• PDF

Työnantajan oikeudelliset keinot sosiaali- ja terveysalan työntekijän rokotussuojan varmistamiseksi

1.6.2021, Maisteritutkielma

Tartuntatautilain kokonaisuudistuksessa säädetty, erityisesti sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden rokotussuojaa koskeva tartuntatautilain 48 § on muodostunut ongelmalliseksi työelämän käytännön soveltamistilanteissa. Tämän tutkielman tarkoituksena on pääasiassa oikeusdogmaattista, mutta myös oikeuspoliittista ja de lege ferenda -tutkimusmetodeja hyödyntäen vastata kysymyksiin, milloin ja millä perusteilla työnantajalla on oikeus varmistaa työntekijän tartuntatautilain 48 §:n mukainen rokotussuoja ja millaisia työoikeudellisia keinoja työnantajalla on mahdollisuus hyödyntää työntekijän rokotussuojaa varmistettaessa. Työntekijöiden rokotussuojaa koskeva sääntely on uusi, joten tutkielman lähdeaineisto on keskittynyt lainvalmisteluaineiston, säännöksestä annettujen viranomaisratkaisujen ja työoikeuden vakiintuneiden oppien tulkintaan ja systematisointiin sekä analogiapäätelmiin.

Tässä tutkielmassa on ensinnäkin osoitettu, että tartuntatautilain 48 § on perusteltavissa työoikeudellisesta näkökulmasta sekä sosiaali-ja terveysalan työntekijän että työnantajan asemasta katsottuna. Työntekijä on velvollinen noudattamaan työnantajan toimivaltansa nojalla antamia määräyksiä, joiden noudattamista ohjaa ammattiin liittyvät erityisedellytykset. Työnantajan asema rokotussuojan varmistajana puolestaan perustuu potilas- ja asiakasturvallisuuden sekä työturvallisuuden varmistamiseen. Työnantajan varmistamisvelvoitetta rajoittaa kuitenkin tartuntatautilain 48 §:n mukaisen rokotussuojan säätäminen työntekijälle vapaaehtoiseksi, mikä johtuu rokotussuojan vahvasta kytköksestä työntekijän perusoikeuksiin.

Toisekseen tässä tutkielmassa on osoitettu, että työnantajien direktio-oikeuden nojalla tekemät työsuhteen ehtojen muutokset eivät ole kaikissa tilanteissa riittävä ja yksiselitteinen keino tartuntatautilain 48 §:n asianmukaisen rokotussuojan varmistamiseksi. Tästä johtuen tutkielmassa on arvioitu rokotussuojan puuttumista henkilöön liittyvänä työsuhteen irtisanomisperusteena. Irtisanomisperusteen olemassaolon osalta tutkielmassa on osoitettu, että työnantajan mahdollisuus vedota suoraan rokotussuojan puuttumiseen henkilöön liittyvänä irtisanomisperusteena voi olla joissain tilanteissa työoikeudellisesta näkökulmasta perusteltua. Irtisanomisperusteen olemassaolo rokotussuojan puuttuessa on kuitenkin kyseenalaistettavissa erityisesti työntekijän perusoikeuksiin liittyvästä näkökulmasta.

Ilman tartuntatautilain 48 §:ään liittyvien perusoikeusnäkökulmien selkeyttämistä työnantajien keinot säännöksen mukaisen työntekijän rokotussuojan varmistamiseksi ovat vähäiset vaarantamatta työntekijän perusoikeuksien asianmukaista toteutumista.

Asiasanat
• Covid-19 - Irtisanominen - Irtisanomissuoja (työoikeudessa) - Perusoikeudet - Rokotus - Sosiaali- ja terveyspalvelut - Tartuntatauti - Turvallisuus - Turvallisuusjohtaminen - Työntekijä - Työsuhde