• PDF

Tarpeettomuuden kriteeri kiellossa tuottaa tarpeetonta kärsimystä eläimelle

Opinnäytetyöt 29.9.2020, Gradut ja muut tutkielmat

Eläinten hyvinvointiin kiinnitetään yhä laajemmin huomiota sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa että sen myötä myös oikeudessa. Yksi eläimiin liittyvän juridiikan kulmakivistä on tarpeettoman kärsimyksen tuottamisen kielto, joka on kansainvälinen eläinsuojelullinen periaate. Tarpeettoman kärsimyksen tuottamisen kiellon pitkästä historiasta ja kansainvälisyydestä huolimatta on edelleen osin epäselvää, millä kriteereillä kärsimyksen tuottaminen eläimelle on katsottava tarpeettomaksi. Tähän kysymykseen pyrin tutkielmallani vastaamaan.

Tarpeettoman kärsimyksen tuottamisen kiellon konteksti on welfaristinen, eli eläinten suojelua ja hyvinvointia eläinten käytön puitteissa edistämään pyrkivä. Se on kuitenkin osittain sovitettavissa myös käyttämättömyysajattelun eli abolitionismin kontekstiin eli ajatukseen siitä, ettei eläimiä käytettäisi lainkaan ihmisen tarpeisiin.Tarpeettoman kärsimyksen tuottamisen kielto ilmenee lainsäädännöstä periaatemuotoilun ohella myös tarkemmin jäsentyneissä muodoissa. Näistä muodoista oikeustilan kannalta selkein on se, että jonkin menettelyn on jo lakia säädettäessä katsottu aiheuttavan eläimelle tarpeetonta kärsimystä, mikä on johtanut koko menettelyn kieltämiseen. Tämän ohella tarpeettoman kärsimyksen tuottamisen kieltoa ilmentävät menettelyt, jotka ovat kiellettyjä mikäli ne aiheuttavat kärsimystä eläimelle. Periaatemuotoilun ohella tarpeettomuuden kriteeri sen sijaan korostuu sellaisten menettelyiden kontekstissa, jotka ovat tarpeetonta kärsimystä aiheuttaessaan kiellettyjä.

Tarpeettoman kärsimyksen tuottamisen kielto soveltuu sekä aktiiviseen että passiiviseen tuottamiseen. Kielto soveltuu kaikille eläimille tuotettavaan kärsimykseen. Lähtökohtaisesti kielto koskee kaikkia henkilöitä.Tarpeettoman kärsimyksen tuottamisen kiellon periaatemuotoilu kuitenkin sijoittuu eläinsuojelulaissa eläintenpidon kontekstiin. Tämän seurauksena periaatemuotoilun puitteissa keskiöön nousee eläintenpitäjän aiheuttama kärsimys. Muiden kuin eläintenpitäjän rajautuminen periaatemuotoilun soveltumisen ulkopuolelle on omiaan haittaamaan eläinten hyvinvoinnin tosiasiallista toteutumista.

Lähtökohta on, että eläimelle aiheutuva kärsimys on tarpeetonta, ellei toisin osoiteta. Näin ollen tarpeettomuuden kriteeri saa sisältönsä tarpeellisuuden kriteerin kautta. Tarpeellisuuden kriteeri on kolmiportainen: se edellyttää tarkastelua sekä kärsimyksen tarkoituksen ja sen sallittavuuden, kärsimyksen ja tarkoituksen suhteen sekä kärsimystä tuntevan eläimen kautta.

Kärsimyksellä on oltava tarkoitus, joka on sitä aiheuttavan menettelyn kontekstissa joko nimenomaisesti sallittu tai jota ei ole nimenomaisesti ja yksiselitteisesti kielletty. Jälkimmäisen vaihtoehdon toteutuessa kärsimyksen tarkoituksen on edustettava yksinomaan sallittavia intressejä, joita ovat perusoikeuslähtöiset intressit sekä eläimen hyvinvoinnin intressi. Perusoikeuslähtöisen intressin kontekstissa on lisäksi arvioitava, onko menettelystä tunnistettavissa myös jokin kärsimyksen tarpeettomuutta tai tarpeellisuutta puoltava taustaintressi.

Kärsimys on suhteessa tarkoitukseensa ollessaan välttämätöntä tarkoituksen saavuttamiseksi. Välttämättömyyttä on arvioitava sekä vakavuuden, määrän että keston näkökulmasta. Mikäli kärsimyksen määrä on aidosti jaettavissa, tulee se lähtökohtaisesti jakaa useamman eläimen kesken. Tarkoituksen niin salliessa kärsimys tulee kohdentaa eläimeen, jonka tuntevuus on mahdollisimman alhainen. Tuntevuutta on arvioitava sekä eläinlajin tuntevuuden että eläinyksilön subjektiivisen kärsimyskokemuksen näkökulmasta.

Asiasanat
• Eläin - Eläinoikeus - Eläinsuojelu - Eläinten hyvinvointi

Linkit
• Eläinsuojelulaki (kumottu)
• Rikoslaki, 17 luku 14 §, 17 luku 14 a §, 17 luku 15 §
• Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto 2016 (SEUT)