• PDF

Edunvalvontavaltuutus ja valtuutuksen antajan itsemääräämisoikeus

Opinnäytetyöt 3.11.2016, Gradut ja muut tutkielmat

Tutkielmassa selvitetään edunvalvontavaltuutuksen laatineen henkilön itsemääräämisoikeuden toteutumista ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Edunvalvontavaltuutusta säätelee laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007). Edunvalvontavaltuutuksen laatimalla henkilö voi ennakolta antaa määräyksiä asioidenhoitoansa koskien siltä varalta, että hän itse tulee toimintakyvyttömäksi. Valtuutuksessa hän voi määrätä muun muassa, kenen haluaa asioitaan hoitavan. Valtuutus on tehtävä ennakolta eikä sen laatimiseen voi ryhtyä jo toimintakykynsä menettänyt henkilö. Edunvalvontavaltuutuslain esitöissä lain tavoitteista erääksi tärkeimmistä on nostettu valtuutuksen laatineen henkilön itsemääräämisoikeuden toteutuminen tilanteessa, jossa hän itse on menettänyt toimintakykynsä.

Tutkimuskysymykset koskevat valtuuttajan itsemääräämisoikeuden kannalta merkittävien edunvalvontavaltuutuksen osa-alueiden paikantamista laista sekä sitä, millä tavoin nämä asiat toteutuvat käytännössä. Tutkimusasetelmasta johtuen tutkielman näkökulma edunvalvontavaltuutuslakiin on tarkoituksellisen kapea-alainen. Tutkielmassa etsitään myös vastausta kysymykseen, millä tavoin edunvalvontavaltuutusta olisi mahdollista kehittää niin että valtuutuksen antaneiden henkilöiden itsemääräämisoikeus toteutuisi jatkossa paremmin.

Tutkimus toteutettiin yhdistämällä lainopillinen ja empiirinen tutkimusmetodi. Lainopillisen tutkimuksen avulla laista paikannettiin tutkimusaiheen kannalta relevantit osat ja säätely. Apuna tässä käytettiin myös oikeuskirjallisuutta. Empiirisen tutkimusmetodin käyttö liittyi tutkielmaa varten hankitun tutkimusaineiston hyödyntämiseen.
Tutkielmaa varten kerättiin kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen empiirinen tutkimusaineisto. Kvantitatiivisen aineiston muodostaa 250 aiemmin laadittua edunvalvontavaltuutusta, jotka ovat peräisin Edunvalvontavaltuutus Ry:n tietokannasta. Kvalitatiivinen aineisto koostuu henkilöhaastatteluista, joissa haastateltavina olivat edunvalvontavaltuutukseen käytännön toiminnan kautta perehtyneet henkilöt. Aineiston analyysiä edelsi kvantitatiivisen aineiston taulukointi ja kvalitatiivisen aineiston litterointi.

Aineiston analyysissä kävi ilmi, että edunvalvontavaltuutuksen laatineet henkilöt eivät pääasiassa ole käyttäneet hyödyksi kaikkia instituution tarjoamia mahdollisuuksia. Aineistoon kuuluneet valtakirjat noudattivat pääasiassa samaa mallia eivätkä ne poikenneet toisistaan sisältönsä puolesta. Valtuutuksen käyttöä ohjaavia toimiohjeita oli liitetty hyvin harvaan valtakirjaan. Valtakirjan sisällön muotoutumiseen kannalta suurimmassa osassa vaikuttaisi olevan valtuutuksen laativan henkilön ammattitaito.

Tutkimusaineiston analyysin perusteella selvisi, että valtuuttajan itsemääräämisoikeuden toteutumisen takeeksi ei riitä pelkän valtuutuksen laatiminen. Oikean henkilön valitsemisella on hyvin merkittävä osa valtuutuksen onnistuneessa käytössä. Myös valtakirjan saamalla sisällöllä on hyvin tärkeä merkitys valtuuttajan itsemääräämisoikeuden suhteen.

Tutkimustulosten perusteella esitetyissä kehittämisehdotuksissa todetaan, että aihetta edunvalvontavaltuutuslain muutokselle on erityisesti valtuuttajan omaisuudesta annettavien lahjojen säätelyn ja oikeushenkilöiden valtuutettuna toimimisen osalta. Erityisesti oikeushenkilöitä koskevan säätelyn keventämisellä olisi uudenlaisia mahdollisuuksia avaava vaikutus. Tutkielman lopussa tarjotaan ohjeita valtuutuksen antavan henkilön itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi.

Asiasanat
• Edunvalvoja - Edunvalvonta - Edunvalvontavaltuutus - Holhoustoimi - Itsemääräämisoikeus

Linkit
• Laki edunvalvontavaltuutuksesta