• PDF

Lähioikeussääntelyn selkeyttäminen ja purkumahdollisuudet

14.5.2019, Maisteritutkielma

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, voisiko lähioikeusjärjestelmälle löytyä yhtenäistä pohjaa ja missä määrin lähioikeusjärjestelmää voitaisiin muuttaa kansallisella tasolla suhteessa kansainväliseen normijärjestelmään.

Tutkielman ensimmäisessä luvussa esitellään suomalaisen tekijänoikeuslain 5 luvussa oleva lähioikeusjärjestelmä. Lähioikeusnormit on jaoteltu kahteen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä tarkastellaan investointeihin tukeutuvia lähioikeusnormeja. Toisessa ryhmässä ovat luoviin tekoihin perustuvat lähioikeusnormit. Ensimmäisessä ryhmässä käydään läpi tietokantadirektiivin huomattavan investoinnin-käsitettä ja tämän sovellettavuutta muihin investointeihin perustuviin lähioikeusnormeihin. Toisessa ryhmässä analysoidaan EUT:n oikeuskäytäntöä omaperäisyyden vaatimuksesta ja siihen liittyviä tulkintaperiaatteita. EUT on viimeisimmissä ratkaisuissaan korostanut periaatekeskeisempää arviointia, mikä vaikuttaisi vähentävän itse kohteen merkitystä omaperäisyyden arvioinnissa. Vastaavanlaisia tulkintaperiaatteita on sittemmin sovellettu tekijänoikeusneuvoston lausunnoissa. EUT:n oikeuskäytännön ja tekijänoikeusneuvoston tulkintaperiaatteiden valossa pyritään näyttämään luovien lähioikeuksien suojaamisen mahdollisuus teoksina.

Tämän johdattamana tarkastellaan Suomea sitovaa kansainvälistä normijärjestelmää. Tarkastelun kohteena ovat kansainväliset yleissopimukset ja EU-direktiivit lähioikeuksista. Kansainvälisen normijärjestelmän valossa pyritään selvittämään missä määrin olisi mahdollista asettaa suojan saamisen edellytyksiä investointeihin perustuville lähioikeusnormeille. Merkityksellisiä yleissopimuksia ovat Rooman yleissopimus, WIPO:n esitys- ja äänitesopimus ja Sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista. Tämän jälkeen käyndään läpi, missä määrin Suomella on toimivaltaa säännellä EU-tasolla. Lopuksi esitellään aineettomille oikeuksille merkityksellisiä perusoikeussäännöksiä EUT:n, EIT:n ja oikeuskirjallisuuden valossa. Seuraavassa osassa analysoidaan millaisia esteitä kansainvälisessä normijärjestelmässä voisi olla, jos ryhdyttäisiin purkamaan yksittäisiä lähioikeuksia kansallisesta tekijänoikeuslaista. Merkityksellisiä kansainvälisiä normijärjestelmiä esittävien taiteilijoiden lähioikeudelle ovat Rooman yleissopimus ja WIPO:n esitys- ja äänitesopimus, EU:n vuokraus- ja lainausdirektiivi ja tietoyhteiskuntadirektiivi. Tavallisten valokuvien osalta analysoidaan EU:n suoja-aikadirektiiviä.

Lopuksi käydään läpi jokaisen tutkielmassa esitetyn lähioikeusnormin tilannetta. Jokaisen lähioikeusnormin selkeyttämisen tai purkamisen mahdollisuuksia esitellään suhteessa kansainväliseen normijärjestelmään.

(Edilex-toimitus)

Asiasanat
• Lähioikeudet - Maailman kauppajärjestö - Tekijänoikeus - Tietokantojen suoja - Tietoyhteiskunta