, saati viisikymmentä vuotta sitten. Vaikka mediajulkisuuden muutokset on havaittu, ei niitä ole kyetty oikeuskirjallisuudessa tai oikeuskäytännössä vielä konkreettisesti huomioimaan.

Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä havaitaan mediajulkisuuden ja yhteiskunnan muutosten huomioimiseksi tarve rikosasian mediajulkisuuden poikkeuksellisuuden vaatimuksen arvioinnin saattamiseksi nykyaikaan. Tutkielmassa hahmotetaan ensiksi rikosprosessin mediajulkisuuden asema yhtäältä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaajana ja toisaalta rangaistusta kohtuullistavana tekijänä. Tutkielmassa myös perehdytään rikosprosessin mediajulkisuuteen median näkökulmasta. Varsinaisena tutkimuskysymyksenä tutkielmassa tunnistetaan ja systematisoidaan viimeaikaisessa oikeuskäytännössä rangaistuksen julkisuusperusteisen kohtuullistamisperusteen soveltamisharkinnassa vaikuttaneet tekijät. Vielä varsinaisena tutkimuskysymyksenä tunnistetaan ne rikosasian mediajulkisuudessa tapahtuneet muutokset, jotka soveltamisharkinnassa tulisi ottaa huomioon sekä esitetään perusteltu esitys siitä, miten nämä olennaiset mediajulkisuuden muutokset tulisi ottaa huomioon arvioitaessa rangaistuksen kohtuullistamista.

Tutkielman tavoitteena on de lege ferenda -merkityksen lisäksi luoda kattava kokonaisesitys julkisuusperusteisen rangaistuksen kohtuullistamisen tämänhetkisistä soveltamisedellytyksistä.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.