• PDF

Naapuruusoikeudellinen sietokynnys eräiden säädösten mukaisissa menettelyissä

Opinnäytetyöt 30.4.2020, Gradut ja muut tutkielmat

Tutkimus kohdistuu naapuruusoikeudelliseen ympäristöhäiriöiden ja maisemamuutosten sietokynnykseen ja eri säädöksissä asetettujen sietokynnysten vertailuun. Omistajan oikeusaseman keskeisin elementti on oikeusjärjestyksen turvaama yksinomainen esineen käyttövapaus: omistaja saa käyttää kiinteistöään haluamallaan tavalla noudattaen kuitenkin julkisoikeudellisia ja yksityisoikeudellisia rajoituksia. Oikeus aiheuttaa häiriöitä oman kiinteistön ulkopuolella ulottuu pisteeseen, josta alkaa häiriöstä kärsivän naapurin suoja rasitusta vastaan. Naapuruusoikeudessa pistettä, jossa häiriön tuottajan käyttövapauden kohtaa häiriötä kärsivän kieltovaade, kutsutaan sietokynnykseksi. Tässä tutkielmassa sietokynnystä tarkastellaan lunastuslain 38 §:n, ympäristövahinkolain 4 §:n, naapuruussuhdelain 17 §:n ja maa-aineslain 9 §:n osalta. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida sietokynnyksen olemusta yleisesti ja eri lakien mukaisissa menettelyissä. Erityisenä tutkimuskohteena on väylärakentamisesta johtuvien ympäristönmuutosten korvauskäytäntö ja sietokynnyksen paikantuminen viime vuosien maaoikeuskäytännössä. Tutkimuksessa syvennytään tarkemmin lunastuslain 35 §:ssä ja maantielain 55 §:ssä tarkoitettujen haittojen korvaamiseen ja siihen liittyvään sietokynnykseen.
(Edilex-toimitus)

Asiasanat
• Naapuruussuhde - Ympäristövahinko

Linkit
• Laki eräistä naapuruussuhteista, 17 §
• Laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta, 35 §, 38 §
• Laki eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta, 4 §
• Maa-aineslaki, 9 §
• Laki liikennejärjestelmästä ja maanteistä, 55 §