• PDF

Yhtiön verovelvollisuus EU:n yritysverotusdirektiivien soveltamisedellytyksenä

Opinnäytetyöt 15.4.2019, Gradut ja muut tutkielmat

Tämän metodiltaan lainopillisen tutkielman tarkoituksena on selventää EU:n kolmen välittömän verotuksen direktiivin, emo-tytäryhtiödirektiivin (2011/96/EU), yritysjärjestelydirektiivin (2009/133/EY) ja korko-rojaltidirektiivin (2003/49/EY) henkilöllistä soveltamisalaa. Direktiivejä kutsutaan tutkielmassa ”yritysverotusdirektiiveiksi”. Yritysverotusdirektiivien henkilöllisen soveltamisalan kannalta tärkeän termin, ”jäsenvaltiossa sijaitseva yhtiö”, määritelmä on monitulkintainen, mikä aiheuttaa käytännön ongelmia esimerkiksi monikansallisten yritysryhmien verosuunnittelulle. Tutkielmassa tarkastellaan ”jäsenvaltiossa sijaitsevan yhtiön” määritelmän kolmatta edellytystä, jonka mukaan ”jäsenvaltiossa sijaitsevan yhtiön” on oltava velvollinen maksamaan jotain yritysverotusdirektiiveissä listatuista veroista tai muuta veroa ilman vapautusta. Tutkielman tavoitteena on määritellä, mitä yritysverotusdirektiiveissä tarkoitetaan verovelvollisuudella ja verovapautuksella.

Englanninkielisten verovelvollisuusvaatimusten ”liable to tax” ja ”subject to tax” merkityserojen erittely on olennaisessa roolissa verovelvollisuuden vaatimuksen sisällön määrittelemisessä. Tarkastelussa kiinnitetään lisäksi huomiota subjektiivisen ja objektiivisen verovelvollisuuden vaatimusten eroihin sekä verokannan vaikutukseen verovelvollisuuden edellytyksen täyttymiseen. Verovelvollisuutta koskevassa osiossa muotoillaan yritysverotusdirektiiveihin sisältyvän verovelvollisuuden vaatimuksen tarkoittavan subjektiivista verovelvollisuutta.

Keväällä 2017 annettu Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa Wereldhave C-448/15 on vaikutuksiltaan merkittävä sekä verovelvollisuuden että verovapautuksen käsitteiden määrittelemisen kannalta. Erityisesti verovapautuksen määritelmää selkeyttänyttä ratkaisua käytetään lähtökohtana määriteltäessä verovapautuksen tarkempaa sisältöä. Tarkastelussa huomioidaan muun muassa objektiivisen ja subjektiivisen verovapautuksen merkityserot sekä verovapautuksen pysyvyyden vaikutukset. Verovapautuksen sisällöksi määritellään subjektiivinen täysi verovapautus. Tutkielmassa sivutaan myös emo-tytäryhtiödirektiivissä ja yritysjärjestelydirektiivissä ”jäsenvaltiossa sijaitsevalle yhtiölle” asetettua lisäedellytystä, jonka mukaan yhtiön täytyy olla verovelvollinen ilman valintamahdollisuutta.

Koska ”jäsenvaltiossa sijaitsevan yhtiön” verovelvollisuusvaatimus osoitetaan yritysverotusdirektiivien säännöksissä viittauksella verolistan mukaisen veron tai muun veron maksuvelvollisuuteen, tarkastellaan tutkielmassa lisäksi sitä, mitkä verot ovat hyväksyttäviä osoittamaan yhtiön verovelvollisuutta. Käsittely on jaettu yritysjärjestelydirektiivin ja emo-tytäryhtiödirektiivin edellyttämän ”korvaavan veron” sekä korko-rojaltidirektiivin edellyttämän ”samanlaisen tai olennaisesti samankaltaisen veron” tarkasteluun. Subjektiivisen verovelvollisuuden edellytyksestä katsotaan seuraavan, että ”muun veron” on molemmissa tapauksissa oltava yhtiöön kohdistuva yhteisövero, jonka tarkemmat sisällölliset edellytykset muotoutuvat tapauskohtaisesti.

Tutkielman loppuosassa tarkastellaan ”jäsenvaltiossa sijaitsevaan yhtiöön” kohdistuvan edellytyksen, ”verovelvollinen ilman vapautusta”, sisältöä suhteessa EU:n perusvapauksiin, EU:n aggressiivisen verosuunnittelun torjumistoimiin sekä OECD:n BEPS-ohjelmaan.

Tutkielman lähdemateriaalina on käytetty laajasti yritysverotusdirektiivien valmisteluaineistoja ja yritysverotusdirektiivejä käsittelevää oikeuskirjallisuutta. Yksittäiset EUT:n ja KHO:n ratkaisut ovat myös merkittävässä roolissa tutkimuskysymysten tarkastelussa.

Asiasanat
• Kansainväliset verosopimukset - Verokanta - Verovelvollisuus - Yritysjärjestely - Yritysverotus

Linkit
• NDir 2011/96/EU eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 30.11.2011 (emo-tytäryhtiödirektiivi)
• NDir 2009/133/EY eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 19.10.2009 (yritysjärjestelydirektiivi)
• NDir 2003/49/EY eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä 3.6.2003 (korko-rojaltidirektiivi)