Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Pääsy PDF-dokumenttiin vaatii sisäänkirjautumisen.

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta – ongelmia ihmiskaupan uhrien tunnistamisessa, poistamisessa, yhdenvertaisuudessa ja perusoikeuksien rajoittamisessa

Puumalainen, Julia

Opinnäytetyöt 9.1.2019, Gradut ja muut tutkielmat

Tiivistelmä

Ihmiskauppa on vakava ihmisoikeusloukkaus ja rikos. Tämän vuoksi siitä onkin säädelty laajasti kansallisesti ja kansainvälisesti. Uhreja varten on luotu vastaanottolailla ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä. Olennaista avun tarjoamisessa ja sen onnistumisessa on määritellä, kuka on ihmiskaupan uhri, miten uhri tunnistetaan ja miten kauan uhri voi olla auttamisjärjestelmässä, ennen kuin hänet poistetaan. Ihmiskauppa loukkaa valtavasti uhrin perus- ja ihmisoikeuksia. Siksi auttaminen myös toteuttaa uhrin perus- ja ihmisoikeuksia.

Tutkielman taustalla olevana tutkimuskysymyksenä toimii se, vastaako Suomen ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä kansainvälisiä velvoitteita, erityisesti EN:n yleissopimusta ja EU:n ihmiskauppadirektiiviä. Tämä on jaettu kolmeen tarkempaan kysymyksenasetteluun: 1. Miten määritellään ja tunnistetaan ihmiskaupan uhrit? 2. Milloin uhri poistetaan ihmiskaupan auttamisjärjestelmästä? ja 3. Kohdellaanko ihmiskaupan uhreja eri tavalla ja mihin tämä perustuu sekä voidaanko siis auttamista rajata? Tutkielmassa korostuu perus- ja ihmisoikeusnäkökulma. Metodina tutkielmassa toimii lainoppi, jolloin ihmiskaupan uhrien tunnistamista ja poistamista tulkitaan ja systematisoidaan. Tutkielmassa korostuu myös oikeuspoliittinen elementti sen ollessa kriittinen, ja siinä on de lege ferenda -otetta, kun arvioidaan, miten lainsäädäntöä tulisi muuttaa.

Tutkielma on jaettu viiteen lukuun. Ensimmäisessä luvussa johdatetaan aiheeseen, määritellään tutkimuskysymykset, aiheen rajaukset ja selvitetään tutkimusmetodit. Toisessa luvussa esitellään yleisesti ihmiskauppaa ja uhrien auttamisjärjestelmää, sen taustaa, kansainvälisiä sopimuksia ja ihmiskauppaan liittyviä perus- ja ihmisoikeuksia. Laajemmin luvussa käsitellään yleisiä asioita yhdenvertaisuudesta ja syrjintäkiellosta sekä perusoikeuksien rajoittamisesta. Kolmannessa luvussa perehdytään ihmiskaupan uhrin määritelmään ja tunnistamiseen. Samalla nousee esiin uhrin oleskeluoikeus Suomessa sekä toipumis- ja harkinta-ajan myöntäminen. Lisäksi käsitellään yleisesti auttamisen yhteyttä rikosprosessiin. Neljännessä luvussa käydään läpi auttamisjärjestelmästä poistamiseen liittyviä edellytyksiä ja miten poistaminen vaikuttaa uhreihin. Lisäksi luvussa tarkastellaan, voidaanko perusoikeuksia rajata, etenkin ottaen huomioon PL 7 §:n henkilökohtainen vapaus ja turvallisuus. Luvuissa kolme ja neljä käsitellään samalla PL 6 §:n mukaista yhdenvertaisuutta. Tässä päädytään pohtimaan sitä, onko kohtelulle PL 6 §:n mukaista hyväksyttävää perustetta. Viimeisessä luvussa tehdään yhteenveto uhrien yhdenvertaisuudesta, kootaan johtopäätöksiä edellisistä luvuista ja esitetään muutama muu esiin tullut huomio.

Tutkielmassa todetaan, ettei uhrien tunnistaminen ja poistaminen kaikilta osin näyttäisi vastaavan EN:n yleissopimusta ja EU:n ihmiskauppadirektiiviä. Auttamisjärjestelmässä on vielä parantamisen varaa. Tunnistamiseen ja poistamiseen vaikuttavat vahvasti maahanmuuttopolitiikan ja rikosprosessin tavoitteet. Rikosprosessin vahvaa kytköstä tulisi heikentää. Lisäksi voidaan nähdä uhrien välillä useita yhdenvertaisuusongelmia, joita aiheuttavat erityisesti uhrien jakaminen laillisesti ja laittomasti Suomessa oleskeleviin sekä vahva yhteys rikosprosessiin. Suurimmilta osin kohtelulla ei vaikuttaisi olevan perustuslain 6 §:n hyväksyttävää perustetta. Perusoikeuksien rajoittaminenkaan ei vaikuttaisi olevan sallittua tarkasteltaessa rajoitusedellytyksiä perustuslain 7 §:n valossa sekä huomioiden, että ihmiskauppa vaikuttaa useaan ehdottomaan perusoikeuteen, jota ei saisi lainkaan rajoittaa. Vastaanottolakia olisi syytä muuttaa, jotta auttamisjärjestelmä vastaisi kansainvälisiä velvoitteita, Suomi turvaisi ihmiskaupan uhrien perus- ja ihmisoikeuksia perustuslain 22 §:n mukaisesti eikä mahdollisesti tulevaisuudessa syyllistyisi ihmisoikeusloukkauksiin. Suomen tulisi ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa ja uhrien auttamisessa ottaa lähtökohdaksi ihmisoikeuslähtöinen ja uhrikeskeinen toimintatapa, jolloin uhrin oikeuksien suojelu on toiminnan ensisijainen tavoite.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.