• PDF

Oikeus oppikirjoihin – katsaus kansainväliseen tekijänoikeusjärjestelmään ja sen vaikutuksista oppikirjojen saatavuuteen kehitysmaissa

3.3.2020, Maisteritutkielma

Kaikki yhteiskunnat tarvitsevat tietoa kehittyäkseen. Koulutus on avaintekijä yksilöiden ja yhteisöjen kehittymiselle, ja se on käytännössä ainoa pysyvä keino kehitysmaille nostaa itsensä pois köyhyydestä. Kirjojen ja oppimateriaalien puute on kuitenkin merkittävä haitta koulutuksen ja tieteen edistämisen kannalta, sillä oppikirjoja pidetään yhtenä tärkeimmistä elementeistä oppimisen ja opetuksen menestyksen takana. Oppikirjat kirjallisina teoksina nauttivat tekijänoikeudellista suojaa, mikä tarkoittaa sitä, että oppikirjoja voi käyttää vain siten, kuin tekijänoikeuden haltija on sallinut.

Sekä oikeus koulutukseen että oikeus tekijänoikeuteen on tunnustettu kansainvälisessä ihmisoikeusnormistossa, ja ristiriita opetusteosten saatavuuden ja tekijänoikeuden tuottaman yksinoikeuden välillä on osa isompaa keskustelua sitä, voivatko ihmisoikeudet ja immateriaalioikeudet elää rinnakkain. Tutkielmassa tarkastellaan tätä kysymystä ja pohditaan sen kautta, miten intressien tasapaino yksityisen ja yleisen edun välillä olisi mahdollista saavuttaa. Tutkielmassa pyritään ongelmakeskeisen lainopin avulla selvittämään sitä, kuinka oppikirjojen tekijänoikeussuoja vaikuttaa oppikirjojen saatavuuteen kehitysmaissa. Kansainvälisen tekijänoikeusjärjestelmän sisältämiä yksinoikeuden rajoituksia ja joustomahdollisuuksia oppikirjojen saatavuuden edistämiseksi tarkastelemalla hahmotetaan sitä, onko tekijänoikeus todella esteenä opetusmateriaalien saatavuudelle erityisesti kehitysmaissa, ja jos on, niin mitkä olisivat konkreettisia keinoja edistää tekijänoikeudella suojattujen oppikirjojen tehokkaampaa massakäyttöä.

Tutkielma osoittaa, etteivät kehitysmaat ole hyödyntäneet kaikkia kansainvälisten tekijänoikeussopimusten sallimia yksinoikeuden rajoituksia ja poikkeuksia, vaan ne ovat asettaneet jopa korkeampia suojasäännöksiä kansallisiin tekijänoikeuslakeihinsa. Lisäksi vain harva kehitysmaa on ottanut käyttöön Bernin yleissopimuksen liitteen sallimat

pakkolisenssimenetelmät.

Syynä sille, miksi rajoituksia ei ole sovellettu riittävässä määrin esitetään muun muassa se, että länsimaalainen yhteisö on onnistunut painostamaan kehitysmaita osallistumaan minimistandardeja vahvemman suojan omaksumiseen sillä perusteella, että vahvan immateriaalioikeussuojan omaksuminen tarjoaa tien teollistumiseen ja kehitykseen. Lisäksi Bernin liite on hyvin monimutkainen, minkä vuoksi kehitysmailla ei ole kykyjä tai halua hyödyntää sitä.

(Edilex-tomitus)

Asiasanat
• Ihmisoikeudet - Kehitysmaa - Kestävä kehitys - Koulutus - TRIPS-sopimus - Tekijänoikeus